Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinkki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. huhtikuuta 2018

10 Vinkkiä rakennusprojektin kilpailutukseen (VIDEO)

Multa on pyydetty useasti erillaisia vinkkivideoita, tässä siis ensimmäinen laatuaan. Mikäli teillä tulee vinkki aiheita, kertokaa ihmeessä. Seuraava video aihe voi olla juuri se teitä askarruttava aihe! 😎

Toivottavasti videosta on apua, lisää vastaavanlaisia on suunnitteilla. 😉


Timpuri
Mikko Merelä

perjantai 13. lokakuuta 2017

TV seinälle ilman näkyviä johtoja

Olen aina tykännyt siitä kun televisio on nostettu seinälle. Kuitenkin ne kaiken maailman lista- ja johtoviritelmät on niin hirveitä, että mieluummin jätän television suosiolla tason päälle (mikäli vaihtoehtona on siis joku edellä mainituista virityksistä). Mutta onneksi minulla on tähän ongelmaan ratkaisu ja sen verran hyvä, että ansaitsee oman blogipäivityksensä. Olen tällä idealla aikoinaan tienannut kalliin viskipullon yhdessä miljoona kohteessa, joten miksipä en jakaisi sitä teille lukijoillekin.

Eli kyseessä on johtovaraus seinän sisällä, joka toteutetaan 50 mm viemäriputkella. Putken pituudeksi riittää metri. Lisäksi tarvitaan kaksi 90 asteen putken kulmaa. Osat maksavat kaupassa alle kymmenen euroa, eli siis vähemmän kuin ne hemmetin rumat "johtolistat", joita en omaan asuntooni asentaisi vaikka maksettaisiin. Ainoa ongelma on se, että varaus pitää tehdä rakennus tai remontointi vaiheessa, koska tämä vaatii seinärakenteiden avoinna olemisen.

Muokkaamaton 90 asteen kulma. Todellisuudessa putkipuolella ei tunneta 90 asteen kulmia muuta kuin kutsumisnimissä. Tämäkin on todellisuudessa 88.5 asteen kulma, jotta veden kulkemiseen jää aina tarvittavat kaadot. Ainoa muokkaus mikä mutkalle pitää tehdä, on poistaa tiivisteen suojakaulus. Muuten se ei mahdu meidän 66 mm paksun väliseinärungon sisään. Mitta kauluksen kanssa on muistaakseni reilu 70 mm.

Kauluksen saa irti kulmasta kevyesti puukolla taivuttaen. Kulmien ylimääräiset osat voi sahata joko valmiiksi ennen seinään asennusta tai vasta levytyksen jälkeen. Tosin levytyksen jälkeen sahaus on vaikeampaa naarmuttamatta seinää. Itse sahasin ne oikeaan mittaan ennen kuin asetin putken seinään.

Ilman kaulusta putken ulkomitta on 62 mm, eli sopii täydellisesti väliseinän sisään. Jätin tiivisterenkaat kuitenkin paikalleen, jotta putken osuus pysyy paremmin kasassa asennusvaiheessa. Kumitiiviste keskittää putken paremmin paikalleen. Näin johdon työntäminen on helpompaa, eikä osat liiku seinän sisällä vaikka työntäisi isompaakin johtonippua. Jouduin vielä kaventamaan hieman ylämutkaa, jotta sain levyn sekä television kiinnitykseen tarkoitetun vanerin mahtumaan saman rungon sisälle. Kavennus onnistui hyvin mattopuukolla, putki on suht "pehmeää" muokata terävällä veitsellä. 

Yleensä television alapuolelle tulee jonkinnäköinen laatikosto tai taso, jonka takana on vamiiksi riittävästi virtapistokkeita televisiolle ja muille lisälaitteille. Meillä on siellä kuusi pistorasiaa, netti ja kaapeli-TV. Putken alapää sijoitetaan mahdollisimman lähelle näitä, jotta television virtajohto yltää seinään ilman jatkojohtoa. Putken yläosa sijoitetaan tulevan television taakse, ei kuitenkaan keskelle televisiota. Koska television seinäkiinnike tarvitsee oman tilansa, eikä varausputki saa jäädä telineen taakse.

Leikkasin väliseinästä äänieristevillaa vain noin 3 cm leveältä alueelta putken takaa. Näin villa painaa tiukasti putkea molemmilta puolilta, eli putki pysyy paikallaan pelkästään villan voimalla. Seinään tulee painava, 75 tuumainen Samsungin 4K taulutelevisio. Halusin siis tehdä seinään kunnolliset tuennat. Kiinnitin ruuveilla kakkoskakkoset väliseinärungon kylkeen, pientä vanerilevyn palasta käyttäen. Siten että sain vaneri "sabluunalla" asennettua puun juuri oikeaan kohtaan, jotta vaneri tulee aivan rungon tasolle. 

Levyt kiinni kakkoskakkosiin ruuvaamalla. Jos joku ihmettelee miksi olen asentanut seinään kaksi isoa vanerin palaa, syy on yksinkertainen. Nyt television saa kiinnitetty seinään varmasti tukevasti, tulipa se mille korkeudelle tahansa tai olipa televisin kiinnitysteline minkälainen tahansa.

Tarvittaessa putken voi asentaa vaikka toiselle puolelle seinää, jos haluaa tekniikan jäävän toiseen tilaan. Kuitenkin putken perusperiaate on se, että sitä kautta saa kuljetettua telkkarille kaikki tarpeelliset johdot. 50 mm viemäriputkesta mahtuu läpi helposti kolme HDMI-kaapelia ja television virtapiuha. Johdot työnnetään putkeen limittäin, toisiinsa kevyesti teipattuna. Näin ne saadaan mahtumaan putkiston läpi ja mikäli joskus joku johto hajoaa, se on helppo vaihtaa.

