Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakennuskemia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakennuskemia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. joulukuuta 2017

Suihkun hyllyjen ja seinän muuraus


Olen aina halunnut suihkuuni kiinteät hyllyt ilman vaarallisia ulkokulmia. Olen nimittäin lopen kyllästynyt kaiken maailman imukuppi- ja kori viritelmiin suihkutiloissa. Ne on mielestäni rumia, eivätkä kestä seinässä. Toteutin omat kiinteät suihkuhyllyt seinän sisälle, näin hyllyt ei aiheuta vaaraa esimerkiksi liukastumisen yhteydessä terävien kulmien takia. Miksei siis rakentaisi kerralla turvallisempaa suihkutilaa ja tietenkin nätimpää, kun hyllyt ei törrötä rakenteiden ulkopuolella. 

Muurasin välisinät Kahi väliseinäpontti-harkoilla (harkon koko 300x85x198). Koska edellisestä muurauskerrasta oli vierähtänyt jo aikaa, oli mukavaa päästä latomaan taas vähän kiviä. Nämä kivet  tosin liimasin uretaanipohjaisella kiviliimalla. "Normaalisti" kahi-harkot asennetaan ohutsaumalaastilla, mutta nykyään työmailla näkee enemmän käytettävän kiviliimoja. Kun muurauksessa käytetään kiviliimaa, vain alin varvi (varvi on kivikerros/kierto) muurataan perinteisesti muurauslaastilla. Lähdetään nyt katsomaan muurausta läpi kuvien kera.

Ensimmäiseksi laitetaan linjalaudat muurauksen nurkkiin. Naapurini oli saanut muuraukset valmiiksi ja sain häneltä valmiit nurkkalaudat. Onneksi, sillä tontilla ei sattunut olemaan yhtään suoraa laudan pätkää linjapuiden tekoa varten. Sahasin puut oikeaan mittaan. Laitoin yläpuun ruuvilla kattoon ja asensin suihkun linjalaudat Unidrain varauksen sisälle laittamaani tiukkaan puusovitteeseen. Jos tiukka sovite ei myöhemmin irtoa muuten, sahaan sen poikki.

Mitoitin ensimmäisen kierroksen suoraan ristiviivalaserilla. Etsin lattiasta kovimman kohdan ja asetin siihen kahikiven. Tämän kiven alle tulee sentin verran muurauslaastia, kaikkiin muihin tulee periaatteessa enemmän. Kun ristiviivalaseri on itsestään tasaava, saa nurkkiin merkittyä helposti oikeat korot. Tein samalla muurausjaon ylös asti. Ja paljastan nyt tähän väliin ettei kuvissa ole "aito muurauslanka". Se olisi muuten helpottanut työtä merkittävästi. Käytin meinaan muurauslankana 3 mm saumanarua, kun semmoinen osui ensimmäisenä käteen narunviritys hetkellä. Ei siinä, hyvin silläkin sai muurattua, kunhan kiristi narua jokaisen varvin välissä. Tuli itsellekin yllätyksenä kuinka paljon saumanaru pystyy venymäään, narun kun pitää pysyä aina luotisuorana!  Jos naru on vähänkään mutkalla tekee se muurauksesta uskomattoman hankalaa tai vähintäänkin kehnoa työnjälkeä.

Ensimmäisen varvin muuraus oli kyllä, kuten aina muurauksessa, sen haastavin osuus. Lisähaastetta normaaliin tuli tämä Unidrain varaus. Kivet tulivat varauksen päälle juuri muutaman sentin verran, syy tähän selviää päivityksen edetessä. Kun jouduin muuraamaan kivet ilmaan, oli pakko kehitää niille pieni tuki kuivumisen ajaksi. Ettei kivi kaadu sisäänpäin ollenkaan. Varsinkin kun muurataan seinää, jonka takaosa jää vain ilmatilaksi ei ole merkitystä jos yksi kivi on "sisällä" pari kolme milliä. Se on kuitenkin helposti paikattavissa tasoitteella, koska kaikki kahiharkkoseinät kuuluu ylitasoittaa.  Jos kivi on edes millin kovana, vaihtoehtona on tasoittaa koko seinän alue millin verran tai hioa tämä yksi kova kivi seinän tasoon.

Tästä kulmasta näkyy hyvin oven saranapuolen muuraus. Sinne tuli tuollainen pieni söpö palanen, joka kiinnitettiin jokaisesta varvista väliseinärankaan teräspannalla. Harkon reikä valettiin täyteen ja asennettiin tietenkin raudat vahvikkeeksi koko matkalle.

Ensimmäisen varvin valmistuttua irroitin suihkujen vesijohdot seinästä ja laitoin ne taivutukseen. Näin saan laitettua ne seuraavan varvin sisään. Lisäksi hahmottelin seinään upotettujen hyllyjen sopivaa jakoa. Helpoimmalla pääsee kun harkkojaon suunnittelee valmiiksi hyllyille sopivaksi.

