Näytetään tekstit, joissa on tunniste talopaketti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talopaketti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Unelmista rungoksi

Viikon 17 tapahtumat


Alkuviikosta töissä oli kiirettä ja piti painaa pitkää päivää, koska piti saada 1800 neliön holvi palkkeineen torstaiksi valukuntoon. Näin kiireisinä päivinä ei firman nokkamies pysty olemaan poissa töistä. Tämän takia taloprojekti ei siis edistynyt omalta osaltani alkuviikosta.

Nostimme talon sisäpuolelle rossipohjan päälle kaikki tarvittavat puutavarat rungon pystytystä varten sekä kaikki vaakakoolaukseen tarkoitetut 47x47 puut (kakkoskakkoset) ennen kaivinkoneen poistumista tontilta.

Jokaisessa kaivinkoneessa on nostokoukku, johon nostoliinat kiinnitetään. Osaavan kuskin kanssa onnistuu nostot yhtä helposti kuin nosturia käyttäisi.

Maanrakentajat saivat viimeisetkin täytöt tehtyä talon ympäriltä ja asensivat isot kivet tontin etelärajalle. Nostimme kivet suosiolla kokonaan tonttimme puolelle, nyt ei tarvitse kysellä naapureilta lupia. Vaikka naapuritaloyhtiön asukkaat ovat olleet itseasiassa innoissaan kiviaidasta. Koska se näyttää aina yhtä hyvältä, hoiti sitä tai ei. Ja tiedän, että esimerkiksi pensasaidan hoito olisi jäänyt meille molemmin puolin aitaa. Heillä huoltoyhtiö leikkaa vain nurmikon.

Kivet asennettuna tontin etelärajalle.

Toisesta kulmasta sama kiviaita. Tähän viritetään myöhemmin merimiesköysi kulkemaan kivien yli.

On tarkasti asennettu kivi. Punainen kulmaputki on rajamerkki. 
Keskellä kuvaa näkyy saman rajamerkin pääty. Kuvan takana näkyvän kallion vasemmasta reunasta on noin 30 cm naapurin puolella. Loput kalliosta on meidän tontin puolella. 

Nurmikkoakin me laitamme vain käyttöpihalle. Tontillemme tulee etelä- ja itäreunoille kunttaa, eli siirtovarvikkoa. Tämä ratkaisu on yksinkertaisesti helppohoitoisin ja nämä puolet taloasta ei tule olemaan oleskelukäytössä, koska talon seinästä on naapurin rajaan vain tasan neljän metrin matka. Halusimme länteen jäävän käyttöpihan mahdollisimman isoksi. Pohjoisella rajalla autotalli vei paljon tilaa ja halusimme autopaikan mahdollisimman tilavaksi, jotta siihen mahtuu tarvittaessa jonkun muunkin aujoneuvo, kun meidän perheen.

Kävin keskiviikkona ostamassa K-Rauta 75:sta työmaalleni kevyen alumiinitelineen. Hinta kuulostaa äkkiseltään kalliilta, 699 euroa. Projektin aikana tämä maksaa todella nopeasti itsensä takaisin. Katsoin nopeasti vuokraamoista hintoja. Samanlaisista kevyistä alumiinitelineistä pyydetään vuokraa reilu kymmenen euroa per vuorokausi. Eli mikäli telinettä tarvitsee työmaalla yli kaksi kuukautta, on sijoitus maksanut itsensä takaisin. Itsellä näille on käyttöä karkeasti arvioituna neljästä kuuteen kuukautta ja projektin jälkeen ajattelin myydä nämä Tori:ssa. Näistä saa noin 300 euroa takaisin, mikäli vain ovat suht hyvässä kunnossa sekä on näyttää kuitti, jolla voi hoitaa mahdolliset takuuongelmat.

Telineiden todella kevyestä rakenteesta huolimatta, kesti ne tämmöisen lähes satakiloisen timpurin työkaluineen ja kevytsarjalaisen apumiehen hyvin. Notkumista tai vatkaamista ei ollut havaittavissa. Eli ainakin kestävät helposti reilun 200kg painoa. Teline on kevyt liikutella. En aina itse tule edes alas telineiltä, kun haluan siirtyä paikasta toiseen. Jätän vain renkaan lukitsematta ja pystyn liikuttelemaan koko pakettia vetämällä  runkotolpista välissä vähän vauhtia. 

Ostin samasta kaupasta viime viikolla märkä/kuivaimurin. Kärcher:in painepesurit ja imurit on itselle jo ennenstään tuttuja, joten ainakin luottoa löytyi tämän kestävyydestä. Tärkein vaatimus imurissa on märkäimu, eli tarvittaessa voi vaikka imeä vedet pois lattiapinnalta. Hintakaan ei ollut päätä huimaava, 199 euroa. Tällä kuitenkin siivotaan työmaata ainakin seuraavat kuusi kuukautta, jonka jälkeen imuri menee autotallikäyttöön. Mikään kotikäyttöön tarkoitettu imuri ei kestä työmaakäytössä, esimerkiksi kyproc-pöly rikkoo koti-imurit hetkessä. 

Keskiviikon loskasateen vuoksi vein imurini palkkatöihin palkkien roskien ja loskan imurointiin. Se hoiti hommansa paremmin kuin hyvin. Yhtään isompi imurinputki ei olisi mahtunut palkkiraudoituksen väliin.