Gyproc-levyt paikalleen.

Mikäli seinään haluaa asentaa valkokankaan ja videotykin, onnistuu se suht helposti. Putken pää tulpataan, tasoitetaan sileäksi ja pinta maalataan. Näin putkivarausta ei erota enää seinästä, mutta varaus löytyy tarvittaessa mittaamalla ja uuden reiän voi tehdä halutessaan putken kohdalle.

Levytetty televisionurkkaus. Kuva hämää reilusti, tämän televisioseinän leveys on todellisuudessa 250 cm. Tulevan television leveys on vain noin 168 cm, joten seinälle mahtuisi tulevaisuudessa isompikin... Television paikan suunnittelin siten, että sitä pystyisi katsomaan koko olokeittiöstä, vaikka ruokaa tehdessä. Parhaillaan on etsinnöissä käännettävä seinäteline. Kääntyvät telineet tarvitsevat paremmat tuennat seinään ja ovat huomattavasti kalliimpia kuin perinteiset seinätelineet. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ja vinkatkaa, jos tiedätte hyvän sellaisen.

Toivottavasti tästä vinkistä on hyötyä muille rakentajille. Kyseinen putken asennus ei vaadi montaa minuuttia. Lopputulos kuitenkin palkitsee aina seinää vilkaistaessa. Ainakin monia viime lauantaina Kastellin talonäytössä olleita tämä vinkki ilahdutti. Kuulin usean sanovan, että aikoo tehdä saman ratkaisun itselleen. Tuli kyllä hyvä fiilis, kun saa autettua muita rakentajia ja "tekemään" näin ollen parempia koteja toisille. Ainiin ja iso kiitos kaikille näytössä kävijöille, teitä oli runsaasti! Kyseisen putkiviritelmän pystyy asentamaan myös harkkoseinään, putki pitää silloin roilottaa, eli tehdä ura betoni/harkkoseinään timanttileikkurilla. Putken asennuksen jälkeen seinä pitää paikata laastilla, jättäen vain putken päät näkyviin.


Mikko

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kuningaspaneeli ja rappauslevyt, osa 2


Rappauslevyt


Aluksi en ollut varma asennanko rappauslevyt itse vai annanko rappareiden tehdä sen. Mietin myös antaako rappausyritykset takuuta, jos asennan levyt itse. Mietin myös mitkä levyistä on hyviä ja mitä kannattaa käyttää. Siispä puhelin kouraan ja soittelemaan yrityksiä läpi. Ensimmäisen hinnan saatuani rappauslevyjen asennuksesta ja rappauksesta, meinasin rehellisesti sanottuna pyörtyä. 26 000 euroa!! Pelästyin aika lailla, että näinkö ketuilleen olen budjetoinut rappauksen kustannukset. Ja tietenkin jokaisen rappausliikkeen käyttämä levy on aina markkinoiden parhaimmistoa. Eli tismalleen sama tilanne kuin talopakettikauppiailla ja myyjillä yleensäkin. Pyysin heitä kuitenkin luettelemaan muutaman eri rappauslevyn, josta sitten itse hintoja vertaillen valitsen haluamani. Naapurini lähes kaikissa taloissa oli käytetty Aquapanelia ja muutama rappausfirma myös mainitsi sen. Enemmän kehuja tuli kuitenkin Cembrit PermaBase-rappauslevyistä. Hintoja vertaillessa huomasin Cembritin olevan pykälää Aquapanelia kalliimpaa. Hinta erot eivät olleet suuret ja päädyin Cembritin levyihin. Sain myös selville hyvin tärkeän asian, eli sen, että takuut ovat voimassa vaikka itse asentaisikin. He kuulemma huomauttavat, jos jossain kohtaa on vikaa. Eivätkä aloita rappausta ennen kuin viat on korjattu. Eli näitä uskaltaa siis asentaa kuka tahansa.

Tilasin kaikki rappauslevyt Hartmanin kautta. Tilasin rappauslevyä 200m² ja 3 000 Cembrit rappauslevyn kiinnitysruuvia puurungolle (näitä saa myös metallirungolle). Tilaamieni rappauslevyjen koko on 12,5mmx900mmx1800mm.

Rappauslevy ja paneeli asennetaan samalla tavalla tuuletusrimojen päälle. Ilma kiertää molemmissa takana ja on täten tuulettuva rakenne. Rakenteeltaan rappauslevy on aivan yhtä kestävä ja pitkäikäinen kun perinteinen harkkoseinän rappaus. Sanotaanko, että rappauksen tarttuminen rappauslevyyn on jopa parempaa siinä olevan lasikuituverkon ja todella karhean pinnan ansiosta. Pinta meinaan on hyvin samankaltainen K40 hiomapaperin kanssa, eli tätä on pakko käsitellä hanskojen kanssa. Nimittäin sormennahat kuluvat jo muutaman rappauslevyn käsittelyn jälkeen... 

Cembrit rappauslevyjen asennukseen käytetiin niille tehtyjä rosteriruuveja. Tuo A2-.merkintä kertoo ruuvin olevan rosteria, eli niitä saa käyttää sekä sisällä että ulkona.

Cembrit PermaBase rappauslevyt tulivat Hartman rautakaupan kautta. Tilasin levyjä 200m².
Jokaisessa rappauslevyssä on kyseinen tarra. Ainakin tarran mukaan levyt ovat tulleet ison lammikon yli.

