Näytetään tekstit, joissa on tunniste rr23. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rr23. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. lokakuuta 2017

Katoksen teko


Kastelli toimitti aluksi väärän metallikehikon. Metallikehikko on siis runkona katokselle, joka tulee pääoven yläpuolelle. He toimittivat aluksi meille kehikon, joka oli yhdellä tolpalla. Alkuperäisiin Kastelli Kaarna 116 kuviin oli piirretty vain yksi tolppa, mutta me halusimme kaksi tolppaa ulkonäöllisistä syistä ja käytännöllisyyden takia. Onneksi saatiin suht nopeasti uusi oikea tilalle, eikä myöhästymisestä tullut meille kustannuksia.


Maalaus


Tässä tulee taas yksityiskohta, joka muille olisi varmaan kelvannut sellaisenaan... Katoksen tolpat olivat nimittäin sinkki pintaiset. Taloon ei tule mitään sen väristä, ei sisälle eikä varsinkaan ulos. Tolpat piti siis saada oikean sävysiksi. Pyyhkäisin pinnan kertaalleen karkeaksi hiekkapaperilla. Tämän jälkeen maalasin tolpat Maston paukkupullolla (sävy RR23). Näin tolppien pitäisi istua paremmin talon pääoven eteen, koska siinä on sama harmaan sävy.

Kerkesin siis maalaamaan tolpat ja laitoin ylpeänä viestiä ystävälleni Ernolle. Hän on ammatiltaan maalari ja maalannut ruiskulla tuhansia neliöitä metallia. Hän sanoi suoraan, ettei maalaukseni tule pysymään pitkään tolpissa, koska sinkin päällä ei pysy kunnolla oikeastaan mikään maali. Ainoa vaihtoehto on hiekkapuhaltaa sinkki pois pinnasta ja maalata tolpat sen jälkeen. No hiekkapuhallus maksaa hunajaa. Sain onneksi peltiliikkeessä paremman idean, eli laittaa peltiä tolppien ympärille. Pellin neliöhinta on halpaa ja he vielä taivuttivat pellit mankelilla sopivaan muotoon. Näin pellin paikalleen laitto on mahdollisimman helppoa. Ja rehellisyyden nimissä nämä pellit maksoivat vähemmän kuin viisi purkkia Mastonin maalia...  Laitan pellit tolppien ympärille vasta vähän ennen sisään muuttoa. Silloin naarmuja ja jälkiä ei pitäisi tulla enää. Peltien värisävy on tietenkin RR23. Muutama kymppi tuli tappiota maalauksen takia, mutta pääasia että saamme sisäänkäynnistä paremman näköisen.

Tässä katoksen sinkityt tolpat ennen maalausta. Tolpan pohjassa näkyy säätöruuvi, jolla saa säädettyä katoksen oikeaan korkoon. Itse toteutin kiinnityksen valamalla tolpan alapään kokonaan betonin sisään. Eipä lähde mihinkään, vaikka autolla hiukan kolhaisisi tolppia.

Oikeanpuoleinen tolppa maalattu, vasen vielä alkuperäisessä sävyssä.

Molemmissa kolme kerrosta maalia. Sävy on ainakin hyvä.

Pellit, jotka asennetaan tolppien ympärille.


Katoksen asennus


Aluksi piti pystyttää telineet pääoven yläopuolelle. Säädimme telineiden korkeuden siten, että teräskehikko saatiin nostettua suoraan telineiden päälle. Seinän puolelle olin asentanut jo koolingin apupuuksi, jonka päällä reräskehikko lepää ennen talon runkoon kiinnitystä. Runkoon asennettiin silloin 2 110 mm pitkä, 48x198 mitallistettu puu. Aluksi kiinnitin sen muutamilla nauloilla. Nyt ennen kehikon laittoa kiinnitin asennuspuun pystyrunkotolppiin 6x120mm ruuveilla. Laitoin jokaiseen runkotolppaan neljä ruuvia, aivan kuten piirrustuksissa oli ohjeistettu.

Leikkauskuva katoksen asennukseen.

Kehikon kuva yläpuolelta.

