Näytetään tekstit, joissa on tunniste talonäytös. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talonäytös. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. tammikuuta 2018

Tule tutustumaan Timpurin taloon viikonloppuna!


On siivottu, on raivattu, on kirottu... Mutta silti lopussa se kiitos seisoo. Eli ensiksi, pahoittelut lukijoille hiljaiselosta, mutta viimeiset päivät ovat olleet aika hektisiä. Muuton jälkeen jää enemmän aikaa keskittyä kirjoittamiseen. Talo rupeaa olemaan muuttovalmiissa kunnossa, muuttokatselmointi on enää tekemättä. Saunasta puuttuu vielä paneelit ja lauteet, ne ei kuitenkaan estä muuttoa. Blogitekstit tulevat ymmärrettävästi vähän "jälkijunassa", kaikki kuitenkin kirjoitetaan ja julkaistaan. Nyt teillä on mahdollisuus päästä kuitenkin näkemään ennakkoon timpurin hulluimmat ideat ja toteutukset.

Kaikkea en paljasta etukäteen, mutta paikan päällä pääsee ihmettelemään muun muassa Domuksen keittiökalusteista rakentamiani sänkyjä. Toinen sängyistä on tyttären majasänky, joka kiinnostaa varmasti myös perheen pienempiä. Ja miksei aikuisiakin, mahtuuhan sinne aikuinenkin leikkimään lapsen kanssa. Taitaa olla ainoa huone, joka on lähes valmiiksi sisutettu emännän toimesta, onhan siellä tyttäremme jo useammat leikit kerennyt leikkimään...

Vielä viimeiset imuroinnit ennen esittelyä. 

En tiedä saanko mainita tästä blogissa, mainitsen silti, tuskin se ketään haittaa. Kyseisenä näyttöviikonloppuna Kastellilla alkaa uusi kamppanja. Niistä kuitenkin kuulet paikan päällä varmasti lisää Heikinheimon Matilta. Sunnuntaina Matin kaverina näytössä on myös Tea Rinkinen. Ja tietenkin paikalla on Timpuri iha ittekkin. Vastailen mielelläni kysymyksiin, joten tulkaahan rohkeasti paikan päälle. 



Talossamme järjestetään siis  Kastellin talonäytös lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.1.2018.
Tervetuloa jompana kumpana päivänä, tai miksei vaikka molempina klo 12:00-15:00.

Osoite on:
Ongenkoukku 1
01490 Vantaa 


Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta, kyseessä on kulmatontti. 



PS. Meinasi unohtua, Kastelli tarjoaa talonäytössä kuumaa mehua ja keksiä.


Mikko

lauantai 6. tammikuuta 2018

IV-putket ja katon läpiviennit

Ennen puhallusvillan laittoa katolla pitää tietenkin olla kaikki tikissä. En nimittäin enää mene pyörimään puhallusvillaan... Siitä kun valitettavasti löytyy kokemusta, joten kateeksi ei sen alan miehiä käy yhtään. Mutta siis itse asiaan. Katolle asennetaan ensiksi läpiviennit samaan linjaan ja tämän jälkeen päästään putkien asennus ja eristystöihin. Läpivienneiksi valitsin Vilpen tuotteet, ne on varmasti Suomen eniten käytettyjä näissä hommissa. Postauksen lopussa on vastaus monta kertaa kysyttyyn kysymykseen, se siis yllätyksenä päivityksen lopussa.

Ensiksi merkkasin sopivat kohdat läpivienneille alapuolelta, poraamalla 8 mm metalliporanterällä reiät kattopeltiin. Siksi näin iso reikä "kerralla", jotta yläpuolelta pääsee heti sahaamaan reiän oikeankokoiseksi kuviosahalla.

Kuvassa on reiät vierekkäisissä pellin paloissa, vasemman puoleinen näkyy vähän heikommin. Tähän tulee vierekkäin radon tuuletus ja viemärin tuuletus läpiviennit.

Otin harjalta mitat sahaus sabluunan yläosaan, jonka avulla varmistettiin läpivientien sijainti olevan linjassa katon kanssa. Piirsin sahausviivat peltiin lyijykynällä. Siksi aina lyijäri, koska sen saa pyyhittyä pois kostutetulla sormella mikäli merkkaukseen tulee virheitä tai muuta vastaavaa. Sahaus sabluunassa on myös hyvät kuvalliset ohjeet asennuksen suorittamiseen, tämä tuli kiinnikkeiden kanssa Vilpen kattoläpivientipaketin mukana. Kun on valmista, kattoa ruvetaan sahaamaan. Merkkausten jälkeen pitää kuitenkin vielä kerran tarkistaa reiän sijainti, näin isoa reikää kun on hankala paikata ilman läpivientiä...

