Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tiivi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ikkunoiden ja ovien asennus

Ikkunoiden koossa ei tässä talossa pihtailtu, se kuitenkin maksettiin asentajien selkänahassa.

Asennukseen sain avukseni Juhon, entisen koulukaverini ammattikoulusta. Hän on pystyttänyt myöskin useamman omakotitalon. Hän lähti jatkamaan kouluja ja on nyt rakennusinsinööri. Nyt oli hyvä palauttaa insinöörin mieleen, minkälaista kirvesmiehen arki on. Heh.

Ikkunan asennuksessa käytetään erilaisia kiinnikkeitä. Tässä kuvassa on vierekkäin kaksi eniten käytettyä ruuvia. Molempia olen käyttänyt, oikeanpuoleinen on ehdottomasti oma valintani. Se on ensinäkin halvempi, mutta palkkatöissä sillä ei ole ollut väliä, vaan nopeudella ja tarkkuudella. Vasemmanpuoleisessa on pyörivä osa, joka jää karmin sisään ja "helpottaa" karmin säätämistä. Oikeanpuoleinen vaihtoehto on kiinteä, jonka "laipat" ruuvin päässä menevät karmin sisään tukevasti ja ikkunan säätäminen on todella helppoa T30 ruuvipäädyllä. Molemmat on yhtä kettumaisia saada irti, jos ikkunan asennus menee pieleen tai joskus joku haluaa vaihtaa erilaisen ikkunan tilalle.


Kävin K-Rauta 75:sta ostamassa ikkunan asennukseen tarvittavat ruuvit. Asensin jokaiseen ikkuna-aukkoon asennusruuvit oikeaan korkoon jo edellisenä päivänä valmiiksi. Ruuvasin jokaisen ikkuna-aukon alapuuhun kaksi ruuvia. Säädin myös passilla ruuvit tarkalleen suoraksi, näin päälle nostettava ikkuna on aina valmiiksi suorassa. Jotkut asentavat ikkunoita korkolapuilla, sitä tekniikkaa en ole ikinä tajunnut. Hitaampi ja kiilakasat ovat aina epätarkkoja. Kun kiilakasa liikkuu 5 cm sivuun, sen yläpinnan korko ei ole enää tarkasti kohdallaan ja isoissa ikkunoissa se on tärkeä vaihe. Muuten joutuu toinen kaveri kannattelemaan ikkunaa oikeassa korossa niin kauan kunnes se on kiinnitetty.

Näin ikkuna lepää ruuvien päällä suorassa. Käytän asennusruuveina myös karmiruuveja, koska ne ovat leveäkantaisia ja todella kestäviä. Vaikka ne maksavat hiukan enemmän kuin normaaliruuvit, ei kustannus ole merkittävä, koska niitä meni yhteensä 20 kappaletta kymmeneen ikkunaan. 

Ikkunat tuli tontille lavojen päällä, johon ne on kiinnitetty todella hyvin. Yleensä niittinaulaimella on laitettu rimoja ristiin rastiin ikkunasta toiseen. Aina kun siitä purkaa ikkunoita käsisaha apuna käyttäen, on huomioitava ja mahdollisesti tuettava jäljelle jääviä ikkunoita. Asennuksen takia otetaan ikkunan sisempi lehti aina irti, ja etenkin meidän tapauksessa se painoi enemmän kuin ulompi lasi ja runko yhteensä. Koska ikkunoiden alareuna on alle 70 cm lattiasta, on käytettävä turvalasia. Meidän tapauksessa turvalasi on 6 mm paksua ja painaa kuin perkele...

Ensimmäinen talon ikkuna, ja tietenkin se suurin. Korkeutta 2,2 metriä ja leveyttä 1,75 metriä. Sisäpuolen ikkunalehti on nostettu nojaamaan seinää vasten . Seinän ja ikkunan väliin on laitettu finnfoamin palanen, ettei ikkunaan syntyisi jälkiä. Ja onneksemme lattia on kokonaan finnfoamia, joten ikkunan uskaltaa laskea minne vain eikä jälkiä tule ikkunoihin. Taas yksi hyvä syy lisää harkita finnroamin rossipohjaa.

Kun molemmat "karskeja" töitä pelkäämättömiä miehiä ollaan, päätettiin yhdessä tuumin aloittaa isoimmasta ikkunasta. Näin työ kevenee päivää myöten aina ikkunoiden kokojen pienentyessä. Siitä oliko tämä todella järkevä idea, niin enpä tiedä.... Ikkuna painoi ennen lehden irroittamista varmasti lähemmäksi 200 kg ja paino tuntui selässä ja kunnolla. Onneksi koko painoa tarvitsi vai nostaa hetkellisesti, kun ikkuna käännettii lavalla ympäri, jotta sisäpuolen lehti saatiin irti. Sen verran selkä tykkäsi hyvää, että taas pari päivää piti syödä aika kovia myrkkyjä, että pystyi jatkamaan töitä tontilla.