Ensiksi kehikko nostettiin telineiden päälle kolmen miehen voimin. Ja se painoi paljon. Koska Mika ja Elias oli apuna nostamassa saatiin kehikko suht helposti paikoilleen, vaikka painoa kehikolla on varmaankin lähemmäksi 150 kiloa. Tämän jälkeen kehikko mitoitettiin paikalleen oviaukon mukaan, jotta ovi tulee keskelle katosta. Kehikko meni täysin vaateriin kun, se nostettiin telineiden ja apurungon päälle. Katon kaltevuus tehdään poikospuilla, joista tulee katoksen "kattotuolit". Halusimme kuitenkin hiukan suojata seinärakenteita ja laitoimme asennuspuun päälle sentin elementtilappuja. Siten että katos kaataa yhden sentin katoksen matkalla (katoksen koko 2mx2m) poispäin talosta, jotta sadevesi ei vahingossakaan pyrkisi menemään seinärakenteisiin päin. Sinne tulee kyllä huopa nosto ja reunapelti, mutta haluan kuitenkin pelata varman päälle. Metallikehikko kiinnitettiin asennuspuuhun kansiruuveilla (8x100). Niitä meni yhteensä kahdeksan. Ohjeissa ei mainuttu mitään prikoista, mutta laitettiin kuitenkin asennusvaiheessa prikat jokaisen kansiruuvin taakse. 

Tässä asennus kuvina:

Tästä lähdettiin jatkamaan töitä. Asennuspuu oli laitettu jo aikasemmin oikeaan korkoon.

Kehikko nostettuna paikalleen ja kiinnitän sitä parhaillaan kansipulteilla kiinni runkoon.

Kuningaspaneelikin näyttää pieneltä mun jalan vieressä... 47 kokoisen kengän vieressä nimittäin. Kansiruuvien kiinnitys oli nopeaa pulttikoneen ansiosta. Järeiden kansipulttien ansiosta kehikko ei tule ikinä liikkumaan mihinkään.

Kahikko asenettuna paikalleen. Tolpat pitää vielä nostaa pystyyn. Niiden alapäät valetaan kiinni katoksen omiin anturoihin, niiden tartuntaraudat ovat mustien pystyputkien sisällä. Siksi laitettiin putket ympärille, ettei sattuisi haavereita pystyssä olevien harjaterästen kanssa.

Nostin tolpat paikoilleen seuraavana päivänä ja yksin repiessä tolppia ylös jäi vaihteeksi näpit painavan tolpan ja metallikehikon väliin. No kynsi halkesi ja verta tuli sen verran. Oli pakko pitää hanskoja loppupäivä, ettei kaikki paikat olisi olleet veressä. Ainakin tuli todistettua itselle, että tämänkin pystyy tehdä yksin jos vain halua on tarpeeksi. 

Pilarin anturoiden piikkaus ja valu


Oltiin muurattu katoksen anturaan yksi kivi liikaa , eli piikkaushommat olivat edessä.

Aluksi ajoin harkkoon apusoiroja. Nämä helpottaa ja nopeuttaa piikkausta huomattavasti.

Reilu minuutti meni harkkoa piikatessa. Edellisestä piikkauskerrasta onkin kertynyt aikaa, taito ei tosin unohdu ikinä, kun sen on kerran oppinut. 

Piikkausjätteet sivuun ja raudat poikki siten, että niistä jää näkyviin muutama sentti. Näin ne pitää paremmin uuden valun paikalaan.

Laatikko tolpan ympärille.

Keskitin tolpan suoraan elementtipaloilla, jotka voi jättää valun sisään. 

Valoin katoksen pilarit Weberin S30 säkkibetonilla. Valu oli toteutettu kirjaimellisesti ämpärivaluna, onneksi betonia ei mennyt kuin vajaa kaksi 25 kg säkkiä. Vibrasin muurauslastalla ja varmistin, että koko muotti on täynnä betonia. Valuun ei saa jäädä ilmakuplia, ettei sen kestävyys heikkene. Manuaalinen vibraaminen onnistuu hyvin näin pienissä valuissa. Siihen soveltuu käytännössä mikä tahansa puun palanen tai lasta.

Purin muotit valun ympäriltä seuraavana päivänä.

Rotankoloja ei jäänyt minnekään, eli valu onnistui hyvin. 