Koska itselläni ei ollut tarpeeksi lyhyttä terää kuviosahaan, tein sen itse leikkaamalla metalliterän poikki oikeasta kohdasta. Normaalit peltisakset ei sovellu tähän käyttöön, joten älkää ottako minusta mallia. Käytin vanhoja peltisaksia, jotka menevät kohta metallin kierrätykseen. Rälläkkä olisi ollut paras tähän hommaan, tosin Boschin akkurälläkkäni oli kaverilla lainassa. Ja kun on pari vuotta työskennellyt vain akkutyökaluilla, ei enää johtokoneita halua edes käyttää. En meinaan halunnut koskea terällä aluskatteeseen, vaan leikkaan sen erikseen mattoveitsellä muutamaa senttiä katon läpivientiaukkoa
pienemmäksi.

Terän lyhennys onnistui täydellisesti, vain pelti ja lautakoolaus meni poikki. Aluskatteeseen ei tullut naarmuakaan. Tämä ei tosin aina onnistu, ei tarvita kun pieni tuulenvire niin aluskate nousee terään kiinni. Kuitenkin se ei ole maailman loppu, tietenkin tiiviimmän lopputuloksen saa jättämällä aluskatteen hiukan tiukaksi läpiviennin kohdalta.

Aluskate on leikattu ja seuraavaksi asennetaan kaulus. Kaulukseen pitää laittaa liimamassaa reilusti tiiviyden  varmistamiseksi. Liimamassan valinnassa pitää ottaa huomioon UV-kestävyys ja elastisuus. Kattopelti kun elää, pitää liimamassan joustaa sen mukana. Lisäksi auringon valo ei saa pilata liimamassan ominaisuuksia. Pitää myös varmistaa liimamassan soveltuminen muovi- ja metalliosien liimaamiseen ja tiivistämiseen. Tarkista läpiviennin kauluksen kumin puhtaus ennen liiman laittoa, tarvittasessa pyyhi pölyt vaikka oman paidan reunaan. Jostain kumman syystä näissä osissa tuntuu olevan aina iso kerros pölyä vaikka tuotteet on uusia... Merkillistä.

Sitten liimauksen perään kiinnitetään itsari (itseporautuva) ruuvit, ne on parhaita pellin läpäisyn ansiosta. Näissä itsareissa ei ole tiivistettä mukana, kun muoviosan alapuolella on omat tiivisteet.

Pahvilaatikko kannattaa pitää lähietäisyyksillä kun kiinnittää läpiviennin kauluksia, siihen on helppo pyyhkästä ylimääräiset liimamassat. Pahvilaatikossa saa helpoiten kannettua kaikki tarvittavat osat katolle, lisäksi siinä saa vietyä roskat pois.

Tämän jälkeen otetaan kuminen kaulus ja asennetaan se paikalleen. Tätä kyseistä kaulusta kutsutaan työmailla kortsukaulukseksi. On meinaan muutamat vitsit kuultu: "Onko kortsu varmasti kunnolla paikallaan ettei käy vahinkoja?" Heh. Yksinäni asentaessa tiputin osan reiästä ja menin asentamaan sen paikalleen katon alle. Kaikkein helpoin tämä on asentaa yläpuolelta, toisen kaverin ruuvatessa ruuvit alapuolelta.

Ruuveilla molemmista päistä kaulus kiinni.

Laitoin liimamassaa kortsukauluksen ja aluskatteen väliin, halusin varmistaa tällä läpiviennin tiiviyden. Käsittääkseni tämän liimaaminen ei ole pakollista, itse kuitenkin aina halunnut varmistaa tiiviyden liimamassalla. Tämän jälkeen painoin "piikit" aluskatteesta läpi saaden kortsun tiiviisti kiinni aluskatteeseen.

Liimamassan jälkeen laitoin ylimääräistä höyrynsulkuteippiä kortsun ympärille. Ja kyllä, tämä on kaikki ylimääräistä, mutta miksi ei tekisi parempaa jos tarvikkeita löytyy mitkä menisivät muuten roskiin.

Sitten läpiviennin putket.

Kortsun kaulukset pitää muistaa kiinnittää muovikaulusten reikiin. Alla siitä tarkempi kuva toisesta kuvakulmasta.

