Näytetään tekstit, joissa on tunniste valupäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valupäivä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kuninkaallinen betonilattia


Betonikuninkaat saapuivat aamulla sovittuna aikana. Ja onneksemme sattui upea sää, saatiin siis autotallikin valettua samalla kertaa.

Kävimme aamulla kaadot läpi valumiesten kanssa. Eli mihin tiloihin kaadot tulevat ja kuinka jyrkät kaadoista halutaan. Kävimme myös ne alueet läpi, joihon tulee pinnoite. Sirotteeksi valitsimme MasterTop 100, värisävysssä "French gray". Tämän jälkeen valumiehet ryhtyivät hommiin. Itse olen tehnyt vain muutaman parinkymmenen neliön lattian, mutta en kuitenkaan halunnut lähteä harjoittelemaan näin ison lattian kanssa. Etenkin kun kyseessä on valmis lattiapinta. Ammattitaitoa on myös se, että osaa sanoa rehellisesti sen mitä ei osaa tehdä.

Sisälämpötila ja kosteus välittömästi valun aloituksen jälkeen. Ennen kun betonia oli talon sisällä, ilmankosteus oli noin 40%. Normaali huoneilman kosteus on 25-45%. Päivän aikana lämpötila nousikin sitten +35 asteeseen.

Pidemmittä puheitta laitetaan tähän väliin video meidän lattiavalusta. Kuvasimme sen ystävämme GoPro hero4-kameralla. On muuten minun ensimmäinen tämän kaltaisen videon kuvaus ja editointi. En väitä, että homma meni niiden osalta aivan täydellisesti. Mutta kaiken voi oppia, jos vain halua ja motivaatiota on tarpeeksi. Joku on jo saattanut bongata videon Youtubesta. 




Miksi siis betonilattia?


MasterTop 100 on kuivasirote, jonka kulutuskestävyys on huippuluokkaa. Sillä tehdään pääsääntöisesti tuotantohallien, logistiikkakeskusten ja kauppahallien lattioita. Autotalleissa kyseinen tuote on ollut jo pidempään tunnettu, koska kuivasirotteella saadaan kovempi ja kestävempi pinta, kuin perinteisillä epoksimaaleilla. Kuivasirote sisältää vähemmän myrkkyjä kuin epoksipinnoitteet ja kuivasirotteen asennus on huomattavasti halvempaa kuin epoksin. Hintaero riippuu epoksilattiamateriaaleista, mutta se on kuitenkin vähintään tuplat kalliimpi mitä kuivasirote. Tämän takia sirotelattiat ovat olleet suosittuja autotalleissa jo kauan ennen kuin sirotelattiat tulivat muotiin omakotitaloihin.

Sirotteen ansiosta lattian pintaan tulee 3-4 mm paksu, todella kova pinta. Pinta kestää hyvin vaikka nastarenkailla ajelun, joten sen pitäisi riittää tämmöisen nuoren lapsiperheen käyttöön vähintäänkin kohtalaisen hyvin. Ei sitä tiedä mitä kaikkea pieni tyttäremme keksii. Kantaa kiviä sisälle tai harjoittelee luistimilla sirklausta betonin päällä. No ei vaineskaan. Lattian pitää kuitenkin kestää temput ja leikit, vaikka olisivat yhtä villejä kuin isällänsä... Tämän lisäksi lattia kestää vettä! Se oli meille yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja se viimeinen niitti lattian valitsemisvaiheessa. Nimimerkillä  tytär on jo elämänsä aikana "tuhonnut" pari kohtaa lattiasta, kiitos vuotavan alaleuan tai muun sähläämisen. Tosin eikös se kuulu elämään? Helpompi on tehdä sellainen lattia, joka kestää elämisen jäljet. Kun lapset on riittävän isoja tai mielipide lattiasta muuttuu, voi betonilattian päälle asentaa parketin, laminaatin tai minkä tahansa lattiamateriaalin. 

Energiataloudellisuus on se, mitä kovin moni ei tajua välttämättä ajatella lattian valintavaiheessa. Rehellisyyden nimissä meillä se ei vaikuttanut valintaan ja päätökseen pätkääkään. Betonilattian muut edut olivat riittävä peruste valinnalle. Mutta takaisin asiaan. Otetaan esimerkeistä paras, eli parkettilattia. Laadukas parketti on paksuudeltaan noin 20 mm ja tunnetusti puu on vähintäänkin hyvä eristemateriaali. Lisäksi parkettilattian (myös laminaatin) alle joutuu asentamaan aina askeläänieristeen. Nämä yhdessä eristävät lämpöä jo merkittävästi, siten että ero pitäisi näkyä sähkölaskussa. Tosin tämän pääsisimme näkemään vain, jos asentaisimme parketin lattiaan muutaman vuoden asumisen jälkeen.

Betonilattian "pinnoitusta" emme ole vielä päättäneet, koska vaihtoehtoja on monia. Silikaattikäsittely on varmasti käytetyin, muita vaihtoehtoja on lakka ja vaha. Betonilattia on pakko käsitellä ennen käyttöönottoa, jotta siitä ei irtoa betonipölyä huoneilmaan. Käsittely tehdään heti betonilattian hionnan ja kiillotuksen jälkeen. Tämän ajattelin tehdä itse. Betonikuninkaat lupasivat vuokrata laitteet ja antaa vinkit niiden käyttöön. Lakka on silikaattikäsittelyn jälkeen yleisin vaihtoehto ja niitä saa usealla eri kiiltoasteella (matta, satiini, kiiltävä). Lakan huonoin puoli (omasta mielestäni) on se, että lakkaus vie betonipinnasta sen betonin tunnun. Rakkaus betoniin on tullut varmaan osittain töiden puolesta, mutta betonipinta tuntuu mukavalta. Olemme miettineet eniten eri vaha vaihtoehtoja. Betonilattian vahan ylläpito kuulostaa ainakin helpolta. Aina kun lattiaa moppaa, laitetaan pesuveteen hiukan vahaa sekaan. Näin pintaan tulee aina ohut kerros vahaa pesun yhteydessä. Meitä kiinnostaa myös silikaattikäsittely, koska se kovettaa betonin pinnan. Pinnan puhtaanapito on helppoa, koska epäpuhtaudet ei käsittelyn avulla pääse betonin huokosiin. Tosin näistä pitää vielä keskustella ammattilaisten kanssa. Halutaan kuulla, mitä he suosittelevat ja mikä olisi käytännöllisin ratkaisu meidän tarpeisiin.


Betonilattian tekemisen perusteet


Tasolaaseri asetetaan paikkaan, jossa sitä ei tarvitse siirtää mieluiten kertaakaan koko valun aikana. Tasolaaserilla otetaan valun valmis pintakorko "kiinni". Tämä käy helpoiten, jos oven karmiin on merkitty tonnin korko (1000mm valmiista lattiapinnasta, yksi korkomerkki riittää). Tämän jälkeen lattiavalu aloitetaan valupenkkien teolla. Valupenkit linearisoidaan suoriksi oikeaan korkoon. Valupenkkien etäisyys on aina maksimissaan lineaarin etäisyys, eli yleensä maksimissaan kolmen metrin luokkaa. Tämän jälkeen valupenkkien välinen alue täytetään betonilla. Nyt lineaarimies pääsee tasaamaan betonin valupenkkien väliin. Yleensä hänen takana kulkee mies betonikolan kanssa. Kolamies tasaa pinnan karkeasti. Näin valumiehen työ on nopeaa, eikä tule isoja koloja, missä betoni olisi alle valupenkkien. Kolamies myös ottaa ylimääräiset betonit sivuun, mitkä lineaarimies on työntänyt sivuun. Käytännössä lattiavaluun tarvitsee aina kaksi tekijää. Toinen letkuttaa ja tekee valupukit, toinen hoitaa linearisoinnin. Mikäli on vielä kolmas tekijä, nopeuttaa se linearisointia merkittävästi.

Kuvassa näkyy hyvin valupenkkien teko. Lineaarimies tasaa itse betonin betonikolalla ennen kuin lähtee linearisoimaan.
Arkieteinen ja tekninen tila linearisoitu. Pienet kuipat eivät tässä vaiheessa haittaa menoa. Ne häviävät kun pinta hierretään ja liipataan tasaiseksi.
Ensimmäinen valupukkien väli saatu täyteen ja linearisoitua. 
Nyt he tekevätt loput lattiasta olohuoneesta etuovelle päin.

