Näytetään tekstit, joissa on tunniste nauharuuvain. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nauharuuvain. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. lokakuuta 2017

Sisäkattojen levytystyöt


Iltojen pimetessä on joutunut kaivelemaan työvalot esille varastojen kätköistä. Onneksi sain apukäsiä tähän työvaiheeseen, koska meinaa pitkältäkin timpurilta loppua pituus kesken, kun tilojen huonekorkeus on reilu kolme metriä. Makuuhuoneiden korkeus jää "normaaliin" korkeuteen, eli 2,57 metriin. Makuuhuoneisiin piti tehdä erikseen omat alaslaskut putkihyllyjen kohdalle. Olokeittiön ja käytävän pääsi levyttämään suoraan kiinni kakkoskakkos koolauksiin. Koolaukset oli asennettu k300 jaolla, joka sopii paremmin kuin hyvin levyn kiinnitykseen. Minimi koolausjako gyproc katoissa on k400, eli 400 mm puun keskeltä keskelle. 

Levyhissin avulla levyjen nosto kattoon on uskomattoman kevyttä puuhaa, vain nauharuuvaimen kannattalu katon rajassa saa kädet väsymään.

Ensimmäinen asia kattojen levytyksessä on tietenkin levyhissi. Ilman sitä on turha lähteä edes yrittämään, se on vain ajan haaskausta. Nimimerkillä kokemusta on, kun työnantaja luuli säästävänsä ja ei laskenut levytyshissiä mukaan urakkaan... Onneksi pomo ymmärsi muutaman levyn jälkeen, ettei urakasta tule mitään ilman levyhissiä. Katselin levyhissien vuokrahintoja ja totesin pääseväni helpommalla jos ostan oman. En pääse kuitenkaan tekemään jokaista huonetta samana päivänä nurkissa olevien rojujen takia, joten vuokrahinnat olisi olleet korkeat. Onneksi puhuin asiasta ystäväni kanssa ja Janne lupasi lainata omaa levyhissiään. Hain sen siis lainaan Jannen kotonta Mäntsälästä.

Levyjen asennus kattoon oli nopeaa Eliaksen kanssa, onhan hänkin ammattimies näissä hommissa.

Gyproc-levyjen asennus kattoon aloitetaan aina leikatulla levyllä. Tämä siitä syystä, koska levyissä on reunaohennus valmiina, eli niiden tasoittaminen katon rajassa on aivan turhaa työtä. Lisäksi harvoin tulee tilannetta, jolloin levyjako osuisi täydellisesti täyden levyn lähdöllä. Lisäksi katon levytyksessä kannattaa myös miettiä luonnonvalon suuntaa, mikäli levyt on mahdollista asentaa valon suuntaisesti. Tämä on ehkä vähän hifstelyä, mutta näin kovassakaan päivän valossa ei erota katosta saumoja niin helposti. Meillä kun on olohuoneessa isot ikkunat etelään ja länteen, päätin levyttää seinät koolausten suuntaisesti. Koolausten suuntaisesti levytettäessä hukkaa ei tule kun päädyistä. Poikittaisasennuksessa hukkaa tulee merkittävästi enemmän ja leikkaamista on myös enemmän. Kun leikkaamista on enemmän, on katossa myös enemmän nauhoitus ja tasoitus töitä... Niistä en pidä ollenkaan, joten ei suotta kannata tehdä itselleen hallaa.

Katto saatiin illalla hyvään vauhtiin.

Katon levytys saatiin hyvään vauhtiin illan aikana, mutta tavaran paljous hidasti hommia jonkin verran. Myös valaisimien mitoitukset aiheuttivat omat päänvaivansa. Olin alun perin merkannut sähkövetojen kohdalla lattiaan rastit jokaisen valasimen kohdalle, näin johdot oli ainakin lähellä oikeaa sijaintiaan. Kuitenkin kattoon tarvitsi ottaa tarkat mitat ja päänvaivaa aiheutti pitkä käytävä. Käytävän kaikkien valojen on oltava samassa linjassa olohuoneen valojen kanssa, muuten se olisi näyttänyt mielestäni todella typerältä. Olohuoneeseen ja käytävään tulevien LED-valaisimien upotusreikä on 205 mm ja siihen piti käydä hakemassa oikean kokoinen kuppiporanterä. Kuppiporanterien virallinen nimitys on reikäsaha, joka on omasta mielestäni hyvin harhaan johtava nimitys. Nämä saisi tietenkin tehtyä pistosahalla, se tosin on huomattavasti hitaampi ja epätarkempi vaihtoehto. Kuppiporan terällä riittää reiän keskipisteen mitoittaminen. Aamun eka homma on siis hakea kaupasta oiken kokoinen terä.


Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin hakemaan työmaalle tarvikkeita moottoripyörällä. Kuppiporanterä mahtui nätisti ajotakin alle, joten kuljetusongelmiakaan ei päässyt tulemaan.

Mikäli valaisin tulee paikalleen uppoasennettuna, pitää muistaa tehdä upotusreiästä hiukan isompi kuin valaisimen minimi on. Asennusvaiheessa ongelmia ei tule ikinä, mutta jos joskus tarvitsee jostain syystä irroittaa lamppu, tulee aina pala gyproc kattoa mukana valaisinta irroittaessa. Eli lähtökohtaisesti etsin 208 mm kuppiporan terää tai isompaa. Löydin Onniselta koon 210 mm. Eli juuri täydellinen tarkoituksiini, lampun molemmille puolille jää 2,5 mm. Kuitenkin LED-valon kaulus peittää tämän raon helposti, se kun yleesä on minimissään 5 mm per puoli. Yleensä kuitenkin lähempänä 10 mm per reuna, joten sen taakse menee hiukan isompikin reikä piiloon. Normaalisti poraan levyihin aina tarvittavat reiät ennen paikalleen asennusta. Nyt tosin piti porata reiät merkkeihin, joita olin laittanut levyihin ennen kattoon asennusta. Olin kääntänyt sähköjohdot sivuun reikien kohdalta, etten vahingossa porannut niitä poikki. Lisäksi piti olla erityisen huolellinen, jottei poraa reikää höyrysulkuun. No, vahinkoa ei käynyt. Oman mielenrauhan takia piti kuitenkin käydä käväisemässä katolla nopeasti ja tarkistamassa asia.