Putki vain painetaan kiinni kaulukseen. Kuvan alareunassa näkyy se, miten kortsun kaulukset tulevat kiinni asennuskaulukseen.


Joissain IV-hatuissa on valmiina vatupassi, tämä nopeuttaa asennustyötä merkittävästi. Valitettavasti kaikissa läpivienneissä ei ole vielä kyseistä "lisävarustetta" mukana. Joten asennus onnistuu myös passilla.

Ruuvit asennetaan kauluksen kylkeen, jotta putki pysyy kauluksessa kiinni. Osa lukijoistani saattaa ihmetellä miksi toisen putken päällä on teipattu muovipussi. Vastaus on yksinkerainen. Se on viemärin tuuletusputki, siihen ei saa edes asentaa hattua päälle! Muuten talvella kostea, viemäristä tuleva höyry jäädyttää hatun umpeen jo pikku pakkasilla. Ja kun viemärin tuuletus on jäätynyt umpeen voi sisällä ruveta tuoksumaan, no sanotaanko että se sama tavara jonka viemäriin laskit... Se on siis ainoa tuuletusputki minkä päälle ei hattua saa laittaa. Tämä estää vesisateen ja elukoiden pääsemisen putkistoihin, viemärin tuuletuksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Mikään elävä olento ei mene lähellekkään sitä putkea, siksi se katolle sijoitetaankin. Lisäksi vesisateen meneminen putkeen ei haittaa yhtään, se korkeentaan vähentää tuoksun määrää. Siellä kun vettä on kaupungin verkostoissa jo valmiiksi muutama litra.

En päässyt samaan aikaan asentamaan jäteilman (IV-koneen ilmanpoisto) läpiviennin putkea ja hattua paikalleen. Kävi nimittäin ostotilanteessa pienimuotoinen amatööri moka... IV-poistoputki kun on kokoa 160 mm, pitää se tietenkin olla vähintään sen paksuinen koko matkan. Normaali läpivientikaulukseen (kuten ylläolevissa kuvissa oli) voi asentaa maksimissaan 160 mm putken. Ongelma tulee siinä, kun läpivientikauluksen kohdalle ei mahdu eristeitä. Ja kuitenkin kaikki putket pitää olla valmiiksi eristettyjä ja eristeet pitää saada asennettua myös kauluksen kohdalle. Eli jouduin käydä ostamassa tilalle XL kauluksen ja XL kaulukseen sopivan 160 mm eristetyn putken. Kuvassa näkyy hyvin osviittaa kuinka isosta pöntöstä on kysymys. Kuvassa putken oikealla puolella on 18 litran maalipönttö, onneksi paino ei ollut yhtä paljon kuin maalipöntössä. Sain siis yksin kannettua putken katolle tikkaita pitkin. 

Vilpen XL kauluksen asennus sujuu samalla tavalla kun normaalinkin kauluksen asennus. Erona on vain osien koko.


Sain Mikan kaveriksi putkien asennus ja eristyshommiin. Mika on minua 30 cm lyhyempi, joten hänellä liikkuminen ahtaissa tiloissa on helpompaa, onhan hän ollut 8 vuotta päivittäin tekemässä ahtaissa tiloissa putkimiehen töitä muutenkin.

Jokainen putki eristettin Armaflex eristeellä, kuvassa on menossa jäteilman putken eristys. Liimalla kiinnitettiin jokainen Armaflexin osa toisiinsa. Liiman päälle laitettiin vielä Armaflex teippi.

Pahoittelut huonoa kuvaa, parempaa ei löytynyt eristyksen loppuvaiheista.

Joissain suunnitelmissa Armaflex riittää täysin putkien eristeeksi, niin puhallusvillojen sekaan kun niiden yläpuolelle. Asensimme kuitenkin normaalin 5 cm kanavaeristeen Armaflexin päälle. Normaali nyrkkisääntö on, että putkien ympärillä pitäisi olla vähintään 10 cm villaa mikäli putki on kylmässä tilassa ja puhallusvillan sisällä 5 cm. 

Eristeet leikattin oikeaan kokoon kämpän sisällä ja laitettiin ne jätesäkkiin. Näin niitä on helppo kuljettaa katolle ja pölyä ei lennä joka puolelle kuljetuksen aikana.

Jäteilma eristettiin osuudesta joka jää villatilan yläpuolelle. Lisäksi kiinnitimme reikäpannalla putket kiinni kattotuoleihin ja rakententeisiin.