Näin edetään koko talon läpi. Riippuen talon muodosta ja valumiehien tyyleistä, aloituskohdalla ei sinänsä ole merkitystä. Aloituskohdan lähettyvillä on yleensä oviaukko auki, josta valumiehet pääsevät heti liippailemaan lattian pintaa, kun se kovettuu kävelyn kestäväksi. Mikäli haluaa helpottaa valumiesten työtä, olisi hyvä jättää vaikka muutamakin oviaukko auki.

Tässä videopätkä Instagramista, jossa näkyy hyvin työskentely sekä lineaarimiehen ja kolamiehen yhteistyö.



Jouduin välissä käymään hoitamassa työasioita. Palatessani betonikuninkaat olivat jo lähettäneet betoniautot pois ja enää oli jäljellä vain pintojen tekoa. Kuvassa autotallin lattia linearisoitu. Jätin tarkoituksella takaosan kaadot tasaiseksi. Sinne on siis mahdollisuus asentaa väliseinä jälkikäteen ilman, että kaadot vaikuttaisivat asiaan. Heti kuvan etuosassa näkyy maalammön tarkastuskaivo, joka on jätetty 5mm valupinnan yläpuolelle. Näin mahdolliset auton mukana tulleet vedet ei valu maalämpökaivoon, vaan ohjautuvat kaupungin viemäriverkkoon.

Lämpötila vain nousi päivän mittaan.

Linearisoinnin jälkeen odotetaan tunti, pari, ennen kun betonin pinta kestää liippauksen. Yleensä ennen liippausta pinta ajetaan läpi kertaalleen "kopterilla" (betonihierrin tämän virallinen nimi, piti itsekin googlettaa, niin vähän työmaalla käyteään virallista nimeä). Liippaus tapahtuu yleensä Finnfoam levypalasten tai vastaavien, ei murentuvien levyjen avustuksella. Lattiamiehellä on kaksi foamin palaa, jolla hän pääsee kävelemään lattian päällä ilman, että betoniin tulee isompia jälkiä. Hän hieroo aluksi hiertämällä (mikäli lattia ajettu läpi kopterilla, hiertämisen tarve vähenee) nesteen pintaan, jonka jälkeen hän liippaa teräsliipalla pinnan tasaiseksi. Mikäli lattia on kerennyt kuivua liikaa tai lattia-alue on iso, on hänellä vesiämpäri mukana, josta hän roiskii vettä betonin pintaan. Näin saadaan keinotekoisesti pinta kosteammaksi. Näin saadaan nätimpi pinta, vaikka betoni kovettuu "liian nopeasti". Kaatolattiat (pesuhuoneet) tehdään lähes aina liippauspinnalla, jolla varmistetaan kaatojen oikea suunta. Mikäli lattialle tulee laminaatti tai parketti, lattia liipataan läpi kertaalleen. Tämän jälkeen lattia on valmis.



Nyt ei enää päässyt sisälle kuvaamaan, vaan loput kuvat on otettu oviaukosta. Onneksi GoPro hoiti oman osuutensa talon sisällä vähintäänkin hyvin. Kuvassa on menossa pinnan hierto kopterilla.

Mikäli betonin pinta rupeaa kovettumaan/kuivumaan liian nopeasti, voi betonin pintaa kastella ja ajaa yli kopterilla. Näin saadaan betonilattialle enemmän työskentelyaikaa. Mikäli pinta kovettuu liian kovaksi, ei lisäajan "ostaminen" kopterilla ja vedellä onnistu. Vettä ei missään vaiheessa saa laittaa liikaa, koska betonin kovuus kärsii. Vedellä on tarkoitus vain kostuttaa pintaa ja saada se työskenneltävään kuntoon. Kuten meidän tapauksessa, sisätiloissa oli iltapäivällä 35 astetta plussaa... Jouduttiin vettä käyttämään useammankin kerran.

Kuva sirotesäkistä.
Makuuhuoneessa ja arkieteisessä sirote on levitetty pintaan tasaisesti. Sirote näyttää tässä kohtaa paljon tummemmalta kuin  betoniin "sekoitettuna".
Kuivasirote levitettynä myös autotalliin.

Näiden työvaiheiden jälkeen tulee vasta sirotepinnoituksen laitto. Voisi kuvitella, että se on hankala työvaihe, mutta toisin kuitenkin on. Todellisuudessa työnnellään betonikolalla  ja levitetään jauho lattialle.  Jauhoa levitetää pintaan muutaman millin kerros. Kun sirote on levitetty kaikkialle, minne valmis betonilattia tulee, ajetaan se yli kopterilla kolmesta neljään kertaa. Meidän tilanteessa joka hierrolla piti käyttää vettä kostukkeena. Aina hiertojen välissä täytyy pitää pieni tauko. Tarkoitus on sekoittaa betonista nouseva betoniliima kuivasirotteeseen. Samalla sirotteen väri ja jauho sekoittuu pintabetoniin värjäten betonin oikean sävyiseksi. Samalla sirotteen avulla saadaan todella kestävä ja kova pinta aikaseksi.

Arkieteinen ensimmäisten kopteri pyöräytysten jälkeen. Värisävy muuttui heti vaaleammaksi. Oikeassa reunassa näkyy vessan lattian perinteinen sävyttämättömän betonin väri.

Lattian pinta paranee jokaisen kopteri pyöräytyksen jälkeen, aina vain tulee tasaisempaa.
Talon lattian viimeiset hierrot on tehty. Vaaleammat kohdat, jotka on tulleet koneen pyröräytyskohdasa, on betoniliimaa. Ne kaikki lähtevät pois, kun lattia hiotaan vielä ennen käyttöönottoa. Samalla betonin värisävy hiukan tasaantuu. Mikäli siis niitä on jälkihoidon aikana tullut.
Tässä näkyy kuinka tasaiseksi lattian saa pelkällä kopterilla ja valumiesten kovalla ammattitaidolla. Näin kiiltäväksi lattia ei kuitenkaan jää, eikä näin peilimäiseksi. Lopullinen kiilto ja sävy saadaan kiillotuksella ja betonin pintakäsittely aineilla.
Valumiehet jäivät vielä viimeistelemään autotallin lattiaa. Itse lähdin hyvillä mielin hakemaan tarvikkeita seuraavaa päivää varten.

Jälkihoito ja suojaus


Heti aamulla otettu kuva ennen suojausten laittoa.
Imuroin roiskeet ja kaiken irtonaisen betonin.
Ja kastellaan betoni reilulla kädellä.
Levitetään suodatinkangas, itse tein tilan kahdessa osassa. Näin muovit ja suodatinkangas on helpompi asentaa yksin.
Ja lisää vettä.

Muovit märkien suodatinkankaiden päälle.

Ja jälleen lisää vettä loppuosalle. 
Tein suodatinkankaaseen vain reiän läpivientien kohdalla. Muovin leikkasin tarkemmin reiän kokoiseksi.
Muovit asennettu.
Kovalevyt sisälle.

Suojasin kovalevyllä vain ne alueet, joissa on desingbetonilattia. Muihin tiloihin tulee laatat, joten kolhut ja naarmut ei niissä haittaa ollenkaan.