Viimeiset rappauslevyt


Seuraavaksi päästiin asentamaan viimeiset rappauslevyt teräskehikon ympärille. Nämä jätettiin asennettavaksi suosiolla vasta teräskehikon jälkeen. Olisi meinaan kehikon nostossakin saattanut mennä useampi levy rikki. Kun levyt laitettiin jälkeenpäin, ne saatiin tiukasti kiinni teräsrankaan ilman, että jäi rumia koloja minnekään.

Vielä viimeiset rappauslevyt paikalleen. Johto joka tulee katoksen yläpuolelta, on tarkoitettu katoksen hämärä- ja liikekytkimellä varustetulle valolle. Sijoitin sähköputken tarkoituksella palkin kohdalle, ettei alhaalta nää niin hyvin missä sähköjohto menee. Tämä on yksi niitä asioita mitkä itseäni häiritsee tosi paljon. Mikäli näitä ei tee kunnolla.

Rappauslevyt asennettu. Talo näyttää päivä päivältä paremmalta. Tämä kuva on selvästi otettu ennen tolppien valua, koska tolpat ovat kuvassa vinossa...


Poikosten ja wisa-vanerin asennus


Tässä tapauksessa poikoset toimii kokonaan kattotuoleina. Ne oli valmiiksi oikean mittaisia, joten ne kiinnitettiin suoraan rungon kiinnikkeisiin. Eli erikseen ei tarvinnut hitsailla mitään kiinni kehikkoon.

Jokainen kiinnityspiste oli täynnä sinkkiä. Oli meinaan aikamoinen poraaminen saada kaikki reiät auki, jotta tähän sai kiinnitettyä poikoset. Sinkki on kuitenkin niin kovaa ainetta, että yksi terä meni poikki ja toinen täysin umpitylsäksi. Onneksi toinen terä ei mennyt poikki, koska enempää 5 mm metalliteriä ei siihen hätään pakista löytynyt. Poraaminen oli kuitenkin suht iso homma, kun sinkki oli täyttänyt kaikki reiät ja reikiä oli 40 kappaletta.

"Kattotuolit" paikallaan.

Katoksen liikkeentunnisinvalo mitoitettiin tulemaan palkin yläpuolelta. Alhaalta katsottuna se ei pistä niin pahasti silmään.

Wisa-vaneri paikalleen. Vanerissa on pontti joka reunalla, joten levyn kanssa ei tarvitse miettiä saumoja. Eli jatkoskohta on kestävä, osui se mihin kohtaan tahansa. Tällä samalla levyllä olemme tehneet useamman peltikaton. Nopea ja tuvallinen käyttää. Jotta osuin kaikilla ruuveilla kattotuoleihin, tein mittaa apuna käyttäen suorat viivat wisa-vaneriin.

Kastellin toimituksen mukana tuli bitumiliima. Rehellisesti sanottuna en ole ikinä käyttänyt kyseistä tököttiä. Käytin kyseistä myrkkyä käytännössä huovan "aluskatteena". Sain heti levyn pinnan solut "suljettua", näin levy ei pääse imemään vettä ylhäältä päin. Huovan kiinnitys on näin hiukan helpompaa kuin pelkkään levyyn. Normaalisti tässä käytetään praimeria joka on nimen omaan huovan hitsaamiseen tarkoitettu. Pelasin kuitenkin varmaan päälle ja haluan että katolla on veden pitäviä pintoja aina vähintään kaksi kappaletta. Ja koska katokseen oli suunniteltu vain huopa, tein liimamassasta "aluskatteen". 
Koska bitumiliimamassa ei ole tähän käyttötarkoitukseen suunniteltu, oli sen levitys todella työlästä. Levitin ylimääräisellä lastalla 1-3 mm kerroksen koko katoksen läpi.

