Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maanrakennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maanrakennus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Unelmista rungoksi

Viikon 17 tapahtumat


Alkuviikosta töissä oli kiirettä ja piti painaa pitkää päivää, koska piti saada 1800 neliön holvi palkkeineen torstaiksi valukuntoon. Näin kiireisinä päivinä ei firman nokkamies pysty olemaan poissa töistä. Tämän takia taloprojekti ei siis edistynyt omalta osaltani alkuviikosta.

Nostimme talon sisäpuolelle rossipohjan päälle kaikki tarvittavat puutavarat rungon pystytystä varten sekä kaikki vaakakoolaukseen tarkoitetut 47x47 puut (kakkoskakkoset) ennen kaivinkoneen poistumista tontilta.

Jokaisessa kaivinkoneessa on nostokoukku, johon nostoliinat kiinnitetään. Osaavan kuskin kanssa onnistuu nostot yhtä helposti kuin nosturia käyttäisi.

Maanrakentajat saivat viimeisetkin täytöt tehtyä talon ympäriltä ja asensivat isot kivet tontin etelärajalle. Nostimme kivet suosiolla kokonaan tonttimme puolelle, nyt ei tarvitse kysellä naapureilta lupia. Vaikka naapuritaloyhtiön asukkaat ovat olleet itseasiassa innoissaan kiviaidasta. Koska se näyttää aina yhtä hyvältä, hoiti sitä tai ei. Ja tiedän, että esimerkiksi pensasaidan hoito olisi jäänyt meille molemmin puolin aitaa. Heillä huoltoyhtiö leikkaa vain nurmikon.

Kivet asennettuna tontin etelärajalle.

Toisesta kulmasta sama kiviaita. Tähän viritetään myöhemmin merimiesköysi kulkemaan kivien yli.

On tarkasti asennettu kivi. Punainen kulmaputki on rajamerkki. 
Keskellä kuvaa näkyy saman rajamerkin pääty. Kuvan takana näkyvän kallion vasemmasta reunasta on noin 30 cm naapurin puolella. Loput kalliosta on meidän tontin puolella. 

Nurmikkoakin me laitamme vain käyttöpihalle. Tontillemme tulee etelä- ja itäreunoille kunttaa, eli siirtovarvikkoa. Tämä ratkaisu on yksinkertaisesti helppohoitoisin ja nämä puolet taloasta ei tule olemaan oleskelukäytössä, koska talon seinästä on naapurin rajaan vain tasan neljän metrin matka. Halusimme länteen jäävän käyttöpihan mahdollisimman isoksi. Pohjoisella rajalla autotalli vei paljon tilaa ja halusimme autopaikan mahdollisimman tilavaksi, jotta siihen mahtuu tarvittaessa jonkun muunkin aujoneuvo, kun meidän perheen.

Kävin keskiviikkona ostamassa K-Rauta 75:sta työmaalleni kevyen alumiinitelineen. Hinta kuulostaa äkkiseltään kalliilta, 699 euroa. Projektin aikana tämä maksaa todella nopeasti itsensä takaisin. Katsoin nopeasti vuokraamoista hintoja. Samanlaisista kevyistä alumiinitelineistä pyydetään vuokraa reilu kymmenen euroa per vuorokausi. Eli mikäli telinettä tarvitsee työmaalla yli kaksi kuukautta, on sijoitus maksanut itsensä takaisin. Itsellä näille on käyttöä karkeasti arvioituna neljästä kuuteen kuukautta ja projektin jälkeen ajattelin myydä nämä Tori:ssa. Näistä saa noin 300 euroa takaisin, mikäli vain ovat suht hyvässä kunnossa sekä on näyttää kuitti, jolla voi hoitaa mahdolliset takuuongelmat.

Telineiden todella kevyestä rakenteesta huolimatta, kesti ne tämmöisen lähes satakiloisen timpurin työkaluineen ja kevytsarjalaisen apumiehen hyvin. Notkumista tai vatkaamista ei ollut havaittavissa. Eli ainakin kestävät helposti reilun 200kg painoa. Teline on kevyt liikutella. En aina itse tule edes alas telineiltä, kun haluan siirtyä paikasta toiseen. Jätän vain renkaan lukitsematta ja pystyn liikuttelemaan koko pakettia vetämällä  runkotolpista välissä vähän vauhtia. 

Ostin samasta kaupasta viime viikolla märkä/kuivaimurin. Kärcher:in painepesurit ja imurit on itselle jo ennenstään tuttuja, joten ainakin luottoa löytyi tämän kestävyydestä. Tärkein vaatimus imurissa on märkäimu, eli tarvittaessa voi vaikka imeä vedet pois lattiapinnalta. Hintakaan ei ollut päätä huimaava, 199 euroa. Tällä kuitenkin siivotaan työmaata ainakin seuraavat kuusi kuukautta, jonka jälkeen imuri menee autotallikäyttöön. Mikään kotikäyttöön tarkoitettu imuri ei kestä työmaakäytössä, esimerkiksi kyproc-pöly rikkoo koti-imurit hetkessä. 