Levyn asennusohjeissa on yksi merkittävä käsky, nimittäin levyjen kulmat eivät saa olla samassa kohtaa. Maksimissaan kolme kulmaa saa olla yhdessä. Tämmöinen tilanne voi tulla vain ikkunan tai ovenpielessä. Eli levyt pitää asentaa limiin 60 cm, mikä oli asennusohjeissa koolausjakona. Sekä kiinnitys ruuveilla oli ohjeiden mukaan 15 cm välein. Jos joku ihmettelee tässä välissä miksi puhun asennusohjeista, niin tämä on esimmäinen kerta kun asennan itse rappauslevyä. Kun tätä asiaa ei ole kukaan työmaalla opettanut, on opiskeltava itse. Suurin osa opeistani on työmaalta itseäni vanhemmilta ammattimiehiltä. Ne on opittu niin sanotusti perinteisellä tavalla, eli apparin hommista aloittaen. Työmaalla oppii aivan älyttömästi asioita ja saa vinkkejä eri työvaiheisiin, jos vain pitää silmät ja korvat auki. Sekä kysyy rohkeasti, jos jokin asia on uutta tai ei tiedä miten joku toimii. Sanonta "Työmaalla voidaan opettaa kaikki muu paitsi motivaatio", pitää kyllä paikkansa paremmin kuin hyvin. Olen opettanut itsekin monia aloittelevia timpureita ja harjoittelijoita. Valitettavasti motivoituneita ihmisiä näkee rakennusalalla vuosi vuodelta vähemmän.

Mutta takaisin itse asiaan. Rappauslevyt asennettiin järjestyksessä länsi-, pohjois-, etelä- ja itäseinä viimeisenä.

Ensimmäiset rappauslevyt kiinnitettynä paikalleen.

Laitoimme rappauslevyt suosiolla kokonaisena paneeleiden kohdalta, jotta leikattavaa tulisi vähemmän.
Länsipuoli valmiina ja eteläreuna työn alla.

Pohjoisseinälle siirryttäessä jouduimme käyttämään niin sanottua "köyhän miehen räpsyä". Emme löytäneet räpsyjä mistään, vaikka omistan niitäkin useamman. Köyhän miehen räpsyyn tarvitaan lanka ja paukkumaalia (spraymaalia). Lanka vain vedetään kireälle oikeaan korkoon ja pyyhkäistään paukkupullolla langan yli yhdellä vedolla. Näin seinään jää maalamaton kohta langan taakse.

Tässä vielä lähikuva köyhän miehen räpsy-ideasta. Hätä keinot keksii. Tätä on joskus joutunut käyttämään palkkatöissäkin, kun on ollut kova kiire ja räpsyt on olleet lainassa tai rikki.

Pohjoispuoli valmiina. Levytämme tuon viimeisen kohdan umpeen vasta, kun Kastelli on toimittanut oikean katoskehikon. Sitten saamme asennettua rappauslevyt nätisti metallikehikon ympäri.

Eteläpuoli lähes valmiina.

Kaikki muut seinät valmiina, itäpuolta lukuunottamatta. Tästä kuvasta näkee hyvin telineiden todellisen hyödyn. Yläpuoleisessa kuvassa telineet ovat käytössä ja tässä kuvassa purettuna. Tässä siis näkee, kuinka vähän ne vievät oikeasti tilaa.

Talon itäpuolen koolaus valmiina. Nyt vaan asentamaan levyjä. Sain telineiden kannossa apua ja avun ansiosta telineet saatiin kannettua ja pysytettyä alle puolessa tunnissa. Nimittän "moottoripyörälähettimme" Toni tuli moikkaamaan ja hommiin. Aina on olemassa se riski tontille saapuessa, että saattaa joutua töihin. Heh.

Itäpuolen levytys meni todella vauhdilla Ollin ja Eliaksen avustuksella. Elias sahasi ja ojenteli levyjä ja me Ollin kanssa sitten telineillä ruuvattiin kilpaa levyjä kiinni. 

Takaseinän kohdalla tehtiin semmoinen "temppu", että levytettiin ikkunoiden yläosat läpi. Sahasimme ne paikallaan oikeaan kokoon. Sahaus onnistui erityisen helposti, kun mitoituksen tekee hyvin ja pystysuunnassa ikkunan reunaan on asennettu laudat. Kun terä on säädetty tarpeeksi pitkälle käsisirkkelissä, on hankalaa sivusta päin edes yrittää leikata lautaa. Lauta toimii silloin ikään kuin ohjurina. En sitten tajunnut ottaa ollenkaan kuvaa seinästä kun aukot saatiin leikattua valmiiksi.

Karkeasti ajateltuna rappauslevyn asennus muistuttaa hyvinkin paljon panelointia. Oikeastaan erona on se, että ainoat tarkat kohdat asennuksessa on ylä- ja alareunojen kanssa. Rappaamalla ei kuitenkaan saada korjattua hammastusta levyjen reunassa, eikä ovi- ja ikkuna-aukkojen päälle saa tulla rappauslevjä ollenkaan. Käytännössä muuten kaikki raot ja kolot mitä rappaslevyjen väliin jää, täytetään rapatessa. Lisäksi kaikki saumat verkotetaan yli, joten turhaan hifistelyyn ei siis kannata käyttää aikaa tässä vaiheessa.  Kuitenkin asennus on niin helppoa, että siihen pystyvät kaikki kenellä passi pysyy vähänkin kädessä. Ennemmin uskallan suositella amatöörille rappauslevyn asennusta kuin panelointia.

Nyt kun rappauslevyt on paikallaan, ainoa hidaste on ikkunapellit. Koska vasta ikkunapeltien jälkeen pääsee asentamaan smyygilaudat. Näistä lisää myöhemmin.


