Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gyproc. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Gyproc. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. marraskuuta 2017

Alaslasketun katon rakentaminen


Huonekorkeus tappiin. Se oli koko talosuunnitelman lähtökohta. Ja sehän onnistuu kun suunnitelmat tehdään järkevästi. Uhrasin suosiolla eteisen korkean huonekorkeuden jo suunnitteluvaiheessa, koska jostain kautta piti saada IV-kanavat kuljetettua pesutiloihin. Pesutiloihin menee ilmanvaihdollisesti lähes tuplamäärä "tehoa" verrattuna makuuhuoneisiin. Lisäksi olohuoneen poistoilma kulkee kosteiden tilojen alaslasketussa katossa. Saunan korkeus pitää kuitenkin laskea alaspäin, jotta saa rakennettua toimivan saunan. Halusin saunan ja suihkun katot samaan tasoon. Molempien kattojen korkeudeksi tulee 240cm. Huonekorkeus on talon tässä päässä 305cm, joten putkille on tilaa riittävästi.


Alaslasketun katon rungon tekeminen


Eli kaikki tarvittavat IV-kanavat talon toiselle puolelle siirrettiin eteisen ja arkieteisen katossa. En halunnut rikkoa talon höyrynsulkua muuten kuin aivan pakkotilanteissa, eli nämä kaikki IV-vedot vedetään lämpimissä tiloissa. Jokainen ylimääräinen reikä on kuitenkin turha ja ilmanvuotoriski kasvaa. Ja koska kyseessä on oma talo ja työtahti tulee omista käsistä, saa suunnittelut tehdä vaikka työn ohella. Halusin taloon ehdottomasti tasakatot, en vinokattoja. Eteisen kohdalla piti tehdä pienimuotoinen harkintaprosessi. Tiesin heti putkien asennuksen jälkeen, että saan korkeamman huonekorkeuden vinokaton tekemällä. Tasakatto olisi ollut merkittävästi matalempi, enkä halunnut tehdä pykäliä kattoon. Asensin reilu viikkoa ennen eteisen työvaiheiden aloitusta yhden runkopuun "heppiin", jotta pystyin katselemaan sitä työntouhun lomassa. Päätin, että mikäli se miellyttää silmää työvaiheen aloitusvaiheessa, katosta tulee vino. Alla olevassa kuvassa näkyy kyseinen viritelmä.

Alaslaskun hahmottelua.

Kun suunnitelmat oli lyöty lukkoon, totesin vinokaton ainoaksi mahdolliseksi ratkaisuksi. Näin saan maksimi huonekorkeuden käyttöön. Katon vinoudessa mentiin täysin putkien ehdoilla. Sen vinoudeksi tuli lähes sama kuin katon vinous, eli 1:7 kaadolla mennään. Asensin molemmille puolille tilaa puut (kakkoskakkoset) samaan korkoon tasolaseria apuna käyttäen.

Laserilla katto korkoonsa ja korkohan oli maksimit mitä putket antaa periksi.

Asensin molemmille puolille niin sanotut päärungot, jotka tuin katosta silmämääräisesti noin 50 cm välein. Eipä tipu vuosienkaan saatossa. Kasaamiseen käytin perinteisiä 3,1x90 sinkittyjä kampanauloja, mitä jäi reilusti yli rungon kasaamisvaiheesta. Käytin muutamaan kohtaan 6x90 uppokantaruuveja, jolla sain vedätettyä kierot puut suoriksi tarvittaessa. Meinaan siinä olisi jollain yrityksellä markkinarako. Valmistaa 50x50 mitallistettua puuta, joka olisi suoraa. On ärsyttävää kun avaa paketin ja tavaraa voi muutaman tunnin, viimeistään vuorokauden jälkeen käyttää helikopterin propellina...

Päärungot valmiina.

Päärunkojen jälkeen asensin niiden kaveriksi kaksi 50x50 puuta, jotta katto ei rupeaisi vahingossakaan roikkumaan ajan saatossa. Tämän jälkeen asensin levyjaon kohdalle 50x100 puut, joilla sain suoristettua uudet päärungot samaan tasoon. Seuraavaksi kiinnitin nämäkin puurungot noin 50 cm välein kattoon kiinni, eli katon kakkoskakkosiin sivukiinnityksellä. Olokeittiöön päin olevan alaslaskukaton kyljen toteutin asentamalla tukipuut (3kpl) samaan linjaan ja naulaamalla siihen kiinni kakkoskakkoset.

Koolingit paikallaan, seuraavaksi lisätuennat.

Tämän jälkeen asensin koolauksen päärunkoihin k300 jaolla (keskeltä keskelle 30cm). Normaalisti kattoihin riittäisi helposti k400 jako, mutta kun itselle tekee, tekee aina pykälää parempaa. Ruuveja piti käyttää tässä vaiheessa paljonkin, nimittäin se on ainut keino saada puut suoriksi. Toinen "temppu", jolla puut saa vedätettyä suoriksi on käyttää perinteistä käsinaulaa ja naputella ne käsin. Käsinaulat on paksumpia ja ne "repii" puunsyyt paremmin auki verrattuna naulapyssyn nauloihin.  Naulapyssy tekee siistimmän reiän, mutta ei pidä yhtä tiukasti kiinni. Käsinaula pitää huomattavasti paremmin ja samalla lyödessä puun saa vedätettyä tarvittaessa suoraan tai käyräksi (työkohteesta riippuen).