Tämä oli muuten niin kovaa myrkkyä, etten enää koske vastaaviin aineisiin. Mieluummin hitsaan huovan perinteisellä tavalla, vähemmän myrkkyjä yms... Meinaan kun sain katoksen "aluskatteen" valmiiksi alkoi uskomaton päänsärky ja heikko- sekä huonovointinen olo. Vaikka pidin taukoja levityksen aikana. Ajoin suoraan kotiin ja tarkoitus oli levätä vain hetki. No, heräsin vasta aamulla ja olo oli kuin hirveässä krapulassa. No sainpahan tehtyä katoksesta vesivtiiviin. Katos meinaan joutui odottamaan tässä vaiheessa kuukauden päivät, jolloin sää oli ulkona sen verran hyvä ja oli aikaa asentaa pinnoite aluskatteen päälle.
Kattopellit asennettu reunoihin ja tiivistetty liimamassalla. Kuten tarkkasilmäiset huomaa, kuvassa kaikki muut pellit ovat mustia paitsi kuvan etuosassa oleva. Kyseessä on harmaa classic katon räystäspelti, joka saadaan taivutettua kattokourun sisään. Näin pienemmätkin tipat menevät oikeaan osoitteeseen, eli kaupungin hulevesiverkostoon. Värisävyeroa ei huomaa alhaalta, ellei asiaa tiedä. Kuitenkin valitsen käytännöllisemmän osan mieluummin kuin kauniimman. Eli yksi normaali musta reunapelti meni metallinkierrätykseen sellaisenaan. Kiinnitin pellit hupanauloilla, jotta ne pysyisivät paikallaan kunnes bitumiliima on kovettunut.  Piti vain huomioida naulauksen paikat, jotta ne ei tulisi alhaalta läpi, vaan jäisi nätisti kattotuolien kohdalle.

Lähikuva Ruukki Classic räystäspellistä.
Olin jo ehtinyt antaa kaikki Kastellilta tulleet, ylimääräisiksi jääneet puut muille polttopuiksi. En tosin muistanyt ottaa kasasta kulmarimoja talteen itselleni, joten askartelin ne kakkoskakkosesta. Moottorisaha käteen ja sahaamaan.
Tämä kulmarima on siitä syystä kun huovalla ei saa ikinä tehdä 90 asteen käännöksiä vaa'asta ylöspäin. Terävä kulma ei tule kestämään rasitusta ja vesi saattaa jumahtaa siihen. Sen takia pitää aina asentaa kolmiorima tai vastaava. Anturoitakaan ei saa jättää talon ulkopuolta ilman viistettä samasta syystä, ettei vesi jää rakenteisiin. Lisäksi huopa on merkittävästi helpompi kiinnittäää seinään hitsaamalla.
Huopa lämmitettin lähes sulamispisteeseen ja painettiin tukevasti seinään paksuilla hanskoilla ja ylimääräisellä lastalla. Varmasti pysyy tiiviinä. Huopaa nostettiin 20 cm ylöspäin siten, että se juuri ja juuri peittyy reunapellin alapuolelle.

Vaikka huopa on "itsestään liimautuvaa" ei se reilun viiden asteen lämpötilassa paljon itsestään kiinnity. Käytin siis tohoa apuna tiiviin ja hyvän liitoksen tekemiseen. Sain samalla kiinnitettyä huovan koko matkalta alustaansa lämpöä apuna käyttäen. 
Enää puuttuu yksi huopakaistale katon yläosasta niin huopahommat on ohi. Bitumin asennukseen suosittelen AINA tilaamaan ammattilaisen töihin kenellä löytyy tarpeelliset tulityökortit työhön. Ja kokemusta työstä, jotta työnjälki olisi vähintääkin kelvollista. Meinaan näissä hommissa mökki kun tahtoo herkästä palaa, niin on kiva jos vakuutukset ovat kunnossa. Vakuutus ei korvaa mitään, mikäli kyseisellä työntekijällä ei ole tarpeellisia kortteja ja koulutusta. Tästä syystä en hirveän tarkasti uskalla kirjoittaa huovan hitsaamisesta, ettei kukaan hullu menisi harjoittelemaan projektia omalle katolle. Rakennustyövaiheista tulipalojen aiheuttaja suurimmassa osassa tapauksia on bitumityöt. Sammutuskalusto oli kuitenkin lakisääteisen lähellä, kuten kuuluukin näissä töissä aina olla. 
Apunani tässä työvaiheessa oli työharjoittelija Sakari. Opetin tässä miten mitoituksessa ei aina tarvitse käyttää kynää ja lineaaria suoran viivan aikaansaamiseksi. Pintahuovan "väärälle" puolelle kun jää helposti jälkiä. Otetaan mittaan oikea etäisyys, pidetään sormilla mittaa merkattavan materiaalin reunassa ja vedetään mittaa koko materiaalin läpi samalla mitan päätä terävästi painaen. Näin saa suoran viivan koko huovan matkalle ja leikkaaminen onnistuu mattopuukolla viivaa pitkin.
Hyvin istuu paikalleen.