Ensimmäisen suihkun vesijohdot saatu asetettua paikalleen. Muurauksessa käytetään kuvassa näkyviä hyvin pieniä kiiloja. Näillä saa asennettua kivet varmasti suoraan ja korjattua mahdolliset hammastukset. Kiilat katkaistaan myöhemmin liiman kuivuttua, joten kiven väliin jää kiilanpalanen. Kuten kuvasta voi päätellä, suihkun putket taistelivat vastaan reilusti, joten jouduin laittamaan painoa varvin päälle.

Sitten tulikin mukava yllätys. Ystävämme Mikko soitti ja kertoi olevansa ajamassa työautollaan tonttimme ohi ja aikoi pitää lakisääteisen taukonsa. Sain ainakin vähäsen konkreettista mitoitusta kuormautolle. Haluaisin nimittäin saada tontille parkkitilaa pienelle kuorma-autollekin. Sellaisen parkkipaikka jää tuohon autotallin ja tien väliin.

Ensimmäiset kolme varvia kasattu. Jätin kolmannesta varvista muuraamatta vain yhden kokonaisen kiven. Tietenkin aukon molemmille puolille jäi muutamia millejä tasoitusvaraa. Kaikki hyllyt pitää kuitenkin saada loppujen lopuksi tasoitteella täysin samankokoisiksi. Mikäli aukoista tekee pykälää isommat, helpottuu työskentely myöhemmässä vaiheessa, aina vedeneristyksestä laatoitukseen asti. Mitä ahtaampi kolo, sitä hankalempi se on laatoittaa.

Suunnittelin hyllyjen koon täysin harkkojakoon sopivaksi, eli joka toisesta varvista jäi kivi pois ja joka toisen harkoista leikattiin 1/4 osa pois. Näin hyllyistä tulee varmasti tukevat ja tarpeeksi isot. Hyllyn korkeudeksi tulee 30 cm, leveydeksi 30 cm ja syvyydeksi tietenkin harkon syvyys, eli 8,5 cm. Kuvassa näkyy punaiset Tulppa-märkätilalevyt, joilla teen hyllyjen takaosan.

Tein Tulppa-levystä seinämän hyllyjen taakse, jonka painoin niin alas kun levyrakenne mahtui. Reilusti uretaani liimaa, vaikka rako oli niin tiukka ettei siellä juuri mahtunut mikään enää liikkumaan. Rakenteen leikkauskuvissa oli piirretty ilmaraoksi 17 mm. Jouduin siirtämään hyllyseinän seinärakennetta hiukan, jotta taakse jäi tilaa 40 mm. Näin sinne mahtui juuri ja juuri kaksi Tulppa-levyjä. Tulppa-levy on 20 mm paksu. Kun laittaa jokaiseen palaseen eri kohtaan takaosan soirot. pääsee ilma kulkemaan reilusti hyllyjenkin takana.

Kuten seinästä voi päätellä, liima sotki enemmän kuin liimasi. Kuitenkin jo muutaman minuutin jälkeen ei levyä saanut liikutettua yhtään. Oli tarrannut niin hyvin kiinni, etten saanut levyä laitettua suoraan passilla. Onneksi kyseessä on kuitenkin piiloon jäävä rakenne, eikä sen suoruudella ole merkitystä. Pääasia että  hyllyn takaosa peittyy levyllä. Ilma pääsee kiertämään hyvin seinän takana, lisäksi jokaisen levyn kohdalla laitoin tukirimat eri kohtiin, näin ilma pääsee kertämään myös sivusuunnassa.

Laitoin jokaiseen ulkonurkkaan reikänauhaa, sitä oli jäänyt reilusti yli IV-putkien asenneuksesta. Seinän näkyvällä puolelle pääsi laittamaan muovikiilat tarvittaessa, mutta ulkoseinän puolelle piti sama totetuttaa puukiilalla. Kiila poistettiin heti kun liima oli kovettunut kivikovaksi. Liima meinaan kovettuu kahikiven huokosiin kiin kovin kiinni, etttä kahikivi irtoaa vain palasina seinästä tarpeen niin vaatiessa.

Jokaiseen Tulppa-levysaumaan myös liimavaahtoa. Kyseinen liima ja uretaanipistooli saatiin testiin aivan työmaan alussa Rakennuskemialta. Pakko mainita tuosta pro-mallin pistoolista se, kuinka helppo sillä on saada tasaista ja sotkematonta jälkeä aikaiseksi. Tällä pistoolilla osaisi varmasti kuka tahansa laittaa vaahtoa ilman hirmuista sotkua.
Siinä se seinä nousee.

Valoille, saunansäädin paneelille ja tietenkin pyyhepatterille pitää olla omat varausputket ja pitää tehdä niille reiät valmiiksi. Suurin piirtein tässä vaiheessa meni lopullisesti hermot "linjalankaan" ja nostin sen ylös sivuun ja muurasin silmällä loput. Kuten kirjoitin aikasemmin, sen venyminen oli todella rasittavaa. Jos halusi hyvää jälkeä, piti kiristää varvin aikana kahteen kertaan. Totesin saavani suorempaa jälkeä pienemmällä vaivalla muuraamalla loput silmällä ja passilla. Seinien pituus kun ei ole pitkä, niin linjalangan hyödyt on pienemmät. Jäihän minulla kulmapuutkit paikalleen.