Tässä näkyy miksi 160 mm putkelle pitää olla XL kaulus. Meidän 2 cm Armafex ja 5 cm villa mahtui nipin napin kauluksen sisään.

Jäteilman alkupään putkisto eristettiin myös lisävillalla. Se kun nousee korkeimmassa kohtaa lähes puhallusvillan yläpintaan asti.

Kuvassa aloitamme juuri radon putkiston ja jäteilman eristämistä.

Toisesta kuvakulmasta eristyksen aloitusta.

Viemärin tuuletus ja radon putkelle asennettiin koolinki putkien kannakkeeksi. Näin putket pysyvät paikallaan paremmin ja pannat estävät sivuttaisliikkeen. Kaato pitää muistaa ottaa huomioon! Koska kyseessä on viemärin tuuletus, jonne sataa vesi sisään.

Putket on alapäässä lähes yhdessä, koska tulevat saman kotelon sisään kodinhoitohuoneen nurkasta. Villa teipataan jokaisesta reunasta ja saumasta, lisäksi rautalanka asennetaan valmiin teipatun ja eristetyn villan päälle. Rautalangalla on todella tärkeä tehtävä, se estää villan irtoamisen. Koska alumiiniteipistä häviää (jossain vaiheessa talon elinkaarta) liimapito, täten paketti pitää pysyä kasassa pelkän rautalangan avulla. Rautalanka pyöritetään suht "tiukkaan" eristeen ympäri, kuitenkaan puristamatta villaa täysin kasaan. Tarkoitus on rautalangan avulla saada eriste pysymään putken päällä vaikka ilman teippiä tai muita kikkoja. Lanka on kuivassa tilassa lähes ikuinen ja toimii "mekaanisena" kiinnikkeenä, eikä täten ikinä väsy tai menetä pitoaan.

Haluan vielä erikseen korostaa rautalangan käyttöä kanava villoituksissa. Olen nähnyt taloja, joissa on lähdetty säästämään tässä kohtaa. No lopputuloksen asukkaat maksavat ennemmin tai myöhemmin. Rautalanka ei paljoa maksa, eikä sen laitto vie aikaa muutamaa pinuuttia pidempää per putki. Mikäli villa irtoaa teipin liimapinnan irtoamisen takia, voi pahimmassa tapauksessa lopputuloksena olla homepesäke kondenssiveden ansiosta. Jokainen kuitenkin päättää asian itse ja missä haluaa säästää, vai haluaako säästää rahaa näissä asioissa jotta voi myöhemmin palkata homekoiran etsimään pesäkkeitä. Oman talon kohdalla pitää olla tarkkana eikä tyytyä "standardiin" tai lauseeseen "näin näitä on aina tehty". AINA voi tehdä paremmin. AINA voi oppia uutta. Lähes jokaisessa tapauksessa missä talon sisälle tulee IV-venttiileistä tipottain vettä, syypää on huonosti eristetty IV-putki.

Olen myös törmännyt moneen taloon, jossa ei ole eristetty putkia puhallusvillan sisälle jääviltä alueilta. Tämä jakaa myös rakentajien mielipiteitä, onhan putkien ympärillä puhallusvillaa reilusti. Itse kuitenkin haluan eristää kaikki putket kunnolla, vaikka ne jäisi kokonaan puhallusvillan sisään. Parhaassa tapauksessa 10 cm IV-putken ympärillä on puhallusvillaa 20 cm per puoli. Vaarana kuitenkin on mahdollinen puhallusvillan painuminen, monesti IV-putkien alapuolelle jää koloja villan painuessa kasaan. Ja lisäksi mikäli mahdolliset elukat vintillä peuhaisivat tai asunnosta puuttuisi tuulenohjaimet, voivat nämä liikutella puhallusvillaa katon sisällä. Ei välttämättä niin paljon että asukas alapuolella asuessa sitä huomaisi, muuten kuin hyvin hitaasti sähkönkulutuksen noustessa. Kuitenkin riskejä ei kannata tämän asian takia ottaa, meinaan olen itse useammaan kerran joutunut menemään kattojen sisään kun puhallusvilla on asennettu. Voin kertoa, ettei se ole mukavaa eikä halpaa lystiä jälkeenpäin lapioida puhallusvilloja tieltä pois, asentaa eristeet putkien ympärille ja lapioida puhallusvillat takaisin. Puhumattakaan vielä pölyn määrästä ja todella ahtaista tiloista.