Räystäät maaliin


Kerrankin tämä muistetiin tehdä oikeana ajankohtana. Ei meinaan ole vain kerran tai kaksi kertaa käynyt telineiden purun jälkeen mielessä, että mites ne räystäät... No, olin hakenut jälleen tarpeeksi ajoissa rautakaupasta maalia, joka sopi tähän käyttötarkoitukseen. Maaliksi ammattilaiset suosittelivat Aitamaalia, joka pysyy paremmin puhtaana. Se sisältää jotain aineita, mitkä estävät lian tarttumisen maaliin. Maali sisältää myös kaikenmaailman homeenestoaineita. Ja kaikkein paras ominaisuus ylöspäin maalatessa; maali oli varmasti paksuinta maalia, mitä olen ikinä käyttänyt. Joten vaatteet eivät olleet aivan valkoiset maalausten jälkeen. Voin siis suositella muillekin aitamaalia. Ostin yhdeksän litran maaliämpärin ja se riitti täydellisesti talon räystäisiin. Harmi, ettei maalia jäänyt tippaakaan pääoven eteen tulevaa katosta varten. No siihen pitää ostaa lisää. Yhdeksän litran maalikannua on hankala pitää tikkailla räystään nokassa. Onneksi Elias sai huippuidean! Hän muokkasi muovisesta vesikanisterista maaliastian. Yritin meinaan hakea K-Raudasra tyhjiä maalipönttöjä, mutta pienin tyhjänä oleva oli yhdeksän litrainen. Elias taiteili viiden litran vesikanisterista täydellisen tähän tarkoitukseen. Tyhjiä vesitonkkia kun tontilla riittää.

Juomakannuissa oli valmiiksi sopiva kahva.

Purkkiin oli helppo lisätä maalia tarvittava määrä. Lisäksi useampi kannu oli muutenkin menossa roskiin, joten lisäkustannuksia ei tästä tullut yhtään. 
Räystäät maalattiin ennen rappauslevyjen asennusta. Rappauslevyjen pinnat tuntui niin kuivilta, että maali olisi varmaan imeytynyt hyvin rakenteeseen. Ei haluttu ottaa sitä riskiä, että myöhemmin rappauksessa näkyisi laikkuja meidän amatööri maalaustöiden jäljiltä. Muutaman kerran toisillemme kettuiltiin siitä, että räystästä sitä pitää maalata eikä itseään. On meinaan sotkuista hommaa maalata ylöspäin.
Tässä tuli kohta, jossa työjärjestyksemme oli aivan päin prinkkalaa. Sahasin koolingista palan, jolla pellin sai väliaikaisesti taipumaan maalauksen edestä. Kuitenkin vain niin pienen, ettei se väännä peltiä pysyvästi mutkalle. Puupalanen nopeutti maalaamista huomattavasti, eipä tarvinnut hirveästi varoa peltiä ja koko lauta pellin alta saatiin maalattua. 

Maalaamaton räystäs. Paneeleissa ja poikosissa oli valmis pohjamaali, joten kerta maalaus paksulla aitamaalilla riittää.

Maalit pinnassa ja kerta maalaus riitti. Maalatessa tuli kirottua sitä, miksen maalannut näitä ennen kuin tein räystäät.

Itäpuolen räystääseen saatiin onneksi Olli maalausavuksi. Pitäähän sitä koulupojalle saada vaihtelua hommiin. Heh.

Tekstin järjestys oli ehkä vähän hassu, koska maalasimme räystäät ennen rappauslevyjen asennusta. Ja siinä oli myös tarkoitus, eli suojaamista ei tarvitse näin ollen harrastaa. Rappauslevy on kuitenkin "kuivan" oloista, joten se varmasti imee väriä maalista. Vältettiin siis se riski maalaamalla räystäät etukäteen. Ehkäpä tämä hullunkurinen tekstijärjestys jää paremmin mieleen.


Mikko

maanantai 21. elokuuta 2017

Kuningaspaneeli ja rappauslevyt, osa 1


Betoni saa kuivua rauhassa talon sisällä ja nyt on oikea aika keskittyä talon ulkopuolen kuntoonlaittoon. Eli siis kuningaspeneeleiden ja rappauslevyjen vuoro.

Jo heti alussa kävi selväksi, ettei piirustuksissa oltu huomioitu kuningaspaneelin paksuutta (42 mm). Jouduin siis ratkaisemaan tämän itse. Kerron aluksi ongelman teille muillekin, eli ilmarakoa oli piirretty 50 mm (25 mm lauta vaakaan ja pystyyn k600 jaolla). Tämän päälle tulee rappauslevyt ja kuningaspaneelit. No, rappauslevy on 12,5 mm paksua ja se kuningaspaneeli, niin kuin jo mainitsin, 42 mm. Eli piirustusten mukaan tehtynä paneelit olisivat jääneet 29,5 mm rappauksen ulkopuolelle. Lopputulos olisi näyttänyt amatöörimäiseltä, enkä olisi itse kestänyt katsella sitä.

Korjasin ongelman asentamalla seiniin, johon paneeli tulevat (länsi- ja pohjoispuolen seinät) rappauslevyjen alapuolelle ilmarakoa 75 mm ja paneelin normaalin 50 mm ilmaraon. 75 mm ilmaraon toteutin laittamalla seinään 25 mm laudan vaakaan (piirustusten mukaan) ja pystyyn laitoin 50x100mm koolingin. Eli seinän paksuus kasvoi hieman ja nyt päästiin 4,5 mm päähän rappauslevyn ja paneelin liitoksessa. Nyt paneelit ei pistä niin pahasti silmään ja istuvat talon muotoon paremmin. Seiniin tuleva rappaus tasoittaa eron lähes olemattomiin. Pystyy siis itsekin ihailemaan seiniä jälkeenpäin.