Ylöspäin on muurauksen tie.
Oven ylityspalkin asennusta. Ylityspalkkia ei saa IKINÄ sahata tai työstää. Valitettavasti nettiä selaamalla näin on tehty nimeltä mainitsemattomissa kohteissa. Joten olkaa tarkkoja, kyseinen palkki kantaa kuitenkin koko oven päälle tulevan kuorman. Eihän ketään sitä halua, että palkki hajoaa myöhemmin, kun joku raivopäissään paiskoo ovea? En sano, että se sahattuna helposti hajoaisi, koska se on kuitenkin rakennettu todella kestäväksi. Oikea oppinen tapa on leikata oikean korkuiset kivet palkin alle, jotta palkin saa oikeaan korkeuteen leikkaamattomana.

Oven ylityspalkki toiselta puolelta kuvattuna.

Kapean nurkan valoin betonilla kokonaan täyteen ja asensin raudat koloihin. Lisäksi oviseinällä valoin palkin yläosat yhteen ja raudat sinne myös, jotta sain rakenteesta jäykemmän. Eihän oven päädyssä ollut mitään viistorakennetta, joka estäisi sen liikkumisen sivuttaissuunnassa.

Liima oli pursunnut reilusti, en siinä kuitenkaan halunnut säästellä. Nämä kuitenkin lähti muutamalla pyykäisyllä lastalla kiven sileästä pinnasta.

Sähkövaraus koloihin asensin kojerasiat valmiiksi ja kahiharkkojen välissä menee urassa valmiiksi johdot kurttuputkella. Vedin johdot rasioiden sisään valmiiksi vetojousella. On sähkömiehen helppo tulla vain paikalle ja kytkeä enää katkaisija paikalleen. Rasiat eivät meinanneet pysyä oikeassa syvyydessä, joten liimasin ne paikalleen uretaaniliimalla käyttäen kiiloina muutamia kuivuneita uretaanin palasia. Kaiversin ylimääräiset uretaanit pois noin 2 cm syvyydeltä, jotta siihen päälle sai kunnolla laastia.


Yllä kuva hanakulmien asennuksesta. Tarkempia neuvoja hanakulmien (eli punaisten rasioiden) asennukseen en halua antaa, kyseessä on kuitenkin putkimiehen työt ja näitä ei kannata amatöörien koskaan tehdä. Vaikka kytkeminen onkin helppoa ja nopeaa, yksikin virhe auheuttaa seinien purkamisen ja ison vesivahingon. Mika oli siis apuna tässä työvaiheessa. Parempi on siis antaa sellaisen ihmisen/yrityksen tehdä, jolla on vakuutukset kunnossa, vai mitä? En siis kerro sen tarkkemin tästä työvaiheesta. Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä.

Kerron kuitenkin tarkemmin hanakulmien seinään asennuksesta. Hanakulmien mukana tulleen oman 15 cm välikaapulan jätin seinän sisään ja ulkopuolelle kiinnitin metallisen hanakulmarasian kiinnitysalustan.

Hanakulmien asennusraudan sisäpuolella oli koloset, joihin hanakulmien muovit upposivat. 

Toiselta puolelta asennusrautaa kiinitetäänn putkiosilla hanakulmarasia kiinni.

Seinään piirretään passilla viiva ja laitetaan betoniruuveilla raudat kiinni seinään.

Vielä tarkistus ennen kiinnitystä. Näyttää todella rumalta, jos hanat on eri korossa tai muutenkin vinossa. Korkeus hanoilla on yleensä 100 cm lattian pinnasta hanakulmarasian keskelle. Kuitenkin nämä on täysin asukkaiden itse päätettävissä. Asensin nämä lattiasta 110 cm korkeuteen. On mielestäni mukavempaa, että suihku tulee ylempää eikä suoraan päähän kiinni. Lisäksi on mukavempaa käyttää suihkua, kun se ei ole polvien korkeudessa. Eli jokainen asentaa nämä omien mieltymystensä mukaiseen korkeuteen. Olen kuullut tapauksista, joissa suihkut on asennettu jopa 80 cm korkeuteen, kun perheen kaikki jäsenet olivat alle 160 cm pituisia.

Ennen kun täytin kolot betonilla, laitoin hanakulmarasian taakse hiukan uretaaniliimaa. Täytin käytännössä uretaaniliimalla vesijohdon takaosan ja hanakulmarasian takaosan, sinne kun ei kuitenkaan saa laastia painettua. Parempi laittaa liimaa kuin jättää takaosa tyhjäksi. Eihän se ketään haittaa, että hanakulma on tukevammin kiinni. Kolot voi täyttää lähes millä tahansa laastilla, kunhan lukee laastin ohjetäyttöpaksuudet eikä ylitä niitä. Monesti kolot täytetään työmaalla muuraus- tai korjauslaastilla, niitä kun on aina ylimääräistä tontilla. Korjauslaastilla saa helposti tehtyä tarvittaessa isotkin täytöt seinissä. Onhan näitä koloja joskus valettu täyteen S30 betonillakin, tehty vain valumuotti ympärille ja juoksevampaa kuraa.

Seinien tasoituksen jälkeen alkaa Unidrain-kaivojen asennus. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa päivityksessä.