Koulusta tuli opiskelija kokeilemaan gyproc-levyjen asennusta. Ihan hyvin se sujui, kun työkalut ja opetus on hyvää.

Ammattikoulusta soiteltiin jälleen, suostunko ottamaan työharjoittelijoita oppimaan. No en ole vielä kertaakaan kieltäytynyt opetushommista ja niin tontille tuli muutama poika harjoitteluhommiin.

Mittaukset suoritettiin ja mitat merkattiin muoviin. 

Tässä esimerkki siitä, minkä takia vanhoissa rakennuksissa paljastuu seinistä ja rakenteista mittauksia sekä laskutoimituksia. Itselläni on tapana myös kaikki mitat kirjoittaa materiaaleihin, jotka jäävät piiloon. Kun tikkaille tai telineille kiipeää mitoittamaan, ei huvita tehdä sitä montaa kertaa. Ei ole kivaa, jos joutuu miettimään moneen kertaan oliko se mitta tämä vai ei. Nyt vilkaisu kattoon kertoo minulle oikeet mitat. Merkitsin myös höyrynsulkumuoviin koko talon valaisimet, näin sain varmistettua jokaiseen menee oikea johto, sekä oikea määrä valaisimia tulee oikeaan paikkaan. Ja myös se tärkein, eli miltä ne voisi näyttää valmiina. Eli etäisyydet ynnä muut. Tässä vaiheessa merkkejä on vielä helppo siirrellä, mikäli tarve niin vaatii.

210 mm kuppiporanterä on kyllä miehekkään kokoinen. Porasin kaikki reiät valmiiksi ennen levyjen paikalleen nostamista. Nyt tulee edellinen merkitsemisniksi käyttöön, eli mikäli poratusta reiästä olisi paistanut tyhjä muovi, olisi levyn saannut heittää roskiin ja alkaa työstämään uutta. Koska jokaisen valaisimen kohdalla on muovissa tussilla tehdyt merkkaukset.

Mikäli joku lukijoista aikoo joskus tehdä itse kuppiporanterällä reikiä gyproc-levyyn, tässä teille kätevä vinkki. Gyproc-levy on ainoa, missä kuppiporan terällä saa porata niin sanotusti kovilla kierroksilla. Kun kierrokset on kovat, heittää terä kipsipölyä yläpuolella näkyvän kuvan mukaisesti, eli aika pitkällekin. Lisäksi leikattava gyproc-levy tipahtaa lattialle itsekseen. Jos taas kierrokset ovat "liian" hitaat, jää levyn palanen yleensä aika tiukkaan kiinni kuppiporanterän sisälle. Kyllä sen saa pois puukon avustuksella, se vaan vie enemmän aikaa. Työmaalla näitä isoja kuppiporanteriä kutsutaan myös "ranteiden tappajiksi", tämän nimityksen ymmärtää jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Pora nimittäin tarraa aika kovaa kiinni ja pyöräyttää rannetta aika ikävästi, jos se on alustassaan hiukankin epätasaisesti. Nämä isot kuppiporanterät maksaa aina pitkälle yli 100 euroa kappaleelta, näitä ei siis saa sahata rikki. Hajalle näitä ei kipsihommissa ihan helposti saa, puun kanssa terä "palaa" helposti, eli kuumentuu. Puuhun porattaessa pitää aina olla hitaat kierrokset ja mieluiten jokaisen porauksen jälkeen muutaman minuutin paussi, jotta terä ehtii jäähtymään. Puuhun poratessa optimaalinen kierrosnopeus on karvan verran nopeampi mitä pyörittäisit terää käsin, eli oikeasti hidas!

Vielä varoituksen sana tässä tarkoituksessa käytettävään akkuporakoneeseen. "Ranteiden tappaja" nimitys ei oikeasti ole turha, nimittäin näin isot terät hajottavat akkuporakoineita helposti. Aikoinaan, kun itselläni ei ollut varaa ostaa kunnon ammattityökoneita, tuli useammasta "ammattikone"-nimikkeellä myydystä mallista savut pihalle. Omiin Bosch Professional työkoneisiin on tullut luotettua usea vuosi ja niitä uskallan suositella hyvällä omatunnolla muillekin.

Katossa ei tarvinnyt käyttää yhtäkään jakorasiaa. Kiitokset tästä menee sähkösuunnittelulle ja isoille LED-valaisimille. Jokainen sähköliitos pitää olla tarkistettavissa, nyt muutama jakorasia on lamppujen takana "piilossa", mutta helposti tarkistettavissa. Yksinkertaisuudessaan liitäntöjä ei saa jättää piiloonjäävien rakenteiden sisään, esimerkiksi seinän sisälle ilman tarkastusmahdollisuutta.

Liesituulettimen varausjohto sijoitettiin suoraan lieden yläpuolelle.
Liesituulettimen varauksen paikka on lieden yläpuolella, saarekkeen spottivalojen välissä. Näin sen löytää helposti myöhemmin, mikäli tarve siihen tulee tulevaisuudessa.

Sitten näiden varausten pariin, joita tuskin kukaan tulee tarvitsemaan ikinä tässä talossa. Mutta tässä vaiheessa taloa näiden asennus on halpaa ja lisää muutoksien mahdollisuutta. Mikäli siis itse tai joku muu mahdollinen tuleva asukas olisi niin hullu, että haluaisi luopua Bora Basic-aktiivihiilisuodatin mallista (täältä voi käydä kurkkaamassa vanhan päivityksen valinnan syistä). Voi toki halutessaan asentaa liesituulettimeksi myös semmoisen ruman peltihökötyksen... Joka peittää varmasti avoimen tilan näkyvyyden ja tyylikkyyden. Mutta no, tulipahan tällainenkin varaus tehtyä. Mikäli joskus asunnon myyn, en tule ikinä saamaan rahallista hyötyä näistä varauksista mitä koko asunto tuntuu olevan täynnä. Kuitenkin mikäli joskus tilanne muuttuu tai mitä tahansa  tapahtuu, eipähän muutoskustannukset ole kovat kun ne on huomioitu jo rakennusvaiheessa. 