Torstaina oli palkkatöissämme siis sen suuren holvin valu. Meidän piti olla Mikan kanssa puhelimen päässä varmuuden vuoksi, jotta hätätapauksessa pääsisimme työmaalle alle 20 minuutissa (tämä on siis tämänhetkisen työmaamme ja tontin välinen ajomatka). Koska suurin osa työmaamme työkaluista on minun, eli minun poissaollessa työmaalla ei ole kuin perustyökalut. Työkaluja on kerääntynyt yli kymmenen vuoden työhistorian aikana pienen yrityksen työkaluarsenaalin verran. Jos joskus vaikka oman firman pystyttäisi, onpahan ainakin työkalut valmiina. En itse tykkää käyttää muiden työkaluja, enkä hirveän herkästi niitä myöskään lainaile. Kyseessä on kuitenkin oman elannon tuottavat välineet, jotka ite huollaan ja pidän tip top kunnossa. Tiedän joka aamu työt aloittaessa, että kaikki on kunnossa ja toimivia. Jokaiseen työtehtävään löytyy omat työkalut, eikä tarvitse työstää runkotolppia esimerkiksi moottorisahalla...

Tulevan terassin paikalta otettu kuva.

Aloitimme aamulla talon alajuoksujen mittauksen ja asennuksen. Aluksi mitoitimme kulmapaikat anturaan lyijykynällä. Tämän jälkeen mittasimme ristimitan, ensimmäinen heitti 1,5 cm, joka varmaan menisi virallisiin toleransseihin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt itselle. Siirsimme kulmamerkkejä ja tehtiin uusi ristimittaus. Sitten oltiin jo omassa toleranssissa eli 0,5 cm sisällä. Tämä on jo niin tarkoilla, että 15 metrin matkalla mitan roikkuminenkin tuo jo muutaman millin heiton. Tarkempaan mittaukseen tarvittaisiin mittamiehen täkymetri ja viimeisen päälle millintarkka mittamies. Näitä meinaan ei ole montaa tullut työurallani vastaan.

Kun ristimitat oli saatu täsmäämään, räpsäsimme suorat viivat sokkelin päälle. Asensimme solumuovin viivojen mukaan, joka tuli Kastellin talopaketin mukana. Lohjanshelli on tutumpi työmaalla käytetty nimitys solumuovista. Älkää kysykö mistä nimitys tulee. Muuta en tiedä kun sen, että Lohja liittyy siihen jotenkin. Painoimme Lohjanshellin 8 mm rautatartunnoista läpi.

Tähän väliin tuli Ruukin kattopeltien toimitus. Nyt tontilla on kaikki tarvittava materiaali vesikaton valmiiksi tekemiseen asti. Täytyy antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Ruukin hiab-kuskille. Pyysin häntä nostamaan tien vieressä olevat puuniput lähemmäksi taloa. Ja yllätykseni oli suuri, kun vastaus oli että: "Ei mulla niin kiire ole ettei yhtä nippua voisi nostaa". Yleensä kuskit toteavat vain ettei kuulu heidän työnkuvaansa. Onneksi lompakosta löytyi yksi viiden euron seteli, jonka annoin kuskille kahvirahaksi. Tosin sitä hän ei aluksi suostunut edes ottamaan vastaan. Totesin, että säästettiin just yksi päivä puun käsinkantamisessa, niin nyt sinä et voi kyllä kieltäytyä.




Tämän jälkeen otimme paketista kaikki alajuoksupuut (48mmx198mm normaalia mitallistettua, lujuuslaskettua puuta) ja asetimme puut pituussuuntaisesti oikeaan kohtaan tartuntojen kylkeä vasten. Merkkasimme jokaisen raudan kohdalle viivan puun päälle ja mitalla otimme räpsyviivasta reijän keskikohdan ajajuoksuun. Porasimme tartuntojen kohdalle 13 mm terällä reijät, jotta alajuoksun saa asetettua tarkasti räpsyviivaan. Alajuoksut lopsahteli nätisti paikalleen. Niitä ei tarvinnut työstää yhtään, vaan ne olivat mittatarkkoja valmiiksi. Naputtelimme vasaralla jokaisen lankun tarkasti viivaan ja tämän jälkeen menimme painoksi lankun päälle, jotta se ei liikkuisi mihinkään. Nyt otettiin hienosäätövasara (5,5 kg leka) kauniiseen käteen ja hakattiin tartuntatapit lankun päälle. Kahdeksan millin harjateräs taipuu helposti ja uppoaa nätisti kunnon lekalla alajuoksun "sisään". Näin se ei jää yhtään häiritsemään runkotolppaasennuksessa, vaikka jokainen runkotolppa osuisi tartuntojen kohdalle. Tartuntojen jako oli isoimmillaan 1200 mm, kulmissa oli hiukan tiuhempi. Tämä alajuoksujen kiinnitystapa harjateräksillä on kaikkein vanhin tyyli kiinnittää alajuoksu, mutta varmasti tarraa parhaiten kiinni ja on vähiten edessä runkotolppien kiinnityksessä. Niin sanotut vanhanliiton timpurit eivät suostu muuta kiinnitystä alajuoksuissa käyttämäänkään.




Tämän jälkeen mitoitin tasopiirrustuksen mukaan runkotolppajaon paikalleen. Mitoitus oli helppoa ja suhtkoht nopeaa kun piirrustuksiin oli merkitty juoksumitat valmiiksi. Näin avokelamitalla sai yhdellä vedolla merkattua kaikki runkotolpat paikalleen. Tämän jälkeen suorakulmalla vedimme jokaiseen runkotolpan kohdalle viivat molemmille puolille, ettö runkotolpan kohdistus olisi mahdollisimman nopeaa. Kirjoitin alajuoksuun ovi ja ikkuna-aukkojen paikat.

Alajuoksut asennettuna.
Suorakulmalla merkkasimme runkotolppien molemmat reunat. Vinkkinä suorakulmana kannattaa käyttää yhtä leveää kuin runkotolppa on. Tämä nopeuttaa merkkaamista merkittävästi.