Talonäytös


Meiltä on monesti tästä kysytty ja nyt se tulee, nimittäin viimeinen talonäyttö. Tosin tämä talonäytös on kaksipäiväinen. Edellisessä näytössä kävi kahdessa tunnissa lähes 100 ihmistä. Joten laajensimme näytön aikaa ja teimme siitä kaksipäiväisen. Talo on lähes valmis, viimeiset tarkastukset enää ennen muuttoa. Blogi tulee silti järjestyksessä ja muuton jälkeen löytyykin paremmin aikaa kirjoittamiseen. Jos saisi vaikka hiukan nopeammin tekstejä ulos kun kerran viikossa.


Talossamme järjestetään siis  Kastellin talonäytös lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.1.2018.
Tervetuloa jompana kumpana päivänä, tai miksei vaikka molempina klo 12:00-15:00.

Osoite on:
Ongenkoukku 1
01490 Vantaa 


Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta, kyseessä on kulmatontti. 


Tervetuloa katsomaan taloa, olen itse paikalla molemmissa näytöissä. Eli mikäli teillä on kysymyksiä, vastaan niihin mieluusti paikan päällä. Ja mikäli herää kysymyksiä esimerkiksi Kastelli talopaketin ostoon liittyen niin paikalla on Heikinheimon Matti, jonka avustuksella saatte varmasti mieluisen talokaupan järjestymään.

Nähdään  siis Ongenkoukussa! 😊


Mikko

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kolme yötä jouluun...eikun näyttöön on!



Mainitsinkin jo aiemmin tulevasta näytöstä. Olen itse siis paikalla koko näyttötilaisuuden ajan. Olisi mukava tavata teitä blogin lukijoita paikan päällä. Voi tulla kysymään "vaikeita" ja mieltä askarruttavia asioita. Pyritään etsimään ongelmaan ratkaisu yhdesä. Toki saa vaan tulla fiilistelemään paikan päälle. Ollaan saatu paljon kehuja, kiitoksia ja palautetta blogiin liittyen. Nämä kaikki on kyllä antaneet meille tosi hyvän fiiliksen ja motivaation jatkaa kirjoitustyötä. Ei kyllä olisi uskonut, että teitä lukijoita on näin paljon. Iso kiitos kaikille. Myös se, että olen pystynyt blogin avulla auttamaan monia ihmisiä, tuo itselle tosi hyvän mielen. 

Kutsumme nyt siis kaikki teidät lukijat ja talostamme kiinnostuneet katsomaan taloa paikan päälle lauantaina. Talo on livenä "hiukan" edellä blogia. Eli näyttöön tulijat näkevät blogiin tulevia ratkaisuja jo etukäteen. Näytössä paikalla on myös Kastelli-kauppias Matti Heikinheimo. Häneltä saatte pyydettyä tarjouksen teidän omiin taloprojekteihinne.



Tämän kuvakaappauksen vasemmassa raunassa näkyy Kaarna 116 talomallin alkuperäinen ulkonäkö. Lähes koko talo on suunniteltu uusiksi aina huonejärjestyksestä katon muotoon sekä ikkunoiden suureen kokoon asti. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy talon nykyinen pohjakuva.

Tässä on Kaarna 116 talon alkuperäinen pohjapiirustus, jota pystyy vertaamaan talon nykyiseen pohjapiirrustukseen. Se löytyy tuolta alempaa.


Talossamme järjestetään siis  Kastellin talonäytös lauantaina 7.10.2017 klo 12:00-14:00.


                                        Osoite on:
                                        Ongenkoukku 1
                                        01490 Vantaa

Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta, kyseessä on kulmatontti. 


Tässä on talon mitoitettu pohjakuva, johon voi tutustua halutessaan ennen näyttöä.



Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle. Jos et jostain syystä pääse paikalle lauantaina, mutta haluaisit kovasti nähdä talon, onnistuu se sovittaessa myös muuna päivänä. Ota meihin yhteyttä, niin katsotaan kalenterista joku ajankohta, jolloin töiltäni ehdin taloa esittelemään. 

Tervetuloa! Nähdään Ongenkoukussa.



Mikko ja Mari

perjantai 22. syyskuuta 2017

Puutalon rappaaminen


Rapatessa roiskuu, vai miten se perinteinen sananlasku menee? No olisi roiskunut, jos olisin alkanut itse rappaamaan. Rappaus ei nimittäin kuulu vahvuuksiini. Onneksi tuttavapiiristä löytyi tähän osaavat miehet ja homma saatiin maaliin ammattilaisten avulla. Käyn tässä kuitenkin läpi rappaamisen perusteet.