Reunatkin saadaan nätisti suoraan pellin reunaan. Hitsasin huovan joka puolelta vähintään 10 cm alueelta peltiin kiinni. Näin huovan alle ei vahingossakaan pitäisi päästä vettä.
Pelti paikalleen "itsareilla" eli itseporautuvilla ruuveilla. Jokaiseen reunaan ja ruuvin kiinnityskohdan ympärille laitettin sikamassaa tiivisteeksi reilulla kädellä. Myös koko huovan yläreuna tiivistettiin sikamassalla. Lisäksi massaa laitettiin koko pellin yläreunan matkalta, jolla saatiin tarpeeksi tiivis liitos seinän ja huovan väliin. Mikäli pellin taakse pääsisi vettä on sen alapuolella vielä huopa tiivistettynä, joka ohjaa vedet pois katolta.
Pellin alapää on "auki". Mikäli jostain kumman syystä pellin taakse pääsisi vettä, se pääsee kuivumaan eikä rakenteille synny vahinkoa.
Valmis katos. Vielä pitäisi keksiä mitä tehdään tuon sinkkisen rangan kanssa. Omaan silmään se häiritsee todella pahasti... Asensin paneelia länsipuolen osuudelle, muihin ei  saa asennettua paneelia kiinni tukevasti. Wisa-vaneria jäi yli, pitää katsoa josko siitä askartelisi palaset ulkoreunoille. Tosin sisäpuolelta kaikki näkyy silti. Yksi mahdollisuus on maalata sinkkinen runko vaikka parin vuoden välein. Koska sinkin päällä ei tahdo mikään maali pysyä kunnolla, tosin meillä kun katos on pohjoisseinällä voisi se kestää hiukan paremmin. Tämmösiset pienet yksityskohdat kun häiritsee ainakin itseäni suunnattomasti. No yritän keksiä jotain hyvää ratkaisua, joka olisi mahdollisimmaan pitkäkestoinen ja käytännöllinen. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kun huopa on katoksen kattomateriaalina, tulevaisuudessa on mahdollisuus kiinnittää siihen suoraan peltikatto. Mikäli siis jostain löytyy oikean sävyistä, ylimääräistä palaa. Ei siinä että huovassa olisi mitään vikaa, mutta pelti on kuitenkin helpompi pitää puhtaana ja lumi liikkuisi paremmin pois katoksen päältä.


Mikko

perjantai 22. syyskuuta 2017

Puutalon rappaaminen


Rapatessa roiskuu, vai miten se perinteinen sananlasku menee? No olisi roiskunut, jos olisin alkanut itse rappaamaan. Rappaus ei nimittäin kuulu vahvuuksiini. Onneksi tuttavapiiristä löytyi tähän osaavat miehet ja homma saatiin maaliin ammattilaisten avulla. Käyn tässä kuitenkin läpi rappaamisen perusteet.

Halusin toteuttaa rappauksen ehdottomasti ennen talvea. Olen nähnyt liikaa huonoja esimerkkejä riskeistä, joita talvi tuo tullessaan. Jos talo rapataan talvella, talo joudutaan "huputtamaan" kauttaaltaan eli muovit laitetaan telineiden yli. Koko muovitettua aluetta joutuu pitämään lämpimänä pakkasilla. No, se onnistuu  vaihtelevasti. Rappaus ei saa jäätyä työstettäessä eikä myöskään kuivumisvaiheessa. Ei tarvitse kuin kerran mennä sulake kuivumisaikana (mikäli monta lämmitintä käytössä kovalla pakkasilla, todenäköisyys suuri), niin koko rappaus voidaan joutua kaapimaan pois. Ja koko homma on aloitettava alusta. Pahimmassa tapauksessa rappaus alkaa tippumaan seinältä muutaman vuoden päästä, koska ei tarrannut jäiseen pintaan tarpeeksi hyvin. Talvirappauksen työnjälki on harvoin yhtä hyvää kuin kesällä. Muovi tuo hommaan omaat haasteensa eikä pintaa pysty tarkastelemaan metriä kauempaa. Seinien mahdolliset epätasaisuudet ja kuopat havaitsee nimittäin parhaiten hieman kauempaa katsottuna. Jos emme olisi ehtineet tehdä rappausta ennen talvea, olisin siirtänyt sen suosiolla kevääseen. Talvirappauksen lopputulos voi toki olla yhtä hyvä kuin kesällä tehdyn, mutta riskit ovat sen verran suuret etten siihen arpapeliin lähtisi. 