Tässä välissä tulikin soitto työmaalle. Piti siis pistää kamat kasaan ja käväistä palkkatöissä. Suoristimme yhden stopparin ja vahvistimme muut holvin reunatopparit, kun kerran paikalle tultiin. Ettei tarvinnut enää uudestaan tulla paikanpäälle. Valumiehet olivat jotenkin onnistuneet saamaan reunamuotin pullahtamaan. Onneksi tämä kaikki jää maan alle, joten tukeminen riitti eikä tarvinnut ryhtyä lapiohommiin. Tässä loistava esimerkki siitä, miksi muottien tekijä pitää olla valumies. Näin ei "tarkoituksella" hajoiteta vibralla muotteja, kun vedetään vibraus varman päälle. Kun ei ole pelkoa kun muottia ei ole itse tehnyt, niin ei ole korvausvelvollinen. Ja nimittäin vibralla saa jokaisen muotin rikki, oli se alumiinista, puusta tai pellistä rakennettu. Betonin paine ja vibran tärinä vääntää metallinkin mutkalle.

Tontille palattuamme tarkistin alajuoksun korot tasolaaserilla, plus miinus kahden millin sisään osui kaikki. Mikäli tämä ero olisi esimerkiksi sentin, pitäisi runkotolpat lyhentää siten, että niiden yläpinta tulee kaikissa samaan korkeuteen. Heitot ei saa olla muutamaa millimetriä suurempia, muuten yläjuoksun kanssa tulee ongelmia. Tämä oli sen ansiosta, kun kaksi viimeistä harkkovarvia asetimme aivan lankaan kiinni ja niin suoraan mitä passilla vain sai. Nostelimme runkotolpat itä- ja länsipuolelle valmiiksi merkattujen kohtien viereen. Sahasimme valmiiksi muutaman laudan reivapuiksi. Nämä kaikki runkotolpat olivat valmiiksi lovettuja ja isojen ikkuna-aukkojen kohdalle tuli tupla tolpat. Näin katon paino jakautuisi tasaisemmin runkotolppaa kohden.

Mika poistaa pressua runkotolppanipusta.

Runkotolppien nostelu oli nopeaa kahteen pekkaan. Aloitimme laittamalla kulmat pystyyn ja reivattiin ne suoraksi. Sitten noin neljän metrin päässä olevan tolpan ja laitoimme tämän väliin laudan vaakaan, joka toimii rungon pystytys tukena. Tähän vaakalautaan ammuimme jokaisen tolpan kiinni yhdellä naulalla, siten että naulan kanta jäi puusta irti. Näin ne on helppo ja nopea irroittaa villotusvaiheessa. Mika nosti tolpan pystyyn sekä asetti passilla runkotolpan suoraan. Minä ammuin jokaisen runkotolpan kiinni alapäästä kahdeksalla naulalla, eli neljä naulaa per sivu. (Piirustuksissa minimi on 6 kpl 3.1x90 nauloja per runkotolppa. Omaan taloon saa naulata niin monta naulaa kuin mieli tekee). Kun runkotolpan alapää oli ammuttu alajuoksuun tukevasti, Mika asetti passilla runkotolpat suoraksi ja huusi "HEP". Tämä sana meillä on aina sama, jotta niin sanottuja vahinkolaukauksia ei synny. Jos esimerkiksi samaan aikaan jutellaan ja toinen sanoo puheessaan nyt, heti, valmis tai jotain vastaavaa, ei saa ampua. Pyssymies odottaa kunnes tulee käsky naulata. Ulkopuoliset saattaa katsoa hiukan pitkään, kun jutellaan kahdestaan normaalisti ja aina kesken lauseen huudetaan "HEP!". Torstaina saimme siis valmiiksi itä- ja länsipuolen rungon. Eli tasaiset seinärakenteet joiden päälle tulee kattotuolien paino.


Päätyrungot pystyssä. Runkotolppien pystytys oli työn nopein osuus, mittauksiin ja asetteluun meni huomattavasti enemmän aikaa.

Perjantaina jatkoimme töiden jälkeen pystytystä. Asensimme etelä- ja pohjoispuolen runkotolpat. Näiden mittojen kanssa sai olla tarkkana. Jokainen runkotolppa meinaan oli eri mittainen. Onneksemme tästä oli Kastellilta tullut erikseen päätyjen seinärunkokuva (naamakuva on työmaalla käytetty nimitys tästä). Naamakuvassa oli selkeästi merkattu jokaisen tolpan pituus, nämä pituudet löytyivät jokaisesta tolpasta. Kannoimme yhdessä runkotolpat paikalleen. Olin edellisenä päivänä käynyt kyseisen kuvan kanssa tolppien kohdat läpi ja kirjannut jokaisen runkotolpan pituuden alajuoksuun. Asentaessa tehtiin siis niin sanottu tupla tarkistus. Jokaisessa runkotolpassa luki pituus, joka tarkistettin asentaessa alajuoksusta. Tämä oli ihan hyvä tapa, kun muutaman kerran pystyyn nostaessa huomattin, että nyt meinaa nousta pystyyn väärä tolppa. 

Päätyseinien runkotolpat kannettuna paikalleen..
Päätyjen asennukseen meni tolppien kantaminen mukaan0 laskettuna alle kolme tuntia.

Kun etelä- ja pohjoispuolen runkotolpat oli lyöty pystyyn, asensimme itä- ja länsiseinien tuplapalkkien kohdalle ensimmäiset liimapuupalkit. Nämäkin olivat valmiiksi määrämittaan sahattuja, olohuoneen tuplaikkunan kohdalle tuli 30x200x4100 liimapuupalkki. Makuuhuoneiden puolelle tuli kaksi kappaletta 45x200x2552 ja yksi 45x200x2610 palkki. Tuplapalkkien kohdalla oli siis tämän verran isommat lovet valmiiksi. Nyt jäljelle jäi jokaisen runkotolpan kohdalla 45 mm tila paksulle palkille. Tämän asennus jää seuraavaan päivään. Liimapuita ei saa ikinä jättää suojaamatta, mikäli ne ei ole asennettu paikalleen. Ne nimittäin taipuvat herkästi sateessa elleivät ole jo paikalleen naulattu. 