Jotenkin rakastan tätä itselle rakentamista niin paljon, ettei sitä enää haluaisi edes mennä takaisin palkkatöihin. Jos tontilla tulee joku ongelma tai mitä tahansa, minä päätän itse miten asia ratkaistaan. Tarvittaessa voin käyttää pomoani (meidän vastaava mestari) apuna suunnittelussa. Ongelmatilanteet ratkaistaan muutamassa minuutissa ja työt jatkuvat. Isommilla työmailla, mikäli havaitsen piirustuksissa virheen, ehdotan niihin muutosta. Aluksi asia menee vastaavan kautta arkkitehdille. Arkkitehti puolestaan selvittää asiaa päivistä viikkoon, kunnes käsky käy, että saan ratkaista ongelman ehdottamallani tavalla. Pahimmillaan olemme joutuneet istumaan kopissa viikon, kunnes saimme jatkaa töitä. Tai jos ollaan tehty omakotitaloa jollekin, saattaa joka käänteessä tulla muutoksia asiakkaan toimesta. "Näin yhdessä blogissa tällä tavalla tehdyn seinän. Tehkää mullekin tämmönen ja ainiin, tällänenkin ois kiva." Voi sitä muutosten määrää ja pohtimista miten asiakas haluaa minkäkin tehtävän... No ei siinä, on niitä toisenlaisiakin asiakkaita ollut. Ketkä on vaan todenneet kysymyksiin tyylillä: "Sinä se ammattilainen olet, minä vain maksan."

Ne, jotka ovat lukeneet blogiamme alusta asti tietävät, että Kuningaspaneeli-idea tuli projektiimme työkeikaltani Lohjalla. Teimme Metsä Woodille laajennusosan pulpettikattoa. Tekstin voi käydä lukemassa täältä. Mainoslauseeksi paneelille toimisi hyvin: "Tämä paneeli kestää pidempään kuin talosi!"


Tuuletusrako


Rapatun talon tuuletusrako on käytännössä identtinen paneelilla verhoillun talon kanssa. Ainoa ero on, että kevyissä paneeliseinissä voidaan käyttää rimoja, kun taas rappauslevyille suositellaan lautaa. Itse käytän tosin molemmissa tapauksissa lautaa. Se helpottaa työskentelyä ja laudat kestävät paremmin naulauskiinnityksen rimoihin verrattuna. Verhouksen järjestys vaihtelee myöskin itselläni. Tuulensuojalevyyn tuli laudat vaakaan, koska rappauslevyjen ja paneeleiden asennussuunnan takia, piti ulommaisten olla pystyssä.

Pohjois-ja länsiseinän koolaukset valmiina.

Tärkeintä tuuletusraossa on muistaa verkottaa ala- ja yläpäät! Näin seinien sisään ei pääse (ainakaan niin helposti) hiiret ja muut pienet elukat. Verkot kannattaa siis asentaa tässä vaiheessa. Jälkeenpäin Niitä voi yrittää tunkea jälkeenpäin ala- ja mahdollisesti yläpuoleltakin, mutta silloin niistä ei koskaan saa niin tiiviitä. Olen myös kuullut ampiaisten tehneen koko seinän kokoisia pesiä, joiden poistamista varten on tarvinnut purkaa koko julkiverhous. Pienempi vaiva siis laittaa verkot alussa kunnolla! Ostin itse 15 cm leveää teräsverkkoa, jonka asensin u-muotoon alas sekä ylös. Verkko painaa "automaattisesti" rappauslevyn sisäpintaan ja näin saadaan tiivis liitos. Joissain paikoissa myydään juuri tätä varten suunniteltuja rautoja tai verkkoja. Ostamani verkko hoitaa kuitenkin ihan saman asian ja on paljon halvempi vaihtoehto.


Kuva alapuolen verkotuksesta.

Käsittääkseni rakennusmääräykset eivät verkkoa vaadi, koska edelleen näkee tänä päivänä taloja joihin ei "jyrsiäverkkoja" asenneta. Ja mikäli verkot on vain alareunassa, ei hyötyä siitä ole ollenkaan. Varmistakaa siis, että talonne tuuletusrako verkotetaan aina ylhäältä sekä alhaalta, koska vain toisen verkottaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa.


Yläpuolen verkotus, joka jää rappauslevyn alle.

Maalaus


Aluksi maalasin kaikki kuningaspaneelit ostamassani pressuteltassa. Koska talosta tulee vaalea, haluttiin vastaväriksi tummanharmaat paneelit, jotka ovat mahdollisimman lähellä värisävyä RR23. Se on myös meidän pääoven, katon ja ikkunepeltien väri. Ainut ongelma oli värin valitsemisessa se, ettei RR23 maali kuulla läpi. RR23 ja RAL 7024 vastaavat täydellisesti toisiaan. Ainakaan ihmissilmä eri erota värieroa. Myöskään RAL 7024 ei saa läpikuultavana maalina, joten otimme lähimmän läpikuultavan värisävyn mikä sopii yhteen RR23 kanssa. Maaliksi valikoitui Valtti Color HR 2, sävynä TVT5154. Sitä pystyy tarvittaessa maalaamaan kaksi tai kolme kertaa, jotta pääsemme yhtä tummaan värisävyyn. Päätimme maalata kaikki paneelit kertaalleen ennen asennusta, jotta mahdollinen eläminen ei jäisi näkyviin maalaamattomiin kohtiin. Kun kaikki on asennettu, maalaamme paneelit toiseen kertaan, jotta rosteriruuvit saavat samaa väriä päällensä. Syy siihen, miksi emme halunneet maalata paneeleita "umpeen" peittävämmällä maalilla on, että halusimme jättää Kuningaspaneelin hienot puun syyt esille ja säilyttää "puumaisuuden". Eihän kukaan muuten uskoisi, että niin leveät paneelit ovat oikeasti aitoa puuta, eivätkä esimerkiksi muovia tai vinyyliä. Jos materiaali kerta on niin kallista, miksi haluaisimme piilottaa sen näyttämään muovilta?