Aluksi se tärkein, eli vaihe 1: värin valitseminen. Se oli helppoa, koska sain tehdä päätöksen itse. Emäntä meinaan luottaa tyylitajuuni muutenkin uskomattoman paljon, ihan ihmetyttää välillä. On onni, että meillä on niin samanlainen maku. Eipähän tarvitse käyttää aikaa asioista vääntämiseen tai materiaalien valitsemiseen.

Mutta takaisin asiaan. Ihan täysin vapaita käsiä en värin valintaan kuitenkaan saanut. Alueen kaava vaati rapatut talot ja valkoinen rappaus oli ehdottomasti kielletty. Värin piti olla sävyltään "lämmin", mutta kuitenkin luonnonläheinen. Mitä se siis tarkoittaa? Alueen arkkitedin sanoin kylmiä sävyjä ei sallita. Olisin itse halunnut talon rappauksesta vitivalkoisen. Seuraava vaihtoehto oli harmaa ja siitä niin vaalea sävy, mikä menee läpi. Otin käteeni Weberin värikartan ja löysin värisävyn muutamassa minuutissa. Halusin saada varmistuksen väristä ja soitin Vantaan rakennusvalvontaan. Rakennusvalvonnan tarkastaja oli tulossa käymään samana päivänä naapuritontilla, joten saimme sovittua treffit nopeasti. Näytin hänelle värikarttaa, josta olin ympyröinyt värisävyn MD275 (ylenpänä olevassa kuvassa sävy ympyröitynä). Onneksemme hän hyväksyi värin ja kirjasi sen Lupapisteeseen. Näin meillä on siis mustaa valkoisella värisävyn hyväksymisestä. Ei käy, kuten naapurille, jonka talo rapattiin valkoiseksi (rappausyritys mokasi värin). Vantaan kaupunki vaati uudelleen rappauksen. Maalaaminen ei kelvannut rakennusvalvonnalle, vaan nimeltä mainitsematon rappausliike joutuu rappaamaan koko talon uudestaan.

Tässä vinkki rappauksen sävyn valitsemiseen rappauksen ammattilaiselta. Sävyt näyttävät aina tummemmilta pienillä pinnoilla, esimerkiksi värikarttojen mallilapuissa. Eli kun löydät haluamasi värisävyn, valitse siitä yhden pykälän tummempi, koska isoilla pinnoilla kaikki sävyt näyttää pykälää vaaleammalta. Tämä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin meille, mutta jollekin toiselle ei.

Cembrit Permabase rappauslevyt asennettuna.

Heti rappauksen aluksi rapparit kehuivat rappauslevyn valintaa. Ovat kuulemma rapanneet samasta levystä isoja kerrotalojakin, kestää hyvin ja rappaus kiinnittyy erinomaisesti.

Saumat verkotettu ja ruuvin reiät ylitasoitettu.

Vaihe 2: levyjen saumojen verkotus. Tämä tapahtuu lasikuituverkolla. Samalla alareunoihin asennetaan vahvikekulmat, jotta levy ei murru iskusta niin helposti. Myös kaikki ruuvit rapataan yli.

Pintojen ylitasoittaminen aloitettu eteläseinältä.