Olokeittiön katto ja seinät levytettynä. 
Levytystyöt olokeittiön osalta on nyt valmiina. Seuraavaksi alkaa työvaihe, josta en tykkää sitten yhtään. Nimittäin nauhoitus ja kittaus.

Ystäväni Mikko tuli vilkasemaan työnjälkeä. Kuvassa näkyy käytävän valaisimien paikat ja kuinka hyvin ne on linjassaan koko matkalta. Ihan näyttävän näköinen, kun noin 14 metriä pitkän talon koko valaisin jono on samassa linjassa.

Riippuvalaisimien kiinnitysesimerkki. Kuvassa näkyy myös hyvin putkihyllyn ja alaslaskurungon rakenne.

Riippuvalaisimien kiinnitys. Tiedän, vedän tämänkin homman överiksi... Jokaisen valaisimen pitää kestää painoa vähintään 20 kg, eli ne pitää kiinnittää tukevasti koolaukseen. Vanerilla saa kiinnityksen kestämään varmasti. Yläpuolen kuvassa näkyy oma "viritelmäni", joka kesti helposti allekkirjoittaneen painon, eli 100 kiloa. Valaisin ei tulisi alas, vaikka muksu menisi roikkumaan valaisimeen. Riippuvalaisimet painaa maksimissan noin 20 kg luokkaa. Mikäli joku rakentaa teille taloa, muistakaa tarkistaa että jokainen valaisin on kiinnitetty kunnolla. Ei ole kivaa, jos muutaman vuoden päästä "takuuaika" on päättynyt ja riippuvalaisimen rasia alkaa repsottamaan.

Toinen kuva päämakuuhuoneen alaslaskukatosta ennen kun levyt peittää rakenteet.
Makuuhuoneiden LED-alaslaskuvalojen upotusreikien koko piti olla 155 mm. Tein ne 160 mm kuppiporanterällä, näin ne on helpompi asentaa ja vaihtaa mahdollisesti tulevaisuudessa.

Käyttämäni levyhissin mukavin ominaisuus!

Levyhissin ylivoimaisesti paras ominaisuus oli sen käännettävä ylätaso. Kun levyjä kantoi sisälle, sai levyn heitettyä suoraan pystyyn levyhissiin. Tässä vaiheessa sain mitoitettua levyyn kaikki tarvittavat merkit ja viivat, koska vaakatasossa loppuu käsistä pituus.

Päämakuuhuone levytetty.

Jokaiseen makuuhuoneeseen tuli perinteinen palohälytin, hälyttimet tuli perinteisiin kojerasioihin. Eli niihin tehdään kojerasiaporanterällä reiät. Käytin tässä 74 mm kuppiporanterää.

Seuraava päivitys tulee aiheesta, joka aiheittaa jo pelkästään ääneen sanomalla päänsärkyä. Kyseessä siis kittaus ja tasoitetyöt.


Mikko

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sisäseinien villoitus ja levytystyöt


Nyt kun saatiin tiiveysmittauksesta erinomaiset arvosanat, pääsi jatkamaan sitäpuolen töitä. Halusin kaikkien rakenteiden olevan näkyvillä tiiveysmittauksessa mikäli korjattavia kohtia olisi tullut. Näitä ei onneksi tullut vaan päästiin jatkaan töitä suoraan mittauksen jälkeen. 

Väliseiniin, seinien 66 mm rankojen sisälle tuli 50 mm villaeriste. Tämä on käytönnössä ainoastaan äänieristeenä väliseinien sisässä. Näin väliseinän ääneneristysrakenne on parhaimmillaan. Mikäli molemmilla puolilla seinää on gyproc-levy ja seinän välissä vain tyhjää tilaa, ääni kuuluu yhtä kovana seinän läpi. Villan laittaminen seinän väliin hidastaa ääniaaltojen kulkemista ja näin pienentää ääntä toisella puolella. Mikäli seinistä haluaa saada vielä äänieristävimmät, onnistuu se lisäämällä gyproc-levyjä molemmille puolille väliseinää.

Joskus aikoinaan rakensin Jumbon läheisyyteen uutta päiväkotia. Asensimme siellä lasten nukkumatilojen väliseiniin tupla gyprocit molemmille puolille seinää ja villoitimme välin 50 mm villalla. Ratkaisu toimi hyvin eikä edes työkaverin ääntä tahtonut kuulla seinän takaa. Vaikka kyseinen kaveri ei ole sieltä hiljaisemmasta päästä. Heh. Muistan myös yhden toimistorakennuskohteen (lentomelu alueella), jonka ulkoseiniin tuli kolme gyproc-levyä. Näin työtilat saatiin tarpeeksi hiljaisiksi. Kaikista hiljaisimmat seinärakenteet on tietenkin betonia ja kiveä. Eli mitä enemmän massaa seinässä on, sitä vähemmän ääntä pääsee rakenteiden läpi.

Kannettiin aluksi muutama levy sisään, että minulla olisi koko ajan ruuvattavaa. Elias kantoi levyjä sisään ja nostettiin ne yhdessä paikalleen. Sitten annoin nauharuuvaimen laulaa taas kuin viimeistä päivää.

Väliseinien villoitus oli nopeaa, koska tarvittavat sähköjohdot pystyi painamaan aina jommalle kummalle puolelle villaa. Kuitenkin siten, että mahdollisimman vähän (mieluiten ei ollenkaan) sähköjohdot kulkevat villan välistä. Se on kuitenkin joidenkin kojerasioiden kanssa mahdotonta, mutta pyritään kuitenkin välttämään sitä. Ulkoseinät oli sinänsä helpompia villoittaa, koska tein johdoille omat kourut, jossa ne kulkivat sisäpinnan tasolla. Villat oli helppo työntää sähköjohtojen taakse, ja sähköjohdot pääsivät varmasti kulkemaan levypinnan lähellä. Ulkoseinät villoitetaan vaakaan ja sisäseinät pystyyn koolauksen mukaan.