Valun jälkeisenä päivänä imuroin lattialta betonin muruset ja sirotteen reuna-alueille muodostuneet jauhokasat. Lähinnä siksi, ettei sotkua tulisi hirveästi lattiaa kastelessa. Eikä isommat muruset myöskään hajota muovia sen päällä kävellessä. Aluksi lattia kastellaan huolellisesti, tässä kohtaa "less is more" ei sitten toimi! Itse tuli kannettua naapurista vettä kanisteritolkulla ja ei muuten ole varastettua vettä. Viskipullolla on vedet maksettu. Kuten ensimmäisissä blogiteskteissä on mainittu, pullolla alkoholia on huomattavasti suurempi merkitys kuin samalla summalla käteistä. Lisäksi helpottaa elämää, kun pitää naapurisuhteet hyvinä. Iso kiitos vielä naapurille vesien annosta. Lattiapinta-ala sisällä on noin 122 neliötä. Kannoin siihen noin 60-80 litraa vettä, jotka kaadoin betonin päälle. Kastellun betonilattian päälle levitin lattiamiesten "salaisen aseen" eli suodatinkankaan. Samaa suodatinkangasta käytetään maanrakennustöissä ja maamassojen erottelussa, ettei kiviainekset mene sekaisin. Suodatinkankaan paras ominaisuus on sen veden imevyys ja luovutuskyky. Kangas taas kasteltiin tasaisesti, kaadoin vettä suodatinkankaan päälle suurinpiirtein saman verran kuin paljaalle betonille. Märän suodatinkankaan päälle levitetään vielä rakennusmuovi. Mikäli rakennusmuovin päällä tulee liikuttua, suosittelen ehdottomasti ostamaan kovalevyjä lattian suojaksi. Meillä kovalevyt maksoi noin 150€. Tämä on pieni sijoitus siitä, että varmistetaan parempi lopputulos betonille. Kovalevyjä ei saa teipata millään toisiinsa kiinni, vaan ne asennetaan puskuuun, eli levyn saumat kiinni toisiinsa vierekkäin. Mikäli saumat teippaa, jää teippien saumat helposti näkyviin betonin kuivuessa. Kovalevy estää muovin rikkoutumisen ja reikien synnyn. Jos muoviin tulee reikiä, kuivuu betoni reiän kohdalta nopeammin. Ja huonoimmassa tapauksessa lattia jää siltä kohdalta eri sävyiseksi.

Aamulla oli talossa kunnon "kasvihuone" fiilis. Aivan julmetun kostea ja lämmin keli. Tämmöisien "kotimittaririen" lukemat tuppaa heittelemään näin isoissa kosteusprosenteissa. Todellisuudessa kosteus sisällä oli varmaankin vielä korkeampi, koska katon höyrysulkuun oli kerääntynyt aika paljon vettä.

Päivän edetessä kosteusprosentti laski, koska kosteus saatiin pidettuä lattiassa muovien avulla. Kun kosteusprosentti pieneni, ilma vaihtui paremmin, koska poistin ikkunoista suojamuoveja. Olo oli kuin tropiikissa, kun päälle "satoi" pienen pientä pisaraa. 

Maltti on valttia, etenkin suojaustöissä! Mikäli lattia kuivuu liian nopeasti, tulee halkeamia väistämättä. Valun jälkeiset kaksi viikkoa on kaikista kriittisimmät. Minulle neuvottiin, että muovit saa poistaa lattiasta vasta kahden viikon jälkeen. Odotin kuitenkin varmuuden vuoksi lähes kolme viikkoa. Muovin poistolla on tarkoitus saada ylimääräinen kosteus poistettua betonista. Laitoin silti suodatinkankaan ja kovalevyt takaisin kaikille sirotetuille pinnoille, ettei niille alueille  tulisi kolhuja tai isoja naarmuja. Lattian kovuus kasvaa päivä päivältä, samaan aikaan halkeamis riski pienenee. 

Suodatinkangas vinkki oli kyllä aivan super hyödyllinen, Joten suosittelen sen käyttämistä kaikille betonilattian tekijöille. Koska lattian saa heti tarpeeksi kosteaksi, ja suodatin kangas luovuttaa betoniin vettä tarpeen mukaan. Joskus olen joutunut kastelemaan uudestaan lattiaa, mikäli lattialla on ollut vain muovit. Suodatin kankaalla ja reilulla kastelulla ei varmasti joudu uudestaan lattiaa kastelemaan, eikä muoviin tule niin helposti reikiä kun välissä on märkä suodatin kangas.

Sitten yksi kauhutarina malttamattoman rakentajan betonilattiavalusta, jonka olen kuullut toisilta valumiehiltä. En tiedä onko tarina totta vai tarua, mutta ainakin se voi toimia varoittavana esimerkkinä. Se menee näin:

Pariskunta oli palkannut firman tekemään lattiavalun ja tarvittavat jälkihoidot. No lattia oli jo muutaman päivän ollut muovien alla, kunnes perheen emäntä kävi talolla kavereidensa kanssa. Ja halusi tietenkin esitellä kavereilleen heidän hienoa betonilattiaa. Hän otti puukon ja laikkasi keskelle olohuoneen lattiaa pitkän viillon, josta päästi kurkkimaan valmista lattiapintaa. He käänsivät samalla lieppeet sivuun molemmin puolin, jotta lattian näkee lattian. No hyvältähän se näytti ja halkeamia ei näkynyt. Naiset lähtivät tontilta. He eivät kuitenkaan suojanneet viiltoa millään tavalla, saati kääntäneet liepeitä takaisin... No kun lattiasta poistettiin muovit, paljastui keskeltä olohuonetta reilun metrin kokoinen, kirkkoveneen muotoinen, eri sävyinen läntti. Lattia oli päässyt kuivumaan tästä viillosta ja ympäriltä reilusti nopeammin kuin muualta. Eri sävy ei lähtenyt pois edes hiomalla.

Tarina ei kerro sitä, miten ongema saatiin ratkaistua, vai tunteeko joku lukija nyt piston sydämessään ja katsoo olohuoneen lattiaansa alahuuli väpättäen. Tarinan opetus on tärkeä. Sinne suojausten alle ei piru vie mennä kurkkimaan! Lattiaa ehtii kyllä tuijotella kavereiden kanssa ihan tarpeeksi monta vuotta. Mikäli on pakko jostain kurkata, raottaa suojauksia reunasta. Mutta täytyy muistaa laittaa suojaukset samantien kunnolla takaisin. Mikäli lattiassa on halkeamia, ei niille voi tehdä mitään ennen kuin lattia on kuivunut kunnolla. Eli vielä kerran; maltti on valttia. Ainakaan meidän lattiassa ei ole vielä näkynyt halkeamia, (kävin koputtamassa puuta tässä välissä). Lopputulos kuitenkin paljastuu itsellenikin vasta, kun poistan lattiasta viimeiset suojaukset ja sitä aletaan hiomaan. Lattian hionnalle paras aika on kuulemma seinien pohjamaalauksen jälkeen.

Perinteinen nyrkkisääntö on, että betonilattia kuivuu sentin per viikko jos olosuhteet ovat ideaalit. Ennen kuin lattiamateriaaleja pinnoitetaan, pitää kuitenkin varmistaa tarpeellinen kuivuminen. Helpoin tapa testata lattiassa jäljellä oleva kosteus, on leikatata (metri kertaa metri) rakennusmuovin palanen ja teipataan se keskelle lattiaa. Mikäli vuorokauden päästä muovin sisällä on kosteutta, ei lattiaa voi pinnoittaa vielä millään materiaalilla. Tämä on siis vanhanaikainen "mittauskeino". Nykyään käytetään kosteusmittausantureita suoraan betonista, jolla varmistetaan betonin kuivuus. Mittaus on tarkempi, mutta mikäli muovin alle ei tule tippaakaan vettä vuorokauden sisällä, on lattia kuivunut riittävästi pinnoittamista varten. Menetelmä perustuu kosteuden haihtumiseen ja suurin osa siitä haihtuu betonista ylöspäin.


Kuinka paljon betonilattia maksaa?


Otetaan malliesimerkiksi omakotitalo, jossa on 100 neliötä lattiaa ja koko lattia tulee sirotepinnalla (sauna ja suihku olisi siis eri rakennuksessa). Lattiavalun paksuus on kahdeksan senttiä. Eli betonia menee kahdeksan kuutiota. Ja koko lattia tulee koneliipatulla (kopteri) pinnalla ja kuiva sirotteen kanssa. Betonikuninkaiden sivuilla on hinnasto, jonka mukaan teen laskutoimituksen. Sirotteen hinnan saa kysymällä, yleensä se on 6-8 euron välissä per neliö. Laskennassa käytän seitsemän euron hintaa. Rakennusalalla ilmoitetut työn hinnat ovat läes aina +ALV. Eli hinnan perässä tulee aina tuo sama teksi, joten lasketaan mekin se tähän mukaan.