Alaslasketun katon runko valmiina. Kuvassa arkieteisen puoli.

Alaslaskukaton runko valmiina. Kuvassa eteisen puoli.


Alaslaskukaton levytys


Katon levytystä käsiteltiin jo aikasemmassa blogipäivityksessä. Käydään kuitenkin tässä vielä levytystä läpi kuvina. Vinokaton levytys on kuitenkin hiukan haastavempaa kuin suoran katon.

Tässä kuvassa tilan korkeus hahmottuu paremmin. Onneksi levyhississä on kääntyvä yläosa. Muuten levyhissin päälle pitäisi rakentaa viistopukit. En kuitenkaan suosittele niitä. Etsikää siis suoraan levyhissi, jossa on kääntyvä yläosa.

Levy kohdillaan, ruuvit vain kiinni. Gyproc-levyyn tuli myös valon paikka. Tähän tulee myöhemmin sama LED-alasvalo kuin olokeittiöön ja käytävään. Tässä voin rehellisesti myöntää, että levyn asennuksen kohdalla kävi pieni "aivopieru". Nimittäin vasta asennuksen jälkeen tajusin, että levyyn jäi reunaohennus.... Normaalisti (mikäli olisin palkannut kittaajan) kittaaja olisi noitunut minut alimpaan hel*ettiin unohduksen takia. No en jaksanut ottaa levyä enää irti ja leikata sitä, vaan totesin kittaavani kohdan umpeen. Onneksi matka on lyhyt, vain reilu 160 cm.

Toinen täysi levy paikalleen. Tähän tulee toinen alaslaskuvalo. Tuo pienempi reikä on liikkeentunnistimen aukko. On mukava tulla vaikka keskellä yötä kotiin, eikä tarvitse välkytellä valoja tai etsiä valonkatkaisinta. Sijoitin valon siten, että se jää sopivasti kulman taakse olohuoneesta katsottuna. Vaikka joku vieras nukkuisi olohuoneen vuodesohvalla, valo ei paista suoraan sinne. Tästä syystä vain arkieteisen ja Kiran huoneessa olevan vaatehuoneen/varaston valo toimii liiketunnistimella, jotta valo valaisee vain tarvittavan tilan eikä häiritse muuta elämistä.

Viimeinen palanen menikin paikalleen ilman nostinta. Tosin olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut kaveri sen asennuksessa.

Viimeiset valokuvat katon sisältä, ennen kuin se levytetään umpeen.

Yritin ottaa panoraamakuvan katon rakenteista sivusta katsottuna. Katon olisi vielä saanut vähän korkeammaksi. Kattoa olisi saanut nostettua korkeimmasta osasta neljä senttiä (kuvan vasen reuna). Tosin eipä sillä olisi ollut lopputuloksen kannalta suurta merkitystä.

Päätylevyksi otin tarkoituksella ylisuuren palasen. Viistoon leikkaaminen paikan päällä on nimittäin nopeampaa ja tarkempaa. Kuvasta näkee nyt minkälainen katosta olisi tullut, jos olisin tehnyt tasakaton. Nyt kun tätä katsoo, tein ihan oikean ratkaisun viistokaton valinnalla.

Nyt levyn nurjalta puolelta vedetään mattoveitsellä (katkoteräveitsi) viilto, leikataan siis tämän puolen paperi poikki. Taitetaan toiseen suuntaan ja sieltä paperi poikki. Näin levyn viiste on täydellisesti sama mikä viistokatossa.

Kyllä siinä oma aikansa meni, kun taiteili yksin koko operaation A-tikkailta, mutta olen tyytyväinen. Tyyliltään mennään taas modernilla linjalla.


Kittaus ja maalaus


Koulupojat pääsi kittaamaan ruuvinkannat piiloon, itselleni jäi nauhoitus ja poikien lähdön jälkeen ylitasoitus.

Arkieteisen puoli jäi matalasta päästäkin riittävän korkeaksi. Korkeus matalimmassa kohdassa on noin 230 cm. Päätyyn tulee vain hyllykköä. Vielä ei olla päätetty tuleeko Elfa vai Sovella. Tarkoituksena on kuitenkin avokorinen järjetelmä. Järjestelmän jälkeen katon korkeus on jo vähintään 250 cm, eli katon korkeudesta ei tule olemaan ongelmia.

Vielä ylitasoituksen hionnat ja viimeiset tasoituksen korjaukset.

Onneksi nämä on talon viimeiset kittaushommat mitä minä teen. Jos joskus tarvitsee jotain korjailla tai parannella, soitan suoraan alan ammattilaisille. 
Talvea kohti mennään vauhdilla ja illat alkaa olemaan jo todella pimeitä. Sisällä on onneksi kunnon työmaavalaistus, ainakin näkee tehdä töitä.

Pohjamaalien jälkeen asennetaan kaikkiin levyseinän nurkkiin ja katon/seinän liitoksiin akryylimassa. Tämä johtuu talon elämisestä. Kun talo saadaan lämpimäksi, viimeistään puolen vuoden jälkeen jokainen nurkka ja reuna on "halki". Tämä on kuitenki normaalia puutalon elämistä ja silloin vaan vedetään nurkkiin ja saumoihin uudet akryylimassat. Puutalon eläminen rauhoittuu noin kahden vuoden kohdalla, jonka jälkeen akryylimassoja tarvitsee korjailla enää harvoin. Ainoa syy massan asennukseen on siis ulkonäkö, eihän ketään tykkää halkeamista tai levyn reunojen näkymisestä. Vai mitä?

Aluksi akryyli levitetään suoraan tuubista katon reunaan ja seinän nurkkiin. Jäljen tasaisuudella ei ole suurta merkitystä tässä kohtaa, kunhan ei laita mahdottomasti liikaa eikä liian vähän. Oikea määrä löytyy nopeasti jo muutaman minuutin käytön jälkeen. Ja mikäli akryylia laittaa ensimmäistä kertaa, suosittelen aloitamaan vaatehuoneesta tai vastaavasta. Karkeasti sanottuna laitan itse hiukan pienempää määrää, mitä herneellä on paksuutta. Muutaman metrin jälkeen tämä homma sujuu kaikilta. Kunhan ei tuhri akryliä tuubista joka puolelle.

Akryyli "tasoitetaan" sormella ja ylimääräiset akryylit pyyhitään paperiin tai rättiin. Ja kyllä sitä jää sormiin silti kiinni. Ja muistakaa PUHTAAT KÄDET, pienikin lika käsissä jää akryyliin varmasti. Vielä muistutuksena: akryylimassaa käytetään vain jos nurkkien molemmat materiaalit ovat gyproc-levyä. Jos katto olisi paneelia, akryyliä käytettäisiin vain seinien nurkissa, katon ja sienän nurkassa käytetään varjolistaa.
Tältä näytti omat käteni akryylileikkien jälkeen.

Täytyy myöntää, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Käytävän maalaus on ihan kohtuu hyvä. Muuten kelpaisi hyvin, mutta kun seinää tarkastelee sivusuunnassa, maalaus- ja kittausvirheet erottuvat todella selkeästi (ainakin omaan silmään). Tosin käytävän seinät ovat siinä mielessä pahoja, koska ne ei anna "armoa". Niitä kun ei pääse katsomaan virallisesta katselukulmasta. Eli kohtisuoraan seinään katsottuna kahden metrin etäisyydeltä. Meidän käytävän seiniä katsotaan kuitenkin sivusta käsin, joten virheet näkyvät huomattavasti helpommin.

Valmis alaslaskettu katto.

Enää yksi päivitys niin ollaan ajankohdallisesti samassa hetkessä kuin asunto oli Kastelli näytön aikana. Seuraava päivitys liittyy nimittäin sähkökalusteiden kytkemiseen. Eipä tarvitse sitten enää käyttää työmaavalaisimia niin paljon, vaan saadaan käyttöön talon omat LED-valaisimet ja virta saadaan suoraan seinästä.



Mikko

tiistai 17. lokakuuta 2017

Sisäkattojen levytystyöt


Iltojen pimetessä on joutunut kaivelemaan työvalot esille varastojen kätköistä. Onneksi sain apukäsiä tähän työvaiheeseen, koska meinaa pitkältäkin timpurilta loppua pituus kesken, kun tilojen huonekorkeus on reilu kolme metriä. Makuuhuoneiden korkeus jää "normaaliin" korkeuteen, eli 2,57 metriin. Makuuhuoneisiin piti tehdä erikseen omat alaslaskut putkihyllyjen kohdalle. Olokeittiön ja käytävän pääsi levyttämään suoraan kiinni kakkoskakkos koolauksiin. Koolaukset oli asennettu k300 jaolla, joka sopii paremmin kuin hyvin levyn kiinnitykseen. Minimi koolausjako gyproc katoissa on k400, eli 400 mm puun keskeltä keskelle. 

Levyhissin avulla levyjen nosto kattoon on uskomattoman kevyttä puuhaa, vain nauharuuvaimen kannattalu katon rajassa saa kädet väsymään.

Ensimmäinen asia kattojen levytyksessä on tietenkin levyhissi. Ilman sitä on turha lähteä edes yrittämään, se on vain ajan haaskausta. Nimimerkillä kokemusta on, kun työnantaja luuli säästävänsä ja ei laskenut levytyshissiä mukaan urakkaan... Onneksi pomo ymmärsi muutaman levyn jälkeen, ettei urakasta tule mitään ilman levyhissiä. Katselin levyhissien vuokrahintoja ja totesin pääseväni helpommalla jos ostan oman. En pääse kuitenkaan tekemään jokaista huonetta samana päivänä nurkissa olevien rojujen takia, joten vuokrahinnat olisi olleet korkeat. Onneksi puhuin asiasta ystäväni kanssa ja Janne lupasi lainata omaa levyhissiään. Hain sen siis lainaan Jannen kotonta Mäntsälästä.

Levyjen asennus kattoon oli nopeaa Eliaksen kanssa, onhan hänkin ammattimies näissä hommissa.

Gyproc-levyjen asennus kattoon aloitetaan aina leikatulla levyllä. Tämä siitä syystä, koska levyissä on reunaohennus valmiina, eli niiden tasoittaminen katon rajassa on aivan turhaa työtä. Lisäksi harvoin tulee tilannetta, jolloin levyjako osuisi täydellisesti täyden levyn lähdöllä. Lisäksi katon levytyksessä kannattaa myös miettiä luonnonvalon suuntaa, mikäli levyt on mahdollista asentaa valon suuntaisesti. Tämä on ehkä vähän hifstelyä, mutta näin kovassakaan päivän valossa ei erota katosta saumoja niin helposti. Meillä kun on olohuoneessa isot ikkunat etelään ja länteen, päätin levyttää seinät koolausten suuntaisesti. Koolausten suuntaisesti levytettäessä hukkaa ei tule kun päädyistä. Poikittaisasennuksessa hukkaa tulee merkittävästi enemmän ja leikkaamista on myös enemmän. Kun leikkaamista on enemmän, on katossa myös enemmän nauhoitus ja tasoitus töitä... Niistä en pidä ollenkaan, joten ei suotta kannata tehdä itselleen hallaa.

Katto saatiin illalla hyvään vauhtiin.

Katon levytys saatiin hyvään vauhtiin illan aikana, mutta tavaran paljous hidasti hommia jonkin verran. Myös valaisimien mitoitukset aiheuttivat omat päänvaivansa. Olin alun perin merkannut sähkövetojen kohdalla lattiaan rastit jokaisen valasimen kohdalle, näin johdot oli ainakin lähellä oikeaa sijaintiaan. Kuitenkin kattoon tarvitsi ottaa tarkat mitat ja päänvaivaa aiheutti pitkä käytävä. Käytävän kaikkien valojen on oltava samassa linjassa olohuoneen valojen kanssa, muuten se olisi näyttänyt mielestäni todella typerältä. Olohuoneeseen ja käytävään tulevien LED-valaisimien upotusreikä on 205 mm ja siihen piti käydä hakemassa oikean kokoinen kuppiporanterä. Kuppiporanterien virallinen nimitys on reikäsaha, joka on omasta mielestäni hyvin harhaan johtava nimitys. Nämä saisi tietenkin tehtyä pistosahalla, se tosin on huomattavasti hitaampi ja epätarkempi vaihtoehto. Kuppiporan terällä riittää reiän keskipisteen mitoittaminen. Aamun eka homma on siis hakea kaupasta oiken kokoinen terä.


Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin hakemaan työmaalle tarvikkeita moottoripyörällä. Kuppiporanterä mahtui nätisti ajotakin alle, joten kuljetusongelmiakaan ei päässyt tulemaan.

Mikäli valaisin tulee paikalleen uppoasennettuna, pitää muistaa tehdä upotusreiästä hiukan isompi kuin valaisimen minimi on. Asennusvaiheessa ongelmia ei tule ikinä, mutta jos joskus tarvitsee jostain syystä irroittaa lamppu, tulee aina pala gyproc kattoa mukana valaisinta irroittaessa. Eli lähtökohtaisesti etsin 208 mm kuppiporan terää tai isompaa. Löydin Onniselta koon 210 mm. Eli juuri täydellinen tarkoituksiini, lampun molemmille puolille jää 2,5 mm. Kuitenkin LED-valon kaulus peittää tämän raon helposti, se kun yleesä on minimissään 5 mm per puoli. Yleensä kuitenkin lähempänä 10 mm per reuna, joten sen taakse menee hiukan isompikin reikä piiloon. Normaalisti poraan levyihin aina tarvittavat reiät ennen paikalleen asennusta. Nyt tosin piti porata reiät merkkeihin, joita olin laittanut levyihin ennen kattoon asennusta. Olin kääntänyt sähköjohdot sivuun reikien kohdalta, etten vahingossa porannut niitä poikki. Lisäksi piti olla erityisen huolellinen, jottei poraa reikää höyrysulkuun. No, vahinkoa ei käynyt. Oman mielenrauhan takia piti kuitenkin käydä käväisemässä katolla nopeasti ja tarkistamassa asia.

Koulusta tuli opiskelija kokeilemaan gyproc-levyjen asennusta. Ihan hyvin se sujui, kun työkalut ja opetus on hyvää.

Ammattikoulusta soiteltiin jälleen, suostunko ottamaan työharjoittelijoita oppimaan. No en ole vielä kertaakaan kieltäytynyt opetushommista ja niin tontille tuli muutama poika harjoitteluhommiin.

Mittaukset suoritettiin ja mitat merkattiin muoviin. 

Tässä esimerkki siitä, minkä takia vanhoissa rakennuksissa paljastuu seinistä ja rakenteista mittauksia sekä laskutoimituksia. Itselläni on tapana myös kaikki mitat kirjoittaa materiaaleihin, jotka jäävät piiloon. Kun tikkaille tai telineille kiipeää mitoittamaan, ei huvita tehdä sitä montaa kertaa. Ei ole kivaa, jos joutuu miettimään moneen kertaan oliko se mitta tämä vai ei. Nyt vilkaisu kattoon kertoo minulle oikeet mitat. Merkitsin myös höyrynsulkumuoviin koko talon valaisimet, näin sain varmistettua jokaiseen menee oikea johto, sekä oikea määrä valaisimia tulee oikeaan paikkaan. Ja myös se tärkein, eli miltä ne voisi näyttää valmiina. Eli etäisyydet ynnä muut. Tässä vaiheessa merkkejä on vielä helppo siirrellä, mikäli tarve niin vaatii.

210 mm kuppiporanterä on kyllä miehekkään kokoinen. Porasin kaikki reiät valmiiksi ennen levyjen paikalleen nostamista. Nyt tulee edellinen merkitsemisniksi käyttöön, eli mikäli poratusta reiästä olisi paistanut tyhjä muovi, olisi levyn saannut heittää roskiin ja alkaa työstämään uutta. Koska jokaisen valaisimen kohdalla on muovissa tussilla tehdyt merkkaukset.

Mikäli joku lukijoista aikoo joskus tehdä itse kuppiporanterällä reikiä gyproc-levyyn, tässä teille kätevä vinkki. Gyproc-levy on ainoa, missä kuppiporan terällä saa porata niin sanotusti kovilla kierroksilla. Kun kierrokset on kovat, heittää terä kipsipölyä yläpuolella näkyvän kuvan mukaisesti, eli aika pitkällekin. Lisäksi leikattava gyproc-levy tipahtaa lattialle itsekseen. Jos taas kierrokset ovat "liian" hitaat, jää levyn palanen yleensä aika tiukkaan kiinni kuppiporanterän sisälle. Kyllä sen saa pois puukon avustuksella, se vaan vie enemmän aikaa. Työmaalla näitä isoja kuppiporanteriä kutsutaan myös "ranteiden tappajiksi", tämän nimityksen ymmärtää jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Pora nimittäin tarraa aika kovaa kiinni ja pyöräyttää rannetta aika ikävästi, jos se on alustassaan hiukankin epätasaisesti. Nämä isot kuppiporanterät maksaa aina pitkälle yli 100 euroa kappaleelta, näitä ei siis saa sahata rikki. Hajalle näitä ei kipsihommissa ihan helposti saa, puun kanssa terä "palaa" helposti, eli kuumentuu. Puuhun porattaessa pitää aina olla hitaat kierrokset ja mieluiten jokaisen porauksen jälkeen muutaman minuutin paussi, jotta terä ehtii jäähtymään. Puuhun poratessa optimaalinen kierrosnopeus on karvan verran nopeampi mitä pyörittäisit terää käsin, eli oikeasti hidas!

Vielä varoituksen sana tässä tarkoituksessa käytettävään akkuporakoneeseen. "Ranteiden tappaja" nimitys ei oikeasti ole turha, nimittäin näin isot terät hajottavat akkuporakoineita helposti. Aikoinaan, kun itselläni ei ollut varaa ostaa kunnon ammattityökoneita, tuli useammasta "ammattikone"-nimikkeellä myydystä mallista savut pihalle. Omiin Bosch Professional työkoneisiin on tullut luotettua usea vuosi ja niitä uskallan suositella hyvällä omatunnolla muillekin.

Katossa ei tarvinnyt käyttää yhtäkään jakorasiaa. Kiitokset tästä menee sähkösuunnittelulle ja isoille LED-valaisimille. Jokainen sähköliitos pitää olla tarkistettavissa, nyt muutama jakorasia on lamppujen takana "piilossa", mutta helposti tarkistettavissa. Yksinkertaisuudessaan liitäntöjä ei saa jättää piiloonjäävien rakenteiden sisään, esimerkiksi seinän sisälle ilman tarkastusmahdollisuutta.

Liesituulettimen varausjohto sijoitettiin suoraan lieden yläpuolelle.
Liesituulettimen varauksen paikka on lieden yläpuolella, saarekkeen spottivalojen välissä. Näin sen löytää helposti myöhemmin, mikäli tarve siihen tulee tulevaisuudessa.

Sitten näiden varausten pariin, joita tuskin kukaan tulee tarvitsemaan ikinä tässä talossa. Mutta tässä vaiheessa taloa näiden asennus on halpaa ja lisää muutoksien mahdollisuutta. Mikäli siis itse tai joku muu mahdollinen tuleva asukas olisi niin hullu, että haluaisi luopua Bora Basic-aktiivihiilisuodatin mallista (täältä voi käydä kurkkaamassa vanhan päivityksen valinnan syistä). Voi toki halutessaan asentaa liesituulettimeksi myös semmoisen ruman peltihökötyksen... Joka peittää varmasti avoimen tilan näkyvyyden ja tyylikkyyden. Mutta no, tulipahan tällainenkin varaus tehtyä. Mikäli joskus asunnon myyn, en tule ikinä saamaan rahallista hyötyä näistä varauksista mitä koko asunto tuntuu olevan täynnä. Kuitenkin mikäli joskus tilanne muuttuu tai mitä tahansa  tapahtuu, eipähän muutoskustannukset ole kovat kun ne on huomioitu jo rakennusvaiheessa. 

Olokeittiön katto ja seinät levytettynä. 
Levytystyöt olokeittiön osalta on nyt valmiina. Seuraavaksi alkaa työvaihe, josta en tykkää sitten yhtään. Nimittäin nauhoitus ja kittaus.

Ystäväni Mikko tuli vilkasemaan työnjälkeä. Kuvassa näkyy käytävän valaisimien paikat ja kuinka hyvin ne on linjassaan koko matkalta. Ihan näyttävän näköinen, kun noin 14 metriä pitkän talon koko valaisin jono on samassa linjassa.

Riippuvalaisimien kiinnitysesimerkki. Kuvassa näkyy myös hyvin putkihyllyn ja alaslaskurungon rakenne.

Riippuvalaisimien kiinnitys. Tiedän, vedän tämänkin homman överiksi... Jokaisen valaisimen pitää kestää painoa vähintään 20 kg, eli ne pitää kiinnittää tukevasti koolaukseen. Vanerilla saa kiinnityksen kestämään varmasti. Yläpuolen kuvassa näkyy oma "viritelmäni", joka kesti helposti allekkirjoittaneen painon, eli 100 kiloa. Valaisin ei tulisi alas, vaikka muksu menisi roikkumaan valaisimeen. Riippuvalaisimet painaa maksimissan noin 20 kg luokkaa. Mikäli joku rakentaa teille taloa, muistakaa tarkistaa että jokainen valaisin on kiinnitetty kunnolla. Ei ole kivaa, jos muutaman vuoden päästä "takuuaika" on päättynyt ja riippuvalaisimen rasia alkaa repsottamaan.

Toinen kuva päämakuuhuoneen alaslaskukatosta ennen kun levyt peittää rakenteet.
Makuuhuoneiden LED-alaslaskuvalojen upotusreikien koko piti olla 155 mm. Tein ne 160 mm kuppiporanterällä, näin ne on helpompi asentaa ja vaihtaa mahdollisesti tulevaisuudessa.

Käyttämäni levyhissin mukavin ominaisuus!

Levyhissin ylivoimaisesti paras ominaisuus oli sen käännettävä ylätaso. Kun levyjä kantoi sisälle, sai levyn heitettyä suoraan pystyyn levyhissiin. Tässä vaiheessa sain mitoitettua levyyn kaikki tarvittavat merkit ja viivat, koska vaakatasossa loppuu käsistä pituus.

Päämakuuhuone levytetty.

Jokaiseen makuuhuoneeseen tuli perinteinen palohälytin, hälyttimet tuli perinteisiin kojerasioihin. Eli niihin tehdään kojerasiaporanterällä reiät. Käytin tässä 74 mm kuppiporanterää.

Seuraava päivitys tulee aiheesta, joka aiheittaa jo pelkästään ääneen sanomalla päänsärkyä. Kyseessä siis kittaus ja tasoitetyöt.


Mikko

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sisäseinien villoitus ja levytystyöt


Nyt kun saatiin tiiveysmittauksesta erinomaiset arvosanat, pääsi jatkamaan sitäpuolen töitä. Halusin kaikkien rakenteiden olevan näkyvillä tiiveysmittauksessa mikäli korjattavia kohtia olisi tullut. Näitä ei onneksi tullut vaan päästiin jatkaan töitä suoraan mittauksen jälkeen. 

Väliseiniin, seinien 66 mm rankojen sisälle tuli 50 mm villaeriste. Tämä on käytönnössä ainoastaan äänieristeenä väliseinien sisässä. Näin väliseinän ääneneristysrakenne on parhaimmillaan. Mikäli molemmilla puolilla seinää on gyproc-levy ja seinän välissä vain tyhjää tilaa, ääni kuuluu yhtä kovana seinän läpi. Villan laittaminen seinän väliin hidastaa ääniaaltojen kulkemista ja näin pienentää ääntä toisella puolella. Mikäli seinistä haluaa saada vielä äänieristävimmät, onnistuu se lisäämällä gyproc-levyjä molemmille puolille väliseinää.

Joskus aikoinaan rakensin Jumbon läheisyyteen uutta päiväkotia. Asensimme siellä lasten nukkumatilojen väliseiniin tupla gyprocit molemmille puolille seinää ja villoitimme välin 50 mm villalla. Ratkaisu toimi hyvin eikä edes työkaverin ääntä tahtonut kuulla seinän takaa. Vaikka kyseinen kaveri ei ole sieltä hiljaisemmasta päästä. Heh. Muistan myös yhden toimistorakennuskohteen (lentomelu alueella), jonka ulkoseiniin tuli kolme gyproc-levyä. Näin työtilat saatiin tarpeeksi hiljaisiksi. Kaikista hiljaisimmat seinärakenteet on tietenkin betonia ja kiveä. Eli mitä enemmän massaa seinässä on, sitä vähemmän ääntä pääsee rakenteiden läpi.

Kannettiin aluksi muutama levy sisään, että minulla olisi koko ajan ruuvattavaa. Elias kantoi levyjä sisään ja nostettiin ne yhdessä paikalleen. Sitten annoin nauharuuvaimen laulaa taas kuin viimeistä päivää.

Väliseinien villoitus oli nopeaa, koska tarvittavat sähköjohdot pystyi painamaan aina jommalle kummalle puolelle villaa. Kuitenkin siten, että mahdollisimman vähän (mieluiten ei ollenkaan) sähköjohdot kulkevat villan välistä. Se on kuitenkin joidenkin kojerasioiden kanssa mahdotonta, mutta pyritään kuitenkin välttämään sitä. Ulkoseinät oli sinänsä helpompia villoittaa, koska tein johdoille omat kourut, jossa ne kulkivat sisäpinnan tasolla. Villat oli helppo työntää sähköjohtojen taakse, ja sähköjohdot pääsivät varmasti kulkemaan levypinnan lähellä. Ulkoseinät villoitetaan vaakaan ja sisäseinät pystyyn koolauksen mukaan.

Kun ensimmäisen levyn asentaa suoraan, on vatupassin ainut virka lähinnä tarkustus siitä, että suorassa mennään.

Väliseinien levytyksessä pitää ottaa huomioon vastapuolen levytys. Levyt pitää asentaa eri jaolla väliseinärankoihin, jotta seinän rakenteesta saadaan jäykempi. Näin seinä ei pääse vääntymään tai elämisen takia tule kittauksiin niin helposti halkeamia. Tässä on asia, joka on helposti amatöörinkin havaittavissa. Älä siis hyväksy huonosti tehtyä työtä, kun samalla rahalla saa myös oikein tehtyjä rakenteita! Ja mikäli asentelet väliseiniä itse, huomioi tämä levytyksen suunnittelussa. Väärin tehtyä väliseinää pystyy painamaan käsin vinoon jos molemilla puolilla levysaumat on samassa kohtaa. Joustaminen tapahtuu aina helpommin levysaumoista.

Käytin levytyksessä apuna työmaalla pyörineitä elementin asennuspaloja, joita laitoin gyproc-levyn alle vain yhden noin sentin korkean pakan. Näin asennus on helpompaa kun suoruus tulee aina valmiiksi, koska edellinen levy on passissa. Lattialista tulee peittämään alareunan raon. Muistakaan jättää katostakin levy irti noin sentin verran, näin talolle jää vähän elämisen varaa. Katto kun helposti talvella, painavan lumikuorman vuoksi on notkollaan sentin verran. Jos levyt on kiinni katossa, levy murtuu ja sitä kautta katon sekä seinän liitoksesta tulee ruma. Kattoon asenettavan levyn paksuus on kuitenkin 13 mm, joten se peittää yläreunan raon. Elämisestä kertoo sekin, että seinän ja katon levyjen väliä ei kitata ollenkaan kiinni. Jokaiseen sisänurkkaan ja katon rajoihin asennetaan elastinen akryylimassa. Siitä lisää myöhemmin, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Oviaukot sahattiin perinteisesti yläreunasta ja loput työstettiin mattoveitsellä ja gyproc-levyä taivuttaen. Kuvassa näkyy hyvin myös erilainen levyjako seinän eri puolilla. Levysaumat eivät ole siis samoilla runkotolpilla.
Talon pisin väliseinä levytetty lähes kokonaan. Tämän toisen pään levytyksestä tulee seuraavassa päivityksessä tekstiä, koska se sisältää pienen erikoisuuden televisioon liittyen.

Ulkoseinien levytyksessä tulee huomioida sähköjen viennit! Niiden mitat otan aina ylös ja kirjaan ne edelliseen levyyn. Näin saan siirrettyä mitat asennettuun levyyn, jotta en vahingossa yritä ruuvata läpi sähköjohdosta. Tosin tähänkin varauduin sen verran, että jokainen sähköjohdon varaus on tarpeeksi "iso", että se väistää helpommin mahdolliset ruuvit ja naulat. Juuri sen takia, että mikäli haluaa esimerkiksi kiinnittää taulun seinään, ei ensimmäisenä tarvitse ottaa sähköjohtojen kuvia esiin. Kun pidän huolta etten vahingossakaan ruuvaa johtojen kulkureittiä kapeammaksi, niin johdot pääsevät oikeasti liikkumaan tulevaisuudessakin. Tässä nyrkkisääntö johtojen läpivientien reikiin. Kun läpivienti on aina kolme kertaa isompi kuin johto, mahtuu johto liikkumaan vapaasti. Omasta mielestäni tämä sisäpuolen 50 mm eriste höyrysulun päällä on aivan loistava rakennustapa. Nyt voi tauluja ja hyllyjä asennella vapaasti, kunhan pitää huolen että kiinnikkeet eivät ole yli 60 mm pitkiä. Näin höyrysulku pysyy ehjänä. Ei tarvitse mennä kun kymmenen vuotta taaksepäin ja joissain talopaketeissa oli täysin normaalia asentaa gyproc-levy suoraan höyrysulun päälle. Rakenteessa ei ole sinänsä mitään vikaa, jos seiniin ei kiinnitä mitään. Mutta pidemmällä tähtäimellä talon seinien höyrysulut ovat myöhemmin kuin reikäjuusto...

Mitä pienempi "työkalu", sitä enemmän se aina maksaa. Eristyisesti silloin, mikäli sitä voi käyttää vain yhden työvaiheen töissä, koska silloin ostajakunta on merkittävästi pienempi. Mikäli ostajia on vähemmän, maksaa muut enemmän. Mutta minkäs sille mahtaa, kun kyseinen keksintö säästää hermoja, aikaa ja erityisesti rahaa. Näin hukkaa tulee merkittävästi vähemmän.

Seinien levytyksessä jokainen kojerasian reikä on otettava huomioon. Ennen levyjen kiinnitystä on tarkistettava, että rasian pohja on tukevasti seinässä. Tämän jälkeen otetaan levyihin tarkat mitat, jotta reiät osuvat kohdalleen. Ja kyllä, ammattilaisellakin tulee välillä mittauvirheitä, eli hukkaa levyistä tulee aina. Tähän on kuitenkin olemassa työkalu, joka nopeuttaa ja helpottaa työtä. Tämän apuvälineen avulla hukkaa syntyy vähemmän, kun reiät osuvat AINA kohdalleen. Puhun siis magneetista, joka asetetaan kojerasian pohjaan ennen levyn asennusta seinään. Kun levy on kiinnitetty "heppiin" muualta kuin kojerasian kohdalta, asetetaan levyn päälle toinen magneetti, joka hakee "automaattisesti" vastakappaleen seinän takaa. Sitten otetaan 73 mm kuppiporanterä (kojerasia 70 mm, mieluiten rasian ympärille jäisi milli tilaa. Näin levy ei vahingossakaan paina rasiaa) ja kiinnitetään se karaan ja pitkällä terällä porataan läpi magneetin keskimmäisestä reiästä. Kojerasioiden sisällä olevassa magneetissa on keskellä reikä ja sen ympärillä metallinen kaulus. Näin terä ei edes uppoa levyyn ilman, että se on keskellä. Tosin apuvälineiden hinnat on aika kovat. Kävin ostamassa IKH:lta kaksi sarjaa. Hintaa sarjalla oli reilu 100 euroa. Vastaavanlaisia kojerasian magneetteja myydään muuallakin. Ostin siksi nämä "kalliimmat" versiot itselleni, koska olen jutellut työmailla väliseinäurakoitsijoiden kanssa. Siellä näin ensimmäisen kerran kyseiset työkalut, tosin heillä oli niitä kymmenittäin. Levyttäjä iski magneetit paikalleen ja perässä tuli kaveri, joka porasi reiät ja kiinnitti levyt loppuun. On se hienoa nähdä, kuinka ammattilaiset hoitaa homman. He tosin olivat tehneet viimeiset 10 vuotta vain väliseiniä... Itse tykkään siitä, että työtehtävät vaihtelevat ja rakastan haasteita. Jos työ tuntuu liian toistuvalta, pienentää se omalta osaltani työmotivaatiota merkittävästi.

Esimerkki kojerasian kunnolliseen kiinnitykseen. Toisen puolen tukimuovi, joka on poikkastu oikeaan mittaan, eli rungon vahvuiseksi. Näin rasia jää tukevasti seinän sisään ja kojerasian reunat tulee gyprocin kanssa samaan pintaan. Kiinnitin tukimuovin runkotolppaan normaalisti ruuvilla ja painoin rasian tähän kohdallensa kiinni. Ei muuten lähde vetämällä irti.

Rasia painettuna paikalleen.

Kuvassa on levypinnan päälle tulevat magneetit. Niillä saa haettua tarkasti kojerasioiden paikat. Kun kuppiporanterällä poraa tuosta mageetin reiästä...

...menee poranterä kojerasian sisällä olevan magneetin sisään. Vaikka yrittäisi hiukan porata vinoon, on kojerasian pohjassa olevassa mangeetissa metallikaulus ja uritus reiän suuntaan.

Tässä esimerkki porauksesta Instagram-videona:


Jokaiseen kojerasiaan laitetaan valmiiksi suojakansi , ettei ne menisi täyteen kittiä ja maalia. Yleensä puhallan pölyt pois rasian sisältä ennen suojakannen asettamista. Nämä avataan vasta maaluksen jälkeen, kun sähkömies tulee kytkemään rasiat ja katkasimet.

Käytännössä ainoat reiät, mitkä joutui mitoittamaan paikalleen oli IV-putkien läpiviennit. Tosin tarkalla mittauksella nekin onnistui hyvin. Levytyksessä tuli hyvin ilmi jälleen kerran se, miksi IV-putket kannattaa jättää vähän "ylipitkiksi". Kun levyä asennetaan seinälle, pujoitetaan aluksi IV-putki levystä läpi. Tämän jälkeen se "roikkuu" paikallaan ja sen saa työnnettyä paikalleen helposti. Mikäli putki tulisi juuri levyn tasolle, on levy hankalempi asentaa paikalleen. Putki leikataan kuitenkin myöhemmin poikki levyn pinnasta, jotta venttiilit saadaan paikalleen.

Kittaajan elämä helpottuu merkittävästi, mikäli kulmat pystyy aloittamaan leikatulla levyllä. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Seinien tasottaja kyllä kiroaa jokaisen kohdan ylipäätään... Koska kyseessä on reunaohennettu levy, eli jokainen levysauma nauhoitetaan ja kitataan "täyteen." Yksi aisia mikä pitää myös muistaa tehdä kittarille valmiiksi on leikata reunat viistoksi, mikäli asennettavassa levyssä ei ole reunaohennetta (jos levystä on jouduttu leikkaamaan reunaohenne pois).

Gyproc-levyjen asentaminen on työnä aika yksinkertaista ja siihen pystyy "amatöörikin", jolla on vähänkin kädentaitoja. Mikäli meinaat asentaa levyt itse, suosittelen kuitenkin hommaamaan nauharuuvivääntimen, vaikkapa vuokraamosta tai ostamaan uuden laitteen. Se kuitenkin nopeuttaa työtä merkittävästi ja helpottaa kittausvaihetta, koska kaikki ruuvit ovat oikeassa korossa. Gyprocin molemmilla puolilla on paperi, ja muutoin levy on kipsiä. Paperi ei saa mennä ruuvatessa rikki. Jos näin käy, ruuvaus ei pidä ollenkaan kiinni. Ruuvi pitää kiinnittää mielellään kipsilevyn pintaan, voi kiinnittää myös paperipinnan alle noin 0,5-1 mm. Näin säästetään aikaa tasoitusvaiheessa. Aina kun huomaat ruuvin jäävän "kovaksi", pyöräytä se ruuvinvääntimellä oikeaan kohtaan. Koska sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti.

Ja tässäkin työvaiheessa tämä ihana, pieni laadunvalvoja oli työssään.

Seuraavissa päivityksissä käydään läpi television seinälle tekoa ja tietenkin katon levytystä, joka on jo täysin oma hommansa verrattuna seinien levytykseen.

Mikko