Lopputulos 


Uhrasin suihkuseinää 23 mm, jotta sain rakennettua varmasti tuulettuvan rakenteen ja sain kaupan päälle neljä hienoa hyllyä pesuaineille (lue: on kiva laskea saunaolut hyllylle suihkuttelun ajaksi. Heh). Melkein tekisi jo mieli julkaista täällä kuva valmiista pesuhuoneesta. Jätän sen kuitenkin tekemättä, jotta blogi etenee aikataulullisesti oikeassa järjestyksessä. Eikä muutenkaan kaikkia herkkuja saa kerralla syödä. Vai kuinka? Olen jo muuutamalta tuttavaltani saanut hyvää palautetta pesuhuoneen ulkonäöstä. Olkaahan siis kuulolla.


Mikko

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Seinien villoitus

Sadepäivä yllätti kesken tuulensuojalevyn asennuksen, joten pääsin asentamaan muutamaan seinään jo villoja. Kun tekee itse  kaiken, pystyy työvaiheita säätelemään hyvin säiden mukaan.


Kantavien seinien ensimmäinen villa pitää loveta, jotta saadaan tiivis liitos. Jos yläpalkin paksuus on viisi senttiä, lovi tehdään neljän tai 4.5 cm kokoiseksi, jotta villa on aina hiukan paksumpi mitä viloitettava väli.

Villoituksessa kannattaa aina pitää mielessä rauhallisuus ja tarkkuus. Jokainen villan palanen on asennettava tiiviisi runkopuiden väliin. Kun runko on tehty K600 jaolla, eli runkotolppien välissä on aina 550mm tilaa. Villan leveys sivusuunnassa on 565mm, eli villa painuu kevyesti kasaan runkotolppien väliin. Näin saadaan varmasti tiivis rakenne, vaikka runko eläisi ja liikkuisi ei lämpövuotoja synny. Jos runkoväli on jossain eri, niin villa leikataan oikean kokoiseksi, eli tiukkaan mittaan lisätään villapalasen koosta riippuen 5-15mm. Mikäli runkotolppien väli on 100mm ei sinne mahtu ikipäivänä 115mm villan palanen nästisti. Eli pieniin väleihin leikkaa villan 5mm kovaksi ja isompiin enemmän, jotta rakenne pysyy tiiviinä myös tulevaisuudessa.


Tässä on Kastellin toimittamat villat. Paroc-villaa tuli kahta eri kokoa, 200mm ja 45mm. Ulkoseinävillaksi on tarkoitettu 200mm paksu villa. 

Villoitus tyylejä on monia. Itse olen oppinut villoittamaan ylhäältä alas, mikäli se vain on mahdollista. Ja siten, että yksi täysi palanen asennetaan alas. Näin asennetaan aluksi kaikki täydet villapalat paikalleen, ennen kuin villoja leikataan. Ja se tärkein; leikattu palanen asennetaan rinnan korkeudelle, koska viimeisen palasen hieromien on paljon ergonomisempaa, kun työskentelykorkeus on oikea. Näin mittaus, leikkaus ja asennus on helpompaa. Ja virheet havaitsee helpommin, kun työskentely tapahtuu silmien korkeudella. Tämä on varsinkin itselleni tärkeää. Eli tehdä asiat "oikeassa" järjestyksessä, etten taas joudu syömään selkäni takia todella vahvoja särkylääkkeitä. Turhaa sitä kroppaa rasittaa jos on helpompikin tapa, joka on opittu jo pikkupoikana vanhan liiton timpureilta. Mitä kokeneempi ammattimies, sitä vähemmän liikettä, mutta silti tapahtuu paljon. Kun tarpeeksi monta tuhatta villapalasta on seiniin asentanut, se sujuu vaikka unissaan ja turhia liikkeitä ei synny.




Yksi tärkeä nippelitieto tulee tässä. Avaa aina useampi paketti kerrallaan, jotta villat kerkeävät "avautumaan" täysin. Koska villat pakataan tiiviisti muovin sisään puristukseen, ne eivät ole täysin oikeiden mittojen mukaisia heti paketin avatessa. Vartin päästä villat rupeavat olemaan jo aika lähellä todellista kokoansa. Yllä olevalla videolla näkyy myös villoituksessa käytettävä villoitusveitsi. Kun useampi villapaali on valmiiksi avattu, on kokoajan villaa "turpoamassa" oikeaan kokoonsa. Se ilma mitä villa vetää sisäänsä on eristeenä yksi parhaimmista. Mikäli villan asentaisi paketista välittömästi seinään, se ei ikinä tule turpoamaan oikeaan kokoonsa.


Kira otti mallia isin villoituksista ja rupesi itse leikkimään seinävillaa.

Meidän kantamattomat seinät villoitin alhaalta ylös asti täysillä palasilla. Siellä villoituksen pitää mennä vähintään puhallusvillan tasolle, eli 50cm kattotuolin alapaarteen yläpuolelle. Eli viimeinen laikattu palanen tulee puhallusvillatilaan ja ei haittaa vaikka villa menisi puhallusvillatason yli.


Jotkut haluavat aina villoittaa ulkoapäin ennen tuulensuojalevyä, jotta villoituksesta saisi tiiviimmän. Sisäpuoleltakin villoitus onnistuu, jos tekniikka on hallussa. Villan asennuksessa otetaan rohkeasti villan kyljistä kiinni ja painetaan "kasaan", näin saadaan villa tasaisesti runkotolppien väliin. Tässä näkyy hyvin se, kuinka tiiviisti villan saa asennettua aivan runkotolpan nurkkiin asti sisäpuoleltakin.

Aluksi villoitin kaikki muut seinät paitsi itäisen seinän, koska siihen en ollut vielä asentanut tuulensuojalevyjä. Ja halusin kuitenkin itsekin työskennellä kuivassa ja villat ei olisi ollut suojattuna ulkoapäin.

Vinkki hukan vähentämiseen; asenna aluksi kaikki täydet palaset paikalleen. jonka jälkeen näät minne kaikkialla joutuu leikkaamaan villaa. Näin hukkaa tulee mahdollisimman vähän, kun villat jota leikataan palasiksi saa heti asennettua ympäri taloa.


Kuvan oikealla puolella olevat  16 pakettia on jäljellä olevat seinävillat.


Pohjoispuolen seinä. Kuvassa näkyy myös työmaaradioni, joka on työskennellessä ihan pakollinen viihdyke.


Eteläpuolen seinä.
Kolmessa seinässä villat paikallaan.

Kun tuulensuojalevyt oli asenettu, pääsin asentamaan villat viimeiseen seinään, eli itä-seinälle.


Viimeinen seinä menossa ja sotkuista on. Vielä kun malttaisi siivota...

Tiivistin kaikkein pienimmät raot uretaanilla, esimerkiksi itäpuolen ikkunoiden yläpuolisen raon. Rako oli kuitenkin noin kaksi senttiä ja syvyyttä sillä oli yhdeksän senttiä. Siihen villan asennus on käytänössä mahdotonta. Ulkopuolelta pystypalkkien taakse on kuitenkin villoitettu erikseen. Jäljelle jäi tämän raon täyttäminen sisäpuolelta, täytin sen siis uretaanilla, joka turpoaa reilusti. Sitä oli jäänyt yli Rakennuskemian lähettämistä uretaanivaahdoista. Joskus olen nähnyt vastaavia paikkoja täytettävän vain "pinnasta", eli reunaan tungetaan hiukan villaa, jotta kolot näyttävät täysiltä. Eli mikäli palkkaat jonkun ulkopuolisen tekemään itsellesi taloa, et menetä mitään jos käyt välillä katsomassa työnjälkeä. Itselle kun tekee tai rakennuttaa, haluaa kuitenkin aina priimaa, vai mitä?


 Kuvassa on vanhin tallessa oleva villaveitseni. Vaikka ruostetta on jo terässä jonkin verran, toimii veitsi käyttötarkoitukseen loistavasti. Vaikka edellisestä teroituskerrasta on kulunut aikaa useampi vuosi. Yli 30cm leveällä terällä on helppo leikata villat haluttuun kokoon. Terässä on vielä oma mitta-asteikko, jota pystyy käyttämään myös hyödyksi.

Ainakin täytyy antaa pisteet villojen laskemisesta. Seinävillaa jäi vain kaksi pakettia yli. Villoitin aika säästäväisesti ja tarkasti, jotta hukkaa tulisi mahdollisimman vähän. Vähän siinä pelossa, että villa loppuisi kesken. Toisin kävi ja ylimääräiset villat sai myytyä eteenpäin muutamalla kympillä. No niillä pääsikin ostamaan tontille lisää talkoojuomia.

Muistakaa, jos itse villoitatte jotain, mennä lämpimään suihkuun ja saunaan. Heh. No ehkä tuo edellinen kannattaa jättää kokeilematta. Nimimerkillä tein sen virheen joskus nuorempana, kun olin ensimmäisiä kertoja raksalla töissä. Villat menevät nimittäin lämpimässä suihkussa ja saunassa ihohuokosiin kunnolla kiinni ja syvälle, ja kutiaa monta päivää. Kylmällä suihkulla saa pestyä villat pois ihosta ilman, että villa kutittaa enää suihkun jälkeen. Aina kaikkia pikku jekkuja pitää apumiehille tehdä, niin ne oppii parhaiten. En minäkään sitä temppua unohda ikinä...



Mikko

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Finnfoam rossipohja

Lauantai ja sunnuntai  22.-23.4.2017



Sisäpuolen täytöt hoituivat nopeasti Neliöxin ammattimiehiltä.

Maanrakentajat saapuivat lauantaiaamuna tekemään sisäpuolen täyttöjä. Tässä täytyy kyllä heti nostaa hattua Neliöx:n toiminnalle. Soitin heille siis eilen ja kysyin onko mahdollsita saada lauantaina sisätäyttöjä tehtyä, jotta pääsisin viikonloppuna itsekin töihin. Ei menisi "vapaa-aikaa" hukkaan ja projekti etenisi tasaisen tappavaan tahtiin. Hän sanoi suoralta kädeltä, että onnistuu ja jos ei, hän vaikka itse ajaa konetta. Vähän kävi sääliksi työmiehiä ketkä komennettiin lauantaiksi töihin, mutta toisaalta ammattimiehet saivat sisätäytöt tehtyä parissa tunnissa. 