RR23 ja TVT5154 vierekkäin.

Ostin tontille suosiolla pressutallin, jossa voi tehdä esimerkiksi maalaustyöt ja säilyttää tarvikkeita sateelta suojassa. Pressutalleja saa halvimmillaan reilulla 100 eurolla, ne tosin kannattaa kiertää kaukaa. Niiden kankaat repeytyvät helposti jo heti kasausvaiheessa. Pressutallien pressun paino kertoo kestävyydestä lähes kaiken oleellisen. Kestävissä pressun paino on lähempänä 500g/m², halvoissa malleissa jopa alle 200g/m². Pressutallin paras etu on sen liikkuvuus ja keveys. Jos talli on edessä, voi sen siirtää helposti tai laittaa kasaan seuraavaa käyttökertaa varten. Tosin keveys on myös sen huonoin puoli, koska ilman painoja se lähtee liikkumaan kovalla tuulella. Selasin monet nettikaupat läpi ja ostin halvimman 500 g, mikä on riittävän iso omiin tarpeisiin. Vaatimuksina oli se, että tallin sisällä pystyy maalaamaan vähintään neljä metriä pitkää paneelia ja se, että tallin leveys on vähintään kaksi metriä. Halusin, että tallissa mahtuu olemaan tavaroiden lisäksi. Päädyin ostamaan pressutallin Nettivaraosa.fi-nettikaupasta, tässä linkki tuotteeseen. Tallin pituus on 5,1 metriä, leveys 2,7 metriä ja korkeus... No se oli mitä oli. Mahdun seisomaan suorassa teltan keskiosassa. Teltan korkeus vähän harmitti, eikä ulkonäkö ollut mielestäni täysin sama kuin myyntikuvassa. Kangas tosin oli paksun tuntuista ja hinta ei ollut mielestäni paha. Telttaa käytetään varmaankin kevääseen astu, jolloin alkaa autotallin rakennus. Sen jälkeen joko myymme teltan tai viemme kierrätykseen. Riippuu siitä, missä kunnossa teltta on reilun puolen vuoden käytön jälkeen. 


Teltta tuli tontille kahdessa paketissa. Oikean puolimmaisen sisällä oli pressu ja toisessa laatikossa oli kaikki tarvittavat osat. Kasausohjeista ei oikein saanut selvää, äkkiä kokeilemalla selvisi mikä osa menee mihinkin.
Runko pystyssä. Onneksi pressu jäykisti rakennetta sentään vähän.
Teltta kasattuna. Oven pressu oli näppärä, koska sen sai heitettyä katolle jemmaan. Ulkonäkö parani huomattavasti muutaman päivän jälkeen, kun pressukankaan rypyt hävisivät.
Teltan molemmissa päissä oli ilmareiät. Näin pienillä rei'illä ei ilma vaihdu edes paineistetussa tilassa... Joten otin puukon käyttöön ja leikkasin tuosta osasta noin 10cmx10cm reiän. Teltan sisällä oli heti huomattavasti mukavempi maalailla.

En väitä, että tämä pressutalli olisi paras mahdollinen markkinoilla oleva tai edes lähellä sitä. Meillä tämä teltta on ainakin toistaiseksi hoitanut työnsä erinomaisesti. Kun hintaa väliaikaisvarastolla on 315 euroa, ei voi varastolta paljoa vaatia. Eipä harmita vaikka maalia roiskuisi seiniin ja runkoputkiin. Talli on projektin edetessä vähintäänkin maksanut itsensä takaisin. Ja ennen kun joku kysyy, miksen maalaa talon sisällä, vastaus on tässä. En halua maaliroiskeita vahingossakaan betonilattialle. Ja nyt myös sisällä pääsee rakentamaan rauhassa, ilman ylimääräistä tavaraa siellä ja täällä. Säilytystilaa tarvitsee työmaalla muutenkin. Suunnittelin projektin alussa merikontin hommaamista. Sen ottaminen kaatui kuitenkin mahdollisiin siirto- ja säilytysongelmiin. Suosittelen harkitsemaan jonkun vastaavan "varaston" hommaamista tontille. 


Rakensin itselleni maalaustelineet kuormalavoista. Niitä kun on tontilla muutenkin liikaa. 

Kuvan ottohetkellä pihalla tuli vettä kuin aisaa, onneksi se ei  häirinnyt maalaustyötä. Paneelit saivat kuivua rauhassa pressuteltan suojissa.

Kuningaspaneelit


Heti tähän kärkeen tärkeä vinkki julkisivupaneeleiden asennukseen. Asennuksen tärkeimmät paneelit ovat silmien korkeudella (160-200cm). Tähän väliin ette siis asenna yhtäkään huonokuntosta paneelia! Tässä korkeudessa keskitytte tavallista enemmän saamaan paneelit suoraan ja hyvin ponttiin. Tästä alempia ja ylempiä paneeleita, kun ei pääse yhtä helposti "tarkistamaan". Esimerkiksi, jos alimmassa paneelissa on pieni halkeama tai pahan näköinen oksa keskellä paneelia, ei sitä huomaa kukaan. Mutta jos nostat paneelin silmien korkeudelle, näyttää koko seinä huonosti tehdyltä. Silmien korkeudella havaitsee myös paneleeiden vinouden helposti, eli tämä on tärkein paikka paneelituksessa missä pitää käyttää passia. Näillä vinkeillä erotat heti ammattilaisen tekemän julkisivun amatöörin räpellyksestä. Ethän sinä halua, että julkisivusi näyttää "Ville viis veen" tekeleeltä. 

