sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kattotuolien asennus

2.5.2017 


Tiistai oli ensimmäinen työpäivä vapun jälkeen. Menimme heti palkkatöiden jälkeen tontille ja tarkastimme rungon ennen hiabin tuloa. Huomasimme rungon olevan keskeltä hiukan banaanina, eli kantavat seinät (itä ja länsi), olivat molemmat keskeltä seinää mutkalla ulospäin. Mutka ei ollut paha, sentin per puoli, tosin sekin aiheuttaa kirosanoja myöhemmin mikäli asiaa ei ratkaise heti. Ongema oli yhtä nopeasti korjattu kuin havaittiinkin. Hain lava-autoltani kaksi liinaa. Kiinnitin ne noin kahden metrin korkeuteen ja rupesin kiristämään kunnes molemmat puolet olivat passissa. Varmistimme asian nostamalla ensimmäisen kattotuolin keskelle taloa. Olihan kattotuolin pituus tismalleen sama kuin talon rungon leveys. Kun ensimmäinen kattotuoli oli paikoillaan, joutui vielä muutaman napsautuksen vääntämään räikästä, jotta tuoli asettui täydellisesti. Passi kertoo tarkasti, mutta aivan sokeasti ei ilmakulpan lukemaan voi luottaa. Passia pitää osata lukea ja ottaa huomioon heitot. Esimerkikki. Mikäli passin pituus on 120 cm ja passin matkalla kohde on vinossa 0,5 cm, ei heitto kuulosta paljolta. Ongelmia kasvaa ylöspäin mentäessä. 360 cm korkeudessa heittoa on jo 1,5 cm. Juuri tästä syystä puurungon pystytyksessä lyhyin passi mitä voi käyttää on 180 cm, mutta mieluiten pidempi.

Ensimmäinen kattotuoli paikallaan.

KuutamoJussin hiab-auto tuli sovitusti tontille klo 17.00. Koulupoikamme Olli jäi alamieheksi. Minä ja Mika menimme vastaanottamaan kattotuoleja. Syy miksi en päästänyt Ollia katolle selvisi hänellekin nopeasti. En voi laittaa ensikertalaista työskentelemään vaaralliseen paikkaan, varsinkin kun kyseessä on minun oma työmaa. Hiab-nosturi jäi harmittavan kauas talosta, auton kyljestä oli talon runkoon matkaa kuusi metriä. Lähemmäksi ei auto uskaltanut tulla, koska siinä maata ei ollut ajettu kovaksi kaivinkoneella. No kuten arvata sattaa, päädyt jouduttiin jumppaamaan käsin.
Kuvassa on runkotolppa- ja kattotuolijako. Tämän kuvan mitoituksilla asensimme rungon ja kattotuolit.

Kun ensimmäinen kattotuoli oli asennettu keskelle, varmistettiin ettei kattotuolit vahinogssakaan juokse verrattuna runkoon. Talon pituus on kuitenkin noin 14 metriä ja kattotuoleja tulee katolle 24 kappaletta. Jos jokainen menee millin pidemmälle, puhutaan jo aika isoista heitoista. Nyt kun runko on lukittu keskeltä, se ei pääse enää liikkumaan. Jatkoimme asennusta eteläpäädystä. Seuraavaksi paljastui se ongelma, jota kirosin jo auton paikalleen ajossa. Käsin joutui päädyt vääntämään paikoilleen. Mikan pääty eli kattotuolin matala puoli ei ollut ongelma, vain tietenkin se painavampi ja minun puoleni. Viimeiset 50 cm piti nostaa kattotuoli yksin käsin paikoilleen. Onneksi olin omalla työmaalla. Palkkatöissä en todellakaan lähtisi retuuttamaan telineillä parin sadan kilon kattotuolia senttiäkään. No toinen kattotuoli päädystä ylsi jo lähes hollille, kolmannen kattotuolin ylsi nostamaan puomilla suoraan paikoilleen.