Halusin toteuttaa rappauksen ehdottomasti ennen talvea. Olen nähnyt liikaa huonoja esimerkkejä riskeistä, joita talvi tuo tullessaan. Jos talo rapataan talvella, talo joudutaan "huputtamaan" kauttaaltaan eli muovit laitetaan telineiden yli. Koko muovitettua aluetta joutuu pitämään lämpimänä pakkasilla. No, se onnistuu  vaihtelevasti. Rappaus ei saa jäätyä työstettäessä eikä myöskään kuivumisvaiheessa. Ei tarvitse kuin kerran mennä sulake kuivumisaikana (mikäli monta lämmitintä käytössä kovalla pakkasilla, todenäköisyys suuri), niin koko rappaus voidaan joutua kaapimaan pois. Ja koko homma on aloitettava alusta. Pahimmassa tapauksessa rappaus alkaa tippumaan seinältä muutaman vuoden päästä, koska ei tarrannut jäiseen pintaan tarpeeksi hyvin. Talvirappauksen työnjälki on harvoin yhtä hyvää kuin kesällä. Muovi tuo hommaan omaat haasteensa eikä pintaa pysty tarkastelemaan metriä kauempaa. Seinien mahdolliset epätasaisuudet ja kuopat havaitsee nimittäin parhaiten hieman kauempaa katsottuna. Jos emme olisi ehtineet tehdä rappausta ennen talvea, olisin siirtänyt sen suosiolla kevääseen. Talvirappauksen lopputulos voi toki olla yhtä hyvä kuin kesällä tehdyn, mutta riskit ovat sen verran suuret etten siihen arpapeliin lähtisi. 


Aluksi se tärkein, eli vaihe 1: värin valitseminen. Se oli helppoa, koska sain tehdä päätöksen itse. Emäntä meinaan luottaa tyylitajuuni muutenkin uskomattoman paljon, ihan ihmetyttää välillä. On onni, että meillä on niin samanlainen maku. Eipähän tarvitse käyttää aikaa asioista vääntämiseen tai materiaalien valitsemiseen.

Mutta takaisin asiaan. Ihan täysin vapaita käsiä en värin valintaan kuitenkaan saanut. Alueen kaava vaati rapatut talot ja valkoinen rappaus oli ehdottomasti kielletty. Värin piti olla sävyltään "lämmin", mutta kuitenkin luonnonläheinen. Mitä se siis tarkoittaa? Alueen arkkitedin sanoin kylmiä sävyjä ei sallita. Olisin itse halunnut talon rappauksesta vitivalkoisen. Seuraava vaihtoehto oli harmaa ja siitä niin vaalea sävy, mikä menee läpi. Otin käteeni Weberin värikartan ja löysin värisävyn muutamassa minuutissa. Halusin saada varmistuksen väristä ja soitin Vantaan rakennusvalvontaan. Rakennusvalvonnan tarkastaja oli tulossa käymään samana päivänä naapuritontilla, joten saimme sovittua treffit nopeasti. Näytin hänelle värikarttaa, josta olin ympyröinyt värisävyn MD275 (ylenpänä olevassa kuvassa sävy ympyröitynä). Onneksemme hän hyväksyi värin ja kirjasi sen Lupapisteeseen. Näin meillä on siis mustaa valkoisella värisävyn hyväksymisestä. Ei käy, kuten naapurille, jonka talo rapattiin valkoiseksi (rappausyritys mokasi värin). Vantaan kaupunki vaati uudelleen rappauksen. Maalaaminen ei kelvannut rakennusvalvonnalle, vaan nimeltä mainitsematon rappausliike joutuu rappaamaan koko talon uudestaan.

Tässä vinkki rappauksen sävyn valitsemiseen rappauksen ammattilaiselta. Sävyt näyttävät aina tummemmilta pienillä pinnoilla, esimerkiksi värikarttojen mallilapuissa. Eli kun löydät haluamasi värisävyn, valitse siitä yhden pykälän tummempi, koska isoilla pinnoilla kaikki sävyt näyttää pykälää vaaleammalta. Tämä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin meille, mutta jollekin toiselle ei.

Cembrit Permabase rappauslevyt asennettuna.

Heti rappauksen aluksi rapparit kehuivat rappauslevyn valintaa. Ovat kuulemma rapanneet samasta levystä isoja kerrotalojakin, kestää hyvin ja rappaus kiinnittyy erinomaisesti.

Saumat verkotettu ja ruuvin reiät ylitasoitettu.