Kahdeksan kuutiota betonia 1 112 €
Konetyöstettyä lattiapintaa 100 neliötä 1 195 €
MasterTop 100 neliötä 700 €

Yhteensä: 3 007 €
ALV:in kanssa: 3 728,68 €

Otetaan sitten vertailun vuoksi samanlainen betonilattia, johon ei tule pinnoitetta ja pinta tehdään käsin hiertämällä.

Kahdeksan kuutiota betonia 1 112 €
Vaihtoehto a. Käsin liipattu pinta 100 neliötä 595 €
Vaihtoehto b. Konehierto ja käsinliipattu pinta 100 neliötä 795 €

a. Yhteensä 1 707 €
                    ALV:in kanssa 2 116,68 €

b. Yhteensä 1 907 €
                   ALV:in kanssa 2 364,68 €

Tällä laskulla saadaan karkeasti hintaluokkaa esille. Kuten luvuista näkee, pinnoitteen hinta verrattuna lattiaan, jonka päälle tulee parketti tai laminaatti, on 1 364-1 612 euroa enemmän kuin normaali lattiavalu. Eli neliö hinnaksi jää 13,64-16,12 euroa. Kyseessä ei ole vielä täysin valmis pinta, vaan hiominen ja loppukäsittelyt vievät oman osuutensa. Betonilattia maksaa kuitenkin jonkin verran ennemmän kuin perinteinen lattiavalu. Netissä näkyvät hinnat ovat yleensä suuntaa antavia. Muista siis kysyä tarjous useammalta yritykseltä. Eli taas perinteinen nyrkkisääntö; kysy aina vähintään kolme tarjousta ennen kun valitset toimittajan.

Meillä meni betonia reilusti enemmän kuin yläpuolen laskennassa, koska lattiakin oli paksumpi. Autotalli tehtiin myös kuivasirotteella. Hinta oli siis korkeampi, mutta olemme tosi lyytyväisiä lopputulokseen. Hyvää kun on helppo suositella.


PS. Jos joku blogin lukijoista harkitsee betonilattiaa, laita vaan meille viestiä ja tule käymään kahvilla. Pidetään peukkuja, että lattiasta tulee niin nätti, jotta sitä kehtaa esitellä muillekin. Pakko antaa erityiskiitos Betonikuninkaiden vanhimmalle valumiehelle. Kaveri painoi talon sisällä usean tunnin töitä putkeen (sisälämpötila +35c). Jo ovelta katsominen sai hien nousemaan pintaan, kuin saunassa olisi ollut vaatteet päällä. Vanhemman kaverin ammattitaito oli jotain aivan omaa luokkaansa, ihan kateeksi käy. Ehkä minäkin osaan tuon homman vielä joskus...



Mikko

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Anturat ja sokkeli alle viikossa


Olipahan taas kiireinen viikko. Työmaa on muuttunut viikossa soramontusta miehen korkuiseksi betonisokkeliksi ja 60cmx60cm aukoista kuljetaan talon sisälle. Työmäärä ei varmasti jätä ketään lukiaa kylmäksi. 

Sunnuntai 9.4.2017


Kävimme nostamassa ensimmäisen varvin (varvi = kerros) valuharkot valmiiksi, jotta niiden asennus onnistuisi mahdollisimman nopeasti kosteaan betoniin. Eikä niiden naputteluun menisi liikaa aikaa. 

Tässä vinkki: aseta muotin päälle koolingit. Ne kestävät usean tiilin painon eikä itse tarvitse hyppiä anturoiden yli painavien kivien kanssa.  Meillä oli anturamuotin päällä parhaimmillaan yli 300 kg painoa eikä muotti ollut siitä moksiskaan.

Sunnuntain laajakuva.

Maanantai 10.4.2017


Kuvassa näkyy pääsähkökeskuksen kuparikaapelit, jotka on asennettu kiertämään anturan ympäri. Mikäli joskus haluaa tehdä pihatöitä kaivurin kanssa, ei tarvitse pelätä maadoituskaapelin rikkoutumista.

Pumppu tuli aamuulla seitsemältä sovitusti työmaalle, yleensä aamuvaluissa pumput tulee ajoissa. Iltapäivävaluissa pystyn laskemaan yhden käden sormilla ajoissa tulleet pumput. Olen kuitenkin tehnyt monia satoja valuja. Kun ensimmäinen betoniauto oli tyhjennetty muotteihin, heräsi pieni epäilys omaan matikkapäähän. Onneksi ihan turhaan. Muotit tulivat toisesta betoniautosta täyteen ja jäi laskemani puoli mottiakin yli. Karkea keskihinta pumpatulla betonilla per kuutio on 100 euron luokkaa. Tosin kuljetus haukkaa summasta reilusti yli puolet. Tästä syystä suosittelen aina tilaamaan yhden kuution ylimääräistä. Mikäli joudut tilaamaan jälkeenpäin yhden kuution verran (eli betonitehtaan pienimmän toimitettavan määrän), tulee kulut olemaan vähintään 150 euroa. Erilaiset muuttujat ovat tyypillisiä työmaalla, joten betonia saattaa mennä enemmän kun aluksi on laskennallisesti ajateltu. Normaalin pumppuauton putkistoon ja auton perään jää aina 300-500 litsaa betonia riippuen pumpun koosta. Betonia roiskuu myös muottien ohi jonkun verran. Ja välillä se pahin mahdollinen tapahtuu, eli muotin kulma hieman repsottaa ja betonia valuu sitä kautta hukkaan pari sataa litraa. Näissä tilanteissa odottelu on tuhottoman kallista. Meillä valussa kesti kokonaisuudessaan aikaa tasan tunnin verran.

Ensimmäinen betoniauto peruuttaa pumpulle. 

Valun jälkeen viritimme viimeisen kerran linjapukkeihin langat ja merkitsimme talon kulmapisteet luodin avulla märkään betoniin. Talon linjapukit ovat talon valmiin ulkopinnan merkeissä. Tästä mittasimme valuharkkojen paikat leikkauskuvia apuna käyttäen. Kun valuharkoille oli merkattu linjat, löimme naulat muotteihin ensimmäisen harkon yläpintaan. Tästä viritimme langat talon ulkoseinille. Tämän jälkeen tarkastimme talon ristimitan, joka osottautui 0,5 cm sisälle. Eli tulos oli lähes täydellinen. Siitä parantaminen olisi aiheuttanut vain tuhottomasti työtunteja ja ei olisi välttämättä parantunut kuin muutaman millimetrin.


Aloitimme kulmakivistä. Naputtelimme ne kumivasaralla oikeaan korkoon ja kiinni linjalankaan. Passia yritimme myös tässä vaiheessa käyttää, kunnes tajusimme ettei siitä ollut hyötyä ollenkaan. Joka kerta kun naputtelit viereen uutta kiveä, kallistui edellinen kivi eri suuntaan. Tästä syystä kävimme lopussa kaikki passin kanssa uudestaan läpi, keskityimme aluksi saamaan kaikki kivet linjalangan mukaisesti. Valoimme suunnitelmien mukaan talon anturan viisi senttiä kovaksi, jotta naputtelemalla ensimmäinen harkkovarvi  olisi mahdollisimmana helppo asentaa paikalleen. Autotalli valettiin kaksi senttiä kovaksi, joka oli ensimmäisen varvin kannalta huomattavasti nopeampi asentaa. Kun ulkokierto oli asennettu, mittasimme talon sisälle tulevan kantavan palkkirakenteen seinän paikalleen ja tätä seinää jäykistämään tarkoitetun tukiseinän.

Viimeisten valuharkkojen asennus rupesi olemaan jo haasteellista, kun betoni rupesi kovettumaan todella nopeasti. Onneksi Mika oli apunani asentamassa harkkoja, ei olisi muuten kerinnyt asentamaan niitä ennen betonin jämähtämistä. Heti kun ensimmäinen kierros oli asennettu ympäri omakotitaloon, jaoin jokaisen harkon luokse tartuntaraudan. Painoin ne jokaiseen harkkoon eli tartunnat tulivat 60 cm välein. Piirustuksissa suunniteltu väli oli 80 cm. Valuharkkojen koko sattui olemaan 60 cm eli oli nopeampi ja helpompi asentaa raudat tiuhempaan. Näin ne myös osuu paremmin seuraavan varvin valuharkon reikiin. Ja ainahan voi rakentaa paremman ja kestävämmän kuin suunnitelmissa.



Kun ulkokierto oli tehty, mittasimme takan perustuksille paikan ja naputtelimme kevytsoraharkot kiinni betoniin. Näin myös takan perustan ensimmäiset harkot ovat oikeassa korossaan ja aivan varmasti hyvin kiinni anturassa. Takan perustan ainut tarkoitus kuitenkin on ottaa takan paino vastaan, jotta se ei olisi rasittamassa puupalkkeja. Näin paino jakautuu tasaisemmin.


Kuvan oikeassa reunassa näkyvät kevytsoraharkot ovat takan perustus.

Onneksemme meillä ei ollut palkkatöissä mitään järkevää tekemistä, joten pystyimme olemaan ensimmäistä kertaa kokonaisen päivän (lue vuorokauden) tontilla rakentamassa. Töiden jälkeen koulupoikamme Olli ja kurottajakuskimme Jukka tulivat tontille. Purimme anturamuotit varovasti, jotta ne ei olisi seuraavana päivänä enää edessä. Ja kiitos kurottajan ei tarvinnut kaikkia kantaa tontin toiselle puolelle, vain pelkät kasan tekemiset piikkeihin riitti. Talon anturamuottien purkuun meni noin puoli tuntia. Tämän jälkeen nostelimme talon sisäpuolelle kaikki tarvittavat harkot ja vähän ylikin. Tiesimme seuraavasta päivästä tulevan tuskaa, joten halusimme jättää harkkojen kantamisen aivan minimiin seuraavana päivänä.





Jukka ja Mika lähtivät ansaitusti kotia kohti näiden hommien jälkeen. Jäimme Ollin kanssa vielä purkamaan pois autotallin anturamuotit. Anturan betoni kesti myös hyvin päällä kävelyn, mutta oma puukko-temppu todisti betonin olevan vielä todella heikkoa. Ennen jokaista purkamaani betoni seinää tai muottia kokeilen kevyesti puukolla betonin kovuuden. Näin pystyn jopa ilman lämpötilamittareita määrittelemään onko mahdollista purkaa muotit vai joutuuko vielä odottamaan, ja jos joutuu niin kuinka kauan. Puukko ei saa upota kevyellä painamisella seinämuoteissa kärkeä pidemmälle (max 5 mm). Mikäli betoni tarraa puukkoon yhtään kiinni, on betonin kovettuminen vielä alkuvaiheessa ja purkamalla betoni leviäisi muotin mukana.



Tiistai 11.4.2017


Olin jo edellisellä viikolla varannut pumpuauton maanantaiksi ja keskiviikoksi. Keskiviikon betonin laatu ja määrä oli vielä tilaamatta. Valuharkot valettiin suunnitelmien mukaisesti C30/37, S4, raekoko #8. Tilasin betonin suosiolla lämmitettynä +25 asteeseen ja rapidina (rapidi = nopeasti kovettuva betoni), koska yöksi oli ennustettu muutamaa asetta pakkasta ja valun alkuun ennusteet lupasivat -3 astetta. Tämä on vain varotoimi, jolla varmistetaan ettei betoni jäädy tai sen lämpötila laske liian alas, jotta kovetuminen tapahtuu normaalisti. Kyseessä on juotosvalu, jolla valetaan betoniharkkojen sisäpuolet täyteen. Tilasin betonia 14 mottia. Mikäli en joutuisi tekemään taloa työn ohella, olisin ehdottomasti tehnyt normaalit sokkeli valumuotit ja valanut sokkelit normaalisti. Palkkatöiden takia iltapäivät on omakotitalon rakennusaikaa, joten valuharkot oli pakko valita aikataulutuksen takia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainut oikea talon perustustapa on valaa se betonista. Se vaan on ainoa perustusratkaisu, joka oikeasti kestää lähes mitä vain. Eikä kevytsoraharkko tai muut "höpö höpö" tule ikinä pääsemään edes lähelle paikallavaletun perustan kestävyyttä.

Karkasin itse töistä tuntia aikasemmin ennen päivän päättymistä, jotta kerkesin käydä ostamassa kiiloja valuharkkojen asennukseen. Kiilojen avulla pystyy säätämään kivien suoruutta myös ladontavaiheessa, valuharkot kun vain ladotaan päällekkäin. Kevytsoraharkoilla joka saumaan tulisi muurauslaasti, jolla pystyy tekemään tarvittavat oikaisut. Ja täytyy myöntää, että olivat maailman kalleimmat muovinpalaset. En olisi ikinä uskonut maksavani noin 100 grammasta muovinpalasia yli 35 euroa (yhdessä pussissa oli 200kpl kiiloja). Aikatauluni takia ei ollut mahdollsita etsiä mistään halvemmalla. Tontille päästyäni mitoitin kulkuaukot paikalleen anturaan kuvien mukaisesti spray maalilla. Todellisuudessa aukot laitetaan lähimpään suoraan harkkojakoon osuvaan kohtaan. Tosin tällä kertaa jokainen aukko osui 10 cm tarkkuudella. Kulkuaukkojen ainut tehtävä on päästä tarkastamaan ja huoltamaan talon rossipohjan alle rakenteita ja putkistoa.


Normaalin työpäivämme jälkeen olin lahjonut jälleen työkavereita tontilleni apuun aivan liian kiireisen aikataulun takia. Tällä kertaa sain ylipuhuttua myös yhden firmamme tulevaisuuden toivoista, Aleksin, jonka tuli samaan firmaan töihin kanssani nelisen vuotta sitten. Pääsin silloin opettamaan hänestä kunnon timpuria, ja ainakin toistaiseksi hyvältä näyttää. Tällä kehitystahdilla kaveri menee minustakin ohi muutamassa vuodessa. Tontille hommiin tulivat myös jälleen kerran Mika ja Olli.

Neljään pekkaan saimme yllättävän nopeasti kiveä lentämään paikalleen. Kaksi miestä heitteli kiveä paikalleen linjalankaa apunaan käyttäen. Yksi mies tuli perässä passin kanssa ja korjasi mahdollisia heittoja kiiloilla. Yksi mies leikkasi harkkoja päätyihin ja teki tarvittavat loveukset väliseiniin sekä asenti raudat. Raudoitus oli naurettavan helppo, joka toiseen vaakasaumaan oli piirretty yksi 8 mm harjateräs ja kolmeen viimeiseen varviin oli piirretty vaaka teräs jokaiseen saumaan.

Raudoitus oli todella helppoa ja nopeaa.




250 mm leveää Lakka-valuharkkoa tuli talon ulkokiertoon viisi varvia, jonka jälkeen ulkokiertoon tuli 200 mm harkkoa kolme varvia. Ulkopuolen harkkoja latoessa piti muistaa asentaa viides kerros valuharkoista "väärinpäin", jotta yläpuolelle jäävä pinta on tasainen. Näin tämän päälle onnistuu asettaa kapeampi kivi suoraan, ilman sen ihmeellisempiä patentteja. Sisäpuolelle seinät nousi 150 mm valuharkolla vain viisi varvia. Näin väliseinien korkeus on sama kuin talon ulkoseinillä oleva 5 cm pykälän. Tähän asennetaan alajuoksut, jonka päälle tulee liimapuupalkit. Autotallin ulkoseiniin riitti 150 mm leveä harkko, jota asennettin kolme varvia. Autotallin oviaukon kohdalle asensimme vain yhden varvin.


Päivä venyi ja venyi. Välissä oli tilattava työmiehille pitsat, jotta jaksettaisiin painaa iltaan asti. Meistä jokainen oli aloittanut työt aamulla seitsemältä. Aleksi tosin joutui lähtemään ennen ruoan saapumista. Väsyneenä jaksaa tehdä töitä, mutta nälkäisenä voimat loppuvat yllättävän nopeasti. Varsinkin kun painavat kivet pitää nostella rinnan korkeudelle.

Ruokatauko.