Maalattujen paneeleiden asennus aloitettiin talon paraatipuolelta, eli länsipäädystä. Ensimmäiset paneelit oli nopea asentaa. Tämän jälkeen alkoi hierominen, jotta paneelista saadaan kaiverrettua oikean kokoinen aukko ikkunoille. Käsisirkkeli ja käsisaha oli tässä loistavat työkalut, pistosaha on huomattavasti epätarkempi näin pitkiin työstöihin. Monelle pistosahalle paneelin paksuus (42 mm) on vähän turhan paljon, koska pistosahan heiluria ei voi käyttää, ettei paneeliin tule repeämiä. Kaikki työstöt kun jää kuitenkin näkyviin. Jos joku miettii mihin käsisahaa tarvitaan tässä työvaiheessa, niin vastaus on sahausten loppuun asti viemiseen. Nimittäin käsisirkkelin pyöreällä terällä kun ei molemmilta puolilta päästä samaan kulmaan. Sahasimme siis viimeiset sentit käsisahalla, vetäen sahaa aina julkisivupinnasta sisäänpäin. Samasta syystä käsisirkkelillä sahattiin paneelit "väärinpäin", koska terän liike on silloin julkisivupinnasta sisäänpäin. Näin ei näkyvälle alueelle irtoa puun reunoja tai tule muutenkaan niin paljon repeämiä. Ennen rosteriruuveja (6x90mm) porasimme jokaiselle ruuville esireiän 4,5 mm metalliterällä. Perinteisesti ruuvien esiporausreikien koon voi laskea. Ruuvin paksuudesta 70% on täydellinen esireiän koko. Meidän tapauksessa 4,2 mm poranterät on hemmetin kalliita, mutta onneksi työkalupakista löytyi 4,5 mm metalliporanterä. Siksi metalliterä, koska aluskoolaus on naulattu kiinni. Mikäli naulaan osuu kerrankin, niin pienellä puuterällä se on laakista entinen.

Kuingaspaneelien koko aiheutti päänvaivaa heti kättelyssä, eli heti sahaamisvaiheessa. Ongelma oli ettei oma jiirisirkkelini (pitkällä liuku ominaisuudella) yltänyt sahaamaan koko paneelia kerralla poikki. Ei tosin jäänyt monesta millistä kiinni. Tämän lopun joutui siis sahaamaan aina käsisahalla.

Loput sahauksesta suoritettiin käsisahalla.

Viimeisen sentin joutui sahaamaan käsisahalla. Pääasia, että paneelin "pinnan" sai kokonaisuudessaan sahattua jiirisirkkelillä. Näin ei myöhemmin kukaan pysty erottamaan, että paneelia on sahattu kahdella eri työkalulla.
Ensimmäiset paneelit paikallaan. Nyt menossa paneelin leikkaukset ikkuna aukkoihin sopiviksi.

Leikkaukset onnistuivat paremmin kuin hyvin, ikkunapelleille jää juuri oikea kaato.

Kuningaspaneelin kiinnitykseen on olemassa kaksi "virallista" tapaa. Toinen näistä on kiinnitys ruuveilla kuningaspaneelin läpi, toinen on piilokiinnitys 7 mm vesivaneria käyttäen. Itse jotenkin tykkään, että näin järeässä paneelissa näkyy kiinnitysruuvit ja lisäksi ruuvikiinnitys on huomattavasti kestävempi kuin piilokiinnitys. Me tosin sovellettiin asennuksessa eräänlaisia paneeliasentajien ammattivinkkejä. Monesti ulkoverhous halutaan kiinnittää pinnasta nauloilla, koska se on kestävin ja hyvin tehtynä näyttävä ilmestys. Olen paneloinut muutamia kohteita palkkatöissäkin ja nuorempana opin vanhemmilta timpureilta vinkin siihen, miten paneeleiden kiinnitys saadaan suoraan. Kevyemmät paneelit voidaan aluksi kiinnittää viimeistelynaulaimella kiinni vain sieltä täältä. Alempaan paneliin piirretään vain koolauksen keskikohdan merkki kevyesti lyijykynällä. Paneloidaan seinä valmiiksi, jonka jälkeen piirretään passi apuna käyttäen kevyt lyijykynä viiva paneliin, joten saadaan koko pysty ruuvaus tai naulaus suoraan. Alhaalle kun jätettiin tarkoituksella viiva merkki, joka helpottaa viivan tekoa. Yleensä teen tämän viivan ennen kuin viimeinen paneeli on paikoillaan, jotta yläreunan koolauksen keskikohta on myös näkyvällä. Tämän jälkeen lyijykynäviivaan on helppo ja nopea asentaa ruuvit/naulat ja jälki on ammattilaistasoista. Tämä on se kohta, jossa hyvin leikatut paneelit saadaan näyttämään juosten kustuilta...

Nyt kun Kuningaspaneeli painaa kolmesta neljään kertaa enemmän kuin perinteinen julkisivuverhouspaneeli, ei viimeistelynaulaimella kiinnitys tule onnistumaan ollenkaan. Käytimme 63x2,8mm nauloja "piilokiinnitykseen". Porasimme urosponttiin 4,5 mm reiän. Reikä porattiin siten, että se jää seuraavan paneelin alle. Naulasimme paneelin kiinni reiästä. Puun elämisen takia jätimme reiän reilusti isommaksi, jotta myöhemmin "piilokiinnikkeemme" ei halkaise koko puuta. Piilokiinnikkeet asensimme 1,2 metrin välein, näiden ainoa tehtävä oli kannatella paneelia asennuksen ajan.