Vaihe 2: levyjen saumojen verkotus. Tämä tapahtuu lasikuituverkolla. Samalla alareunoihin asennetaan vahvikekulmat, jotta levy ei murru iskusta niin helposti. Myös kaikki ruuvit rapataan yli.

Pintojen ylitasoittaminen aloitettu eteläseinältä.

Kaikki pinnat rapataan yli ja rappauksen sisään asennetaan lasikuituverkko. Verkko asennetaan yhtenäisenä koko talon läpi. Kaikissa rappauslevyissä tätä läpiverkottamista ei tarvitse tehdä. Se kuitenkin helpottaa työskentelyä, koska pinta saadaan helpommin tasaiseksi ja rappaus pysyy hyvänä pidempään. Jokaiseen kulmaan asennettin nurkkavahvikeet ja nurkkien reunaverkot limitettiin läpiverkotuksen kanssa. Ennen verkon laittoa seinään levitetään rappauslaastia ja verkon päälle laitetaan sitä uusi kerros. Näin verkko jää käytännössä kahden laastikerroksen väliin.

Kuvassa nurkan vahvikeverkko. Kulmavahvike oli nurkasta kivikova, eli ihan jalkapallolla tai vastaavalla kulman ei pitäisi hajota.

Tiedän, ei varmasti ole siistein työmaa... No aikatauluja on hankala sovittaa yhteen palkkatöiden ja omakotitaloprojektin kanssa. Vielä kun pitää keksiä aikaa jostain siivoamiseen ja blogin kirjoittamiseen. Kumpa vuorokauteen saisi ympättyä muutaman lisätunnin. Kuvassa siis ylitasoitus alkamassa. Kaikki saumat on verkotettu ja nurkkavahvikkeet laitettu.

Nyt ylitasoitus on valmis itä- ja pohjoisseinillä.
Koko talon ylitasoitus valmiina. On muuten viimeinen asunto mihin rakennan tuon luukun. Häiritsee omaa silmää todella paljon... Kuvassa myös sokkelit ylitasoitettu.
Kuva itäseinältä, sokkeli ja seinät ylirapattuna.
Itä-pohjoiskulma.

Nyt kaikki seinät ja sokkelipinnat on ylitasoitettu. Rapparit asensivat lasikuituverkon jopa sokkeliinkin! Sanoin suoraan, etten ole koskaan nähnyt sokkelia verkotettavan rappauksessa. No hyvää kun pyytää, niin priimaa saa. Eihän sitä tutuille haluta huonoa tehdä.

Seuraavaksi vaihe 3, eli muutaman päivän odottelu. Odottelu siksi, että rappauslaasti kovettuu kunnolla. Kuivumisen jälkeen kaikki pinnat käydään läpi hiertimellä ja hierretään pois kaikki mahdolliset lastojen jäljet. Samalla pitää myös muistaa pyyhkiä pinnat betonipölystä.

Primer pinnassa.

Vaihe 4: primeri pintaan. Primeria vedettiin pintaan kaksi kerrosta ennen pintarappauksen tekoa. Primeri on eräänlainen silikaattipinnoite, joka on aina suurin piirtein samaa väsyä kun pintaan tuleva rappaus. Esimerkiksi valkoisen rappauksen tekeminen tumman silikaattipinnoitteen päälle on mahdotonta ja sama päin vastoin. Koska rappauskerros on niin ohut, paistaa eri sävyinen pohja varmasti läpi. Meidän sokkeli tuli tummalla ja seinät vaalealla pohjakäsittelyllä. Pohjien tekeminen parantaa myös rappauksen tartuntaa ja kestävyyttä.

Silikaattipinnoite sokkeleissa ja seinissä.

Nyt taas pari päivää odottelua, jotta kaikki pinnat ovat varmasti kuivia ennen hiertopinnan tekoa.

Hiertopinnan materiaalit saapuivat tontille. Molempien sävyjen kivien raekoko on 1,5 mm.

  • 15 kpl 25 kg purkkia sävy MD 275 (seiniin)
  • 3 kpl 25 kg purkkia sävyä RR 23  (sokkeliin)

Vinkkinä paikkauksiin ja naarmuihin. Naapuri on joutunut paikkailemaan useaan kertaan omaa rappaustaan milloin mistäkin tulleiden iskujen/jälkien takia. Kostutettuun sormenpäähän otetaan hiertopinnoite tavaraa ja pyöritellään sitä jäljen päälle. Näin pienet jäljet ja maalitipat saadaan poistettua täydellisesti rappauspinnalta, eikä niitä havaitse edes suurennuslasilla.