Kun ensimmäisen levyn asentaa suoraan, on vatupassin ainut virka lähinnä tarkustus siitä, että suorassa mennään.

Väliseinien levytyksessä pitää ottaa huomioon vastapuolen levytys. Levyt pitää asentaa eri jaolla väliseinärankoihin, jotta seinän rakenteesta saadaan jäykempi. Näin seinä ei pääse vääntymään tai elämisen takia tule kittauksiin niin helposti halkeamia. Tässä on asia, joka on helposti amatöörinkin havaittavissa. Älä siis hyväksy huonosti tehtyä työtä, kun samalla rahalla saa myös oikein tehtyjä rakenteita! Ja mikäli asentelet väliseiniä itse, huomioi tämä levytyksen suunnittelussa. Väärin tehtyä väliseinää pystyy painamaan käsin vinoon jos molemilla puolilla levysaumat on samassa kohtaa. Joustaminen tapahtuu aina helpommin levysaumoista.

Käytin levytyksessä apuna työmaalla pyörineitä elementin asennuspaloja, joita laitoin gyproc-levyn alle vain yhden noin sentin korkean pakan. Näin asennus on helpompaa kun suoruus tulee aina valmiiksi, koska edellinen levy on passissa. Lattialista tulee peittämään alareunan raon. Muistakaan jättää katostakin levy irti noin sentin verran, näin talolle jää vähän elämisen varaa. Katto kun helposti talvella, painavan lumikuorman vuoksi on notkollaan sentin verran. Jos levyt on kiinni katossa, levy murtuu ja sitä kautta katon sekä seinän liitoksesta tulee ruma. Kattoon asenettavan levyn paksuus on kuitenkin 13 mm, joten se peittää yläreunan raon. Elämisestä kertoo sekin, että seinän ja katon levyjen väliä ei kitata ollenkaan kiinni. Jokaiseen sisänurkkaan ja katon rajoihin asennetaan elastinen akryylimassa. Siitä lisää myöhemmin, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Oviaukot sahattiin perinteisesti yläreunasta ja loput työstettiin mattoveitsellä ja gyproc-levyä taivuttaen. Kuvassa näkyy hyvin myös erilainen levyjako seinän eri puolilla. Levysaumat eivät ole siis samoilla runkotolpilla.
Talon pisin väliseinä levytetty lähes kokonaan. Tämän toisen pään levytyksestä tulee seuraavassa päivityksessä tekstiä, koska se sisältää pienen erikoisuuden televisioon liittyen.

Ulkoseinien levytyksessä tulee huomioida sähköjen viennit! Niiden mitat otan aina ylös ja kirjaan ne edelliseen levyyn. Näin saan siirrettyä mitat asennettuun levyyn, jotta en vahingossa yritä ruuvata läpi sähköjohdosta. Tosin tähänkin varauduin sen verran, että jokainen sähköjohdon varaus on tarpeeksi "iso", että se väistää helpommin mahdolliset ruuvit ja naulat. Juuri sen takia, että mikäli haluaa esimerkiksi kiinnittää taulun seinään, ei ensimmäisenä tarvitse ottaa sähköjohtojen kuvia esiin. Kun pidän huolta etten vahingossakaan ruuvaa johtojen kulkureittiä kapeammaksi, niin johdot pääsevät oikeasti liikkumaan tulevaisuudessakin. Tässä nyrkkisääntö johtojen läpivientien reikiin. Kun läpivienti on aina kolme kertaa isompi kuin johto, mahtuu johto liikkumaan vapaasti. Omasta mielestäni tämä sisäpuolen 50 mm eriste höyrysulun päällä on aivan loistava rakennustapa. Nyt voi tauluja ja hyllyjä asennella vapaasti, kunhan pitää huolen että kiinnikkeet eivät ole yli 60 mm pitkiä. Näin höyrysulku pysyy ehjänä. Ei tarvitse mennä kun kymmenen vuotta taaksepäin ja joissain talopaketeissa oli täysin normaalia asentaa gyproc-levy suoraan höyrysulun päälle. Rakenteessa ei ole sinänsä mitään vikaa, jos seiniin ei kiinnitä mitään. Mutta pidemmällä tähtäimellä talon seinien höyrysulut ovat myöhemmin kuin reikäjuusto...

Mitä pienempi "työkalu", sitä enemmän se aina maksaa. Eristyisesti silloin, mikäli sitä voi käyttää vain yhden työvaiheen töissä, koska silloin ostajakunta on merkittävästi pienempi. Mikäli ostajia on vähemmän, maksaa muut enemmän. Mutta minkäs sille mahtaa, kun kyseinen keksintö säästää hermoja, aikaa ja erityisesti rahaa. Näin hukkaa tulee merkittävästi vähemmän.

Seinien levytyksessä jokainen kojerasian reikä on otettava huomioon. Ennen levyjen kiinnitystä on tarkistettava, että rasian pohja on tukevasti seinässä. Tämän jälkeen otetaan levyihin tarkat mitat, jotta reiät osuvat kohdalleen. Ja kyllä, ammattilaisellakin tulee välillä mittauvirheitä, eli hukkaa levyistä tulee aina. Tähän on kuitenkin olemassa työkalu, joka nopeuttaa ja helpottaa työtä. Tämän apuvälineen avulla hukkaa syntyy vähemmän, kun reiät osuvat AINA kohdalleen. Puhun siis magneetista, joka asetetaan kojerasian pohjaan ennen levyn asennusta seinään. Kun levy on kiinnitetty "heppiin" muualta kuin kojerasian kohdalta, asetetaan levyn päälle toinen magneetti, joka hakee "automaattisesti" vastakappaleen seinän takaa. Sitten otetaan 73 mm kuppiporanterä (kojerasia 70 mm, mieluiten rasian ympärille jäisi milli tilaa. Näin levy ei vahingossakaan paina rasiaa) ja kiinnitetään se karaan ja pitkällä terällä porataan läpi magneetin keskimmäisestä reiästä. Kojerasioiden sisällä olevassa magneetissa on keskellä reikä ja sen ympärillä metallinen kaulus. Näin terä ei edes uppoa levyyn ilman, että se on keskellä. Tosin apuvälineiden hinnat on aika kovat. Kävin ostamassa IKH:lta kaksi sarjaa. Hintaa sarjalla oli reilu 100 euroa. Vastaavanlaisia kojerasian magneetteja myydään muuallakin. Ostin siksi nämä "kalliimmat" versiot itselleni, koska olen jutellut työmailla väliseinäurakoitsijoiden kanssa. Siellä näin ensimmäisen kerran kyseiset työkalut, tosin heillä oli niitä kymmenittäin. Levyttäjä iski magneetit paikalleen ja perässä tuli kaveri, joka porasi reiät ja kiinnitti levyt loppuun. On se hienoa nähdä, kuinka ammattilaiset hoitaa homman. He tosin olivat tehneet viimeiset 10 vuotta vain väliseiniä... Itse tykkään siitä, että työtehtävät vaihtelevat ja rakastan haasteita. Jos työ tuntuu liian toistuvalta, pienentää se omalta osaltani työmotivaatiota merkittävästi.

Esimerkki kojerasian kunnolliseen kiinnitykseen. Toisen puolen tukimuovi, joka on poikkastu oikeaan mittaan, eli rungon vahvuiseksi. Näin rasia jää tukevasti seinän sisään ja kojerasian reunat tulee gyprocin kanssa samaan pintaan. Kiinnitin tukimuovin runkotolppaan normaalisti ruuvilla ja painoin rasian tähän kohdallensa kiinni. Ei muuten lähde vetämällä irti.

Rasia painettuna paikalleen.

Kuvassa on levypinnan päälle tulevat magneetit. Niillä saa haettua tarkasti kojerasioiden paikat. Kun kuppiporanterällä poraa tuosta mageetin reiästä...

...menee poranterä kojerasian sisällä olevan magneetin sisään. Vaikka yrittäisi hiukan porata vinoon, on kojerasian pohjassa olevassa mangeetissa metallikaulus ja uritus reiän suuntaan.

Tässä esimerkki porauksesta Instagram-videona:


Jokaiseen kojerasiaan laitetaan valmiiksi suojakansi , ettei ne menisi täyteen kittiä ja maalia. Yleensä puhallan pölyt pois rasian sisältä ennen suojakannen asettamista. Nämä avataan vasta maaluksen jälkeen, kun sähkömies tulee kytkemään rasiat ja katkasimet.

Käytännössä ainoat reiät, mitkä joutui mitoittamaan paikalleen oli IV-putkien läpiviennit. Tosin tarkalla mittauksella nekin onnistui hyvin. Levytyksessä tuli hyvin ilmi jälleen kerran se, miksi IV-putket kannattaa jättää vähän "ylipitkiksi". Kun levyä asennetaan seinälle, pujoitetaan aluksi IV-putki levystä läpi. Tämän jälkeen se "roikkuu" paikallaan ja sen saa työnnettyä paikalleen helposti. Mikäli putki tulisi juuri levyn tasolle, on levy hankalempi asentaa paikalleen. Putki leikataan kuitenkin myöhemmin poikki levyn pinnasta, jotta venttiilit saadaan paikalleen.

Kittaajan elämä helpottuu merkittävästi, mikäli kulmat pystyy aloittamaan leikatulla levyllä. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Seinien tasottaja kyllä kiroaa jokaisen kohdan ylipäätään... Koska kyseessä on reunaohennettu levy, eli jokainen levysauma nauhoitetaan ja kitataan "täyteen." Yksi aisia mikä pitää myös muistaa tehdä kittarille valmiiksi on leikata reunat viistoksi, mikäli asennettavassa levyssä ei ole reunaohennetta (jos levystä on jouduttu leikkaamaan reunaohenne pois).

Gyproc-levyjen asentaminen on työnä aika yksinkertaista ja siihen pystyy "amatöörikin", jolla on vähänkin kädentaitoja. Mikäli meinaat asentaa levyt itse, suosittelen kuitenkin hommaamaan nauharuuvivääntimen, vaikkapa vuokraamosta tai ostamaan uuden laitteen. Se kuitenkin nopeuttaa työtä merkittävästi ja helpottaa kittausvaihetta, koska kaikki ruuvit ovat oikeassa korossa. Gyprocin molemmilla puolilla on paperi, ja muutoin levy on kipsiä. Paperi ei saa mennä ruuvatessa rikki. Jos näin käy, ruuvaus ei pidä ollenkaan kiinni. Ruuvi pitää kiinnittää mielellään kipsilevyn pintaan, voi kiinnittää myös paperipinnan alle noin 0,5-1 mm. Näin säästetään aikaa tasoitusvaiheessa. Aina kun huomaat ruuvin jäävän "kovaksi", pyöräytä se ruuvinvääntimellä oikeaan kohtaan. Koska sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti.

Ja tässäkin työvaiheessa tämä ihana, pieni laadunvalvoja oli työssään.

Seuraavissa päivityksissä käydään läpi television seinälle tekoa ja tietenkin katon levytystä, joka on jo täysin oma hommansa verrattuna seinien levytykseen.

Mikko

tiistai 5. syyskuuta 2017

Väliseinien rakentamista


Nyt kun lattia on päässyt kuivumaan rauhassa muutaman viikon ajan, pääsin pureutumaan väliseinien kimppuun. Onneksi sain Eliaksen tontille avuksi. Hänen avulla päästiin pystyttymään seinät elementti tyylillä, joka on huomattavasti nopeampi tapa kuin perinteinen väliseinien pystytys.

Väliseiniä voi rakentaa useammasta eri materiaalista. Yleisimmin käytetyt ovat kertopuu ja metalliranka. Itse pidän enemmän kertopuusta. Siitä tulee vähän järeämpi seinä ja työstäminen on helppoa ja tarkkaa. Metallirankakaan ei ole huono vaihtoehto. Sitä käytetään yleensä enemmän kerrostalokohteissa ja toimistorakennuksissa. Muita väliseinä materiaaleja on tietenkin harkot ja muuratut kivet, joista varmasti yleisin käytetty kivi on Kahi väliseinäpontti. Ääneneristystä ajatellen; mitä raskaampi materiaali, sitä paremmin eristää ääntä. Kivi on siis kaikkein hiljaisin rakenne. Gyproc seinästäkin saa todella hiljaisen, jos haluaa. Se onnistuu asentamalla kaksi Gyproc levyä päällekäin molemmin puolin ja villoittamalla rungon sisätilan. Näin päästään äänieristyksessä lähes yhtä hyvään tulokseen kuin muuratuilla harkoilla.


Väliseinän rakenne


Meille tulee runkomateriaaliksi normaali kertopuu väliseinätolppa (39mmx66mm). Rungon sisäpuoli villoitetaan 50 mm paksulla villalla. Molemmille puolille väliseinää asennetaan 13 mm Gyproc levy. Eli väliseinän kokonaispaksuus on 92 mm. Seinän paksuus kasvaa kuitenkin pari milliä, kun kaikki seinät ylitasoitetaan kertaalleen ettei saumat näy ja saadaan seinästä varmasti tasokkaan näköinen.


Mitoitus


Mitoitettu pohja.

Ensimmäiseksi merkkasimme väliseinien paikat lattiaan piirrustusten mukaisesti. Timpurin kynällä siis viivat lattiaan ja räpsyllä suorat viivat. Tähän kohtaan vinkki vitonen! Talon pisimmät seinät kannattaa merkata ensin, koska se helpottaa mittausta. Räpsyväri lähtee betonilattiasta pinnan hiomisen yhteydessä, joten sitä ei tarvitse pelätä. Tämä on kohta, jossa joudutaan monesti vähän soveltamaan. Itsekin jouduin siirtämään muutamaa seinää pari senttiä suuntaansa, jotta putket menisivät paremmin seinärungon sisään. Keittiö on ainut seinä, jossa ei tarvitse osua seinän sisään, koska sinne tulee putkia niin paljon. On siis täysin normaalia, että muutama keittiön putki jää "näkyviin". Ne kuitenkin peitetään kalusteilla ja sokkelilistalla, joka tulee kaapistojen alapuolelle. Muissa tiloissa seinää siirretään niin paljon, että mahdolliset varausputket ynnä muut osuu kohdalleen. Putket siirtyvät valussa helposti sentin tai parikin, mikäli lattiaa hierretään koneellisesti kopterilla. Tästä ei kannata vielä huolestua mikäli puhutaan muutamista senteistä.

Talon pisin väliseinä merkattuna pituussuunnassa. Jokainen kuvan vaakaviiva on makuuhuoneiden seinien merkkejä.

Alajuoksujen kiinnitys


Alajuoksuja voi kiinnittää muutamalla eri tavalla, itse suosin liimaa. Myös mekaanisia kiinnikeitä olen käyttänyt paljon, eli pikanauloja ja fixejä, jolla alajuoksu lyödään betoniin kiinni. Kuitenkin aina lattiaa poratessa on vaarana hajoittaa lattialämmitysjohtoja. Tästä syystä suosittelen aina ottamaan paljon valokuvia ennen lattiavalua, jotta vältytään ylimääräisiltä korjauksilta. Mutta, jos vain mahdollista, pyrin aina käyttämään liimaa. Koska betonilattia on valmis pinta, en halua ottaa turhaa riskiä alajuoksujen kiinnityksessä, vaan käytän reilusti liimaa, joka pitää vähintään yhtä hyvin kuin mekaaniset kiinnikkeet. Kunhan muistaa pyyhkäistä harjalla pölyt ja muut irto roskat lattiapinnasta ennen alajuoksun liimausta ja laittaa liimaa reilusti Näin alajuoksua ei saa muuten irti kuin piikkaamalla se pois betonista. Huomioi alajuoksujen kiinnityksessä myös levytyksen suunta, jotta pystyt varsinkin pitkillä seinillä levyttämään ne läpi (tästä lisää blogipäivityksen loppupuolella).

Jokaiseen putken ja johtojen läpivienteihin suosittelen poraamaan reilusti isomman reiän kuin putki on. Näin sitä on helpompi liikuttaa asennusvaiheessa ja sen saa asennettua tarkasti paikalleen. Parhaimman tartunnan liimalle saa mikäli laittaa tarpeeksi painoa liimattavan kohteen päälle tai asentaa katosta "pöngän". Eli puun, joka painaa alajuoksua. Näin saat varmasti pitävän kiinnityksen alajuoksuille. Ja sitten vain odotellaan rauhassa vuorokausi ennen kuin pääsee jatkamaan homma.

Tässä liima levitetään suoraan alajuoksuun.
Toinen tapa on laittaa liima suoraan lattiaan. Näin alajuoksu on helpompi asentaa, mikäli siinä on reikiä eikä liima tuhri putkia niin helposti. Kuvassa näkyy auton lumiharja, jolla puhdistin lattian liimauskohdista paremman tartunnan saamiseksi.

Siistiä jälkeä. Liima turposi hiukan reunoista, eli liimaa oli juuri täydellinen määrä.

Yläjuoksujen merkintä


Kun edellisenä päivänä on kiinnitetty alajuoksut, laitetaan seuraavana päivänä ristiviivalaaseri rungon reunaan ja siirretään näin kattoon seinän merkit. Tämä on nykyaikainen ja helpoin tapa. Ennen seinämerkit siirrettiin kattoon joko pitkällä passilla tai luotilangalla. Itsetasaavat ristiviivalaaserit on yllättävän halpoja, halvimmillan niitä saa noin 100 eurolla. Laadukkaan merkkilaitteen saa kuitenkin jo 200 eurolla. Näistä on paljon hyötyä myös rakentamisen muissa vaiheissa. Muun muassa laatoituksessa aivan elintärkeä työkalu. Myös tauluja ja hyllyjä on mukava kiinnittää tämän avustuksella. Tuleepahan kerralla suoraan. 

Käyttämäni ristiviivalaaseri ja tämäkin tietenkin Bosch.

Runkojen tekeminen ja asennus


Perinteisesti jos olen asentanut väliseiniä yksin, naulaan yläjuoksun kattoon valmiisiin merkkeihin. Kunhan muistaa yhden tärkeän asian; nimittäin painumisvaran. Talossamme yksikään seinä ei ole kantava, joten jokaisen väliseinän yläpuolelle on jätettävä rako katon elämistä varten. Mikäli tätä rakoa ei jätä, halkeilee levyt katon ja seinien kohdalta takuuvarmasti. Normaalisti teen itse kiilapalasia, joita asennan yläjuoksun ja katon väliin. Kun olen saanut runkotolpat paikalleen, poistan kiilat. Näin minulla jää haluamani rako katon ja väliseinärunkojen väliin. Rako on jäätävä, koska katon jänneväli on oikeasti todella pitkä, yli kahdeksan metriä. Joten kattotuolit varmasti painuu muutamia millejä, kun katolle tulee paljon lumikuormaa. Tästä syystä kantavia seiniä saa rakentaa vain sinne minne ne on suunniteltu, jotta rakenteet kestää paremmin ja työn jäljestä tulee laadukkaampaa.

Nyt kun päästiin Eliaksen kanssa asennuspuuhiin, merkkasimme alajuoksuihin runkotolppien paikat. Sen jälkeen otimme valmiin yläjuoksupuun alajuoksun viereen ja merkkasimme alajuoksupuun mukaan suorakulmalla merkit yläjuoksupuuhun. Näin meillä on tismalleen samassa kohdassa merkit ylä- ja alajuoksuissa. Nyt vain naputellaan oikean mittaiset tolpat ylöjuoksuun, ja nostetaan yhdessä koko paketti pystyyn. Katossa olevien merkkien ansiosta elementtimme tuli kerralla suoraan, eikä passia juuri tarvittu. Tämä sama elementtityyli on myös näppärä puurunkojen teossa. Mikäli nostovoimaa on tarpeeksi, on tämä nopeampi tapa kun perinteinen rungon pystytys. Ennen pystyyn nostamista porasimme yläjuoksuun riittävästi läpimenoreikiä sähköjohdoille. Mikäli nämä poraa vasta kun seinä on pystyssä, tulee höyrynsulkumuoviin helposti reikiä. Ja sitähän me ei tietenkään tahdota.

Kaikkiin laatoitettaviin tiloihin, sekä keittiön ja kodinhoitohuoneen väliseen seinään asensimme runkotolpat k400 jaolla. Kaikkialla muualla jako on k600 (k600 tarkoittaa puurungon keskeltä keskelle etäisyys).

Kuvassa vasemmalla on alajuoksu ja oikealla yläjuoksu. Yläjuoksun merkit piirretään alajuoksun mukaan.
Runkotolpat naulataan kiinni ylöjuoksuun.
Runko elementti nostetaan pystyyn ja naulataan kiinni alajuoksuun, päätyseinään ja tietenkin kattoon.
Talon pisin väliseinä pystyssä ja samoin kaikki itäpuolen huoneiden väliseinät. Jätimme kaikki makuuhuoneiden sivuseinien alajuoksut reilun sentin vajaiksi, ja rako laitettiin olohuoneen päätyyn. Näin koko seinä päästään levyttämään läpi täydellä levyllä myös sisäpuolelta. Reunimmainen runkotolppa oli vain yhdellä naulalla "hepissä". Kun levyt on asennettu läpi, runkotolppa kiinnitetään kunnolla paikalleen.
Keittiön ja kodinhoitohuoneen välisen sienän asennusta. Huomatkaa; porasimme reilusti varauksia sähköjohdoille.
Keittiön ja kodinhoitohuoneen välinen seinä pystyssä.
Kaikki runkotolpat ovat paikallaan, nyt päästään asentamaan Gyproc- eli kipsilevyjä. 

Gyproc levyjä seinään


Kaikki seinät kannattaa levyttää valmiiksi toiselta puolelta ennen kun sähkömies tulee vetelemään johtoja. Näin rasioita saa jo asennettua oikealle korkeudelle. Myös piuhat saa laitettua nätimmin seinien sisään, kun levy on valmiina toisella puolella. No se levyjen kiinnitys. Tähän kannattaa hakea vaikka vuokraamosta kunnollinen nauharuuvain. Nauharuuvain säätää jokaisen ruuvin tarpeeksi "syvälle", eli juuri paperipinnan tason alapuolelle, kuitenkin rikkomatta paperin pintaa. Meinaan kyseisellä laitteella kiinnittää helposti minuutissa yli 100 ruuvia. Normaalilla akkuporakoneella saa ehkä maximissaan 10 kiinni siinä ajassa. Sekä niistä kymmenestä suurin osa on liian syvällä tai ruuvi on kovana. Alempana löytyy myös video koneen käytöstä niin ymmärtää paremmin tämän hehkutuksen kyseisestä laitteesta.

Levytyksessä tulee huomioida semmoinen pikkuseikka, että kun toista puolta levytetään saumat eivät saa olla samassa kohtaa. Näin seinästä saadaan jäykempi ja kestävämpi. Ruuvit pitää myös valita rungon mukaan. Mikäli käyttää metallirunkoa on siihen käytettävä siihen tarkoitettuja ruuveja. Mikäli puuhun kiinnittää levyt metalliruuveilla, ei levyt kertakaikkiaan pysy seinässä kunnolla.