Kolme kattotuolia asennettuna.
Asensimme molemmille puolille yhden asennuksen aikaisen tuen jokaisen kattotuolin päähän. Näiden avulla kattotuoli asetettiin suoraan passiin. Asensin korkeamman päädyn 180 cm pitkällä passilla ja matalemman Mika asensi 120 cm passilla. Näin passi oli pidempi, kuin mitattava kohde. Näin lopputulos on suorin mahdollinen. Jokainen kattotuoli lyötiin kulmarautoihin niin monella naulalla kuin vain pystyi. Yleensä 2-3 naulaa osui raulalevyn reikiin. Enempää ei asennusvaiheessa lyöty, ettei kattotuolien asennus hidastuisi. Jokainen tunti hiab-nostimella ja kuskilla maksaa ALV:ien kanssa noin 100 euroa per tunti. 

Kuvassa näkyy hyvin liina, jolla runko käännettin keskeltä suoraksi. Puu elää joka päivä, erityisesti silloin kun se saa vettä tai on auringossa. Puu elää ja hegittää koko rakennuksen elinajan, se ei ole millään tavalla vaarallista tai haitallista. Se vaan pitää ottaa huomioon  runkorakenteiden suunnitelmissa ja asentamisessa.

Kattotuoleja nostellessa pidimme matalammassa päädyssä liinaa kiinni kuten alemmassa kuvassa näkyy. Näin kattotuoli laskeutuu oikeinpäin katolle, eikä tuuli pääse pyörittämään tuolia. Ilman liinaa kattotuolien noston vaaratilanteiden riski kasvaa huomattavasti. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hyvin myös nostokoukut. Nämä on kattotuolien asennuksessa lähes pakolliset. Koukut irtoaa nimittäin itsestään kun laskee puomilla tarpeeksi alaspäin. Eikä tämän takia tarvitse kiipeillä kattotuolien päällä ennen kuin ne on kunnolla reivattu (reivaus = vinositeet jotka pitävät katon pystyssä).

Nostettavan kattotuolin oikeassa päädyssä näkyy apuköysi, jolla estetään kattotuolin pyöriminen. Sen avulla kattotuoli tulee paikalleen oikein päin ja asennus on turvallisempaa.
Tässä lähikuva nostokoukuista, joka Hiab-kuskilla on autossaan. Näiden ansioista ei tarvitse kiipeillä kattotuolien päällä irrottelemassa liinoja. Koukut siis nopeuttavat työtä ja tekevät siitä huomattavasti turvallisempaa.

Kun kaikki kattotuolit oli nostettu paikoilleen, päästin kuskin lähtemään, jotta laskutus katkeaa heti.
Kokonaisuudessaan hiab-auto oli tontilla kolme tuntia, joka on ihan kohtalainen aika 24 kattotuolin asennukseen yksitellen. Nopeudesta antaa perempaa kuvaa, jos jakaa nosturin tontilla oloajan kattotuolin asennus aikaan. Keskimäärin yksi kattotuoli meni paikalleen joka 7,5 minutin välein. Tosin todellisuudessa aika on noin viisi minuttia, koska alussa meni aikaa auton paikalleen ajoon ja lopussa kamojen kasaamiseen.




Asensimme kattotuolin alapaarteen alapintaan työnaikaiseksi tueksi laudan läpi, jonka naulasimme jokaiseen kattotuoliin. Näin kattotuolien vatkaaminen rauhoittui. Kattotuolit taipuvat sivusuunnassa tällä 10 metrin jännevälimatkalla helposti vaikka 10 cm.  Joten niiden tukeminen ja reivaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Reivaamisohjeet tulevat kattotuolien kuvien mukana, jossa on jopa naulan koko ja määrä määrätty jokaiseen liitokseen. Kattotuolit on rakennettu kestämään todella isoja kuormia pystysuunnassa, mutta sivusuunnassa ne ei kestä juuri mitään. Tämän takia kattotuolien suoraksi saaminen on erityisen tärkeää. Mikäli kattotuoli on asennettu vinoon, päälle tuleva mahdollinen lumikuorma rasittaa kattotuolia merkittävästi enemmän.