Ikkunaylitysten palkit asennettu paikalleen.

Perjantaina tuli todella outo olo, kun omin "pikku" kätösin nousi oman talon runko. Tämä on kuitenkin ollut unelmani kolmetoista kesäsestä lähtien, kun ensikerran olin työmaalla töissä. Ensimmäiset työmaakeikat olivat kiintokalusteiden kantamista ja siivoamista. Muutaman kerran pääsin hetkeksi kirvesmiesten appariksi ja siitä se ajatus sitten lähti... Oma ala on siis ollut selvillä jo pikkupojasta lähtien. Mutta mitä nyt? Viimeiset 13 vuotta olen lähes joka ilta unelmoinut oman talon rakentamisesta. Olo on super onnellinen, mutta silti jotenkin outo, kun talon rakentamisesta on haaveillut niin kauan. Mistä minä nyt unelmoin iltaisin? Seuraavasta talostako? Täysbetoni talosta? Päässä on kuitenkin suunniteltu kymmeniä taloja ja toteutustapoja. Osaanko projektin jälkeen olla paikoillaan, nyt kun kuitenkin tulee tehtyä reilu 100 työtuntia per viikko.  No joka tapauksessa kirvesmiehelle ei aika käy pitkäksi, siitä suku ja kaverit pitävät huolen.

Lauantaina asensimme liimapuupalkit kulkemaan lovettuun koloseen runkotolpan yläpäässä. Nämä jokainen piti piirrustuksen mukaan ampua viidellä naulalla per liitos. Paslode sai siis laulaa taas kunnolla. Paslode on minun impulssinaulaimen merkki, joka toimii kaasulla ja sähköllä. Ei siis tarvitse erillistä kompuraa toimiakseen, niin kuin perinteiset naulapyssyt. Huomasimme heti aamulla itäpuolen liimapuupalkkien puuttuvan paketista, joten heti soitto talopaketin myyjälle Heikinheimon Matille. Hän ihmetteli osien puuttumista ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Samalla kysäisin voisinko itse hakea palkit kaupasta, jotta saisin jatkettua projektia normaalisti eteenpäin ilman aikataulumuutoksia. Tämä sopi hyvin, koska Kastelli olisi saanut aikaisintaan seuraavana arkipäivänä tavarat tontille. Eikä ajosta tullut itselle onneksi kun reilu puoli tuntia "hukkaa". Tekevälle sattuu. Ovat varmasti tehtaalla kironneet talopakettiani, kun ei mentykään perinteisen paketin mukaan, vaan kaikki osat ovat erilaisia kuin normaaliin talopakettiin tulevat palaset. Siksi tämän inhimillisen virheen ymmärtää hyvin. Saan kuitenkin kuitilla hyvityksen puuttuneista osista.

Kertopuupalkkien päälle tuli normaali runkopuu lappeeltaan. Joka lyötiin myös viidellä naulalla per liitos. Vasta tämän yläjuoksun asennuksessa rupeaa seinä tukevoitumaan.


Kuvasta näkee hyvin, kuinka isojen ikkuna-aukkojen päälle tuli kaksi kertopuupalkkia. 
Runko pystytettynä.




Sunnuntaina asensimme kulmaraudat valmiiksi. Kuvissa vaadittiin vain 70x70x50 2mm paksut kulmaraudat, itse asensin 105x105x90 2mm vahvistetut kulmaraudat. Hintaero ei ollut mikään mahdoton ja tämä helpottaa hiukan naulaamista. Koska kattotuolin naulalevy osuu suoraan kulmarautojen kohdalle, isommalla kulmaraudalla todenäköisyys että reiät osuu samoihin paikkoihin on enemmän. Jos ei osu siitä lyödään kattotuolin naulalevystä ankkurinaula läpi. Ja tähän on pakko mainita; työmaalla omat sormiin lyömiset on lähes kaikki tapahtunut tässä vaiheessa... Mahtuu yli kymmenen vuoden uraan paljon kipeitä sormia. Usein ensimmäinen naula ei mene läpi vaan väänyy, toisella saa jo alkureiästä lyötyä naulan pohjaan asti. Kuviin oli piirretty kahdeksan naulaa per kulmarauta, me asensimme rungonyläjuoksuun kuusi naulaa ja myöhemmin kattotuoliin viisi kappaletta.

Kattotuolien mitoitukseen löytyi suunnitelmissa hyvin juoksumitat, joten paikkojen merkkaus oli nopeaa.

Sitten naputeltiin "kilpaa" kulmarautoja ja kuvasta voi päätellä kumpi voitti. 

Asensimme myös loput vaakapuut ikkunoihin. Nyt ikkunoiden todelliset koot hahmottuu paremmin. No peiliin saa katsoa, jos ikkunoista tulee liian isot. Tosin en ole kenenkään kuullut valittavan omakotitaloissa liian isoista ikkunoista. Lähes kaikki valittaa päinvastaista; "Olisi pitänyt sittenkin laittaa hiukan leveämmät ikkunat". Tykätään molemmet niin paljon luonnon valosta, että haluttiin isot ikkunat. Meille tulee sälekaihtimet jokaiseen ikkunaan, näin pystyy pitämään paahtavan auringon kurissa, eikä tarvitse moderniin kämppään asennella mitään verhotankoja. Tosin niistä varmasti joudun vielä emännän kanssa vääntämään...

Ainakin aamuairinko mahtuu makuuhuoneisiin nätisti, meinaan ikkunoiden leveys on 2,3 metriä ja korkeutta on lähes puolitoista metriä.

Ei olohuoneen ikkunatkaan pieneksi jääneet, korkeutta jokaisella ikkunalla on 2,2 metriä. Luonnonvaloa pitäisi riittää hyvin. 
Kevät on saapunut selvästi, koska innostuimme sunnuntaina hakemaan moponi talvisäilytyksestä Nurmijärveltä. Tosin kultani meni Mikalle käyttöön täksi kesäksi. Tuleepahan rakennettua enemmän taloa, kun ei kuumalla kelillä pääse vääntämään kahvasta hymyä korviin. Aivan pakko on kuitenkin päästä muutama lenkki ajamaan kesällä. Onneksi pyöräkultani on nyt ainakin on hyvässä hoidossa ja hyötykäytössä. Ei harmita niin paljon, mikäli kalliilla rakennettu pyörä seisoisi tallissa pölyttymässä koko kesän. No ainakin näin Mika saa jotain "palkkaa" töistä. 

Ajaessa mopon Nurmijärveltä Porvooseen, muisti hyvin miksi koko harrastus on tullu aloitettua. Kun jalka nousee maasta, ei mielessä ole muuta kun avoin tie ja moottorin tasainen pärinä. Toimii itselleni parhaana mahdollisena hermoterapiana, osittain siksi rakensin tästä yksipaikkaisen. Heh.

Saimme kasattua rungon siis kolmessa päivässä, joka sekin osaksi iltatöinä. Jätimme tekemättä ikkunoiden ylärunkopuiden asennuksen. Asennamme ne paikalleen vasta kattotuolien jälkeen, jotta saisimme vesikaton mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Odotan jo innolla sitä, että saadan tavarat suojaan sateelta. Seuraava projekti on kattotuolien paikalleen nosto. Tästäm lisää pikimmiten.


Mikko

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Omakotitalo paloina tontille

Maanantai 17.4.2017


Pyhäpäivästä viis, hommat tontilla jatkuivat. Otin aamulla korkomerkit tasolaaserilla autotallin kulmiin. Merkkien avulla asennan patolevyt oikeaan korkeuteen. Räpsylangalla sain merkattua koko tallin pituuteen suorat viivat, jotta patolevy ei juoksisi aivan hirveästi. Patolevy kiinnitetään perinteisesti "pöllönsilmillä" eli viralliselta nimeltään naula-ankkureilla. En ole tosin koskaan kuullut kenenkään käyttävän tätä nimeä. Pitää tunnustaa rehellisesti, että jouduin tarkistamaan virallisen nimen Googlesta. Pöllönsilmät on aina 4.8 mm paksuja ja käytettävän betoniterän koko on 5 mm. Ankkuri laajenee 5,5-6 mm asti, joten pitävän kiinnityksen kanssa ei ikinä voi käyttää isompaa kuin maksimissan 5,5 mm paksua terää. Kuitenkin suositus on 5 mm parhaimman kiinnityksen aikaansaamiseksi.

Käytin 30 mm pitkiä pöllönsilmiä patolevyn kiinnitykseen. Hiukan lyhyemmätkin olisivat riittäneet, mutta nämä vaan sattuivat tarttumaan matkaan kaupasta.

Kun patolevy on kiinnitetty ja ylimääräiset liepeet leikattu, kiinnitetään patolevyn peitelista. Peitelista kiinnitetään aivan patolevyn yläpäähän. Peitelistoja löytyy muutamaa eri mallia. Pääsääntöisesti sen tehtävä on estää sepelin pääsy patolevyn taakse. Peitelista parantaa sokkelin hengittävyyttä ja estää vaakasateen pääsemisen sokkelin ja patolevyn väliin. Peitelista on myös ulkonäöllisesti hyvännäköinen. Kaikki ei käytä peitelistoja, mutta itse suosittelen sen asennusta, mikäli haluaa laadukaaamman ja viimeistellymmän lopputuloksen.

Talon kierrosta ylijääneet palat riittivät hyvin autotallin patolevyksi. Näistäkin joutui leikkaamaan vielä osan pois, ettei patolevy vahingossakaan mene salaojan päälle. 

Kiinnitin patolevyn aivan levyn yläreunasta sokkeliin noin metrin välein. Kun yläreuna oli kiinnitetty hyvin, työnsin patolevyn tiukasti seinää ja anturaa vasten. Kiinnitin levyn muutamasta kohtaa anturan reunaan, jotta patolevy pysyy paremmin paikallaan täytöissä, eikä esimerkiksi alareuna pääse nousemaan sepelityön yhteydessä. Jos patolevyn kiinnittää alhaalta, tulee tämä tehdä vain anturan kohdalta harvakseltaan ettei patolevyyn tulisi turhia reikiä. Patolevyn tulee olla asennettu huolellisesti seinää ja anturaa vasten. Mikäli levy jää yhtään kireälle, tippuu yläpään kiinnitys välittömästi, kun ensimmäinen kauhallinen salaojasepeliä tulee sokkelin kylkeen.

Kuva on otettu talon peitelistasta. Tässä näkee hyvin kuinka siisti lopputulos sillä saadaan.

Tontille saapui myös Kastellin talopakettitoimitus. Pieneen kuormaan ne kaikki omakotitalon runkoon tarvittavat puut mahtuvatkin. Olen tosin karsinut paketista aika monta osa-aluetta kokonaan pois, joten se pienensi siis kuorman kokoa merkittävästi. Tontille oli jäänyt suuri kasa ylimääräisiä kuormalavoja. Valuharkkojen mukana tuli 26 lavaa. Nyt niille löytyi loistava käyttötarkoitus. Ne pääsivät aluspuiksi puunipuille.

Kuorma-auton sisällä oli näppärästi Hiab- nosturi, jonka avulla tavarat saatiin tontille.

Ensimmäinen nippu otettu tontille. Pikkuveljeni Sami on myös päässyt kuvaan.

Siinä se on; omakotitalo nätisti paketissa. Ei sitä itsekkään tahtonut heti uskoa, että kaikki tarpeellinen runkotavara mahtuu näin pieneen kasaan.

Tapasin myös tulevat naapurimme, jotka olivat juuri matkalla tonttikaupoille. Mukava lapsiperhe on muuttamassa itäpuolen rajanaapuriksemme. Ja mikä parasta, he lähtevät rakentamaan samantien. Ei siis tarvitse itse kuunnella rakentamisen ääniä hirveän montaa vuotta "seinän" takana. Pahin skenaario olisi se, että vierustontit rakennnettaisiin vuorotellen ja rakentamisen pauketta saisi olla kuuntelemassa koko ajan. Ei siinä, ettäkö se itseä häiritsisi. Mutta on sitä välillä mukava nauttia olut omalla terassilla ilman töistä tuttuja kuulosuojaimia. Heh.

Tiistai 18.4.2017


Aamu seitsemältä valoimme talon sokkelin viimeiset kaksi ja puoli valuharkkovarvia. Samalla korotin autotallin oviaukkoa yhden harkkovarvin verran, koska huomasin sen jäävän muuten liian matalalle. Jätin tarkoituksella oviaukon kohdalta varvin liian "alas". Lattiavalun kohdalla saan valettua ovenpieleen vahvennetun lattian ja oviaukon kohdalla tulee hiukan paksumpi laatta. Näin autotallin ajoluiskan kulma kestää paremmin, eikä pääse lohkeilemaan niin helposti.

Pystyimme hoitamaan pienen valun kuvassa olevalla pumppuautolla. Ulottuma autossa on 26 metriä ja säiliöön mahtuu viisi mottia betonia. Meillä meni viimeiseen valuun vain neljä mottia betonia.

Tässä autotallin oven reunaa korotettiin yhdellä varvilla. Samalla tein viisteen etuosaan. 

Sepan kattotuolien tuoja soitti minulle maanantaina, ja sovimme hänen tulevan tuomaan kattotuolit aamu kahdeksalta. Ajoitus osui täydellisesti. Betoniauto peruutti juuri pois parkkialueelta, kun aloitimme kattotuolien purun. Kattotuoleja tuli 24 kappaletta ja olivat 12 kappaleen nipuissa. Nämä saadaan myöhemmin siis helposti kahdella nostolla rungon päälle. Kattotuolien mukana tuli myös nippu poikosia ja kattotuolien sisäpuoliset osat. Näihin paneudutaan tarkemmin, kun niiden asennus on ajankohtaista. Kummallisen paljon mahtuu kattotuoleja yhteen autokuormaan. Kuski kertoi, että minun jälkeen autossa on vielä 7 eri talon kattotuolit. Mahtoi kuskilla olla pidempi päivä kuin minulla.

Ei ihan heti uskoisi miten monen rakennuksen kattotuolit auton kyydissä on.

Kuorma ei näyttänyt pienenevän ollenkaan, vaikka kaksi nippua nostettiin tontille.

Tontin sisäänajo-kohdasta otettu panoraamakuva.

Kattotuolien vastaanottamisen jälkeen kävin noutamassa maamiehille valmiiksi EPS120 100 mm eristettä talon ulkopuolen täyttöihin. Kyseessä on siis perinteinen routastyroksi. Eriste on suunniteltu 120 cm leveäksi molemmille puolille sokkelia, sen tarkoitus on estää routaa vahingoittamasta anturoita. Sain aikasemmin pikkuveljeni Samin työmaalta ylijäämäuretaanieristeitä 70 mm ja 100 mm paksuja. Asennan talon sisäpuolelle 70 mm polyuretaanilevyt, joka on lämpöarvoltaan lähes puolet parempi kuin normaali EPS120 100 mm. Eli karkeasti 70 mm PU (PU=polyuretaanieriste) vastaa noin 140 mm normaalia EPS styroksia. Lisäksi PU:n hyviä puolia on todella markinaalisen pieni kasaanpainuminen. Se ei myöskään ime ollenkaan vettä, koska on rakenteeltaan umpisoluinen. Toisin kuin perinteinen EPS-eriste. Asennan talon sisäpuolelle sen takia paremman eristeen, jotta ulkopuolinen routa ja pakkanen ei pääsisi niin paljon vaikuttamaan rossipohjan lämpötilaan. Ja liian hyväähän ei voi itselle rakentaa. Styroksit sain haettua itse kätevästi avolava-autollani. Sai myös ostettua tuotteet Meltex:siltä Seagerin alennusprosenteilla, näin ne tuli merkittävästi halvemmaksi kuin normaalisti. 

Ja tietenkään pomo ei pystynyt antamaan "vapaapäivää", vaikka asiasta oli sovittu viimeksi edellisenä päivänä. Pyysin tiistaita vapaaksi, koska tiesin jo etukäteen päivän olevan todella hektinen pelkästään tavaran vastaanoton takia. No oli pakko lähteä työmaaltamme Leinelästä noutamaan puutavaraa uudelle työmaallemme Espoonlahteen. Työvoimapula firmassamme kun oli valitettavasti niin kova, etten pystynyt olemaan töistä pois paria tuntia pidempään. Näidenkin tuntien aikana jouduin varmistamaan, että kaikilla on työmaalla tekemistä ja ettei tulisi onglematilanteita. Näistä vastaan kuitenkin minä, koska pomo käy työmaallamme lähinnä vain tervehtimässä kerran viikossa...

Kerkesimme juuri ja juuri tontille takaisin, kun Finnfoamin kuorma saapui. Sekin tuli sovittuun aikaan. Kuski tosin kerkesi purkamaan yksin muutaman. Miskan kanssa nostelimme eristeet tontille odottamaan asennusta. Levyt ovat Finnfoamin FI-K600 210 mm paksuja. Ne asennetaan kertopuupalkkien väliin. Kuljettaja kertoi, että levyt valmistetaan kolmesta päällekäin liimatusta 70 mm eristeestä, joiden saumat limitetään ja lovetaan. Nämä kestää välittömästi kävelyn paikalle asennettuna, joten eristettä pystyy asentamana kokoajan valmiin lattian päältä. Mikä parasta, työnaikainen lattia on heti valmis. Toivottavasti viikonloppuna pääsemme ensikertaa asentamaan kyseisiä eristeitä, niin saa parempaa kokemusta asiasta.

Kuormassa oli 86 levyä.
Piti kehitellä paikka jossa eristeet saisivat olla suht rauhassa asentamiseen asti.

Kylki kiinni ja auto takasin tehtaalle.

 Huomasin vasta kuskin lähdettyä mielenkiintoisen yksityiskohdan. Nämä levyt on lähes "uunituoreita", valmistuspäivä on nimittäin 10.4.2017.

Tontille saapui myös testaukseen Rakennuskemian tuotepaketti. Paketissa oli neljää eri uretaania eri käyttötarkoituksiin. Näistä kolme on uretaanipistooliin tarkoitettuja ja yksi perinteinen pullovaahto. Pyysimme yhtä vaahtoa, jolla on maksimaalinen laajentuminen, jotta sillä olisi helppo tukkia läpiviennit. Tämän vuoksi saimme testaukseen pullovaahdon, koska pistoolivaahdot eivät tunnetusti laajene niin paljon. Paketissa oli myös kaksi uretaanipistoolia, joista toinen vaikutti aivan normaalilta mallilta ja on työmaallakin hyvin tuttu kapistus. Toinen uretaanipistooli sai välittömästi ihmetyksen aikaan, koska en kyseistä mallia ollut aiemmin nähnyt. Hetken sitä tutkittuani hymy levisi kasvoilleni. Kerrankin jollain suunnittelijalla on ollut oikeasti ergoniamia ja käytännöllisyys mukana työkalun tekemisessä. Kahva oli hyvin suunniteltu. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen malli, jota minun ei tarvitse puristaa rystyset valkoisina. Normaalisti kahva on hyvin ohut ja olemattomasti muotoiltu ja ei istu ollenkaan tämmöisen isokätisen duunarin kouraan. Vaahdon säätimen paikka oli myös perinteisesestä poikkeava. Normaalisti säädin on pistoolin takaosassa, tässä pistoolissa säädin on kahvan sisällä. Rulla oli iso ja metallinen, josta saa paksuillakin hanskoilla hyvin kiinni eikä tule helposti käännettyä liian tiukkaan. Mielenkiinnolla odotan sitä, kun pääsen kokeilemaan molempia uretaanipistooleita ja -vaahtoja.

Rakennuskemian toimittamat uretaanit.
Uretaanipistooli on omasta mielestäni pakollinen varuste aina kun tehdään jotain uretaanivaahdolla. Pistoolilla saa annosteltua tarkasti vaahdon määrän ja sotkua tulee merkittävästi vähemmän kuin pullovaahdosta. Pistooliin asennettu vaahtopurkki pysyy käyttökelpoisena oikein sälytettynä vähintään kaksi viikkoa. Uretaani kovettuu pistoolin sisälle mikäli se on yli kaksi viikkoa käyttämättä. Tämän saa estettyä  irroittamalla uretaanipullo ja puhdistamalla pistooli puhdistusaineella. Irroitetun uretaanipullon voi kytkeä kiinni normaalisti seuraavalla käyttökerralla. Näin ollen tuotetta menee vähemmän hukkaan kuin pullovaahtoa. Pullovaahdon käyttöaika on alle 30 minuttia, jonka jälkeen pullo heitetään roskiin, jäi sisälle tavaraa tai ei. Uretaanivaahdot on hinnoiltaan aika saman hintaisia. Lähinnä ero tulee uretaanipistoolin ostosta. Halvimmat ovat 30 euron luokkaa ja kalleimmat lähes 100 euroa. Pienissäkin projekteissa tuo 30 euroa maksaa nopeasti itsensä takaisin.

Rakennuskemian toimittamat uretaanipistoolit. Ylempi vaikuttaa ainakin ulkonäön ja paketin tekstin perusteella astetta paremmalta mallilta.


Keskiviikko 19.4.2017


Keskiviikko oli helppo päivä. Normaali palkkatyöpäivän jälkeen pääsin tekemään tontille rästiin jääneitä hommia. Asensin maalämpökaivolle suojakaivon. Päälle tulee myöhemmin teleskooppiputken palanen, jolla kaivonkansi säädetään lattiapinnan korkoon. Näin päästään myöhemmin tarvittaessa  korjaamaan ja tarkastamaan maalämpökaivon putket.




Avasin yhden Vilpe Ross tuuletuspaalu-paketin, jotka olin noutanut tontille jo aikasemmin. Paketista otin tuuletuspaalun alamutkan ja toiseen käteen spray maalia (paukku pullo/maali on tästä itselle tutumpi nimitys). Tämä tuuletuspaalun alamutka on se osa, joka menee sokkelista läpi. Joten sen paikan onnistuu maalaamaan paukkumaalilla ongelmitta sokkelin sisäpuolelta. Ja vaikka putkeen tulee maalia, se ei haittaa. Se asennetaan ulkopuolelta ja kukaan ei nää rossipohjan sisäpuoleta punaista putkenpäätä. Hyvin merkatuilla merkeillä pidetään huoli, että timanttimies poraa varmasti reijät oikeisiin paikkoihin. 