Kastelli toimitti Gyproc levyjä kahta eri mittaa, 330 cm ja 257 cm pitkää. Nämä olivat 120 cm leveitä ja malli oli GN13 reunaohennettua levyä, joka helpottaa seinien ja katon nauhoituksessa.

Ensimmäisenä päivänä käytössä oli Eliaksen töistä lainattu laite. Ihastuin laitteeseen niin kovasti, että kävin samana päivänä ostamassa itselleni samanlaisen. Maksaa nimittäin ajallisesti talon teon aikana rahat takaisin ja jää enemmän aikaa kaiken muun rakentamiseen.
Nauharuuvikoneeseen myydään omat ruuvit. Yhdessä laatikossa ruuveja on 1000 kappaletta. Paketti maksaa 20 euron molemmin puoli, riippuen mistä niitä ostaa ja mitä kokoa tarvitsee. Perinteisesi 13 mm Gyprokkiin riittää 32 mm pitkä ruuvi, joka pitää tietenkin olla puuhun tarkoitettu (meidän tapauksessa), koska tässä talossa on puuranka.

Pisin seinä levytettiin läpi. Ala- ja yläjuoksut olivat väliseinissä juuri levyn verran lyhyemmät. Näin levytykseen ei tarvinnut leikata yhtäkään levyä ja työ sujui nopeasti. Huomatkaa, että väliseinän viimeinen tolppa on vaan yhdellä naulalla kiinni ylhäältä. Kyseinen tolppa kiinnitetään toiselta puolelta ruuvaamalla Gyproc-ruuveilla ja kuvanottopuolelta ammutaan naulaimella kiinni. Tämä tyyli jäykistää seinien rakennetta huomattavasti.

Tässä hyvä kuva siitä, minkä verran alakoolaus jäi vajaaksi. Näin levytys pystyi menemään läpi yhtenäisenä.
Samanlainen kuva ylhäältä.

Ovetkin levytettiin perinteisesti läpi.
Toiselta puolelta väliseinän tolppa ruuvattiin kiinni Gyproc levyyn.

Toiselta puolelta "hepissä" ollut tolppa naulattiin kunnolla ylä- ja alajuoksuun.
Kaikki itäpuolen seinät levytetty toiselta puolelta.

Sitten ovien yläpuolelle tarvittavat runkopuut paikalleen.

Kävin ostamassa itselleni myös kyseisen laitteen. Onneksi löytyi Tori.fi kautta yhden omakotitalon rakennuksessa mukana ollut yksilö. Eli lähes uudenveroinen laite ja maksoi alle puolet kauppojen ovh-hinnoista.


Keittiön ja kodinhoitohuoneen välinen seinä sai levyt kodinhoitohuoneen puolelle. 

Parkettivaraus


Tässä näkyy se, miten otin huomioon mahdolliset muut lattiamateriaalit kuin meille valittu betonilattia. Eli jokaisen oven yläpuu asennettiin 25 mm ylöspäin ja puun alapuolelle asensin 22 mm laudan, joka oli sirkkelissä kavennettu runkotolpan levyiseksi. Koska todennäköisesti joku haluaa asentaa tähän taloon parketin tai muun lattiamateriaalin 20 vuoden aikana. Entä jos se joku olen minä? Nyt vaan teen työn helpommaksi itselleni. Ajallisesti varauksiin meni vain muutama minuutti. Eli mikäli joskus haluaa asentaa esimerkiksi parketin, ottaa oven karmin irti ja irroittaa oven yläpuolelta laudan, joka on kiinni kahdella ruuvilla. Kun lauta on irroitettu, pystyy Gyproc levystä leikkaamaan juuri sen verran pois kun on tarve. Ennen vanhaan näitä varauksia tehtiin lattioihin vain jättämällä Gyproc levyt "ylipitkiksi". Ongelma tässä tekotavassa on levyn murtuminen helposti ja listan hankala asentaminen. Koska listaa ei saanut ammuttua ylhäältä mihinkään kiinni, muuhun kuin oven karmiin. Kuitenkin pitää muistaa, ettei Gyproc levyä saa ruuvata alempana olevaan 22 mm paksuun lautaan. Muuten sen irrotus on jälkeenpäin todella hankalaa.

22 mm lauta on jätetty varaukseksi, mikäli myöhemmin haluaa asentaa esimerkiksi parketin. Oviaukot sahattiin perinteisesti käsisahalla, kunhan muistaa ettei pilaa parasta käsisahaansa Gyprocin leikkaamiseen. Vaikka Gyproc levyä on helppo leikata tylsälläkin sahalla, ei sen sahaaminen tee kuitenkaan hyvää sahanterille.

Moni on kysellyt siitä, miten ehdin kirjoittamaan blogia rakentamisen, töiden ja kaiken muun lomassa. No vastaus tulee tässä... Yöllä ehtii, kirjoittaa nimittäin. Kello näyttäisi olevan tällä hetkellä 01:20. En tosin uskalla julkaista tätä vielä, vaan pitää huomenna lukea kertaalleen läpi. Tai no se on emännän tehtävä, itse kun teen töissä pitkän päivän. Meillä on aika hyvin sujunut se, että minä kirjoitan ja emäntä oikolukee sen jälkeen. Jokaiseen kirjoitukseen tulee paljon ammattisanastoa ja kohtia, joita Mari ei ymmärrä. Käymme nämä vielä yhdessä läpi ja muutamme ymmärrettävämpään muotoon. On kuitenkin tarkoitus kirjoittaa mahdollisimman selkeästi. Käytän paljon työmailla käytettyä slangia, eli on hyvä olla joku kriittinen oikolukija ennen tekstin julkaisemista. Eli emäntääni on kiittäminen blogin "helppo"lukuisuudesta. Olemme saaneetkin siitä jonkin verran palautetta. Kiitos niistä myös. 

Hei te, ketkä eivät ole vielä laittaneet meitä seurantaan Blogit.fi sivustolla. Klikatkaahan halutessanne alapuolella olevaa kuvaketta. Kiitos jo etukäteen!




Mikko