Ensimmäistä ikkunaa kun ihasteltiin tuli naapurikin hiukkaamaan; "On sillä ikkunalla kokoa ja tosi hyvältä näyttää!"

Sisäpuolella ikkunan nostokorkeus oli onneksi pieni, joten asuntoon sisälle saamisen jälkeen oli asennus helppoa.

Tässä vielä villoitusvaiheesta otettu kuva. Marin kädet ei yllä ikkunan reunoihin. Ihanaa saada taloon paljon luonnonvaloa.

Tämä tarra tulikin sitten kirottua Juhon kanssa alimpaan paikkaan. Paino kun on myös turvalasin mukainen... Ottaen huomioon että nykyään normaali lasin paksuus on 3 mm.

Kuvassa näkyy hyvin lauta jolla ikkuna on tuettu, ettei se ei kaatuisi itsekseen. Lisäksi jokainen ikkuna oli tehtaalla kiinnitetty lavaan pohjasta kiinni, eli ihan kevyesti ei ikkunaa saa kaadettua.

Ikkunoita kannetaan imukuppikahvojen avulla. Nämä minun käytössä olleet imukupit lainasin asennukseen pomoltani. Niin usein en ikkunoita asenna, että nämä olisi edes jossain tasolla järkevää itselle ostaa. TÄSSÄ LINKKI Nettikauppaan, jossa myydään kyseisiä imukuppeja. Tällä mallilla olen itse muutama sata ikkunaa asentanut, eli voin sanoa sen toimivan täydellisesti. Enemmän luotan näihin pumpattaviin imukuppeihin, kun kääntökahvalla tai vastaavalla oleviin. Jos alipaine vuotaa imukupissa, pitää ikkuna laskea alas ja asentaa kahva uudestaan. Näillä voi pumpata alipainetta vaikka koko kantoreissun ajan ja näillä saa nostettua useita satoja kiloja ilman ongelmia. Mutta muista; älä ikinä laske näitä imukuppiosa alaspäin minnekään muualle kuin laatikkoonsa! Koska lika vahingoittaa nostokahvoja ja huonontaa toimintaa, lisäksi pahimmassa tapauksessa naarmuttaa ikkunaa.


Ikkunoiden mukana tuli myös siivoukseen tarkoitettu avain, jolla saa ikkunat auki pesua ja mahdollista huoltoa/säätämistä varten. Väri on kyllä hieno, siitä Tiivi-ikkunoille pisteet.

Ikkunat kiinnitettiin jokaisesta valmiista karmireiästä, joiden määrä vaihteli ikkunoiden kokojen mukaan neljästä reiästä kahdeksaan reikään. Mikäli ikkunoissa ei ole karmireikiä valmiiksi porattuna, ne porataan joko karmikaralla tai terävällä 14 mm puuterällä. Huomioi sana terävä, koska karmiin ei saa tulla rumia repeytymiä. Ikkunoiden mukana tuli laatikko, jossa oli karmitulppia ja jotka menevät suoraan valmiisiin reikiin (14 mm). Laatikossa oli myös helat eli kahvat avattaviin tuuletusikkunoihn.

Viimeisiä ikkunoita viedään. Kerrankin näin päin, että myös itse timpurikin joutuu kuvauksen kohteeksi.

Ikkunan asennus on omasta mielestäni yksi helpoimmista töistä työmailla. Sitä valitettavasti liian harvoin pääsee tekemään, koska niiden asennushinnat on kilpailtu todella matalalle. Halusin jokaisen ikkunan samaan tasoon sisäseinien kanssa. Joten ikkunat asennettiin rungosta kuusi senttiä sisäänpäin. koska väliin tulee muovi 0,2 mm, 47mmx47mm puu, 13 mm kyproc-levy. Eli saadaan yhdellä siistillä listalla ikkunan uretaanit piiloon. Ulkopuolelle joudun itse kuitenkin mitoittamaan kaikki peltiosat ja tilaan ne muualta, joten pääsen itse määrittelemään täysin ikkunan sijainnin. Omasta mielestäni ikkunat pitää olla aina samassa tasossa kuin sisäseinän pinta, se on myös ikkunoiden avaamisenkin kannalta ainut oikea vaihtoehto. Mikäli ne jätetään rungon sisälle, ei niitä välttämättä pääse kunnolla avaamaan ja pesemään. Tosin poikkeuksena on isot erkkeri-ikkunat, joihin on tarkoitus saada mahdollisimman iso ikkunalauta istumista ja joskus jopa nukkumista varten. Ne ikkunat on kuitenkin täysin omasta maailmasta. Ehkä joskus rakennan talon johon semmoiset erkkeri-ikkunat sopisivat.

Ikkunan asennus pähkinänkuoressa, lyhyesti vaihe-vaiheelta:
  1.  Laita apuruuvit/korkopalat ikkunakarmiin oikeaan korkeuteen. 
  2.  Irroita ikkunasta tarvittavat lehdet (painavissa voi irroittaa molemmat).
  3.  Nosta ikkunan karmit apuruuvien päälle.
  4.  Mittaa etäisyys karmin alareunasta, mihin kohtaan haluat ikkunan.
  5.  Kiinnitä ikkuna alareunasta kiinni, kun se on oikeassa kohdalla.
  6.  Ota passi käyttöön ja asenna ikkunan yläruuvit paikalleen samalla pitäen ikkunaa  pystysuorassa passin avulla.
  7.  Kiinnitä ikkunan kaikki ruuvit paikalleen.
  8.  Kytke irroitetut ikkunalehdet.
  9.  Tiivistä uretaanilla ikkunan ja rungon välinen alue (mieluummin lisäät uretaania parikin  kertaa, ethän halua sotkea uusia ikkunoita).
  10.  Valmista, nyt voit ottaa oluen onnistuneen asennuksen johdosta. Heh.

Huomio! Keskitä ikkuna ikkuna-aukkoon siten, että jokaiselle puolelle jää yhtä iso rako. Ole myös varovainen ruuvien asennuksessa, ettet hajota karmeja liialla kiristyksellä.

Ulko-ovet tulivat Kaski:lta ja niitä tuli kolme kappaletta. Tekniseen tilaan, olohuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Pääovi tulee vasta myöhemmin, jotta siihen tulisi mahdollisimman vähän jälkiä rakentamisen aikana. Kuitenkin siitä kuljetaan eniten ja käytännössä kaikki tavara kannetaan sitä kautta sisälle, lukuun ottamatta teknisen tilan koneita.

Ovien mukana tuli myös asennus- ja huolto-ohjeet.

Teknisen tilan ovi oli niin kevyt, jotta sen pystyin asentamaan paikalleen yksin.

Ovien asennuksessa käytän aina korkolappuja, jotta kynnys kestäisi paremmin siihen kohdistuneen painon. Tässä tapauksessa kun 100 kg painoinen asentaja polkaisee tammikynnykseen, joka on kahden ruuvin päällä, voi lopputulos olla ihan jotain muuta kuin toivottu.

Ovien asennuksessa on muistettava yksi nyrkkisääntö. Vaikka ovien karmit ei ole saman paksuisia kuin ikkunoiden. Ulkopuolelta on ovet oltava aina samalla tasolla kuin ikkunat! Eli meidänkin tapauksessa joudun sisäpuolelta listoittamaan enemmän, jotta saan nästisti paksuuseron piiloitettua. Ulkopuolen etäisyyseroa ei kirjata millään tempulla, eikä niiden eri tasoon asentaminen olisi rakennussäädösten mukaista. Ovien asennus ei juuri eroa ikkunan asennuksesta. Siinä kuitenkin ensimmäisenä halutaan saada saranapuoli kiinnitettyä. Ja ovessa pitää olla huomattavasti tarkempi suoruuksien kanssa, muuten ovi ei toimi kunnolla eikä ole tiivis. Oven lehti tulee aina irroittaa ennen asennusta, muuten se kampeaa asennuksen aikana takuuvarmasti karmit kieroon.


Sain Mikalta hänen vanhan, ylimääräiseksi jääneen välioven. Tämä ovi siis on vain "sisäkäyttöön", mutta tässä tapauksessa täysipuu väliovi hoitaa täydellisesti meidän raksa oven virkaa.

Lisäksi rakentamisen aikana valoa ei koskaan ole liikaa, nyt saatiin yksi väliaikais "ikkuna" lisää. Sisällä näkee entistä paremmin tehdä töitä. Onhan meidän "pääovi" nyt ihan nätti, mutta näin avonainen pääovi ei oikein omaan makumaailmaan muuten istu. Vieraiden ei kuulu nähdä koko asuntoa ennen kun heille avataan ovi.
Kodinhoitohuoneen ja olohuoneen ikkunat paikallaan.

Onneksi sain taas Mikan auttamaan. Hänen kanssaan asennettiin viimeiset kaksi ovea paikalleen. Tällä kertaa aloitettiin kevyimmästä eli kodinhoitohuoneen ovesta (jonka lasi ei ainakaan painon puolesta ollut turvalasia). Kun saimme asenettua olohuoneen oven, asensimme sen yläpuolelle tulevan pikku ikkunan. Näin kaikki olokeittion länsi-ikkunoiden yläreunat päättyy samaan korkeuteen.


Nyt on kaikki ikkunat ja ovet asennettu paikalleen. Nyt ollaan päivä päivältä lähempänä muuttopäivää. Tässä vaiheessa kaikki työvaiheet näkyvät selkeästi, eikä aikaa mene säätämiseen ja hieromiseen. Ikkunat näyttävät hyvältä sekä sisältä, että ulkoa. Valkoinen väri etenkin sisällä on tärkeä, koska se saa ikkunoista isomman näköiset. Tummat ikkunankarmit sisällä saa ikkunan tuntumaan homattavasti pienemmältä.

Olohuoneen ikkunoista avautuvaa maisemaa voisi ihastella vaikka koko päivän. Myös Kira saapui hommiin isin avuksi. Tässä taitaa olla ruuvien lajittelu käynnissä.
Kira auttoi isiä imuroinnissa. Tontille ostamani Kärcherin imuri on ollut kyllä joka euron arvoinen. Kun rehkii...
... Pitää muistaa huilia ja pitää juomatauko.

Ikkunoita asentaessa huomasin, etten ollut tilannut tuuletusikkunoihin integroituja hyttysverkkoja. Soitin suoraan Tiivi:lle. Kävimme läpi puhelimessa sen, että integroidun verkon pystyy asentaman heidän ikkunoihin myös jälkikäteen jonkinlaisilla klipseillä. Ja hinta ei ollut kuin muutamia kymppejä per ikkuna. Ja ulkonäössä ja käytännöllisyydessä nämä on aivan ehdottomat, vaikka meidän tontilla ei juuri ilmassa lentele mitään otuksia. Tuo ne käytännöllisyyttä ja mukavuutta koko rahan edestä, joten tilasimme kaikkiin tuuletusikkunoihimme nuo hyttysverkot.  Tämä verkkojen puuttuminen menee täysin omaan piikkiin, se on ollut listassani aina. Jostain kumman syystä se vain on unohtunut mainita Heikinheimon kanssa, kun talopakettia tilattiin. Onneksi tämä "virhe" oli hinnaltaan naurettavan pieni. Yleensä virhepäätöksistä/-ratkaisuista tulee pitkälti yli tonnin laskuja, jola tuntuu olevan rakentamisessa aina se minimi rahayksikkö. 

Sälekaihtimet olivat meille aivan ehdottomat ja ne haluttiin jokaiseen ikkunaan integroituna. Ainakin nopeasti kokeiltuna Tiivin integroidut sälekaihtimet toimivat täydellisesti. Ja nappuloita on vain yksi, samasta nostetaan kaihtimet ja säädetään niiden kulmaa. Kuumana kesäpäivänä näillä kaihtimilla saadaan ohjattua liika lämpö pois, ilman että huoneilma lämpenee tuskallisen kuumaksi. Ja perinteisiä hirttoköysi ja säätötankoja ei minun talossani tulla näkemään. Nyt ainoastaan yhteen ikkunaan tuli säädin tangolla. Se ikkuna sijaitsee olohuoneen oven päällä, joten sitä ei muuten yltäisi helposti säätämään. Tässä ikkunassa siis voidaan tehdä poikkeus. Pitää joskus tehdä ikkunoista ja ovien "hienouksista" päivitys samalla kun asentelee niihin lukot ynnä muut ja pääsee leikkimään kaihtimilla paremmin.

Tässä videossa (kohdassa 1,36) näkyy integroitujen sälekaihtimien esittely:

 


Kun tontilla tapahtuu päivän päätteeksi, voi ylpeänä katsoa taloamme ja todeta mielessään: "Kuinka moni 26-vuotias rakentaa itselleen talon." Väheksymättä yhtään auttavia käsiä, ketkä projektissa on olleet mukana. Toiset enemmän ja toiset vähemmän ja jotkut ei ollenkaan lupauksista huolimatta. Kun talo valmistuu, olen Mikalle kyllä jo tässä vaiheessa todella pitkän illan, ellen jopa useamman viikonlopun velkaa... Kovasti yritän pienentää velkani määrää kantamalla aina hänellekin talkoo Sandelssit. Näänpähän näin parhaiten kenen rakennusprojekteissa minun auttava käsi on mukana niin vinkkejä antamassa kuin apuvoimanakin.



Mikko



torstai 15. kesäkuuta 2017

Tontilla tapahtunutta



Pahoittelen aluksi pitkää hiljaisuutta täällä blogin puolella. Tehtiin palkkatöissä melkein kuukausi ympäripyöreää päivää, koska isojen herrojen aikataulussa piti pysyä. Nyt ne hommat onneksi helpottivat hetkeksi ja saimme hoidettua alta pois yhden tämän vuoden isoimmista betonivaluista. Teimme parkkihallin holvia 2700 neliötä. Sen valamiseen meni betonia 1070 mottia. Kuusi betonitehdasta toimitti koko kapasiteettinsa edestä betonia työmaallemme. Valumiehet pumppasivat kahdella betonipumpulla kuraa holville. Kuusitoista betoniautoa oli parhaillaan odottamassa jonossa. Tämän kokoisia valuja ei käytännössä tehdä muualla kuin siltatöissä. Jouduin itse vahtihommiin holvin alle varmistamaan kaiken sujumisen suunnitelmien mukaan. Jos ei olisi mennyt, olisi varmasti 2 675 000 kiloa painava holvivalun paino pitänyt huolta, ettei tarvitse enää miettiä tai rakennella yhtään mitään. Onneksi kaikki sujui hyvin.

Palkkatöiden holvin valun alussa otettu kuva. Holvia lähes silmän kantamattomiin. Naapurityömaan mestari tuli kertomaan paljon hänellä meni betonia kahteen kerrostaloon. Elementit ja kaikki mukaan laskettuna pitkälti alle 1000 kuutiota. Eli holvissa on enemmän betonia kuin kahdessa isossa kerrostalossa.

Sitten pikakelaus taaksepäin, että saadaan blogi ajan tasalle.


Vesikaton tekoa


Toukokuussa aloitettiin poikosten askartelu. Ensimmäiseksi naulasin SEPA-kattotuolien mukana tulleet valmiit poikoset kiinni reunimmaiseen kattotuoliin. Jokainen poikonen kiinnitettiin runkotolpan kohdalle, joka naulattiin kiinni piirrustusen mukaan kuudella naulalla kyljestä ja kolmella päädystä kattotuolin "läpi". Eli nauloja sai taas juosta hakemassa K-Raudasta räystäiden paketoimiseen. Eipä hiveästi ollut ylimääräisiä poikosia, niitä jäi vain yksi yli. Asensin aluksi kaikki poikoset paikalleen ja ammuin paikoilleen uritetun räystäslaudan 22x148, jolla sain linjattua kaikki täysin suoraksi. Uritetut laudat käpristyy vähemmän kuin normaalit laudat. Asensin myös kattotuolin valmiisiin räystäslippoihin saman laudan, jolla sain otettua räystään kulman "kiinni". Näin sain rakennettua kulmapoikosen paikalleen. Kulmapoikosiakin oli yksi ylimääräinen, eli virheisiin olisi ollut varaa. Nämä oli meidän taloon oikean verran viistetty päädyistä. Eli suomeksi sanottuna uniikit kulmapuut, jotka paikan päällä sahattiin jiiriin ja asennettin paikalleen.

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu

Lauantaipäivän sää oli täydellinen kattohommiin. Kuvassa pohjoispuolen poikoset asennettu ja kulmapoikonen paikallaan.

Poikoset alapuolelta kuvattuna.

Kulmapoikosten teko on omasta mielestäni kattotöiden ainoa haasteellinen työvaihe. Tosin aina haastetta tuo korkeat työolosuhteet ja tipahtamisvaara. Rakentamisen näkökulmasta, kulmien tekeminen on aina haasteellista, jos haluaa saada räystäistä nätit. Tottakai tusinatimpurit ynnä muut amatöörit valitsisivat mieluummin umpiräystäät, joiden kaikki rakenteet jäävät piiloon. Umpiräystäät on vain omasta mielestäni rumat ja suunnittelutyön epäonnistunut lopputulos. Mutta tämä on tosiaan vain minun mielipiteeni.

Ja vaikka itsekin on usea katto tullut naputeltua kasaan, tuli jokaisen kulman kohdalla käytettyä aikaa jokseenkin reilusti. Lähes tunnin sai jokaista kulmaa hieroa, ennen kuin niistä sai omaan silmään nätit. Reunimmaisten kattotuolien päätylipat sahattiin poikki ja ne asennettiin takaisin kulmapoikosten jälkeen. Näitä kutsutaan niin sanotuiksi "valevasoiksi/valepoikosiksi", eli nämä ei kestä painoa ollenkaan. Tosin näiden ansiosta lopputulos on siisti ja yhtenäinen. Jätin räystäslaudat tarkoituksella ylipitkiksi, koska ne on myöhemmin helppo sahata yläpuolelta suoraksi käsisahalla. Käsisahalla tuli veistettyä jokainen nurkkapoikonenkin. Se on kuitenkin helpompaa kuin juosta katolta edestakaisin jiirisirkkelille. Tosin tässä tapauksessa jiirisirkkeli olisi ollutkin täysin hyödytön, koska viisteet oli jyrkemmät mitä sirkkelistä sai aikaiseksi. Käsisahan lisäksi yksi pakollinen työkalu räystäiden rakentamisessa on siirtokulma, jolla saa helpommin viimeistellyn lopputuloksen.

Kaikki muut räystäät valmiina paitsi länsipuolen räystäs. Sen tein suosiolla myöhemmin, kun sain aluskatteen paikalleen ja ruodelaudoituksen mitä pitkin oli helppoa ja turvallista liikkua katon korkeimmalla osuudella.

Paneelit asenettiin maalattupuoli alaspäin. Aluskatteen takia jätimme alaräystään päätyyn 25mm raon johon aluskatteen reuna loppuu. Mahdollinen vesi pääsee valumaan siitä alas nätisti.

Kuva katon päältä. Seuraavaksi pääsee asentelemaan aluskatetta, samalla työturvallisuus paranee huomattavasti. Tässä on juuri se ero kun itselle tekee. Pystyy pyörimään katolla ilman uskomattomia telineviritelmiä. Mutta uskotte varmasti etten päästäisi omalle katolle ketään muita tekemään räystäitä, ihan turvallisuuskysymyksen takia.

Sitten päästäänkin aluskatteen asennukseen. Sahasimme 25x50 rimoja 134 senttiä pitkiksi, asennusohjeissa lukee 135 senttiä. Sahasin moottorisahalla ison nipun kerralla, pienet mittaheitot ei tässä haittaa, kunhan ei ole milliäkään liian iso. Aluskate on 150 cm leveä rulla ja limityspituus on aina 15 cm, eli näin rimojen maksimipituus on 135 cm. Mikäli rimat ovat hiukan tätä lyhyempiä, antaa tämä asentajalle hiukan pelivaraa aluskatteen asennuksessa. Aluskate pitää aina asentää tähintään 20cm seinälinjan yli, itse halusin asentaa sen koko katolle. ilman että vahingossakaan tulee aluskatteen vedet läpi räystään paneleista. En tiedä katoissa mitään niin rumaa rakennetta kuin umpeen lyöty räystäs ja aluskate jätetty räystään päädyn ja seinän puoleen väliin. Siten että aluskatetta pitkin menevä vesi tuhoaa jo muutamassa vuodessa räystään umpeen laudotuksen. Täten joutuu umpeenlaudotetun räystään aluslaudat vaihtamaan säännöllisin välein.


Ensimmäinen aluskatekaista paikallaan.

Aluskatteen asennuksessa pitää aina olla tarkkana, aluskate ei saa olla pingotettu liian kireälle. Sen pitää päästä elämään katon mukana, Myös katolla kävellessä ja työskennellessä pitää olla varovainen ettei tee reikiä aluskatteeseen. Katon alareunasta aloitetaan aina asennus, jotta limitys tulee oikeaan suuntaan, eikä vesi pääse aluskatteen alle. Itse en ikinä asenna nitojalla aluskatetta vaan rimat ampumalla kiinni kattotuoliin. Näin aluskate ei pääse liikkumaan mihinkään. Nitojalla aluskatteen asennus on vaarallista, yrittää kädellä yltää niitata koko matkalta aluskate kiinni. Riski tippua kurkoittaessa on kuitenkin suuri ja riskejä tulee välttää jos se vain suinkin on mahdollista. Lisäksi en ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi aluskatetta rei`ittää turhaan? No tapoja on monia...


Rimoituksen päälle asennetaan 25x100 lauta k300 jaolla (Eli 300mm laudan keskeltä keskelle.). 

Jokainen rima lyötiin kiinni ohjeiden mukaan 3.1x90 nauloilla. Lisäksi jokaisen laudan ja riman liitos piti naulata kahdella samanlaisella naulalla. Eli katolle meni pelkän harvalaudoituksen kiinnitykseen noin 1500 naulaa.

Molemmissa päissä reunimmaisin rima on korvattu laudalla.
Laudat laitoin tulemaan vuorotellen molemmista päädyistä, jotta saumat ei tulisi aina samaan kohtaan. Ylimääräiset laudat vain pitkänä yli ja sahasin ylimääräiset myöhemmin käsisirkkelillä pois. Nyt kun katolla on paikka missä kävellä, uskaltaa pyytää katolle kaverin.


Ensimmäiset Sandelssit katolla maisemapaikalla, (muuta oluttahan tälle tontille ei edes raahata...) Kyllä se maistuu niin pirun hyvältä :P Eihän talkoovoima janoisena työskentele.

Sain töistä Mikan ja Roopen avuksi. Roope jäi alamieheksi nostelemaan minulle ja Mikalle lautaa ylös. Siinä oli nostelemista. Lautaa kerettiin asentamaan reilut 300jm (juoksumetriä) sekä aluskate yli puolenvälin katon. Porukassa työt sujuu huomattavasti nopeammin, varsinkin kun joutuisi juoksennella edestakaisin jos yksin tekisi. No aivan valmiiksi ei keretty jäämään tekemään vaan piti mennä kotiin täyttämään veroilmoitusta nettiin ja katsomaan Suomen surullista Tsekki peliä...

Muuta hyvää ei illassa ollut kun sai veroilmoituksen täytettyä Suomen peliä katsellessa. Olisi vain pitänyt jäädä tekemään aluskate loppuun ja tehdä veroilmoitus myöhemmin.

Töitä jatkettiin tontilla Mikan ja Miskan kanssa. Mikan kanssa lätkittiin katto umpeen samaan aikaan kun Miska nosteli meille tavaraa räystään reunalle. Rakentaminen on toistoa joka ei ikinä lopu. Kun yhden saat työt valmiiksi, vaihtuu työmaa ja aloitetaan alusta. Onneksi viimein sai oman projektin käyntiin, joka tuo vähän erillaista näkökulmaa oravanpyörään.

Mikan mallisuoritus "turvallisesta" työskentelystä.

Aina jos työhön tulee toistuvaa mittailua ja sabluunan teko on mahdollista, se kannattaa tehdä. Näin mittavirheet vähenee merkittävästi. Tässä meidän käyttämä ruodelautojen merkkaukseen tehty mittauskapula.

Ainoa ottamani kuva, jossa Miskakin näkyy. 

Yläpuolen kuvan ylin aluskate kaistaleen asennus oli hitain koko katon osalla. Taisteltiin reilu tunti yhden 150 cm soiron kanssa, on meinaan aika tuulinen paikka... Joka kerta kuin tuuli nappasi kiinni, piti odottaa suosiolla puuskan loppumista. Muuten olisi jäänyt rätit todella löysälle. Pienessä tuulessa aluskatteen levys on kaikkein helpointa, kun ei tarvitse miettiä aluskatteen "löysäksi" jättämistä. Hennon tuulen avustuksella aluskate menee juuri sopivan löysälle kattotuolien väliin. Oikea oppinen löysyys on noin 20-30 mm.


Jäniskevennys. Työmaaltamme löytyi kaksi jäniksen poikasta. Hetken jo mietin, mitä tytär olisi tykännyt tästä lemmikistä.

Kukkahattutädit voi rauhottua jo. Emme olisi muuten poikasiin koskenut ellei niiden pyllyt olisi parkeerattu kurottajan ajoväylälle. Nostimme heidät kymmenen metrin päähän levynipun alapuolelle piiloon odottamaan äitiään. Seuraavan kerran törmäsimme pupuihin reilu parin viikon päästä, tosin niin nopeasti loikki sivuun ettei kuvaa kerennyt ottaa. Kasvaneet oli reilusti lisää, ei einää olleet pienen nyrkin kokoisia pikku karvapalloja.

Sitten tontille saapuikin jo villat. Niihin liittyvästä kömmähdysestä kirjoitin edelliseen päivitykseen.

Kaikki villat kannettin sisälle talon itäpäätyyn. Se kuitenkin on vika seinä, joka villoitetaan eli siinä tavarat ovat vähiten edessä. Ja mikä parasta, nyt on katto pään päällä, ei tarvitse pressuilla leikkiä.

Välikuvaa siitä, miltä talo näytti tässä vaiheessa.

Tontille saapui viimein sähköt Vantaan Energialta. Nyt saa akut ladattua tontilla ja johtokoneita pystyy myös käyttämään.  Kaapin oikeassa kyljessä on etäluettavan mittarin antenni.

Tämä oli yllätys... Sain käytetyn sähkömittarin. Toisaalta tämän mittarin omistaa Vantaan Energia, enkä minä itse. Minä vain maksan kiltisti lukeman, joka lähtee mittarista automaattisesti Vantaan Energialle.

Vantaan Laattapisteellä käytiin myös pyörähtämässä katsomassa heidän tarjontansa. En ole aikasemmin kyseisessä liikkeessä käynyt, joten tilojen koko ja laattojen määrä tuli yllätyksenä. Rehellisesti sanottuna jos sieltä ei löydä mieleistään laattaa, ei sitä löydä mistään. Palvelukin vaikutti osaavalta ja vinkkejä sekä ideoita tuli paljon. Tosin hintataso, no se on omaa luokkaa sekin. K-Rauta 75:sessa olimme katselleet 39,90€ maksavia lattialaattoja, jotka miellyttivät silmää, Laattapisteellä löytyi vielä hiukan nätimpi. No hinta oli 67,20€... Kaikki minut tuntevat tietävät, että tinkiminen on minun juttu. Mitään ei osteta, jos alennusta ei saada. Pisimpiä neuvotteluja on ollut autoliikkeessä uutta autoa ostaessa. Käteisostolla sain tingittiyä auton hinnasta lähes 20 %. Viimisestä 50 eurosta neuvottelimme yli puoli tuntia, kunnes automyyjä luovutti. Heh. Hyvä tuntipalkka jäi viimeisellekin tunnille. Takaisin itse asiaan. Laattapisteeltä pitäisi saada todella kovat alennukset, jotta sinne olisi varaa mennä ostelemaan. Tosin OUTLET-puolella käyn varmasti, kun laatoitus on ajankohtaista, Sieltähän voi löytyä vaikka mitä kivaa. Tässä muutamia katsomiamme laattoja:


Aluksi olimme suunnitelleet tuollaista vaaleampaa laattaa. Tosin nyt kauppoja kierrellessä kyllä se tumman harmaa näytti vaan paremmalta.

Tässä kuvassa on kaksi täysin samanväristä laattaa kuin edellisessä kuvassa. Valaistus vain tulee eri suunnasta. Tässä näkee hyvin sen, mikä merkitys valaistuksella on.

Aluksi olimme suunnitelleet seiniin 30x60 kiiltävän valkoisia laattoja. Tämän reissun jälkeen on minimi koko kylpyhuoneen seinissä 30x90. Kodinhoitohuoneeseen ja vessoihin laitamme seiniin 30x60 kiiltävänvalkoiset laatat. Sinne ei hirveän isot sovi, koska tilat on niin pienet, eikä sinne saa kuin muutamalle seinälle täyden laatan.


Tämmöiset koristeelliset valkoiset laatat ovat kuulemma nykyään todella suosittuja.

Tähän laattaan ihastuimme. Asentaisi vain epäsuoran valon ylhäätä ja kuviot tulisi sen avulla todelliseen loistoonsa. Tässä miellytti todellakin se, että kuviot on epäsymmetrisiä eikä kuvio toistu! Tosin tämän hinta oli neliölle lähempänä 100€. Mutta tätä ei montaa neliötä menisi asuntoomme. Vaikka hinta on kova, niin pakko vielä harkita. Jos vaikka sitä menisi tinkimään Laattapisteelle, tosin emäntä ja Kira pitää jättää kotiin. Kumpikaan heistä ei jaksa odottaa, että se neuvottelu päättyy. Heh.


Viimeisen räystään panelointia ja otsalautojen asennusta.  Syy miksi jätin tämän länsireunan viimeiseksi on ihan työturvallisuudessa. Huomattavasti turvallisempi liikkua kun on harvalaudoitus, minkä päällä kävellä aivan normaalisti.

Aluskate asenettu ja ruodelaudoitus valmiina. Enää pitää katkaista hukkapätkät reunoilta ja asentaa kattopellit paikalleen.

Mika myös askarteli ajankuluksi "kaikki" lakipykälät täyttävät tikkaat katolle. Todellisuudessa isoilla työmailla ei saa käyttää ollenkaan puutikkaita. 
Länsipuolen räystäs alhaaltapäin.

Sitten perinteinen kallio panoraama. 

Tiivin loput ikkunat saapuivat tontille.

Tosin kuljetuksessa on käynyt pieni kämmi. Peitimme ikkunat heti pressuilla kun ne olivat saapuneet tontille ja otimme tästä kolhusta kuvan. Tosin meni melkein kuukausi, kuunes muistin tehdä Kastellille asiasta ilmoituksen. Olin aivan satavarma, että joudun itse maksumieheski, kun tein ilmoituksen kaksi viikkoa myöhässä. Asiakaspalvelun kautta sai kuitenkin asian hoidettua nätisti. Nyt vain pitää ilmoittaa milloin ikkuna on asennettu, niin he tulevat vaihtamaan pellin ikkunan reunaan.

Nyt tuli taas tämmöinen superpitkä blogipäivitys. Tulipahan kerralla nykäistyä blogi ajantasalle. Tällä hetkellä asentelen tuulensuoja gyproc-levyjä. Sekä aina, kun kelit ei salli levyjen asennusta, pääsee villoittamaan tuulelta ja sateelta suojassa talon sisällä. Siitä näillä näkymin seuraava päivitys kun saadaan hommia eteenpäin.

Nippelitietoa; tontilla on kulunut tähän mennessä kuusi tuhatta 3.1x90 naulaa, reilu kaksi tuhatta 2.8x63 naulaa sekä vasta yksi kori Sandelssia. Johtuuko vähäinen olutmenekki vähäisistä talkoomiehistä vai liian selvästä timpurista... Heh.