Viides eli viimeinen vaihe: pinnan hierto. Koko pinta hierretään käsin. Näin tehtiin meidän talon kohdalla. Näin isoilla pinnoilla rapatessa voidaan käyttää apuna ruiskua. Lopputulos ja jälki on kuitenkin suht samat. Molemmissa perusperiaate on sama, eli aluksi materiaali levitetään tasaisesti seinälle ja sen jälkeen pinta hierretään käsin. Rappauksen voi myös levittää ruiskulla ja liipata tasaiseksi käsin. Vaikka rappaukseen käytetään eri työväleitä, rappauksen arvokkuuden ja hinnan tekee kuitenkin loppupeleissä kädet. Rappaus on kuitenkin loppuen lopuksi suurimmalta osin käsin tehtävää työtä, vaikka ruiskulla saataisiin työtä nopeutettua. Víimeinen hierto tehdään meidän kohdalla käsin, koska halusimme pinnan hiertopintana.

Rappauksessa meni koko talon osalta reilu viikko töineen ja kuivumisineen.

Pintojen tekeminen aloitettiin jälleen eteläseinältä.

Itäseinä valmis ja pohjoispuoli työn alla. Samalla yksi mies aloitti hiertopinnoitteen hiertoa sokkeliin värisävyllä RR23. 

Eteläpuoli täysin valmis, itäpuolen sokkelin pinnoitus vajaa puolessa välissä.

Tekevälle sattuu kuten tässäkin. Kuvassa havaitsee hyvin värivirheen. Rappari kerkesi levittämään länsiseinän oikeaan ylänurkkaan pinnoitteen. Pintaa hiertäessä hän tajusi sävyn olevan täysin väärä. Purkin kyljessä oli kyllä sama sävylappu kuin muissakin, oli varmaan sävytyskoneessa tullut vika tai muu inhimillinen virhe. Purkin tilalle saatiin kuitenkin uusi oikeaa värisävyä. Kyseessä oli siis täysin sävyttämätön tavara. Eli värisävy oli valkoinen kuten kuvasta näkyy. Onneksi ne sai pyyhkäistyä nopeasti lastalla seinältä pois ja tilalle saatiin oikeaa sävyä.

Tässä huomaa paremmin värisävyjen eron. Oikealla on täysin sävyttämätön eli puhasvalkoinen ja vasemmalla on oikea värisävy MD275. Se on Weberin värikartan vaalein harmaa, niin lähelle valkoista kun kaava sallii.

Koko talo rapattu sokkeleita myöten ja kyllä nyt hymyilyttää. Talon ulkopuolelta puuttuu enää sähkökalusteet ja kaiuttimet. Sekä tietenkin terassi, mutta se on sitten ensi kesän homma.

Ensimmäisessä väriviuhkakuvassa värisävy näyttää huomattavasti tummemmalta, eli noudattakaa alussa mainitsemaani ammattilaisen vinkkiä. Tämä sopii meille erityisen hyvin, koska äkkiseltään katsottuna talo näyttää valkoiselta. Ja sitähän me haluttiin alunperin. Ei kuitenkaan täysin puhtaanvalkoiselta, koska siinä näkyisi paremmin lika. Loppuen lopuksi voisin melkein sanoa, että olen tyytyväisempi tähän värisävyyn kuin täysin puhtaanvalkoiseen. 



HUOMIO:

Talossamme järjestetään Kastellin talonäytös lauantaina 7.10.2017 klo 12:00-14:00.


                                        Osoite on:
                                        Ongenkoukku 1
                                        01490 Vantaa

Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta. 


Olen itsekin mukana talonäytöksessä, joten tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja ihmettelemään taloa livenä. Jos jotain kysymyksiä tulee esimerkiksi rakentamiseen liittyen, vastailen mielelläni. Paikalla on myös talopakettikauppiaani Heikinheimon Matti. Mikäli rakentaminen kiinnostaa, suosittelen kysymään häneltä tarjousta talopaketeista. Hänen kauttaan kaikki on sujunut ongelmitta, joten pystyn suosittelemaan hyvillä mielin. Mikäli ette pääse paikan päälle, annan mielelläni Matin yhteystiedot. Ei sitä tiedä, vaikka saisin puhuttua Matin antamaan teille pykälää paremman tarjouksenkin. Heh.

PS. Näytössä pääsette näkemään valmiita pintoja  ennen kun niistä on edes ehditty kirjoittamaan blogiin.

Mikko