Keskiviikon loskasateen vuoksi vein imurini palkkatöihin palkkien roskien ja loskan imurointiin. Se hoiti hommansa paremmin kuin hyvin. Yhtään isompi imurinputki ei olisi mahtunut palkkiraudoituksen väliin.

Torstaina oli palkkatöissämme siis sen suuren holvin valu. Meidän piti olla Mikan kanssa puhelimen päässä varmuuden vuoksi, jotta hätätapauksessa pääsisimme työmaalle alle 20 minuutissa (tämä on siis tämänhetkisen työmaamme ja tontin välinen ajomatka). Koska suurin osa työmaamme työkaluista on minun, eli minun poissaollessa työmaalla ei ole kuin perustyökalut. Työkaluja on kerääntynyt yli kymmenen vuoden työhistorian aikana pienen yrityksen työkaluarsenaalin verran. Jos joskus vaikka oman firman pystyttäisi, onpahan ainakin työkalut valmiina. En itse tykkää käyttää muiden työkaluja, enkä hirveän herkästi niitä myöskään lainaile. Kyseessä on kuitenkin oman elannon tuottavat välineet, jotka ite huollaan ja pidän tip top kunnossa. Tiedän joka aamu työt aloittaessa, että kaikki on kunnossa ja toimivia. Jokaiseen työtehtävään löytyy omat työkalut, eikä tarvitse työstää runkotolppia esimerkiksi moottorisahalla...

Tulevan terassin paikalta otettu kuva.

Aloitimme aamulla talon alajuoksujen mittauksen ja asennuksen. Aluksi mitoitimme kulmapaikat anturaan lyijykynällä. Tämän jälkeen mittasimme ristimitan, ensimmäinen heitti 1,5 cm, joka varmaan menisi virallisiin toleransseihin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt itselle. Siirsimme kulmamerkkejä ja tehtiin uusi ristimittaus. Sitten oltiin jo omassa toleranssissa eli 0,5 cm sisällä. Tämä on jo niin tarkoilla, että 15 metrin matkalla mitan roikkuminenkin tuo jo muutaman millin heiton. Tarkempaan mittaukseen tarvittaisiin mittamiehen täkymetri ja viimeisen päälle millintarkka mittamies. Näitä meinaan ei ole montaa tullut työurallani vastaan.

Kun ristimitat oli saatu täsmäämään, räpsäsimme suorat viivat sokkelin päälle. Asensimme solumuovin viivojen mukaan, joka tuli Kastellin talopaketin mukana. Lohjanshelli on tutumpi työmaalla käytetty nimitys solumuovista. Älkää kysykö mistä nimitys tulee. Muuta en tiedä kun sen, että Lohja liittyy siihen jotenkin. Painoimme Lohjanshellin 8 mm rautatartunnoista läpi.

Tähän väliin tuli Ruukin kattopeltien toimitus. Nyt tontilla on kaikki tarvittava materiaali vesikaton valmiiksi tekemiseen asti. Täytyy antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Ruukin hiab-kuskille. Pyysin häntä nostamaan tien vieressä olevat puuniput lähemmäksi taloa. Ja yllätykseni oli suuri, kun vastaus oli että: "Ei mulla niin kiire ole ettei yhtä nippua voisi nostaa". Yleensä kuskit toteavat vain ettei kuulu heidän työnkuvaansa. Onneksi lompakosta löytyi yksi viiden euron seteli, jonka annoin kuskille kahvirahaksi. Tosin sitä hän ei aluksi suostunut edes ottamaan vastaan. Totesin, että säästettiin just yksi päivä puun käsinkantamisessa, niin nyt sinä et voi kyllä kieltäytyä.




Tämän jälkeen otimme paketista kaikki alajuoksupuut (48mmx198mm normaalia mitallistettua, lujuuslaskettua puuta) ja asetimme puut pituussuuntaisesti oikeaan kohtaan tartuntojen kylkeä vasten. Merkkasimme jokaisen raudan kohdalle viivan puun päälle ja mitalla otimme räpsyviivasta reijän keskikohdan ajajuoksuun. Porasimme tartuntojen kohdalle 13 mm terällä reijät, jotta alajuoksun saa asetettua tarkasti räpsyviivaan. Alajuoksut lopsahteli nätisti paikalleen. Niitä ei tarvinnut työstää yhtään, vaan ne olivat mittatarkkoja valmiiksi. Naputtelimme vasaralla jokaisen lankun tarkasti viivaan ja tämän jälkeen menimme painoksi lankun päälle, jotta se ei liikkuisi mihinkään. Nyt otettiin hienosäätövasara (5,5 kg leka) kauniiseen käteen ja hakattiin tartuntatapit lankun päälle. Kahdeksan millin harjateräs taipuu helposti ja uppoaa nätisti kunnon lekalla alajuoksun "sisään". Näin se ei jää yhtään häiritsemään runkotolppaasennuksessa, vaikka jokainen runkotolppa osuisi tartuntojen kohdalle. Tartuntojen jako oli isoimmillaan 1200 mm, kulmissa oli hiukan tiuhempi. Tämä alajuoksujen kiinnitystapa harjateräksillä on kaikkein vanhin tyyli kiinnittää alajuoksu, mutta varmasti tarraa parhaiten kiinni ja on vähiten edessä runkotolppien kiinnityksessä. Niin sanotut vanhanliiton timpurit eivät suostu muuta kiinnitystä alajuoksuissa käyttämäänkään.