Hämärän laskeutuessa rupesin askartelemaan varauksille tukotuslaudoituksia ja kulkuaukkojen tuentoja, jotta kulkuaukot olisivat myös valun jälkeen oikean kokoiset sekä kaikki ontelot saataisiin täyteen betonia. Varausten tekemisen ainoa haaste rupesi olemaan pimeys, hämärässä kun tuo mittaaminen onnistui vai kännykän valossa. Otsalampustani oli tietenkin patterit loppuneet. Onneksi kuitenkin kaikki varaukset onnistuivat kerralla, eikä tontilla tarvinnut huudattaa moottorisahaa yöhön asti.

Tästä aukosta tulee maalämpöputket sisälle taloon.

Näin tein kaikki kulkuaukkojen varaukset. Ja hyvin kestivät.

Vaikka jaksoimme painaa tontilla pitkään, lopetimme suosiolla ääntäpitävät työt ilta kymmenen aikoihin. Ettei tarvitsisi poliiseille selitellä myöhäistä ajankohtaa. Olen meinaan joskus kerrotalotyömaalla joutunut asiasta heidän kanssa keskustelemaan. Onneksi siitä selvittiin puhumalla. Tontilta lähdimme hiukan ennen klo 23. Jouduimme siis jättämään hommat seuraavalle päivälle. No noin 700 kiveä illan aikana on aika erinomainen suoritus. Naapurit tiedän, että osa teistä lukee blogiamme. Olemme siis äärimmäisen pahoillamme mikäli metelimme häiritsi teitä illalla...

Kuvan on otettu juuri ennen tontilta lähtöä, tutusta kuvakulmasta. 


Keskiviikko 12.4.2017


Aloitimme työt aamukuudelta, jotta kerkeäisimme ennen pumpun tuloa asentamaan viimeiset kivet. Jouduimme suosiolla jättämään viimeiset kaksi varvia myöhempään valuun. Yksinkertaisesti aika loppui kesken. Saimme kuitenkin käytyä valoisassa valuharkot läpi ja tarkastamassa ettei reikiä tai koloja ole missään. Paikkasimme kaikki kolot uretaanilla, jotta betonia ei menisi hukkaan. Mika ja Olli lähtivät palkkatöihin, itse jäin työmaalle tekemään vielä viimeiset valmistelut. Tontille saapui valukaveriksi toinen koulupoikamme Miska, joka sai toimia tässä valussa vibramiehenä.

Kuvassa Miska nojailee valuharkkoihin ja odotellaan ensimmäistä betoniautoa.

Valu meni todella hyvin. Betoni oli hyvän tuntuista, eikä pikkupakkanen häirinnyt valua milläään tavalla (-3 astetta). Betonin lämmön tunsi kivasti pumppuauton letkussa, kun betoni oli esilämmitetty +25 asteeseen. Betonin juoksevuudesta kertoi hyvin se, että siinä kohtaa mistä laskin betonia valuharkon sisään, valui betoni valuharkkojen koloja pitkin yli kahden metrin päähän itsestäni. Tästä tuli siis hyvä fiilis kun näki, että jokainen kolonen täyttyy oikeasti. Miska vielä varmisti kiertämällä vibraten kaikki muotit läpi. Yläharkkojen takia betonia jäi hiukan yli, noin 1,5 kuutiota. Onnekseni seuraavalle työmaalle oli tilattu samaa tavaraa, ylijäämä betoni vietiin siis sinne. Muussa tapauksessa olisin joutunut valuttamaan tontin reunoille kaikki betonit pumpusta. Mikäli ylijäämä betonit viedään kaatopaikalle, se maksaa jätemaksuja useita satasia per kuutio.

Kerrankin joku oli räpsäsemässä kuvan itse pääpirusta, joka yleensä kuvaa aina työvaiheet ja työtoverit 😁

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu
Videossa kuuluu heikosti pumppukuskin kysymys, yritätkö sä kuvata jotain?


Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu
Toisin kuin videossa, älkää ikinä käsitelkö betonia ilman hanskoja. Pumppari nappasi puhelimen kädestäni ja totesi, että on hänen vuoro kuvata nyt 😁 Eihän sitä kerinnyt edes hanskaa kaivaa taskusta kun tuli huuto, että kuvaaa jo.


Valun jälkeen putsasimme kaikki harkkojen yläreunat ja roiskeet harkkojen kyljistä. Asetimme pystyraudat jälleen 600 mm jakoon harkkojen reikiin. Kuvissa lukee 1200 mm välein... Jälkeenpäin ylijäämä raudat on helppo poistaa akkurälläkällä. Jokaiseen kulkuaukkoon asensin vielä lisäraudat pystyyn aivan aukkojen viereen. Kun sitä rautaa kerran on, miksen tekisi anturoista kestävempiä.


Valun jälkeen oli aika lähteä takaisin palkkatöihin tekemään Leinelään 4000m2 parkkihallia. Projektina meillä on tällä viikolla holvin tekoa ja sitä meinaan on paljon. Maalämmön asentajat soittivat kesken päivän ja kertoivat tulleensa tontille asentamaan putkistoa (minun pyyntöni mukaisesti). Kysyivät reittiä mitä pitkin he vievät putkiston talolle. Puhelimessa neuvoin heille reitin putkille ja pyysin heitä jättämään loput putkistosta omakotitalon ulkopuolelle, koska valun takia oli maalämpöputkille tehty varaus vielä täynnä puuta. Työnnämme putket siis itse talon puolelle. kun saamme varauksen purettua ja patolevyn asennettua.

Maalämpömiehet asensivat samalla käynnillä pystyputket kaivoon ja vaakaputket talolle.

Keskellä kuvaa näkyy maalämpöputkille tehty varaus sokkelin kyljessä.

Olin työpäivän jälkeen tarkistamassa maalämpöputkia, kun naapurit tulivat ihmettelemään projektin nopeaa etenemistä. He luulivat, että rakennan täyspäiväisesti, koska tontilla tapahtuu niin paljon. Totesin, että kyllä hommat etenisivät vielä rivakammin, jos ei tarvitsisi palkkatöiden takia tehdä vain iltahommina. Tosin todellisuudessa en olisi näinkään pitkällä, ellen olisi saanut apukäsiä työmaaltani mukaan projektiin. Työkavereideni apu on ollut korvaamatonta. Iso Kiitos teille kundit!

Torstai 13.4.2017


Torstaina työpäivän jälken taas perinteisesti tontille. Koulupoikamme Olli tuli muuraamaan takan perustukset ja saa tästä muurausnäytön koulua varten. Ja onhan hänkin enemmän työmaalla asentanut valuharkkoja kun yksikään ammattikoululainen pääsee koulussa tekemään. Kävi muuten haussusti, kun olin naapurissa hakemassa Ollin kanssa vettä laastia varten. Naapureilla oli liiankin moderni suihku, jota en osannut käyttää. Tuli käytyä samalla työvaatteet päällä suihkussa, kun käänsin vahingossa väärästä hanasta.

Piirrustuksiin oli piiretty viimeinen kivi puolitettuna. Tämän jätimme suosiolla pois. Helpommalla pääsee, kun takan alle tulee 10 cm enemmän betonia. Tässä tapauksessa takan perustan ainoa tehtävä on ottaa takan paino vastaan, jotta se ei pistekuormita palkkeja liikaa. Vastaavanlaisissa tapauksissa olen nähnyt takan perustuksen kivet vain ladottavan päällekkäin ilman laastia. Kyllähän sekin kestäisi hyvin, mutta miksi oikoa kun samalla saa hyvää harjoitusta. Ja tulihan työmaalle 500 kg harkkolaastia. Johonkinhan  ne piti käyttää.

Haatetta muuraamiseen toi muurauskauhan puuttuminen. Olli joutui työskentelemään minun laattakammallani (joka on yksi parhaista työkaluista saada betonivalujen pintaan tasainen ja nätti lopputulos).

Lopputulos oli hyvä, ei ensikerralla voi erinomaista vielä vaatiakkaan ;). Eikä parane kehua liikaa, koska Olli lukee itsekkin tätä blogia. Heh.


Kevytsoraharkon huono puoli on sen huokoinen rakenne. Siihen ei oikein tahdo saada mitään kunnolla kiinni. Takan varauksen reunaan asensimme myös kaksi valuharkkoa, kuvissa tähän oli piirretty myös kevytsoraharkot. Betoniin saa helpommin kiinnitettyä alajuoksut, johon puupalkisto tulee kiinni. Ja tietenkin rautaa on tännekin kylvetty reilusti. 


Yksi vaaka ja löimme kahteen alempaan harkkovarviin reijät, jotta betoni täyttäisi nekin ja raudat jäykistäisivät rakenteen.

Emäntä tuli myös työmaalle juhlistamaan omaa syntymäpäiväänsä tyttäremme kanssa. Ja tottakai synttärisankari laitettiin itse grillin luo makkaranpaistoon. Tyttäremme viihtyi hyvin työmaalla. Avolavalta kun näki hyvin mitä tontilla tapahtui.

Kira ei millään olisi halunnut lähteä tontilta, koska viihtyi niin hyvin isin auton lavalla. Makkara maistui myös,  tytär on meinaan yhtä perso ruualle kuin isänsä.

Vanhempani myivät juuri omakotitalonsa.  Tämä grilli olisi lentänyt roskikseen muuton tieltä. Nyt se on onneksi tontilla, niin saa lämmintä ruokaa.. Ja aina on hyvä sää grillata vai mitä?
No olipahan kerrankin päivä ettei tarvinnut olla yötä myöten töissä. Teki hyvää päästä välillä kotiinkin antaa tyttärelle hyvän yön pusut ennen pikkuisen nukahtamista. Toistaiseksi ylivoimasesti rankinta on tulla tontilta kotiin ja nähdä tyttären tuhisevan omassa sängyssään ja tajuavansa, ettei ehtinyt puuhamaan mitään oman lapsen kanssa. Rehellisesti sanottuna näin on päässyt käymään jo aivan liian usein. Ei ole kiva emännältä kuulla että tytär huutelee isiä ennen nukahtamista tippa linssissä. Onneksi tämä on vain väliaikaista.  Pitkät päivät sinänsä ei ole ikinä ollut itselle ongelma. Olenkohan työaddikti, vai onko se vai opittu tapa. Ainakin nautin kovasti siitä mitä työkseni teen enkä ihan helpolla jätä töitä kesken vaikka sitä tehtäisiin koko yö...

Päivän panoraamakuva.


Perjantai 14.4.2017


Pitkäperjantai. Suurin osa ihmisistä oli pääsiäisen vietossa, mutta toista se on meillä omakotitalon rakentajilla. Tai sitten on varaa pitää lomia ja maksaa muille töiden tekemisestä. Mutta mikä sen parempi tapa viettää omaa syntymäpäivää, kun herätä aikaisin ja lähteä rakentamaan omalle perheelle taloa.

Nyt se viimeinen valuharkko on asennettu! Kyllä näiden kanssa taisteltiin. Eipähän tarvitse salilla käydä, kun nostelee painavia kiviä pään korkeudelle. Olisittepa kuuleet Mikan huudon: "Tuu nyt heti ottaa kuva, viimeinen kivi lentää nyt paikalleen!". Suupielet leveänä menin paikalle, kun luulin ettei ihan heti vastaavaa iltarehkimisurakkaa tule vastaan... Huomatkaa saana luulee xD

Siinä se viimeinen kivi on. Uretaania ja betonia vaille valmis sokkeli.

Mikan fiilis paistaa kuvasta 👍
Otimme myös päivän projektiksi muurata kevytsoraharkoilla talon pääoven katoksen pilareiden tuennat. Tämä siksi, että täytöt päästään tekemään kerralla koko talon ympäri. Olin edellisenä päivänä lainannut työmaalta 250camx50cm Doka-levyn palasen, koska meillä ei ollut kahden metrin suorakulmaa eikä jaksettu käyttää timpurin kolmiota. Näin saimme mitattua pilarit paikalleen ilman sen suurempaa temppuilua. Raudoitukseksi laitoimme neljä kappaletta 8 mm harjateräksiä. Huomatkaa antura kasteltiin ennen muurausta, muuten kuiva betoni imee vettä laastista heikentäen sen rakennetta!

Kuvassa näkyy mainitsemani Doka-levy, jonka avulla mittaus suoritettiin. 
Mikan muuratessa purin kaikki kulkuaukot ja varaukset sokkelista. Myös varausten alareunat täyttyivät täydellisesti, eikä edes pientä karheutta ole havaittavissa. Tästä kiittää eniten minun polvet ja housut, minähän tuosta joudun ryömimään sisälle.
Tonttimme lähes naapurissa asuu myös eräs ystäväpariskuntamme Tessa ja Jussi, joista Jussi saapui työmaalle auttamaan harkkojen kantamisessa. Tuosta 60cmx60cm aukosta syötin Jussille kaikki sisäpuolella olevat valuharkot ja kevytsoraharkot. Onpahan tila saatu tyhjäksi maatäyttöjä varten. Samalla keräsin jätesäkkeihin kaikki roskat talon sisältä. Esimerkiksi uretaanisoirot ja vastaavat. Imuripuhtaaksi tätä ei silti tarvitse saada. Olen kerran yhdessä omakotitalokohteessa yrittänyt asiasta kertoa asiakkaalle. Asiakas ei suostunut kuuntelemaan, vaan imuroi sepelitkin puhtaaksi aina työpäivämme jälkeen... Illalla laitoin vielä Tori.fi:hin ja Facebookkiin Uudenmaan raksakimppa Toriin ylimääräiset harkot myyntiin.

Yhtäkkiä talon sisäpuoli näyttää kummallisen isolta, kun lähes kaikki rojut on nostettu sisältä pois.


Perinteinen päivän panoraamakuva.
Päivän päätteeksi saimme hiukan omaa aikaa. Kira meni ensimmäistä kertaa yökylään, ja me suuntasimme suoraan Flamingoon katsomaan elokuvaa ja syömään pitkästä aikaa ravintolaan ihan kahden kesken. Ollaan sopivasti synnytty peräkkäisinä päivinä, joten syntymäpäiviä pystyy hyvin viettämään samalla kertaa.

Lauantai 15.4.2017


Koska meillä on palkkatöissäkin aikataulut olemassa, jouduimme koko porukka menemään töihin lauantaina muutamaksi tunniksi. Saimme aikataulua hyvin kiinni. Nyt ei ensiviikon hommat ole niin mahdottomat. Aikataulujen suunnittelijat eivät meinaan huomioi yleensä pyhäpäiviä heidän hienoissa viivasuunnitelmissaan. Tiettyyn työhön on varattu esimerkiksi viisi päivää, ei se heitä kiinnosta onko siitä ajasta kaksi päivää pyhäpäiviä vaiko ei...

Takaisin omakotitaloon. Muurauslaastia oli reilusti ylimääräistä, joten päätimme tehdä siitä talon ulkopuolelle reunaviisteet. Reunaviisteiden tehtävä on ohjata mahdollinen vesi pois sokkelin kyljestä. Tämä on aina pakollinen, jos asentaa huovan sokkeliin. Huopaa ei saa taittaa alhaalla 90 asteen kulmaan, jos huovalle haluaa pidempää kestoikää kuin vuoden. Tämä kuuluu luokkaan ei pakollinen tehdä, mutta antaa perustuksille huomattavasti pidemmän käyttöiän. Betonin tai laastin laadulla ei sinänsä ole suurta merkitystä, kunhan sen saa asetettua nätisti viisteeksi sokkelia vasten. Tärkeämpää on putsata harjalla anturan päältä kaikki irtoaines, jotta viiste pysyy paikallaan seuraavat 50 vuotta.

Ennen viistettä.

Viiste tehtynä.
Meidän projektissa käytämme patolevyjä, koska ne antaa sokkelin hengittää paremmin. Mikäli joskus sokkeli jostain kumman syystä pääsisi kastumaan, vaikka auton pesun yhteydessä, pääsee sokkeli kuivumaan molemmin puolin. Sisäpuolella rossipohjatilassa ja ulkopuolella patolevyn alla. Samana päivänä kun viiste tehdään ei voi asentaa patolevyjä. Viisteen pitää antaa kuivua hyvin jotta se ei rikkoonnu patolevyn asennuksessa, kun anturan päällä kävellään. Mikan sanoja lainatakseni "Hyvillä jätkillä on aina vähän tuuriakin matkassa." Tämä sopi meinaan tilanteeseen täydellisesti, meillä nimittäin riitti muurauslaasti viisteen tekemiseen juuri ja juuri. Ei jäänyt edes desilitraa jauhoja yli. Eikä muuten jäänyt vettäkään tippaakaan. Hetken jo mietittiin tarvitseeko mennä naapurista hakemaan lisää vettä kannuihin, jotta saa viimeisen metrin tehtyä. Laasteissa ja itse sekoitetussa betonissa tulee muistaa, että tavara notkistuu hiukan mitä enemmän sitä sekoittaa.

Kaikki talon kulmaviisteet tehtynä.
Mikan lähdettyä jäin yksin asentamaan sisäpuolen alajuoksuja, joiden päälle palkisto asennetaan. Tässä kohtaa olisi apukädestä, edes yhdestä, ollut huomattava apu. Viiden sentin pykälässä on hankala saada pysymymään 15 cm huovan palanen siten, että se on taitettu keskeltä 90 asteen kulmaan. Näin koolinki ei missään vaiheessa kosketa betonia. Huovalla katkaistaan viimeistään kapillaarinen veden nousu. Talomme perustusten alla on puoli metriä paksu sepelikerros kapilaarikatkona. Meidän talossa ei edes anturaan tule ikinä kerääntymään kosteutta. Puhumattakaan siitä että se rupeaisi nousemaan sokkellin sisällä yli metrin. Tämä tosiaan on aivan hätävara rakentamisessa. Joissain kohteissa tällä bitumin palasella on oikeesti suuri merkitys.

15 cm paksu huopa taitettu keskeltä. Sen päälle asennan 98mmx48mm koolingin.
Kuvissa oli määrätty alajuoksuksi mitallistettua puuta, lujuusluokka C24, joka on yleisin Suomessa työmailla käytettävä lujuusluokka. Suunnitelmiini oli piirretty 48mmx48mm puuta reunan kynnykseen, todellisuudessä tämän löytäminen rautakauppojen hyllyiltä on harvinaista vähäisen menekin takia. K-Rauta 75, joka on lähin rautakauppani, olisi löytynyt 48mmx48mm puuta, se ei vaan tosin ollut lujuusluokiteltua. Kaupasta löytyi pykälää isompaa kokoa C24 lujuusluokiteltua puuta, joten se tarttui matkaani. Kulmarautoja lyödessäni totesin tämän olevan parempi vaihtoehto, oli huomattavasti enemmän tilaa lyödä kulmaraudat kiinni. Eikä tarvinnut aivan lankun reunoihin kiinnittää, sai lyödä naularuuvit helpommin. Nämä ruuvit ja kulmaraudat kävin noutamassa Vantaan Kiinnikekolmiosta. Samalla kun noudin työmaalleni tarvikkeita, sain tingittyä hyvän hinnan tulevista tarvikkeista.


Vaikeuksien kautta voittoon. Naapurit varnaan kuulivat muutaman voimasanan tämän asentamisen yhteydessä...
28oz Vaughan oli alajuoksun kiinnityksissä täydellinen työkalu. Sen verran tiukkaan rosteriset ankkurit porautui puuhun ja sokkeliin.


Sunnuntai 16.4.2017


Päivän ensimmäinen homma oli käydä K-Rauta 75 rautakaupassa. Ja te, jotka mietitte mitä he ovat maksaneet, että mainitsen heidät usein. Vastaus on ei mitään. Haluamme kertoa omasta tahdosta mitä mistäkin hankimme. Ja omassa tapauksessa kun aikaa rakentaa on rajallisesti, minulla ei ole aikaa juosta ja kilpailuttaa eri liikkeitä läpi. Isommat ostokset tietenkin kilpailutetaan, mutta ei jos kyseessä on naulapaketti tai muu pieni ostos. Jokainen minuutti minkä olen poissa työmaalta, on poissa työajasta ja sitä kautta projekti pitenee. Ja tässä vinkki. Avatkaa lähirautakauppaan tili, saatte jonkun perusalennuksen, joka on muutaman prosentin (sama kaikilla tilin omistajilla). Joka kerta, kun ostatte enemmän kuin yhden tuotteeen, etsikää osastolta myyjä ja pyytäkää hänen tekemään teille pakettihinta tuotteistanne. Näin saatte aina paremmin alennuksen, kuin suoraan kassalta. Yleensä näin pääsee lähelle 10%. Tämä tietenkin vaihtelee tuotteesta ja kaupan omasta katteesta. Miinuksella he eivät ikinä myy, mutta mitä enemmän heiltä ostat sitä paremmat alennukset saat.

Tämän jälkeen pääsimme asentamaan patolevyt talon ympäri. Homma meni kahteen mieheen todella nopeasti, koska otimme edellisenä iltana korot talon nurkkiin ja laitoimme patolevyt merkkien mukaan. Patolevyt on asennettu tasan valmiiseen maan pintaan. Ja muistakaa mikäli asennatte patolevyn itse, laita aina levyn nystyrät seinään päin! Näin ilma pääsee edes hiukan kiertämään sokkelin ja patolevyn välissä. Tämän muistan loppuikäni, kun joskun kuustoista kesäsenä asensin työmaalla koko kerrotalon patolevyt väärinpäin... Kyseessä piti olla päivän keikka, ja kuten arvata saattaa se keikka kesti aivan iltamyöhään kun piti kahteen kertaan tehdä. No virheitä saa tehdä, kunhan niistä oppii! Onnekseni nostin taloa valuharkoilla 20 cm, jotta saan itäpuolen naapurin tontin kanssa korkopolitiikan parempaan kuntoon. Näin meidän talon lattian pinta ei olisi matalemmalla kuin heidän maanpintansa. Maan pitää kaataa talon ulkoseinästä poispäin vähintään kolme metriä, jotta mahdollinen vesi ei pääsisi sokkeleita päin.

Kuvasta näkyy patolevyn oikeaoppinen asennustapa.

Kuva itä-eteläkulmasta.
Perinteinen panoraamakuva kalliolta.


Pikkuveljeni Sami tuli myös tontille kantoavuksi. Hän keräsi kaikki tontin ulkopuolella olevat  harkot yhteen kasaan. Hän kantoi myös kaikki raudat ja puutavarat pois maamiesten edestä. Mukavaa että rakennusinsinöörikin pääsee joksus ruummiillisiin töihin. Asensimme veljeni kanssa myös ensimmäiset liimapuupalkit paikalleen. Sekä kierimme tasolaaserilla kaikki kulmaraudat ja asensimme asennuspalat jokaisen kulmaraudan kohdalle. Tämä siksi, että valuharkoilla tulleet heitot saadaan pois. Palaset on erivärisiä, koska jokainen väri on eri paksuinen. Näin saadaan liimapuupalkit millin tarkasti oikeaan korkoon. Tasolaaserilla etsitään kaikkein kovin (kova tarkoittaa työkielessä korkeinta kohtaa) kohta alajuoksusta ja jokaisen kulmarautojen kohdalle asetetaan asennuspalasia, kunnes ollaan samassa korossa kuin korkein kohta. Esimerkiksi jos antura valetaan  5 cm kovaksi, se on tämän verran yli suunnitellun koron.

Jokaisella asennuspalan koolla on oma värinsä, näin korkolappujen asennus on nopeampaa.

Ensimmäisen palkin asennus ja tarkistus. Aivan millin tarkasti passissa.  
Sisäpuoli on valmis täyttöihin, ensimmäiset palkit asennettu. Enempää en viitsi asentaa,jotta ne eivät hidastaisi maanrakentajien töitä.



Viikon työn näkyminen tontilla


Tähän loppuun vielä maanantaiaamun ja sunnuntai-illan panoraama kuvat. Näissä hahmottuu paremmin viikon aikaiset työt. Karkeasti viikon aikana on asennettu karvan alle 1000 valuharkkoa, joka on painona suurinpiirtein 26 tuhatta kiloa. Ja se kyllä tuntuu käsissä, jaloissa ja koko kropassa...



Ensimmäinen betoniauto peruuttaa pumpulle. 

Sunnuntain panoraama kertoo kuluneen viikon työtahdin.


Mikko