4,5mm metalliterällä reikä paneelin yläreunaan.
Perään löimme 63x2,8mm naulan.
Piilokiinnityksemme jää nätisti edellisen paneelin alle. Tämä ei kuitenkaan tulisi kestämään ainoana kiinnityksenä varmasti edes vuotta. Meillä paneelit oli naulojen varassa ainoastaan muutaman tunnin.

Jokaisen Kuningaspaneelin väliin piti jättää 3 mm asennusrako. Tähän käytimme 90x3,1mm nauloja, jotka ajoivat "rakotulkin" homman täydellisesti. "Rakotulkit" kun olivat aina saman kokoiset, joten paneelit pysyivät helposti vaakasuorassa. Käytimme Paslode naulaimen nauloja. Niissä jäi sopivasti teippiä naulan ympärille, joten naula ei pyörähtänyt pois yhtä helposti kuin perinteinen naula.


Jokaisen paneelin väliin laitoimme asentamisen ajaksi naulat (90x3,1mm), jotka pitivät paneeleiden asennusraon oikean kokoisena.
Työn edistyessä Kuningaspaneeli näyttää aina vain paremmalta.
Tästä kuvakulmasta näkyy lyijykynäviivat suht hyvin. Lyijykynä viivojen poistaminen riippuu tulevien maalauskertojen määrästä. Eli mikäli päälle tulee peittävä maali tai useampi kerros läpikuultavaa maalia, ei viivalle tarvitse tehdä mitään. Meidän tapauksessa pintaan tulee vain yksi kerros läpikuultavaa maalia, joten pyyhkäisen viivat varmuuden vuoksi perinteisellä pyyhekumilla (vähintään silmien korkeudelta, josta virheet muutenkin helpoisten havaitaan).  Lähikuvasta näkee myös kuinka hyödyllinen ruuvin esireiän teko on. 6x90mm rosterinen uppokantaruuvi upposi puuhun täydellisesti ilman, että yhdenkään ruuvin kohdalta jäi minkäänlaisia teräviä puutikkuja pystyyn. Kuvan alareunassa näkyy myös hyvin hiiri-/jyrsiäverkko, jolla estettiin elukoiden pääsy ilmatilaan.
Länsipäädyn kaikki Kuningaspaneelit paikallaan.

Kun länsiseinän paneelit olivat paikallaan, siirryttiin pohjoispäätyyn. Eli talon sisäänkäynnin viereen tulevaan paneeliverhoiluun. Oven vierustan tekeminen oli todella nopea homma, kun ainoastaan yksi paneeli jouduttiin leikkaamaan vaakaan. Olin jo aikaisemmin kiertänyt talon ympäri ja merkannust tasolaaserilla jokaiseen nurkkaan pisteen samaan korkoon. Korkopisteet laitoin myös paneeleiden kohdalle ja ovenpieliin. Näin saadaan koko julkisivu samaan korkoon joka puoleta taloa. Mikäli kiertoa lähtee tekemään pelkästään passin avulla, tulee helposti heittoa useampi sentti vaikka olisi kuinka tarkka mies passin varressa. Tämä heitto tulee siitä syystä, että pitkällä passilla (180cm) joutuu viivaa siirtämää useaan kertaan. Siirtoja tulisi passille yli 25 kertaa (meidän n. 50 m pitkä talo), mikäli heittoa jokaisella kerralla tulisi vain milli. Joka sekin on rakentamisessa aivan uskomattoman tarkkaan mitoitettu. Lakisääteiset toleranssit rakentamisessa on aina senttejä. Eli kun passia siirretään 25 kertaa, tulee heittoa helposti yli 2,5 cm. Ennen vanhaan timpurit aloittivat talon paneeleiden asennuksen näkyvistä seinistä ja lähtivät siitä kiertämään taloa molemmin puolin. Siten, että talon "takapihan" puoleen asennettiin pitkä lanka, jonka mukaan se paneloitiin tarvittaessa "vinoon". Nopealla vilkaisulla eroa ei huomaa, koska pitkällä seinällä saa helposti usean sentin virheen piilotettua. Ihmissilmä kun ei havaitse muutaman prosentin heittoja. Nykypäivän toleranssit sallisivat saman tekniikan käyttämistä, kuitenkin nykytekniikkaa hyväksikäyttäen (tasolaaserit yms.), jotta saa tarkempaa ja paremaa lopputulosta aikaiseksi.


Panelit ovat vain piilokiinnikeiden varassa ja naulat jokaisen paneelin välissä.
Nyt rosteriruuvit erottuvat hyvin pinnasta. Koska paneelit maalataan vielä kertaalleen rappauksen jälkeen, uskon ruuvinkantojen häviävän paremmin taustaan.

Paneelit maalataan toiseen kertaan heti smyygilautojen asennuksen jälkeen. Ennen toista maalauskertaa pitää vain muistaa pyyhkäistä pyyhekumilla "apuviivat" pois. Ettei jouduta maalaamaan sen takia kolmatta kertaa ja silloin maalipinnasta tulisi pykälän liian tumma. Eikä puun syyt enää kuultaisi niin hyvin maalin alta.

Jaoin tämän päivityksen suosiolla kahteen osaan. Seuraava osa käsittelee rappauslevyjen asennusta ja se julkaistaan parin päivän päästä.



Mikko