Tämän jälkeen mitoitin tasopiirrustuksen mukaan runkotolppajaon paikalleen. Mitoitus oli helppoa ja suhtkoht nopeaa kun piirrustuksiin oli merkitty juoksumitat valmiiksi. Näin avokelamitalla sai yhdellä vedolla merkattua kaikki runkotolpat paikalleen. Tämän jälkeen suorakulmalla vedimme jokaiseen runkotolpan kohdalle viivat molemmille puolille, ettö runkotolpan kohdistus olisi mahdollisimman nopeaa. Kirjoitin alajuoksuun ovi ja ikkuna-aukkojen paikat.

Alajuoksut asennettuna.
Suorakulmalla merkkasimme runkotolppien molemmat reunat. Vinkkinä suorakulmana kannattaa käyttää yhtä leveää kuin runkotolppa on. Tämä nopeuttaa merkkaamista merkittävästi.

Tässä välissä tulikin soitto työmaalle. Piti siis pistää kamat kasaan ja käväistä palkkatöissä. Suoristimme yhden stopparin ja vahvistimme muut holvin reunatopparit, kun kerran paikalle tultiin. Ettei tarvinnut enää uudestaan tulla paikanpäälle. Valumiehet olivat jotenkin onnistuneet saamaan reunamuotin pullahtamaan. Onneksi tämä kaikki jää maan alle, joten tukeminen riitti eikä tarvinnut ryhtyä lapiohommiin. Tässä loistava esimerkki siitä, miksi muottien tekijä pitää olla valumies. Näin ei "tarkoituksella" hajoiteta vibralla muotteja, kun vedetään vibraus varman päälle. Kun ei ole pelkoa kun muottia ei ole itse tehnyt, niin ei ole korvausvelvollinen. Ja nimittäin vibralla saa jokaisen muotin rikki, oli se alumiinista, puusta tai pellistä rakennettu. Betonin paine ja vibran tärinä vääntää metallinkin mutkalle.

Tontille palattuamme tarkistin alajuoksun korot tasolaaserilla, plus miinus kahden millin sisään osui kaikki. Mikäli tämä ero olisi esimerkiksi sentin, pitäisi runkotolpat lyhentää siten, että niiden yläpinta tulee kaikissa samaan korkeuteen. Heitot ei saa olla muutamaa millimetriä suurempia, muuten yläjuoksun kanssa tulee ongelmia. Tämä oli sen ansiosta, kun kaksi viimeistä harkkovarvia asetimme aivan lankaan kiinni ja niin suoraan mitä passilla vain sai. Nostelimme runkotolpat itä- ja länsipuolelle valmiiksi merkattujen kohtien viereen. Sahasimme valmiiksi muutaman laudan reivapuiksi. Nämä kaikki runkotolpat olivat valmiiksi lovettuja ja isojen ikkuna-aukkojen kohdalle tuli tupla tolpat. Näin katon paino jakautuisi tasaisemmin runkotolppaa kohden.

Mika poistaa pressua runkotolppanipusta.

Runkotolppien nostelu oli nopeaa kahteen pekkaan. Aloitimme laittamalla kulmat pystyyn ja reivattiin ne suoraksi. Sitten noin neljän metrin päässä olevan tolpan ja laitoimme tämän väliin laudan vaakaan, joka toimii rungon pystytys tukena. Tähän vaakalautaan ammuimme jokaisen tolpan kiinni yhdellä naulalla, siten että naulan kanta jäi puusta irti. Näin ne on helppo ja nopea irroittaa villotusvaiheessa. Mika nosti tolpan pystyyn sekä asetti passilla runkotolpan suoraan. Minä ammuin jokaisen runkotolpan kiinni alapäästä kahdeksalla naulalla, eli neljä naulaa per sivu. (Piirustuksissa minimi on 6 kpl 3.1x90 nauloja per runkotolppa. Omaan taloon saa naulata niin monta naulaa kuin mieli tekee). Kun runkotolpan alapää oli ammuttu alajuoksuun tukevasti, Mika asetti passilla runkotolpat suoraksi ja huusi "HEP". Tämä sana meillä on aina sama, jotta niin sanottuja vahinkolaukauksia ei synny. Jos esimerkiksi samaan aikaan jutellaan ja toinen sanoo puheessaan nyt, heti, valmis tai jotain vastaavaa, ei saa ampua. Pyssymies odottaa kunnes tulee käsky naulata. Ulkopuoliset saattaa katsoa hiukan pitkään, kun jutellaan kahdestaan normaalisti ja aina kesken lauseen huudetaan "HEP!". Torstaina saimme siis valmiiksi itä- ja länsipuolen rungon. Eli tasaiset seinärakenteet joiden päälle tulee kattotuolien paino.


Päätyrungot pystyssä. Runkotolppien pystytys oli työn nopein osuus, mittauksiin ja asetteluun meni huomattavasti enemmän aikaa.

Perjantaina jatkoimme töiden jälkeen pystytystä. Asensimme etelä- ja pohjoispuolen runkotolpat. Näiden mittojen kanssa sai olla tarkkana. Jokainen runkotolppa meinaan oli eri mittainen. Onneksemme tästä oli Kastellilta tullut erikseen päätyjen seinärunkokuva (naamakuva on työmaalla käytetty nimitys tästä). Naamakuvassa oli selkeästi merkattu jokaisen tolpan pituus, nämä pituudet löytyivät jokaisesta tolpasta. Kannoimme yhdessä runkotolpat paikalleen. Olin edellisenä päivänä käynyt kyseisen kuvan kanssa tolppien kohdat läpi ja kirjannut jokaisen runkotolpan pituuden alajuoksuun. Asentaessa tehtiin siis niin sanottu tupla tarkistus. Jokaisessa runkotolpassa luki pituus, joka tarkistettin asentaessa alajuoksusta. Tämä oli ihan hyvä tapa, kun muutaman kerran pystyyn nostaessa huomattin, että nyt meinaa nousta pystyyn väärä tolppa. 

Päätyseinien runkotolpat kannettuna paikalleen..
Päätyjen asennukseen meni tolppien kantaminen mukaan0 laskettuna alle kolme tuntia.

Kun etelä- ja pohjoispuolen runkotolpat oli lyöty pystyyn, asensimme itä- ja länsiseinien tuplapalkkien kohdalle ensimmäiset liimapuupalkit. Nämäkin olivat valmiiksi määrämittaan sahattuja, olohuoneen tuplaikkunan kohdalle tuli 30x200x4100 liimapuupalkki. Makuuhuoneiden puolelle tuli kaksi kappaletta 45x200x2552 ja yksi 45x200x2610 palkki. Tuplapalkkien kohdalla oli siis tämän verran isommat lovet valmiiksi. Nyt jäljelle jäi jokaisen runkotolpan kohdalla 45 mm tila paksulle palkille. Tämän asennus jää seuraavaan päivään. Liimapuita ei saa ikinä jättää suojaamatta, mikäli ne ei ole asennettu paikalleen. Ne nimittäin taipuvat herkästi sateessa elleivät ole jo paikalleen naulattu. 

Ikkunaylitysten palkit asennettu paikalleen.

Perjantaina tuli todella outo olo, kun omin "pikku" kätösin nousi oman talon runko. Tämä on kuitenkin ollut unelmani kolmetoista kesäsestä lähtien, kun ensikerran olin työmaalla töissä. Ensimmäiset työmaakeikat olivat kiintokalusteiden kantamista ja siivoamista. Muutaman kerran pääsin hetkeksi kirvesmiesten appariksi ja siitä se ajatus sitten lähti... Oma ala on siis ollut selvillä jo pikkupojasta lähtien. Mutta mitä nyt? Viimeiset 13 vuotta olen lähes joka ilta unelmoinut oman talon rakentamisesta. Olo on super onnellinen, mutta silti jotenkin outo, kun talon rakentamisesta on haaveillut niin kauan. Mistä minä nyt unelmoin iltaisin? Seuraavasta talostako? Täysbetoni talosta? Päässä on kuitenkin suunniteltu kymmeniä taloja ja toteutustapoja. Osaanko projektin jälkeen olla paikoillaan, nyt kun kuitenkin tulee tehtyä reilu 100 työtuntia per viikko.  No joka tapauksessa kirvesmiehelle ei aika käy pitkäksi, siitä suku ja kaverit pitävät huolen.

Lauantaina asensimme liimapuupalkit kulkemaan lovettuun koloseen runkotolpan yläpäässä. Nämä jokainen piti piirrustuksen mukaan ampua viidellä naulalla per liitos. Paslode sai siis laulaa taas kunnolla. Paslode on minun impulssinaulaimen merkki, joka toimii kaasulla ja sähköllä. Ei siis tarvitse erillistä kompuraa toimiakseen, niin kuin perinteiset naulapyssyt. Huomasimme heti aamulla itäpuolen liimapuupalkkien puuttuvan paketista, joten heti soitto talopaketin myyjälle Heikinheimon Matille. Hän ihmetteli osien puuttumista ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Samalla kysäisin voisinko itse hakea palkit kaupasta, jotta saisin jatkettua projektia normaalisti eteenpäin ilman aikataulumuutoksia. Tämä sopi hyvin, koska Kastelli olisi saanut aikaisintaan seuraavana arkipäivänä tavarat tontille. Eikä ajosta tullut itselle onneksi kun reilu puoli tuntia "hukkaa". Tekevälle sattuu. Ovat varmasti tehtaalla kironneet talopakettiani, kun ei mentykään perinteisen paketin mukaan, vaan kaikki osat ovat erilaisia kuin normaaliin talopakettiin tulevat palaset. Siksi tämän inhimillisen virheen ymmärtää hyvin. Saan kuitenkin kuitilla hyvityksen puuttuneista osista.

Kertopuupalkkien päälle tuli normaali runkopuu lappeeltaan. Joka lyötiin myös viidellä naulalla per liitos. Vasta tämän yläjuoksun asennuksessa rupeaa seinä tukevoitumaan.


Kuvasta näkee hyvin, kuinka isojen ikkuna-aukkojen päälle tuli kaksi kertopuupalkkia. 
Runko pystytettynä.




Sunnuntaina asensimme kulmaraudat valmiiksi. Kuvissa vaadittiin vain 70x70x50 2mm paksut kulmaraudat, itse asensin 105x105x90 2mm vahvistetut kulmaraudat. Hintaero ei ollut mikään mahdoton ja tämä helpottaa hiukan naulaamista. Koska kattotuolin naulalevy osuu suoraan kulmarautojen kohdalle, isommalla kulmaraudalla todenäköisyys että reiät osuu samoihin paikkoihin on enemmän. Jos ei osu siitä lyödään kattotuolin naulalevystä ankkurinaula läpi. Ja tähän on pakko mainita; työmaalla omat sormiin lyömiset on lähes kaikki tapahtunut tässä vaiheessa... Mahtuu yli kymmenen vuoden uraan paljon kipeitä sormia. Usein ensimmäinen naula ei mene läpi vaan väänyy, toisella saa jo alkureiästä lyötyä naulan pohjaan asti. Kuviin oli piirretty kahdeksan naulaa per kulmarauta, me asensimme rungonyläjuoksuun kuusi naulaa ja myöhemmin kattotuoliin viisi kappaletta.

Kattotuolien mitoitukseen löytyi suunnitelmissa hyvin juoksumitat, joten paikkojen merkkaus oli nopeaa.

Sitten naputeltiin "kilpaa" kulmarautoja ja kuvasta voi päätellä kumpi voitti. 

Asensimme myös loput vaakapuut ikkunoihin. Nyt ikkunoiden todelliset koot hahmottuu paremmin. No peiliin saa katsoa, jos ikkunoista tulee liian isot. Tosin en ole kenenkään kuullut valittavan omakotitaloissa liian isoista ikkunoista. Lähes kaikki valittaa päinvastaista; "Olisi pitänyt sittenkin laittaa hiukan leveämmät ikkunat". Tykätään molemmet niin paljon luonnon valosta, että haluttiin isot ikkunat. Meille tulee sälekaihtimet jokaiseen ikkunaan, näin pystyy pitämään paahtavan auringon kurissa, eikä tarvitse moderniin kämppään asennella mitään verhotankoja. Tosin niistä varmasti joudun vielä emännän kanssa vääntämään...

Ainakin aamuairinko mahtuu makuuhuoneisiin nätisti, meinaan ikkunoiden leveys on 2,3 metriä ja korkeutta on lähes puolitoista metriä.

Ei olohuoneen ikkunatkaan pieneksi jääneet, korkeutta jokaisella ikkunalla on 2,2 metriä. Luonnonvaloa pitäisi riittää hyvin. 
Kevät on saapunut selvästi, koska innostuimme sunnuntaina hakemaan moponi talvisäilytyksestä Nurmijärveltä. Tosin kultani meni Mikalle käyttöön täksi kesäksi. Tuleepahan rakennettua enemmän taloa, kun ei kuumalla kelillä pääse vääntämään kahvasta hymyä korviin. Aivan pakko on kuitenkin päästä muutama lenkki ajamaan kesällä. Onneksi pyöräkultani on nyt ainakin on hyvässä hoidossa ja hyötykäytössä. Ei harmita niin paljon, mikäli kalliilla rakennettu pyörä seisoisi tallissa pölyttymässä koko kesän. No ainakin näin Mika saa jotain "palkkaa" töistä. 

Ajaessa mopon Nurmijärveltä Porvooseen, muisti hyvin miksi koko harrastus on tullu aloitettua. Kun jalka nousee maasta, ei mielessä ole muuta kun avoin tie ja moottorin tasainen pärinä. Toimii itselleni parhaana mahdollisena hermoterapiana, osittain siksi rakensin tästä yksipaikkaisen. Heh.

Saimme kasattua rungon siis kolmessa päivässä, joka sekin osaksi iltatöinä. Jätimme tekemättä ikkunoiden ylärunkopuiden asennuksen. Asennamme ne paikalleen vasta kattotuolien jälkeen, jotta saisimme vesikaton mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Odotan jo innolla sitä, että saadan tavarat suojaan sateelta. Seuraava projekti on kattotuolien paikalleen nosto. Tästäm lisää pikimmiten.


Mikko

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Finnfoam rossipohja

Lauantai ja sunnuntai  22.-23.4.2017



Sisäpuolen täytöt hoituivat nopeasti Neliöxin ammattimiehiltä.

Maanrakentajat saapuivat lauantaiaamuna tekemään sisäpuolen täyttöjä. Tässä täytyy kyllä heti nostaa hattua Neliöx:n toiminnalle. Soitin heille siis eilen ja kysyin onko mahdollsita saada lauantaina sisätäyttöjä tehtyä, jotta pääsisin viikonloppuna itsekin töihin. Ei menisi "vapaa-aikaa" hukkaan ja projekti etenisi tasaisen tappavaan tahtiin. Hän sanoi suoralta kädeltä, että onnistuu ja jos ei, hän vaikka itse ajaa konetta. Vähän kävi sääliksi työmiehiä ketkä komennettiin lauantaiksi töihin, mutta toisaalta ammattimiehet saivat sisätäytöt tehtyä parissa tunnissa. 


Laajakuvaa ennen palkiston asennusta.
Ulkoreunoihin asennettiin 70 mm uretaanieristeet. Lämpöarvoltaan nämä ovat lähes puolet paremmat, kuin kuviin suunnitellut. Levyt sain ylijäämänä pikkuveljeni työmaalta, joten siksi kuvissa on muutamaa eri merkkiä. Näiden lämpöarvot ei juurikaan poikkea toisistaan.

Samaan aikaan kun kaivinkone teki talon sisätäyttöjä ja apumies levitti 70 mm finnfoamit routaeristeiksi, sahasin liimapuupalkkeja oikeisiin mittoihin. Tämä kävi näppärästi moottorisahalla, sahasin puolet palkeista noin tunnissa. Tilasin tarkoituksella "yli pitkät" palkit, jokaisesta palkista jäi noin 10 cm hukkaa. Näin varmistimme, että jokainen palkki on varmasti oikean mittainen. Liian lyhyttä kun ei voi asentaa. Tämä varmistus tuli minun kohdalla maksamaan muutamia kymppejä sekä parin tunnin sahauksen työmaalla. Katsoin tämän kuitenkin olevan kannattava sijoitus. Tämän jälkeen rupesimme pikkuveljeni Samin kanssa kantamaan ja asentamaan niitä paikoilleen. Mika vuorostaan saapui tontille. Hän rupesi sahaamaan muita palkkeja valmiiksi.

Mittauspöytäkirja ja Mikan mopo (huomattavasti paremmassa kunnossa kuin omani. Voi neljän vuoden ikäero selittää.)

Koska palkkeja tuli talon molemmille puolille, nimesin puolet A- ja B-puoliksi. Lisäksi jokainen palkki numeroitiin numeroilla 1-24. Näin saimme kiinnitettyä oikean palkin oikeaan kohtaan. Jätimme kuitenkin neljä palkkia aivan viimeiseksi, nämä neljä palkkia olivat A17, A18, B17 ja B18. Nämä palkit sijaitsevat takan molemmin puolin. Nämä B-puolen palkit olivat pisimmät palkit talossa ja A-puolen lyhyimmät. Mikäli sahauksessa olisi tullut mittavirhe, olisi palkin voinut sahata uudestaan, jotta se sopii takan kohtaan. Kaikki sahaukset kuitenkin onnistuivat täydellisesti, eikä tähän tarvinnut ryhtyä. Varatoimi oli kuitenkin aiheellinen. Palkkien toimitusaika tilauksesta on kuitenkin  noin viikon verran. Tämä olisi hidastanut rossipohjan tekoa aivan liikaa.

Palkiston asennus oli todella nopeaa, kun apuna oli työmaan "oppipoikani" ja rakennusinsinööri 😄

Viimeisiä palkkeja viedään.

Kaikki liimapuupalkit asennettu. Palkit tulivat Metsä Wood kertopuutehtaalta Lohjalta, Liimapuiden koko oli 50mmX400mm, pituutta 4500mm. Nämä sahattiin työmaalla oikeaan mittaansa.

Kulmaraudat ja korkopalaset olimme asentaneet aikasemmin. Palkit vain nostettiin oikeaan kohtaan ja naulattiin ruuvinauloilla kiinni. Nämä vastaavat ankkurinauloja kiinnityksen lujuudessa, mutta näissä on yksi erinomainen hyöty. Ruuvit pystyy avaamaan vahingoittamatta kulmarautaa. Ankkurinaulan irroittaminen tuhoaa lähes aina yhden kulmaraudan. Palkit asennettin aina "tehdassauma" keskelle, ja sahausjäljet sokkeliin päin. Sokkeliin jätettiin kuitenkin rakoa 0,5-1 cm, jotta sen pystyy vaahdottamaan täyteen. Näin ei pääse syntymään yhtään niin kutsuttua kylmäsiltaa, vaan jokainen väli/sauma on eristetty uretaanilla. Palkiston molempiin päätyihin asensimme 70 mm paksut ulevyt pystyyn, jotta liimapuupalkin kylki ei olisi suoraan kiinni sokkelissa eikä tähänkään pääsisi kylmäsiltaa syntymään.

Toisella puolella on kevyemmät kulmaraudat. Toiselle puolelle asennettiin järeämmät pitämään palkit suorassa.

Liimapuupalkkien asennus oli nopeaa ja helppoa, voi sanoa että tuttua hommaa työmailta. Naulasimme palkiston keskeltä palkiston yhteen, jotta se tukevoittaa rakennetta. Huomasimme kuitenkin kulmarautojemme olevan aivan liian kevyet. Hain jälleen K-Rauta 75:sesta tähän järeämmät kulmaraudat. Ostin vahvistetut kulmaraudat kokoa 105x105x3x90. Nämä asensimme jokaisen palkin toiselle puolelle. Palkit tukevoituivat merkittävästi, nyt palkiston päällä kävellessä nämä ei juuri liikahtaneet. 

Kuva on otettu tulevan olohuoneen nurkasta. Alas jätin 50mmx50mm eli niin kutsutun "kakkoskakkosen", jonka asennan palkkien alapuolelle. 
Tämä kuva on otettu tulevan suihkun nurkasta. 

Kulmamakuuhuoneen nurkasta otettu kuva.

Teknisen tilan alta otettu kuva, kuten tekniikan johdoista voi päätellä. Jos joskus rakennan toisen talon, en välttämättä sijoita teknistä tilaa nurkkaan. On meinaan aika ahdasta asentaa tekniikan piuhoja, etenkin kun asentaja näillekkin johdoille on itse blogin kirjoittaja.

Finnfoam FI-K600 eristeen asennuksen pariin pääsin heti palkiston valmistuttua. Perus periaate levyissä on sama kuin laminaatin tai parketin asennuksessakin. Uskon siis, että jokaisella tämän asennus onnistuu. Mikäli on edes joskus asentanut muutaman laminaatin palan. Leikkasimme ensimmäisestä levystä pontin pois, jotta tasainen reuna tuli sokkelia vasten. Tämä on helpompi täyttää uretaanilla. Jokainen levy liimataan uretaanilla pääpontistaan toisiinsa kiinni, viimiseksi tuleva palanen sahataan moottorisahalla oikeaan mittaansa. Ylijäämä palasella alkaa taas seuraava rivi, aivan kuten laminaatissa. Finnfoamin levyn ja laminaatin erona on se, ettei laminaateissa jatkona käytetä alle 30 cm paloja. Levyn kohdalla käytimme kaikki jatkot, yhtä alle 10 cm palaa lukuun ottamatta. Rivin alkuun jä päätyyn jätimme 1-2 cm raon, joka tiivistettiin uretaanilla. Tämän jälkeen vasta tiivistetään uretaanilla levyjen pituussuunnassa oleva raot. Nämä raot vaihtelee 0-1,5 cm välillä. Niiden tiivistys onnistuu kuitenkin nätisti uretaanipistoolilla ja lopputuloksena on valmis rossipohja.


Nap, kops ja ensimmäinen levy paikallaan.

Pieni hymy tulee asentajankin kasvoille kun hommat sujuvat.

Levyt vain painettiin vuorotellen paikalleen. Asennus muutaman palkin väliin tuntui todella tiukalta. Pääty "väkäset", jotka taipuvat sivullepäin painoivat palkkia todella kovaa. Rehellisesti sanottuna otin muutamasta rivistä väkäset kokonaan pois, jotta palkiston sai pidettyä suorassa. Muuta vaikutusta tässä ratkaisussa ei ollut, kun jouduin jälkeenpäin laittamaan alapuolelta enemmän uretaania. Levyjen tiukkuudesta kertoo se, että puiden välinen tila on aina tasan 550 mm. Ja jos väkäsiä ei olisi niin leveys levyllä on siinä kohtaa 540 mm. Väkästen päästä halkaisija on 565 mm. Eli väkäset ovat 15 mm leveemmällä kuin varsinainen asennusaukko. Kun asensi usean levyn, painoi se palkistoa kovempaa. Tämän vuoksi otin muutamasta kohtaa väkäset pois ja sain "nollattua" tilanteen. Jos miettii, että jokaisen levy painaa palkkia yhden millin eteenpäin, viiden palkin jälkeen ollaan jo viisi milliä "pielessä". Tämä tosin oli helppo ratkaista siivekkeiden leikkaamisella. 
Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin säästynyt useemman tunnin pohtimiselta... No tekemällä oppii.


Ensimmäisestä rivistä jätettiin viimeinen palanen asentamatta. Näin teknisen tilan johdotukset on helpompi asentaa ja sinne pääsee helpommin tekemään töitä. Kulku helpottuu  näin merkittävästi.

Isolla suorakulmalla saatiin merkit suoraan. Vanhin ehjä moottorisahani jaksaa edelleen puskea. Ikää sahalla on kohta viisi vuotta. Uudempi "parempi" löytyy jo, mutta luottotyökalut ajetaan kirjaimellisesti loppuun.

Kolmasosa valmiina.

Sunnuntaina satoi aamusta hiukan räntää. Se nosti hieman ketutuskäyrää, mutta ei vaikuttanut muuten työntekoon. Takan kohdalla laitoimme levyt siten, että pääsemme täydellä levyllä takan perustuksen yli. Siksi, ettei levyä tarvitse muuten tukea. Muuten olisimme joutuneet kiinnittämään takan varauksen kylkeen 50x50mm puut, johon levyn reuna nojaa.

Kaikki Finnfoamit paikallaan.
Märät ja kylmät hanskat tekee ihmeitä aikaan... Tunto palasi illemmalla onneksi takaisin.

Ensimmäisten levyjen kohdalla saapui tontille myös emäntä ja tyttäremme Kira. Myös anoppini Seija tuli avuksi. Anoppi kantoi levyjä ja me asensimme ne Samin kanssa paikalleen. Sunnuntain puolelle jääneet asensin yhdessä Mikan kanssa, asennus oli nopeaa jo senkin ansiosta kun anoppi jaksoi kantaa lähes kaikki levyt talon sisälle. Iso kiitos siitä. Levyt ovat todella kevyitä, pääsi anoppi tällä kertaa tontilla helpolla. Heh. Tyttäremme Kira teki myös laadunvalvontaa rossipohjan alla juostessaan. Tämä oli ainut paikka johon hänet uskalsi laittaa leikkimään rauhassa. Siellä kun ei ollut teräviä esineitä ja seinät oli ympärillä. Pituutensakin puolesta Kira pystyi juoksemaan alapohjassa aivan vapaasti, eikä tarvinnut väistellä palkkeja. Oli kyllä mukava nähdä tyttären nauttivan leikkimisestä tontilla. Hänellä oli mukana myös leikkilapio ja ämpäri, jolla hän "tasoitti" rossipohjan sepelikerrosta sekä kanteli pikkukiviä ympäriinsä. 


Tyttäremme tarkastamassa työnjälkeä. Ainakaan pahoja haukkuja ei  isi saanut, tosin  pieni poru tuli, kun leikkiminen rossipohjan alla piti lopettaa.

Vinkit levyn asentamiseen:
  1. Liimaa aluksi vain levyjen päädyt kiinni toisiinsa.
  2. Jätä päätyihin 1-2 cm rako, jotta se on helppo täyttää uretaanilla.
  3. Asenna levyt urospontti palkkiväliin, näin keskittäminen onnistuu paremmin edellisen levyn naarasponttiin.
  4. Kun kaikki levyt on asennettu, laita uretaanit päätyihin ja pitkittäissaimoihin.
Uretaanit ja pistoolit saimme siis Rakennuskemialta. Heiltä oli tullut kokonaan uusi tuote, 60 Seconds liimavaahto, josta he pyysivät käyttökokemuksia Finnfoamin rossipohjan asennuksessa. Kiinnitin tällä lähes kaikki levyt toisiinsa, mutta kokeilin myös muita paketissa tulleita uretaaneja. Mainitsemani liimavaahto tarrasi nopeasti ja kiinnitti levyt todella lujasti kiinni toisiinsa. Jouduin ottamaan muutaman rivin levyjä irti hetkellisesti ja yksi levy halkesi pituussuunnassa. Levy, joka oli siis liimattu kyseisellä vaahdolla. 60 Second piti liimauksessa paremmin, kuin Finnfoamin tehtaalla käyttämä liimaus. Levyt on meinaan rakennettu kolmesta 70 mm paksuisesta Finnfoamin palasesta, jotka on liimattu ja pontattu jatkoskohdista. Onneksi olin varannut Finnfoamin rossipohjaeritettä muutaman ylimääräisen. Toinen vaahto, millä liimasin uretaaneja yhteen, oli Styro 753, joka toimi myös hyvin. Tosin ei mielestäni lähellekään yhtä nopeasti, mutta kunnolla kuivuttuaan oli lähes yhtä kovasti kiinni. Tätä käytin lopussa enemmän. Tilkitsin tällä pituussuuntaiset saumat, koska tässä vaahdossa oli mainuttu hyvä elastisuus. Tämä on kuitenkin hengittävässä puurossipohjassa aika tärkeä seikka. Kaikki isommat raot eli päädyt täytin 65 Pistoolivaahdolla, joka oli minulle jo ennestään tuttu. Tätä on tullut käytettyä työmaalla muutama sata pulloa. Tämä on hyvä perusvaahto, jolla onnituu lähes mikä vain.

Kuvassa molemmat uretaanipistoolit, jotka tulivat Rakennuskemialta. Vaikka pistoolien ulkonäkö ja kädensijat olivat erilaiset, oli niiden vaahdotusominaisuudet omasta mielestäni yhtä hyvät. Jos pitää toinen sanoa paremmaksi, niin se on sitten tuo PRO-malli. Sen pistoolin päädyn rakenne ehkä teki siitä hiukan tarkempikäyttöisen.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Uretaanipistooli. Se on pakollinen varuste, jos aikoo itse asentaa saman rossipohjan. Testailin itse eri uretaanivaahtoja, joten kulutus oli ehkä vähän enemmän kuin "normaalisti". Yhdellä uretaanipurkilla sai tehtyä yläpuolen vaahdotuksia valmiiksi 10-13 neliötä. Tähän ei ole laskettu alapuolen uretaanitiivistyksiä, jotka teen kun aikaa on paremmin. Menen sinne alas "sisätöihin" sitten, kun ulkona sataa vetää. Onpahan tontilla yksi kuiva työskentelypaikka tällä hetkellä.

Käsitelkää uretaanipurkkeja varoen. Tässä esimerkki palkkatöistäni siitä miten käy, kun uretaanipurkki räjähtää. Nämä kaikki vaahdot tullut yhdestä purkista. Kun painepulloon tulee pienikin reikä, tekee se purkin kylkeen tekee kivasti sotkua. 

Kokemukset Finnfoam rossipohjaeristeetä (FI-K600) on positiiviset. Jos lähden joskus rakentamaan uudestaan, harkitsen varmasti tämän järjestelmän käyttöä. Heti valmis, kävelyn kestävä lattiapinta on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Se kestää helposti vaikka koko talon puutavaroiden päällenoston. Meillä on nimittäin kaikki runkotavarat lepäämässä rossipohjan päällä tälläkin hetkellä, odottaen rungon pystytystä.


Mikko