Nyt kun kattotuolit oli reivattu työnaikasesti, pääsi työmiehet lepäämään ennen seuraavaa päivää.

3.5.2017


Tulimme Ollin kanssa asentamaan lisäreivauksia kattotuoleihin, sekä naulaamaan määrätyn määrän nauloja kulmarautoihin. Suunnitelmissa oli miniminä kahdeksan naulaa per kulmarauta, eli neljä per kulmaraudan puoli. Ammuin kattotuolien sisäpuolelle molempiin päätyihin laudat viistoon, siten että jokainen lauta tulee kiinni kolmeen kattotuoliin. Tämä on niin sanottu "normaali" tapa reivata kattotuolit. Suunnitelmiin nähden tämä on taas "järeämmin" toteutettu mitä pitäisi. Lauta maksaa muutamia senttejä per metri, en siis tämmöisissä paikoissa rupea säästämään. Tämä talo nimittäin tulee pysymään huomattavasti pidempään pystyssä kuin minä. 

Kattotuolien ulkopuolella on lovi johon tulee 22x100 lauta kulkemaan läpi, joka sitoo rakenteen päädyistä. Talon nurkista oli määrrätty 45 asteen kulmassa asentaa laudat 25x100 yläpaarteen alapintaan. Kaikkien näiden pakollisten lisäksi ammuin katon keskelle vielä Kastellin talopaketin mukana tulleita reivaukseen tarkoitettuja puita, kahteen eri kohtaan. Alapaarteen yläpintaan ja yläpaarteen alapintaan, jotta kattotuolit ei liikkuisi vaakasuunnassa yhtään, Aluskatteen asennuksessa katsomme vielä kuinka paljon halumma lisätä reivausta katolle, nimittäin liikaa kattoa ei voi tukea. Ainoa rajoite on, että puhallusvillakaverin on päästävä puhaltamaan villat kattotuolien väliin.  

Lähikuva kulmaraudoista. Naula määrä kevyesti yli vaaditun. Omaan asuntoon saa lyödä niin monta naulaa kuin itse haluaa. 
Kuva korkeamman puolen reivauksesta. Kattotuolin ulkopuolen loveen asennetaan 22x100 lauta, joka jäykistää rakenteen vaaka suunnassa. Puhallusvillamies mahtuu tekemään työnsä päädystä.

Tähän loppuun vielä kuva, kun kaikki kattotuolit on asennettu paikoilleen. Harmi kun meidän firma ei näitä hommia tee juuri ollenkaan. Tosin Etelä-Helsingin kaverit ovat kilpailleet hinnat niin alas, ettei niillä urakoilla makseta edes lapsen päivähoitomaksuja, Jollain hullulla tavalla olen nauttinut aina katolla työskentelystä. Onko se adrenaliini, vai mikä tekee siitä niin mukavaa. Olen tehnyt ensimmäisen paritalon vesikaton puutyöt 17-vuotiaana toisen timpurin kanssa opinäytetyönä. Lopputyöni aihe oli silloin vesikaton puutyöt, josta sain täydet pisteet, eli numeron viisi. Niin opinäytetyöstä kun itse työsuorituksestakin. Tosin silloisen työparini selvät hetket pystyi laskemaan yhden käden sormilla... Sai hoitaa itse kaikki paperihommat, kun timpuriparini ei uskaltanut mennä edes mestarin koppiin, kuin haisi niin vanhalle viinalle. Mikäli ylipäätänsä ilmaantui edes töihin.

Talon ulkonäko alkaa hahmottumaan. Seuraavaksi katto kuntoon. Sen jälkeen pääsee rungon levytykseen ja villotukseen. Työjärjestys on aina tämä, jotta villat voidaan asentaa kuivassa tilassa, eikä ole riskiä niiden kastumisesta.

Seuraavassa päivityksessä kerron räystäiden ja poikosten teosta. Kirjoitan myös aluskatteesta ja ruodelaudoituksesta.



Mikko


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti