Pahoittelen aluksi pitkää hiljaisuutta täällä blogin puolella. Tehtiin palkkatöissä melkein kuukausi ympäripyöreää päivää, koska isojen herrojen aikataulussa piti pysyä. Nyt ne hommat onneksi helpottivat hetkeksi ja saimme hoidettua alta pois yhden tämän vuoden isoimmista betonivaluista. Teimme parkkihallin holvia 2700 neliötä. Sen valamiseen meni betonia 1070 mottia. Kuusi betonitehdasta toimitti koko kapasiteettinsa edestä betonia työmaallemme. Valumiehet pumppasivat kahdella betonipumpulla kuraa holville. Kuusitoista betoniautoa oli parhaillaan odottamassa jonossa. Tämän kokoisia valuja ei käytännössä tehdä muualla kuin siltatöissä. Jouduin itse vahtihommiin holvin alle varmistamaan kaiken sujumisen suunnitelmien mukaan. Jos ei olisi mennyt, olisi varmasti 2 675 000 kiloa painava holvivalun paino pitänyt huolta, ettei tarvitse enää miettiä tai rakennella yhtään mitään. Onneksi kaikki sujui hyvin.
Palkkatöiden holvin valun alussa otettu kuva. Holvia lähes silmän kantamattomiin. Naapurityömaan mestari tuli kertomaan paljon hänellä meni betonia kahteen kerrostaloon. Elementit ja kaikki mukaan laskettuna pitkälti alle 1000 kuutiota. Eli holvissa on enemmän betonia kuin kahdessa isossa kerrostalossa.
Sitten pikakelaus taaksepäin, että saadaan blogi ajan tasalle.
Vesikaton tekoa
Toukokuussa aloitettiin poikosten askartelu. Ensimmäiseksi naulasin SEPA-kattotuolien mukana tulleet valmiit poikoset kiinni reunimmaiseen kattotuoliin. Jokainen poikonen kiinnitettiin runkotolpan kohdalle, joka naulattiin kiinni piirrustusen mukaan kuudella naulalla kyljestä ja kolmella päädystä kattotuolin "läpi". Eli nauloja sai taas juosta hakemassa K-Raudasta räystäiden paketoimiseen. Eipä hiveästi ollut ylimääräisiä poikosia, niitä jäi vain yksi yli. Asensin aluksi kaikki poikoset paikalleen ja ammuin paikoilleen uritetun räystäslaudan 22x148, jolla sain linjattua kaikki täysin suoraksi. Uritetut laudat käpristyy vähemmän kuin normaalit laudat. Asensin myös kattotuolin valmiisiin räystäslippoihin saman laudan, jolla sain otettua räystään kulman "kiinni". Näin sain rakennettua kulmapoikosen paikalleen. Kulmapoikosiakin oli yksi ylimääräinen, eli virheisiin olisi ollut varaa. Nämä oli meidän taloon oikean verran viistetty päädyistä. Eli suomeksi sanottuna uniikit kulmapuut, jotka paikan päällä sahattiin jiiriin ja asennettin paikalleen.
Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu
Lauantaipäivän sää oli täydellinen kattohommiin. Kuvassa pohjoispuolen poikoset asennettu ja kulmapoikonen paikallaan.
Poikoset alapuolelta kuvattuna.
Kulmapoikosten teko on omasta mielestäni kattotöiden ainoa haasteellinen työvaihe. Tosin aina haastetta tuo korkeat työolosuhteet ja tipahtamisvaara. Rakentamisen näkökulmasta, kulmien tekeminen on aina haasteellista, jos haluaa saada räystäistä nätit. Tottakai tusinatimpurit ynnä muut amatöörit valitsisivat mieluummin umpiräystäät, joiden kaikki rakenteet jäävät piiloon. Umpiräystäät on vain omasta mielestäni rumat ja suunnittelutyön epäonnistunut lopputulos. Mutta tämä on tosiaan vain minun mielipiteeni.
Ja vaikka itsekin on usea katto tullut naputeltua kasaan, tuli jokaisen kulman kohdalla käytettyä aikaa jokseenkin reilusti. Lähes tunnin sai jokaista kulmaa hieroa, ennen kuin niistä sai omaan silmään nätit. Reunimmaisten kattotuolien päätylipat sahattiin poikki ja ne asennettiin takaisin kulmapoikosten jälkeen. Näitä kutsutaan niin sanotuiksi "valevasoiksi/valepoikosiksi", eli nämä ei kestä painoa ollenkaan. Tosin näiden ansiosta lopputulos on siisti ja yhtenäinen. Jätin räystäslaudat tarkoituksella ylipitkiksi, koska ne on myöhemmin helppo sahata yläpuolelta suoraksi käsisahalla. Käsisahalla tuli veistettyä jokainen nurkkapoikonenkin. Se on kuitenkin helpompaa kuin juosta katolta edestakaisin jiirisirkkelille. Tosin tässä tapauksessa jiirisirkkeli olisi ollutkin täysin hyödytön, koska viisteet oli jyrkemmät mitä sirkkelistä sai aikaiseksi. Käsisahan lisäksi yksi pakollinen työkalu räystäiden rakentamisessa on siirtokulma, jolla saa helpommin viimeistellyn lopputuloksen.
Kaikki muut räystäät valmiina paitsi länsipuolen räystäs. Sen tein suosiolla myöhemmin, kun sain aluskatteen paikalleen ja ruodelaudoituksen mitä pitkin oli helppoa ja turvallista liikkua katon korkeimmalla osuudella.
Paneelit asenettiin maalattupuoli alaspäin. Aluskatteen takia jätimme alaräystään päätyyn 25mm raon johon aluskatteen reuna loppuu. Mahdollinen vesi pääsee valumaan siitä alas nätisti.
Kuva katon päältä. Seuraavaksi pääsee asentelemaan aluskatetta, samalla työturvallisuus paranee huomattavasti. Tässä on juuri se ero kun itselle tekee. Pystyy pyörimään katolla ilman uskomattomia telineviritelmiä. Mutta uskotte varmasti etten päästäisi omalle katolle ketään muita tekemään räystäitä, ihan turvallisuuskysymyksen takia.
Sitten päästäänkin aluskatteen asennukseen. Sahasimme 25x50 rimoja 134 senttiä pitkiksi, asennusohjeissa lukee 135 senttiä. Sahasin moottorisahalla ison nipun kerralla, pienet mittaheitot ei tässä haittaa, kunhan ei ole milliäkään liian iso. Aluskate on 150 cm leveä rulla ja limityspituus on aina 15 cm, eli näin rimojen maksimipituus on 135 cm. Mikäli rimat ovat hiukan tätä lyhyempiä, antaa tämä asentajalle hiukan pelivaraa aluskatteen asennuksessa. Aluskate pitää aina asentää tähintään 20cm seinälinjan yli, itse halusin asentaa sen koko katolle. ilman että vahingossakaan tulee aluskatteen vedet läpi räystään paneleista. En tiedä katoissa mitään niin rumaa rakennetta kuin umpeen lyöty räystäs ja aluskate jätetty räystään päädyn ja seinän puoleen väliin. Siten että aluskatetta pitkin menevä vesi tuhoaa jo muutamassa vuodessa räystään umpeen laudotuksen. Täten joutuu umpeenlaudotetun räystään aluslaudat vaihtamaan säännöllisin välein.
Ensimmäinen aluskatekaista paikallaan.
Aluskatteen asennuksessa pitää aina olla tarkkana, aluskate ei saa olla pingotettu liian kireälle. Sen pitää päästä elämään katon mukana, Myös katolla kävellessä ja työskennellessä pitää olla varovainen ettei tee reikiä aluskatteeseen. Katon alareunasta aloitetaan aina asennus, jotta limitys tulee oikeaan suuntaan, eikä vesi pääse aluskatteen alle. Itse en ikinä asenna nitojalla aluskatetta vaan rimat ampumalla kiinni kattotuoliin. Näin aluskate ei pääse liikkumaan mihinkään. Nitojalla aluskatteen asennus on vaarallista, yrittää kädellä yltää niitata koko matkalta aluskate kiinni. Riski tippua kurkoittaessa on kuitenkin suuri ja riskejä tulee välttää jos se vain suinkin on mahdollista. Lisäksi en ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi aluskatetta rei`ittää turhaan? No tapoja on monia...
Rimoituksen päälle asennetaan 25x100 lauta k300 jaolla (Eli 300mm laudan keskeltä keskelle.).
Jokainen rima lyötiin kiinni ohjeiden mukaan 3.1x90 nauloilla. Lisäksi jokaisen laudan ja riman liitos piti naulata kahdella samanlaisella naulalla. Eli katolle meni pelkän harvalaudoituksen kiinnitykseen noin 1500 naulaa.
Molemmissa päissä reunimmaisin rima on korvattu laudalla.
Laudat laitoin tulemaan vuorotellen molemmista päädyistä, jotta saumat ei tulisi aina samaan kohtaan. Ylimääräiset laudat vain pitkänä yli ja sahasin ylimääräiset myöhemmin käsisirkkelillä pois. Nyt kun katolla on paikka missä kävellä, uskaltaa pyytää katolle kaverin.
Ensimmäiset Sandelssit katolla maisemapaikalla,(muuta oluttahan tälle tontille ei edes raahata...) Kyllä se maistuu niin pirun hyvältä :P Eihän talkoovoima janoisena työskentele.
Sain töistä Mikan ja Roopen avuksi. Roope jäi alamieheksi nostelemaan minulle ja Mikalle lautaa ylös. Siinä oli nostelemista. Lautaa kerettiin asentamaan reilut 300jm (juoksumetriä) sekä aluskate yli puolenvälin katon. Porukassa työt sujuu huomattavasti nopeammin, varsinkin kun joutuisi juoksennella edestakaisin jos yksin tekisi. No aivan valmiiksi ei keretty jäämään tekemään vaan piti mennä kotiin täyttämään veroilmoitusta nettiin ja katsomaan Suomen surullista Tsekki peliä...
Muuta hyvää ei illassa ollut kun sai veroilmoituksen täytettyä Suomen peliä katsellessa. Olisi vain pitänyt jäädä tekemään aluskate loppuun ja tehdä veroilmoitus myöhemmin.
Töitä jatkettiin tontilla Mikan ja Miskan kanssa. Mikan kanssa lätkittiin katto umpeen samaan aikaan kun Miska nosteli meille tavaraa räystään reunalle. Rakentaminen on toistoa joka ei ikinä lopu. Kun yhden saat työt valmiiksi, vaihtuu työmaa ja aloitetaan alusta. Onneksi viimein sai oman projektin käyntiin, joka tuo vähän erillaista näkökulmaa oravanpyörään.
Aina jos työhön tulee toistuvaa mittailua ja sabluunan teko on mahdollista, se kannattaa tehdä. Näin mittavirheet vähenee merkittävästi. Tässä meidän käyttämä ruodelautojen merkkaukseen tehty mittauskapula.
Ainoa ottamani kuva, jossa Miskakin näkyy.
Yläpuolen kuvan ylin aluskate kaistaleen asennus oli hitain koko katon osalla. Taisteltiin reilu tunti yhden 150 cm soiron kanssa, on meinaan aika tuulinen paikka... Joka kerta kuin tuuli nappasi kiinni, piti odottaa suosiolla puuskan loppumista. Muuten olisi jäänyt rätit todella löysälle. Pienessä tuulessa aluskatteen levys on kaikkein helpointa, kun ei tarvitse miettiä aluskatteen "löysäksi" jättämistä. Hennon tuulen avustuksella aluskate menee juuri sopivan löysälle kattotuolien väliin. Oikea oppinen löysyys on noin 20-30 mm.
Jäniskevennys. Työmaaltamme löytyi kaksi jäniksen poikasta. Hetken jo mietin, mitä tytär olisi tykännyt tästä lemmikistä.
Kukkahattutädit voi rauhottua jo. Emme olisi muuten poikasiin koskenut ellei niiden pyllyt olisi parkeerattu kurottajan ajoväylälle. Nostimme heidät kymmenen metrin päähän levynipun alapuolelle piiloon odottamaan äitiään. Seuraavan kerran törmäsimme pupuihin reilu parin viikon päästä, tosin niin nopeasti loikki sivuun ettei kuvaa kerennyt ottaa. Kasvaneet oli reilusti lisää, ei einää olleet pienen nyrkin kokoisia pikku karvapalloja.
Sitten tontille saapuikin jo villat. Niihin liittyvästä kömmähdysestä kirjoitin edelliseen päivitykseen.
Kaikki villat kannettin sisälle talon itäpäätyyn. Se kuitenkin on vika seinä, joka villoitetaan eli siinä tavarat ovat vähiten edessä. Ja mikä parasta, nyt on katto pään päällä, ei tarvitse pressuilla leikkiä.
Välikuvaa siitä, miltä talo näytti tässä vaiheessa.
Tontille saapui viimein sähköt Vantaan Energialta. Nyt saa akut ladattua tontilla ja johtokoneita pystyy myös käyttämään. Kaapin oikeassa kyljessä on etäluettavan mittarin antenni.
Tämä oli yllätys... Sain käytetyn sähkömittarin. Toisaalta tämän mittarin omistaa Vantaan Energia, enkä minä itse. Minä vain maksan kiltisti lukeman, joka lähtee mittarista automaattisesti Vantaan Energialle.
Vantaan Laattapisteellä käytiin myös pyörähtämässä katsomassa heidän tarjontansa. En ole aikasemmin kyseisessä liikkeessä käynyt, joten tilojen koko ja laattojen määrä tuli yllätyksenä. Rehellisesti sanottuna jos sieltä ei löydä mieleistään laattaa, ei sitä löydä mistään. Palvelukin vaikutti osaavalta ja vinkkejä sekä ideoita tuli paljon. Tosin hintataso, no se on omaa luokkaa sekin. K-Rauta 75:sessa olimme katselleet 39,90€ maksavia lattialaattoja, jotka miellyttivät silmää, Laattapisteellä löytyi vielä hiukan nätimpi. No hinta oli 67,20€... Kaikki minut tuntevat tietävät, että tinkiminen on minun juttu. Mitään ei osteta, jos alennusta ei saada. Pisimpiä neuvotteluja on ollut autoliikkeessä uutta autoa ostaessa. Käteisostolla sain tingittiyä auton hinnasta lähes 20 %. Viimisestä 50 eurosta neuvottelimme yli puoli tuntia, kunnes automyyjä luovutti. Heh. Hyvä tuntipalkka jäi viimeisellekin tunnille. Takaisin itse asiaan. Laattapisteeltä pitäisi saada todella kovat alennukset, jotta sinne olisi varaa mennä ostelemaan. Tosin OUTLET-puolella käyn varmasti, kun laatoitus on ajankohtaista, Sieltähän voi löytyä vaikka mitä kivaa. Tässä muutamia katsomiamme laattoja:
Aluksi olimme suunnitelleet tuollaista vaaleampaa laattaa. Tosin nyt kauppoja kierrellessä kyllä se tumman harmaa näytti vaan paremmalta.
Tässä kuvassa on kaksi täysin samanväristä laattaa kuin edellisessä kuvassa. Valaistus vain tulee eri suunnasta. Tässä näkee hyvin sen, mikä merkitys valaistuksella on.
Aluksi olimme suunnitelleet seiniin 30x60 kiiltävän valkoisia laattoja. Tämän reissun jälkeen on minimi koko kylpyhuoneen seinissä 30x90. Kodinhoitohuoneeseen ja vessoihin laitamme seiniin 30x60 kiiltävänvalkoiset laatat. Sinne ei hirveän isot sovi, koska tilat on niin pienet, eikä sinne saa kuin muutamalle seinälle täyden laatan.
Tämmöiset koristeelliset valkoiset laatat ovat kuulemma nykyään todella suosittuja.
Tähän laattaan ihastuimme. Asentaisi vain epäsuoran valon ylhäätä ja kuviot tulisi sen avulla todelliseen loistoonsa. Tässä miellytti todellakin se, että kuviot on epäsymmetrisiä eikä kuvio toistu! Tosin tämän hinta oli neliölle lähempänä 100€. Mutta tätä ei montaa neliötä menisi asuntoomme. Vaikka hinta on kova, niin pakko vielä harkita. Jos vaikka sitä menisi tinkimään Laattapisteelle, tosin emäntä ja Kira pitää jättää kotiin. Kumpikaan heistä ei jaksa odottaa, että se neuvottelu päättyy. Heh.
Viimeisen räystään panelointia ja otsalautojen asennusta. Syy miksi jätin tämän länsireunan viimeiseksi on ihan työturvallisuudessa. Huomattavasti turvallisempi liikkua kun on harvalaudoitus, minkä päällä kävellä aivan normaalisti.
Aluskate asenettu ja ruodelaudoitus valmiina. Enää pitää katkaista hukkapätkät reunoilta ja asentaa kattopellit paikalleen.
Mika myös askarteli ajankuluksi "kaikki" lakipykälät täyttävät tikkaat katolle. Todellisuudessa isoilla työmailla ei saa käyttää ollenkaan puutikkaita.
Länsipuolen räystäs alhaaltapäin.
Sitten perinteinen kallio panoraama.
Tiivin loput ikkunat saapuivat tontille.
Tosin kuljetuksessa on käynyt pieni kämmi. Peitimme ikkunat heti pressuilla kun ne olivat saapuneet tontille ja otimme tästä kolhusta kuvan. Tosin meni melkein kuukausi, kuunes muistin tehdä Kastellille asiasta ilmoituksen. Olin aivan satavarma, että joudun itse maksumieheski, kun tein ilmoituksen kaksi viikkoa myöhässä. Asiakaspalvelun kautta sai kuitenkin asian hoidettua nätisti. Nyt vain pitää ilmoittaa milloin ikkuna on asennettu, niin he tulevat vaihtamaan pellin ikkunan reunaan.
Nyt tuli taas tämmöinen superpitkä blogipäivitys. Tulipahan kerralla nykäistyä blogi ajantasalle. Tällä hetkellä asentelen tuulensuoja gyproc-levyjä. Sekä aina, kun kelit ei salli levyjen asennusta, pääsee villoittamaan tuulelta ja sateelta suojassa talon sisällä. Siitä näillä näkymin seuraava päivitys kun saadaan hommia eteenpäin.
Nippelitietoa; tontilla on kulunut tähän mennessä kuusi tuhatta 3.1x90 naulaa, reilu kaksi tuhatta 2.8x63 naulaa sekä vasta yksi kori Sandelssia. Johtuuko vähäinen olutmenekki vähäisistä talkoomiehistä vai liian selvästä timpurista... Heh.
Tiistai oli ensimmäinen työpäivä vapun jälkeen. Menimme heti palkkatöiden jälkeen tontille ja tarkastimme rungon ennen hiabin tuloa. Huomasimme rungon olevan keskeltä hiukan banaanina, eli kantavat seinät (itä ja länsi), olivat molemmat keskeltä seinää mutkalla ulospäin. Mutka ei ollut paha, sentin per puoli, tosin sekin aiheuttaa kirosanoja myöhemmin mikäli asiaa ei ratkaise heti. Ongema oli yhtä nopeasti korjattu kuin havaittiinkin. Hain lava-autoltani kaksi liinaa. Kiinnitin ne noin kahden metrin korkeuteen ja rupesin kiristämään kunnes molemmat puolet olivat passissa. Varmistimme asian nostamalla ensimmäisen kattotuolin keskelle taloa. Olihan kattotuolin pituus tismalleen sama kuin talon rungon leveys. Kun ensimmäinen kattotuoli oli paikoillaan, joutui vielä muutaman napsautuksen vääntämään räikästä, jotta tuoli asettui täydellisesti. Passi kertoo tarkasti, mutta aivan sokeasti ei ilmakulpan lukemaan voi luottaa. Passia pitää osata lukea ja ottaa huomioon heitot. Esimerkikki. Mikäli passin pituus on 120 cm ja passin matkalla kohde on vinossa 0,5 cm, ei heitto kuulosta paljolta. Ongelmia kasvaa ylöspäin mentäessä. 360 cm korkeudessa heittoa on jo 1,5 cm. Juuri tästä syystä puurungon pystytyksessä lyhyin passi mitä voi käyttää on 180 cm, mutta mieluiten pidempi.
Ensimmäinen kattotuoli paikallaan.
KuutamoJussin hiab-auto tuli sovitusti tontille klo 17.00. Koulupoikamme Olli jäi alamieheksi. Minä ja Mika menimme vastaanottamaan kattotuoleja. Syy miksi en päästänyt Ollia katolle selvisi hänellekin nopeasti. En voi laittaa ensikertalaista työskentelemään vaaralliseen paikkaan, varsinkin kun kyseessä on minun oma työmaa. Hiab-nosturi jäi harmittavan kauas talosta, auton kyljestä oli talon runkoon matkaa kuusi metriä. Lähemmäksi ei auto uskaltanut tulla, koska siinä maata ei ollut ajettu kovaksi kaivinkoneella. No kuten arvata sattaa, päädyt jouduttiin jumppaamaan käsin.
Kuvassa on runkotolppa- ja kattotuolijako. Tämän kuvan mitoituksilla asensimme rungon ja kattotuolit.
Kun ensimmäinen kattotuoli oli asennettu keskelle, varmistettiin ettei kattotuolit vahinogssakaan juokse verrattuna runkoon. Talon pituus on kuitenkin noin 14 metriä ja kattotuoleja tulee katolle 24 kappaletta. Jos jokainen menee millin pidemmälle, puhutaan jo aika isoista heitoista. Nyt kun runko on lukittu keskeltä, se ei pääse enää liikkumaan. Jatkoimme asennusta eteläpäädystä. Seuraavaksi paljastui se ongelma, jota kirosin jo auton paikalleen ajossa. Käsin joutui päädyt vääntämään paikoilleen. Mikan pääty eli kattotuolin matala puoli ei ollut ongelma, vain tietenkin se painavampi ja minun puoleni. Viimeiset 50 cm piti nostaa kattotuoli yksin käsin paikoilleen. Onneksi olin omalla työmaalla. Palkkatöissä en todellakaan lähtisi retuuttamaan telineillä parin sadan kilon kattotuolia senttiäkään. No toinen kattotuoli päädystä ylsi jo lähes hollille, kolmannen kattotuolin ylsi nostamaan puomilla suoraan paikoilleen.
Kolme kattotuolia asennettuna.
Asensimme molemmille puolille yhden asennuksen aikaisen tuen jokaisen kattotuolin päähän. Näiden avulla kattotuoli asetettiin suoraan passiin. Asensin korkeamman päädyn 180 cm pitkällä passilla ja matalemman Mika asensi 120 cm passilla. Näin passi oli pidempi, kuin mitattava kohde. Näin lopputulos on suorin mahdollinen. Jokainen kattotuoli lyötiin kulmarautoihin niin monella naulalla kuin vain pystyi. Yleensä 2-3 naulaa osui raulalevyn reikiin. Enempää ei asennusvaiheessa lyöty, ettei kattotuolien asennus hidastuisi. Jokainen tunti hiab-nostimella ja kuskilla maksaa ALV:ien kanssa noin 100 euroa per tunti.
Kuvassa näkyy hyvin liina, jolla runko käännettin keskeltä suoraksi. Puu elää joka päivä, erityisesti silloin kun se saa vettä tai on auringossa. Puu elää ja hegittää koko rakennuksen elinajan, se ei ole millään tavalla vaarallista tai haitallista. Se vaan pitää ottaa huomioon runkorakenteiden suunnitelmissa ja asentamisessa.
Kattotuoleja nostellessa pidimme matalammassa päädyssä liinaa kiinni kuten alemmassa kuvassa näkyy. Näin kattotuoli laskeutuu oikeinpäin katolle, eikä tuuli pääse pyörittämään tuolia. Ilman liinaa kattotuolien noston vaaratilanteiden riski kasvaa huomattavasti. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hyvin myös nostokoukut. Nämä on kattotuolien asennuksessa lähes pakolliset. Koukut irtoaa nimittäin itsestään kun laskee puomilla tarpeeksi alaspäin. Eikä tämän takia tarvitse kiipeillä kattotuolien päällä ennen kuin ne on kunnolla reivattu (reivaus = vinositeet jotka pitävät katon pystyssä).
Nostettavan kattotuolin oikeassa päädyssä näkyy apuköysi, jolla estetään kattotuolin pyöriminen. Sen avulla kattotuoli tulee paikalleen oikein päin ja asennus on turvallisempaa.
Tässä lähikuva nostokoukuista, joka Hiab-kuskilla on autossaan. Näiden ansioista ei tarvitse kiipeillä kattotuolien päällä irrottelemassa liinoja. Koukut siis nopeuttavat työtä ja tekevät siitä huomattavasti turvallisempaa.
Kun kaikki kattotuolit oli nostettu paikoilleen, päästin kuskin lähtemään, jotta laskutus katkeaa heti.
Kokonaisuudessaan hiab-auto oli tontilla kolme tuntia, joka on ihan kohtalainen aika 24 kattotuolin asennukseen yksitellen. Nopeudesta antaa perempaa kuvaa, jos jakaa nosturin tontilla oloajan kattotuolin asennus aikaan. Keskimäärin yksi kattotuoli meni paikalleen joka 7,5 minutin välein. Tosin todellisuudessa aika on noin viisi minuttia, koska alussa meni aikaa auton paikalleen ajoon ja lopussa kamojen kasaamiseen.
Asensimme kattotuolin alapaarteen alapintaan työnaikaiseksi tueksi laudan läpi, jonka naulasimme jokaiseen kattotuoliin. Näin kattotuolien vatkaaminen rauhoittui. Kattotuolit taipuvat sivusuunnassa tällä 10 metrin jännevälimatkalla helposti vaikka 10 cm. Joten niiden tukeminen ja reivaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Reivaamisohjeet tulevat kattotuolien kuvien mukana, jossa on jopa naulan koko ja määrä määrätty jokaiseen liitokseen. Kattotuolit on rakennettu kestämään todella isoja kuormia pystysuunnassa, mutta sivusuunnassa ne ei kestä juuri mitään. Tämän takia kattotuolien suoraksi saaminen on erityisen tärkeää. Mikäli kattotuoli on asennettu vinoon, päälle tuleva mahdollinen lumikuorma rasittaa kattotuolia merkittävästi enemmän.
Nyt kun kattotuolit oli reivattu työnaikasesti, pääsi työmiehet lepäämään ennen seuraavaa päivää.
3.5.2017
Tulimme Ollin kanssa asentamaan lisäreivauksia kattotuoleihin, sekä naulaamaan määrätyn määrän nauloja kulmarautoihin. Suunnitelmissa oli miniminä kahdeksan naulaa per kulmarauta, eli neljä per kulmaraudan puoli. Ammuin kattotuolien sisäpuolelle molempiin päätyihin laudat viistoon, siten että jokainen lauta tulee kiinni kolmeen kattotuoliin. Tämä on niin sanottu "normaali" tapa reivata kattotuolit. Suunnitelmiin nähden tämä on taas "järeämmin" toteutettu mitä pitäisi. Lauta maksaa muutamia senttejä per metri, en siis tämmöisissä paikoissa rupea säästämään. Tämä talo nimittäin tulee pysymään huomattavasti pidempään pystyssä kuin minä.
Kattotuolien ulkopuolella on lovi johon tulee 22x100 lauta kulkemaan läpi, joka sitoo rakenteen päädyistä. Talon nurkista oli määrrätty 45 asteen kulmassa asentaa laudat 25x100 yläpaarteen alapintaan. Kaikkien näiden pakollisten lisäksi ammuin katon keskelle vielä Kastellin talopaketin mukana tulleita reivaukseen tarkoitettuja puita, kahteen eri kohtaan. Alapaarteen yläpintaan ja yläpaarteen alapintaan, jotta kattotuolit ei liikkuisi vaakasuunnassa yhtään, Aluskatteen asennuksessa katsomme vielä kuinka paljon halumma lisätä reivausta katolle, nimittäin liikaa kattoa ei voi tukea. Ainoa rajoite on, että puhallusvillakaverin on päästävä puhaltamaan villat kattotuolien väliin.
Lähikuva kulmaraudoista. Naula määrä kevyesti yli vaaditun. Omaan asuntoon saa lyödä niin monta naulaa kuin itse haluaa.
Kuva korkeamman puolen reivauksesta. Kattotuolin ulkopuolen loveen asennetaan 22x100 lauta, joka jäykistää rakenteen vaaka suunnassa. Puhallusvillamies mahtuu tekemään työnsä päädystä.
Tähän loppuun vielä kuva, kun kaikki kattotuolit on asennettu paikoilleen. Harmi kun meidän firma ei näitä hommia tee juuri ollenkaan. Tosin Etelä-Helsingin kaverit ovat kilpailleet hinnat niin alas, ettei niillä urakoilla makseta edes lapsen päivähoitomaksuja, Jollain hullulla tavalla olen nauttinut aina katolla työskentelystä. Onko se adrenaliini, vai mikä tekee siitä niin mukavaa. Olen tehnyt ensimmäisen paritalon vesikaton puutyöt 17-vuotiaana toisen timpurin kanssa opinäytetyönä. Lopputyöni aihe oli silloin vesikaton puutyöt, josta sain täydet pisteet, eli numeron viisi. Niin opinäytetyöstä kun itse työsuorituksestakin. Tosin silloisen työparini selvät hetket pystyi laskemaan yhden käden sormilla... Sai hoitaa itse kaikki paperihommat, kun timpuriparini ei uskaltanut mennä edes mestarin koppiin, kuin haisi niin vanhalle viinalle. Mikäli ylipäätänsä ilmaantui edes töihin.
Talon ulkonäko alkaa hahmottumaan. Seuraavaksi katto kuntoon. Sen jälkeen pääsee rungon levytykseen ja villotukseen. Työjärjestys on aina tämä, jotta villat voidaan asentaa kuivassa tilassa, eikä ole riskiä niiden kastumisesta.
Seuraavassa päivityksessä kerron räystäiden ja poikosten teosta. Kirjoitan myös aluskatteesta ja ruodelaudoituksesta.