Laajakuvaa ennen palkiston asennusta.
Ulkoreunoihin asennettiin 70 mm uretaanieristeet. Lämpöarvoltaan nämä ovat lähes puolet paremmat, kuin kuviin suunnitellut. Levyt sain ylijäämänä pikkuveljeni työmaalta, joten siksi kuvissa on muutamaa eri merkkiä. Näiden lämpöarvot ei juurikaan poikkea toisistaan.

Samaan aikaan kun kaivinkone teki talon sisätäyttöjä ja apumies levitti 70 mm finnfoamit routaeristeiksi, sahasin liimapuupalkkeja oikeisiin mittoihin. Tämä kävi näppärästi moottorisahalla, sahasin puolet palkeista noin tunnissa. Tilasin tarkoituksella "yli pitkät" palkit, jokaisesta palkista jäi noin 10 cm hukkaa. Näin varmistimme, että jokainen palkki on varmasti oikean mittainen. Liian lyhyttä kun ei voi asentaa. Tämä varmistus tuli minun kohdalla maksamaan muutamia kymppejä sekä parin tunnin sahauksen työmaalla. Katsoin tämän kuitenkin olevan kannattava sijoitus. Tämän jälkeen rupesimme pikkuveljeni Samin kanssa kantamaan ja asentamaan niitä paikoilleen. Mika vuorostaan saapui tontille. Hän rupesi sahaamaan muita palkkeja valmiiksi.

Mittauspöytäkirja ja Mikan mopo (huomattavasti paremmassa kunnossa kuin omani. Voi neljän vuoden ikäero selittää.)

Koska palkkeja tuli talon molemmille puolille, nimesin puolet A- ja B-puoliksi. Lisäksi jokainen palkki numeroitiin numeroilla 1-24. Näin saimme kiinnitettyä oikean palkin oikeaan kohtaan. Jätimme kuitenkin neljä palkkia aivan viimeiseksi, nämä neljä palkkia olivat A17, A18, B17 ja B18. Nämä palkit sijaitsevat takan molemmin puolin. Nämä B-puolen palkit olivat pisimmät palkit talossa ja A-puolen lyhyimmät. Mikäli sahauksessa olisi tullut mittavirhe, olisi palkin voinut sahata uudestaan, jotta se sopii takan kohtaan. Kaikki sahaukset kuitenkin onnistuivat täydellisesti, eikä tähän tarvinnut ryhtyä. Varatoimi oli kuitenkin aiheellinen. Palkkien toimitusaika tilauksesta on kuitenkin  noin viikon verran. Tämä olisi hidastanut rossipohjan tekoa aivan liikaa.

Palkiston asennus oli todella nopeaa, kun apuna oli työmaan "oppipoikani" ja rakennusinsinööri 😄

Viimeisiä palkkeja viedään.

Kaikki liimapuupalkit asennettu. Palkit tulivat Metsä Wood kertopuutehtaalta Lohjalta, Liimapuiden koko oli 50mmX400mm, pituutta 4500mm. Nämä sahattiin työmaalla oikeaan mittaansa.

Kulmaraudat ja korkopalaset olimme asentaneet aikasemmin. Palkit vain nostettiin oikeaan kohtaan ja naulattiin ruuvinauloilla kiinni. Nämä vastaavat ankkurinauloja kiinnityksen lujuudessa, mutta näissä on yksi erinomainen hyöty. Ruuvit pystyy avaamaan vahingoittamatta kulmarautaa. Ankkurinaulan irroittaminen tuhoaa lähes aina yhden kulmaraudan. Palkit asennettin aina "tehdassauma" keskelle, ja sahausjäljet sokkeliin päin. Sokkeliin jätettiin kuitenkin rakoa 0,5-1 cm, jotta sen pystyy vaahdottamaan täyteen. Näin ei pääse syntymään yhtään niin kutsuttua kylmäsiltaa, vaan jokainen väli/sauma on eristetty uretaanilla. Palkiston molempiin päätyihin asensimme 70 mm paksut ulevyt pystyyn, jotta liimapuupalkin kylki ei olisi suoraan kiinni sokkelissa eikä tähänkään pääsisi kylmäsiltaa syntymään.

Toisella puolella on kevyemmät kulmaraudat. Toiselle puolelle asennettiin järeämmät pitämään palkit suorassa.

Liimapuupalkkien asennus oli nopeaa ja helppoa, voi sanoa että tuttua hommaa työmailta. Naulasimme palkiston keskeltä palkiston yhteen, jotta se tukevoittaa rakennetta. Huomasimme kuitenkin kulmarautojemme olevan aivan liian kevyet. Hain jälleen K-Rauta 75:sesta tähän järeämmät kulmaraudat. Ostin vahvistetut kulmaraudat kokoa 105x105x3x90. Nämä asensimme jokaisen palkin toiselle puolelle. Palkit tukevoituivat merkittävästi, nyt palkiston päällä kävellessä nämä ei juuri liikahtaneet. 

Kuva on otettu tulevan olohuoneen nurkasta. Alas jätin 50mmx50mm eli niin kutsutun "kakkoskakkosen", jonka asennan palkkien alapuolelle. 
Tämä kuva on otettu tulevan suihkun nurkasta. 

Kulmamakuuhuoneen nurkasta otettu kuva.

Teknisen tilan alta otettu kuva, kuten tekniikan johdoista voi päätellä. Jos joskus rakennan toisen talon, en välttämättä sijoita teknistä tilaa nurkkaan. On meinaan aika ahdasta asentaa tekniikan piuhoja, etenkin kun asentaja näillekkin johdoille on itse blogin kirjoittaja.

Finnfoam FI-K600 eristeen asennuksen pariin pääsin heti palkiston valmistuttua. Perus periaate levyissä on sama kuin laminaatin tai parketin asennuksessakin. Uskon siis, että jokaisella tämän asennus onnistuu. Mikäli on edes joskus asentanut muutaman laminaatin palan. Leikkasimme ensimmäisestä levystä pontin pois, jotta tasainen reuna tuli sokkelia vasten. Tämä on helpompi täyttää uretaanilla. Jokainen levy liimataan uretaanilla pääpontistaan toisiinsa kiinni, viimiseksi tuleva palanen sahataan moottorisahalla oikeaan mittaansa. Ylijäämä palasella alkaa taas seuraava rivi, aivan kuten laminaatissa. Finnfoamin levyn ja laminaatin erona on se, ettei laminaateissa jatkona käytetä alle 30 cm paloja. Levyn kohdalla käytimme kaikki jatkot, yhtä alle 10 cm palaa lukuun ottamatta. Rivin alkuun jä päätyyn jätimme 1-2 cm raon, joka tiivistettiin uretaanilla. Tämän jälkeen vasta tiivistetään uretaanilla levyjen pituussuunnassa oleva raot. Nämä raot vaihtelee 0-1,5 cm välillä. Niiden tiivistys onnistuu kuitenkin nätisti uretaanipistoolilla ja lopputuloksena on valmis rossipohja.


Nap, kops ja ensimmäinen levy paikallaan.

Pieni hymy tulee asentajankin kasvoille kun hommat sujuvat.

Levyt vain painettiin vuorotellen paikalleen. Asennus muutaman palkin väliin tuntui todella tiukalta. Pääty "väkäset", jotka taipuvat sivullepäin painoivat palkkia todella kovaa. Rehellisesti sanottuna otin muutamasta rivistä väkäset kokonaan pois, jotta palkiston sai pidettyä suorassa. Muuta vaikutusta tässä ratkaisussa ei ollut, kun jouduin jälkeenpäin laittamaan alapuolelta enemmän uretaania. Levyjen tiukkuudesta kertoo se, että puiden välinen tila on aina tasan 550 mm. Ja jos väkäsiä ei olisi niin leveys levyllä on siinä kohtaa 540 mm. Väkästen päästä halkaisija on 565 mm. Eli väkäset ovat 15 mm leveemmällä kuin varsinainen asennusaukko. Kun asensi usean levyn, painoi se palkistoa kovempaa. Tämän vuoksi otin muutamasta kohtaa väkäset pois ja sain "nollattua" tilanteen. Jos miettii, että jokaisen levy painaa palkkia yhden millin eteenpäin, viiden palkin jälkeen ollaan jo viisi milliä "pielessä". Tämä tosin oli helppo ratkaista siivekkeiden leikkaamisella. 
Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin säästynyt useemman tunnin pohtimiselta... No tekemällä oppii.


Ensimmäisestä rivistä jätettiin viimeinen palanen asentamatta. Näin teknisen tilan johdotukset on helpompi asentaa ja sinne pääsee helpommin tekemään töitä. Kulku helpottuu  näin merkittävästi.

Isolla suorakulmalla saatiin merkit suoraan. Vanhin ehjä moottorisahani jaksaa edelleen puskea. Ikää sahalla on kohta viisi vuotta. Uudempi "parempi" löytyy jo, mutta luottotyökalut ajetaan kirjaimellisesti loppuun.

Kolmasosa valmiina.

Sunnuntaina satoi aamusta hiukan räntää. Se nosti hieman ketutuskäyrää, mutta ei vaikuttanut muuten työntekoon. Takan kohdalla laitoimme levyt siten, että pääsemme täydellä levyllä takan perustuksen yli. Siksi, ettei levyä tarvitse muuten tukea. Muuten olisimme joutuneet kiinnittämään takan varauksen kylkeen 50x50mm puut, johon levyn reuna nojaa.

Kaikki Finnfoamit paikallaan.
Märät ja kylmät hanskat tekee ihmeitä aikaan... Tunto palasi illemmalla onneksi takaisin.