Nopeaa ja helppoa.

Kun maalaus on tehty sokkelin sisäpuolelle, ei maalausjälkeä nää kuin porari ja rossipohjan asentaja.

Maanrakennuksessa sattui pieni kämmi. Seagerin kaivinkonekuski oli murtanut nilkkansa ja joutui sairaslomalle. Onneksi Seager sai järjetettyä Neliöx Oy:ltä koneen ja miehen työmaalle vain päivän myöhässä sovitusta ajankohdasta. Tekevälle sattuu. Pääasia, että työt jatkuvat tonttimme kohdalla. Päivän myöhästyminen ei onneksi tuonut meille mitään ylimääräisiä kustannuksia.

Maalijäljet näkyy sokkelissa, kun katsoo tarkasti.

Torstai 20.4.2017


Aamulla kävin näyttämässä timanttimiehelle porauspaikan, mistä hän poraa rossipohjan tuuletukselle reijät. Nämä tietenkin olisi voitu tehdä samassa harkkomuurauksen kanssa... Yksinkertaisesti sillon ei vain jaksanut eikä ollut aikaa. Todetiin kasausvaiheessa, että annetaan timattimiehen porata reiät, On pahan ainakin siistit ja hinnatkaan ei yleensä päätä huimaa. Olen kyllä  työmailla joutunut tekmään useita reikiä timanttiporalla, mutta kun katsoin timanttikoneiden vuokrahintoja, totesin etten itse aio porata mitään. Koneiden vuokrauksen ja porausten hintaero oli reilu sata euroa ja itselläni hommaan olisi mennyt vähintään puolikas työpäivä.

Olen joskus omakotitalo asiakkaiden kohdalla huomannut heidän hyötykäyttävän porauksen palikat. Olen esimerkiksi nähnyt niistä tehtävän piha tonttuja ja koristekiviä kukkaistutusten sekaan. Oli myös mukava nähdä porauksen lopputuloksen perusteella ettei betonissa ollut yhtään ilmahuokosia, eikä myöskään rotan koloja. Rotan koloiksi kutsumme kuoppia/reikiä, mitä joskus jää betonivaluihin jos vibraa ei pääse kunnolla käyttämään joka kohdassa.

Porauksesta tulleet palaset pystyy hyödyntämään monella tapaa, vain mielikuvitus on rajana. Mikäli sitä ei omista voi nämä heittää maatäyttöjen sekaan.

Työpäivän jälkeen asensimme kaikki rossipohjan tuuletusputket, jotka olin jo ostanut aiemmin. Kun porattu reikä oli 135 mm ja putken alkupään ulkomitta 132,3 mm, istui putkisto todella nätisti. Tiivistin läpiviennit sisäpuolelta uretaanilla. Ulkopuolella ei tarvitse tehdä tiivistystä, koska tuuletuspaalussa on omat laipat tätä varten. Tässä asennus kuvina.

Tein sisäpuolelta alkuviillon, jotta reikien paikat löytyvät ulkopuolelta nopeammin.

Tämän jälkeen leikkasin patolevyn siististi reijän mukaisesti.
Putki vain työnnettiin reikään.

Lopuksi vielä kiinnikkeiden asennus, jotta putket pysyvät suorassa.
Paketin mukana tuli omat kiinnikkeet ja ankkurit. Käytin asennuksessa kuitenkin pöllönsilmiä. Kuvassa näkyy myös putken alareunassa oleva reikä, näitä on purkessa yhteensä kolme. Näin mahdollinen vesi, joka joutuu tuuletuspaaluun, valuu sokkelin ulkopuolelle eikä putken kautta talon alle.

Täytin reikien sisäpuolet uretaanilla.
Kuvan vasemmassa reunassa on tuuletuspaalun yläosa. Oikeassa reunassa on korotusputki, jonka asensin jokaiseen. Nämä pystyy sahata jälkeenpäin haluttuun korkeuteen johon yläosa kiinnitetään. Ja mikä tärkeintä, yläosat pysyvät ehjänä ja puhtaina lopulliseen asennukseen asti, joka tapahtuu vasta rappauksen jälkeen.

Jouduin hakemaan talon jokaiseen nurkkaan salaojatarkastuskaivon jatkoja. Ne myytiin 50 cm palasina, joten ostin jokaiseen nurkkaan kaksi kappaletta. Yhden tarkastuskaivon maanrakentajat olivat joutuneet peittämään sepelillä, jotta he mahtuvat ajamaan koneella tontin laitaa pitkin. Huono puoli peittämisessä on se, kun he joutuvat kaivamaan sen esiin lapiolla. Kaivinkoneen kauha meinaan hajottaa kevyellä pyyhkäisyllä koko kaivon. Asensin samalla talon kolmeen nurkkaan jatkopalat paikalleen.


Kuvassa salaojantarkastuskaivoa on jatkettu kahdella 50 cm jatkopalasella.

Perjantai 21.4.2017


Tontilla jatkui täyttötyöt. Tontilla tarvitaan täytöissä myös jonkin verran kantavaa täyttömaata, joten soitin tuleville naapureilleni. Heidän tontin ja tien kohdalla korkoero on suuri. Tarjouduin kaivamaan pintamaat sivuun ja siirtämään ylimääräiset moreenimaat tontilleni. Tässä ratkaisussa säästän itse noin 300 euroa per autokuorma ja naapurini säästää myös isoja summia, koska heidän ei tarvitse maksaa moreenin poisviennistä. Koska nyt minä maksan kaivamisen ja "pois kuljetuksen". Molempien säästöt meni siis pitkälti tonnin paremmalle puolelle. Tässä hyvä esimerkki siitä, miksi naapureiden kanssa kannattaa olla sovussa ja tehdä yhteistyötä.






Mikko