Kaikki pinnat rapataan yli ja rappauksen sisään asennetaan lasikuituverkko. Verkko asennetaan yhtenäisenä koko talon läpi. Kaikissa rappauslevyissä tätä läpiverkottamista ei tarvitse tehdä. Se kuitenkin helpottaa työskentelyä, koska pinta saadaan helpommin tasaiseksi ja rappaus pysyy hyvänä pidempään. Jokaiseen kulmaan asennettin nurkkavahvikeet ja nurkkien reunaverkot limitettiin läpiverkotuksen kanssa. Ennen verkon laittoa seinään levitetään rappauslaastia ja verkon päälle laitetaan sitä uusi kerros. Näin verkko jää käytännössä kahden laastikerroksen väliin.

Kuvassa nurkan vahvikeverkko. Kulmavahvike oli nurkasta kivikova, eli ihan jalkapallolla tai vastaavalla kulman ei pitäisi hajota.

Tiedän, ei varmasti ole siistein työmaa... No aikatauluja on hankala sovittaa yhteen palkkatöiden ja omakotitaloprojektin kanssa. Vielä kun pitää keksiä aikaa jostain siivoamiseen ja blogin kirjoittamiseen. Kumpa vuorokauteen saisi ympättyä muutaman lisätunnin. Kuvassa siis ylitasoitus alkamassa. Kaikki saumat on verkotettu ja nurkkavahvikkeet laitettu.

Nyt ylitasoitus on valmis itä- ja pohjoisseinillä.
Koko talon ylitasoitus valmiina. On muuten viimeinen asunto mihin rakennan tuon luukun. Häiritsee omaa silmää todella paljon... Kuvassa myös sokkelit ylitasoitettu.
Kuva itäseinältä, sokkeli ja seinät ylirapattuna.
Itä-pohjoiskulma.

Nyt kaikki seinät ja sokkelipinnat on ylitasoitettu. Rapparit asensivat lasikuituverkon jopa sokkeliinkin! Sanoin suoraan, etten ole koskaan nähnyt sokkelia verkotettavan rappauksessa. No hyvää kun pyytää, niin priimaa saa. Eihän sitä tutuille haluta huonoa tehdä.

Seuraavaksi vaihe 3, eli muutaman päivän odottelu. Odottelu siksi, että rappauslaasti kovettuu kunnolla. Kuivumisen jälkeen kaikki pinnat käydään läpi hiertimellä ja hierretään pois kaikki mahdolliset lastojen jäljet. Samalla pitää myös muistaa pyyhkiä pinnat betonipölystä.

Primer pinnassa.

Vaihe 4: primeri pintaan. Primeria vedettiin pintaan kaksi kerrosta ennen pintarappauksen tekoa. Primeri on eräänlainen silikaattipinnoite, joka on aina suurin piirtein samaa väsyä kun pintaan tuleva rappaus. Esimerkiksi valkoisen rappauksen tekeminen tumman silikaattipinnoitteen päälle on mahdotonta ja sama päin vastoin. Koska rappauskerros on niin ohut, paistaa eri sävyinen pohja varmasti läpi. Meidän sokkeli tuli tummalla ja seinät vaalealla pohjakäsittelyllä. Pohjien tekeminen parantaa myös rappauksen tartuntaa ja kestävyyttä.

Silikaattipinnoite sokkeleissa ja seinissä.

Nyt taas pari päivää odottelua, jotta kaikki pinnat ovat varmasti kuivia ennen hiertopinnan tekoa.

Hiertopinnan materiaalit saapuivat tontille. Molempien sävyjen kivien raekoko on 1,5 mm.

  • 15 kpl 25 kg purkkia sävy MD 275 (seiniin)
  • 3 kpl 25 kg purkkia sävyä RR 23  (sokkeliin)

Vinkkinä paikkauksiin ja naarmuihin. Naapuri on joutunut paikkailemaan useaan kertaan omaa rappaustaan milloin mistäkin tulleiden iskujen/jälkien takia. Kostutettuun sormenpäähän otetaan hiertopinnoite tavaraa ja pyöritellään sitä jäljen päälle. Näin pienet jäljet ja maalitipat saadaan poistettua täydellisesti rappauspinnalta, eikä niitä havaitse edes suurennuslasilla.