Ensimmäisten levyjen kohdalla saapui tontille myös emäntä ja tyttäremme Kira. Myös anoppini Seija tuli avuksi. Anoppi kantoi levyjä ja me asensimme ne Samin kanssa paikalleen. Sunnuntain puolelle jääneet asensin yhdessä Mikan kanssa, asennus oli nopeaa jo senkin ansiosta kun anoppi jaksoi kantaa lähes kaikki levyt talon sisälle. Iso kiitos siitä. Levyt ovat todella kevyitä, pääsi anoppi tällä kertaa tontilla helpolla. Heh. Tyttäremme Kira teki myös laadunvalvontaa rossipohjan alla juostessaan. Tämä oli ainut paikka johon hänet uskalsi laittaa leikkimään rauhassa. Siellä kun ei ollut teräviä esineitä ja seinät oli ympärillä. Pituutensakin puolesta Kira pystyi juoksemaan alapohjassa aivan vapaasti, eikä tarvinnut väistellä palkkeja. Oli kyllä mukava nähdä tyttären nauttivan leikkimisestä tontilla. Hänellä oli mukana myös leikkilapio ja ämpäri, jolla hän "tasoitti" rossipohjan sepelikerrosta sekä kanteli pikkukiviä ympäriinsä. 


Tyttäremme tarkastamassa työnjälkeä. Ainakaan pahoja haukkuja ei  isi saanut, tosin  pieni poru tuli, kun leikkiminen rossipohjan alla piti lopettaa.

Vinkit levyn asentamiseen:
  1. Liimaa aluksi vain levyjen päädyt kiinni toisiinsa.
  2. Jätä päätyihin 1-2 cm rako, jotta se on helppo täyttää uretaanilla.
  3. Asenna levyt urospontti palkkiväliin, näin keskittäminen onnistuu paremmin edellisen levyn naarasponttiin.
  4. Kun kaikki levyt on asennettu, laita uretaanit päätyihin ja pitkittäissaimoihin.
Uretaanit ja pistoolit saimme siis Rakennuskemialta. Heiltä oli tullut kokonaan uusi tuote, 60 Seconds liimavaahto, josta he pyysivät käyttökokemuksia Finnfoamin rossipohjan asennuksessa. Kiinnitin tällä lähes kaikki levyt toisiinsa, mutta kokeilin myös muita paketissa tulleita uretaaneja. Mainitsemani liimavaahto tarrasi nopeasti ja kiinnitti levyt todella lujasti kiinni toisiinsa. Jouduin ottamaan muutaman rivin levyjä irti hetkellisesti ja yksi levy halkesi pituussuunnassa. Levy, joka oli siis liimattu kyseisellä vaahdolla. 60 Second piti liimauksessa paremmin, kuin Finnfoamin tehtaalla käyttämä liimaus. Levyt on meinaan rakennettu kolmesta 70 mm paksuisesta Finnfoamin palasesta, jotka on liimattu ja pontattu jatkoskohdista. Onneksi olin varannut Finnfoamin rossipohjaeritettä muutaman ylimääräisen. Toinen vaahto, millä liimasin uretaaneja yhteen, oli Styro 753, joka toimi myös hyvin. Tosin ei mielestäni lähellekään yhtä nopeasti, mutta kunnolla kuivuttuaan oli lähes yhtä kovasti kiinni. Tätä käytin lopussa enemmän. Tilkitsin tällä pituussuuntaiset saumat, koska tässä vaahdossa oli mainuttu hyvä elastisuus. Tämä on kuitenkin hengittävässä puurossipohjassa aika tärkeä seikka. Kaikki isommat raot eli päädyt täytin 65 Pistoolivaahdolla, joka oli minulle jo ennestään tuttu. Tätä on tullut käytettyä työmaalla muutama sata pulloa. Tämä on hyvä perusvaahto, jolla onnituu lähes mikä vain.

Kuvassa molemmat uretaanipistoolit, jotka tulivat Rakennuskemialta. Vaikka pistoolien ulkonäkö ja kädensijat olivat erilaiset, oli niiden vaahdotusominaisuudet omasta mielestäni yhtä hyvät. Jos pitää toinen sanoa paremmaksi, niin se on sitten tuo PRO-malli. Sen pistoolin päädyn rakenne ehkä teki siitä hiukan tarkempikäyttöisen.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Uretaanipistooli. Se on pakollinen varuste, jos aikoo itse asentaa saman rossipohjan. Testailin itse eri uretaanivaahtoja, joten kulutus oli ehkä vähän enemmän kuin "normaalisti". Yhdellä uretaanipurkilla sai tehtyä yläpuolen vaahdotuksia valmiiksi 10-13 neliötä. Tähän ei ole laskettu alapuolen uretaanitiivistyksiä, jotka teen kun aikaa on paremmin. Menen sinne alas "sisätöihin" sitten, kun ulkona sataa vetää. Onpahan tontilla yksi kuiva työskentelypaikka tällä hetkellä.

Käsitelkää uretaanipurkkeja varoen. Tässä esimerkki palkkatöistäni siitä miten käy, kun uretaanipurkki räjähtää. Nämä kaikki vaahdot tullut yhdestä purkista. Kun painepulloon tulee pienikin reikä, tekee se purkin kylkeen tekee kivasti sotkua. 

Kokemukset Finnfoam rossipohjaeristeetä (FI-K600) on positiiviset. Jos lähden joskus rakentamaan uudestaan, harkitsen varmasti tämän järjestelmän käyttöä. Heti valmis, kävelyn kestävä lattiapinta on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Se kestää helposti vaikka koko talon puutavaroiden päällenoston. Meillä on nimittäin kaikki runkotavarat lepäämässä rossipohjan päällä tälläkin hetkellä, odottaen rungon pystytystä.


Mikko