Viides eli viimeinen vaihe: pinnan hierto. Koko pinta hierretään käsin. Näin tehtiin meidän talon kohdalla. Näin isoilla pinnoilla rapatessa voidaan käyttää apuna ruiskua. Lopputulos ja jälki on kuitenkin suht samat. Molemmissa perusperiaate on sama, eli aluksi materiaali levitetään tasaisesti seinälle ja sen jälkeen pinta hierretään käsin. Rappauksen voi myös levittää ruiskulla ja liipata tasaiseksi käsin. Vaikka rappaukseen käytetään eri työväleitä, rappauksen arvokkuuden ja hinnan tekee kuitenkin loppupeleissä kädet. Rappaus on kuitenkin loppuen lopuksi suurimmalta osin käsin tehtävää työtä, vaikka ruiskulla saataisiin työtä nopeutettua. Víimeinen hierto tehdään meidän kohdalla käsin, koska halusimme pinnan hiertopintana.

Rappauksessa meni koko talon osalta reilu viikko töineen ja kuivumisineen.

Pintojen tekeminen aloitettiin jälleen eteläseinältä.

Itäseinä valmis ja pohjoispuoli työn alla. Samalla yksi mies aloitti hiertopinnoitteen hiertoa sokkeliin värisävyllä RR23. 

Eteläpuoli täysin valmis, itäpuolen sokkelin pinnoitus vajaa puolessa välissä.

Tekevälle sattuu kuten tässäkin. Kuvassa havaitsee hyvin värivirheen. Rappari kerkesi levittämään länsiseinän oikeaan ylänurkkaan pinnoitteen. Pintaa hiertäessä hän tajusi sävyn olevan täysin väärä. Purkin kyljessä oli kyllä sama sävylappu kuin muissakin, oli varmaan sävytyskoneessa tullut vika tai muu inhimillinen virhe. Purkin tilalle saatiin kuitenkin uusi oikeaa värisävyä. Kyseessä oli siis täysin sävyttämätön tavara. Eli värisävy oli valkoinen kuten kuvasta näkyy. Onneksi ne sai pyyhkäistyä nopeasti lastalla seinältä pois ja tilalle saatiin oikeaa sävyä.

Tässä huomaa paremmin värisävyjen eron. Oikealla on täysin sävyttämätön eli puhasvalkoinen ja vasemmalla on oikea värisävy MD275. Se on Weberin värikartan vaalein harmaa, niin lähelle valkoista kun kaava sallii.

Koko talo rapattu sokkeleita myöten ja kyllä nyt hymyilyttää. Talon ulkopuolelta puuttuu enää sähkökalusteet ja kaiuttimet. Sekä tietenkin terassi, mutta se on sitten ensi kesän homma.

Ensimmäisessä väriviuhkakuvassa värisävy näyttää huomattavasti tummemmalta, eli noudattakaa alussa mainitsemaani ammattilaisen vinkkiä. Tämä sopii meille erityisen hyvin, koska äkkiseltään katsottuna talo näyttää valkoiselta. Ja sitähän me haluttiin alunperin. Ei kuitenkaan täysin puhtaanvalkoiselta, koska siinä näkyisi paremmin lika. Loppuen lopuksi voisin melkein sanoa, että olen tyytyväisempi tähän värisävyyn kuin täysin puhtaanvalkoiseen. 



HUOMIO:

Talossamme järjestetään Kastellin talonäytös lauantaina 7.10.2017 klo 12:00-14:00.


                                        Osoite on:
                                        Ongenkoukku 1
                                        01490 Vantaa

Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta. 


Olen itsekin mukana talonäytöksessä, joten tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja ihmettelemään taloa livenä. Jos jotain kysymyksiä tulee esimerkiksi rakentamiseen liittyen, vastailen mielelläni. Paikalla on myös talopakettikauppiaani Heikinheimon Matti. Mikäli rakentaminen kiinnostaa, suosittelen kysymään häneltä tarjousta talopaketeista. Hänen kauttaan kaikki on sujunut ongelmitta, joten pystyn suosittelemaan hyvillä mielin. Mikäli ette pääse paikan päälle, annan mielelläni Matin yhteystiedot. Ei sitä tiedä, vaikka saisin puhuttua Matin antamaan teille pykälää paremman tarjouksenkin. Heh.

PS. Näytössä pääsette näkemään valmiita pintoja  ennen kun niistä on edes ehditty kirjoittamaan blogiin.

Mikko