Näytetään tekstit, joissa on tunniste liimapuupalkit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liimapuupalkit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Finnfoam rossipohja

Lauantai ja sunnuntai  22.-23.4.2017



Sisäpuolen täytöt hoituivat nopeasti Neliöxin ammattimiehiltä.

Maanrakentajat saapuivat lauantaiaamuna tekemään sisäpuolen täyttöjä. Tässä täytyy kyllä heti nostaa hattua Neliöx:n toiminnalle. Soitin heille siis eilen ja kysyin onko mahdollsita saada lauantaina sisätäyttöjä tehtyä, jotta pääsisin viikonloppuna itsekin töihin. Ei menisi "vapaa-aikaa" hukkaan ja projekti etenisi tasaisen tappavaan tahtiin. Hän sanoi suoralta kädeltä, että onnistuu ja jos ei, hän vaikka itse ajaa konetta. Vähän kävi sääliksi työmiehiä ketkä komennettiin lauantaiksi töihin, mutta toisaalta ammattimiehet saivat sisätäytöt tehtyä parissa tunnissa. 


Laajakuvaa ennen palkiston asennusta.
Ulkoreunoihin asennettiin 70 mm uretaanieristeet. Lämpöarvoltaan nämä ovat lähes puolet paremmat, kuin kuviin suunnitellut. Levyt sain ylijäämänä pikkuveljeni työmaalta, joten siksi kuvissa on muutamaa eri merkkiä. Näiden lämpöarvot ei juurikaan poikkea toisistaan.

Samaan aikaan kun kaivinkone teki talon sisätäyttöjä ja apumies levitti 70 mm finnfoamit routaeristeiksi, sahasin liimapuupalkkeja oikeisiin mittoihin. Tämä kävi näppärästi moottorisahalla, sahasin puolet palkeista noin tunnissa. Tilasin tarkoituksella "yli pitkät" palkit, jokaisesta palkista jäi noin 10 cm hukkaa. Näin varmistimme, että jokainen palkki on varmasti oikean mittainen. Liian lyhyttä kun ei voi asentaa. Tämä varmistus tuli minun kohdalla maksamaan muutamia kymppejä sekä parin tunnin sahauksen työmaalla. Katsoin tämän kuitenkin olevan kannattava sijoitus. Tämän jälkeen rupesimme pikkuveljeni Samin kanssa kantamaan ja asentamaan niitä paikoilleen. Mika vuorostaan saapui tontille. Hän rupesi sahaamaan muita palkkeja valmiiksi.

Mittauspöytäkirja ja Mikan mopo (huomattavasti paremmassa kunnossa kuin omani. Voi neljän vuoden ikäero selittää.)

Koska palkkeja tuli talon molemmille puolille, nimesin puolet A- ja B-puoliksi. Lisäksi jokainen palkki numeroitiin numeroilla 1-24. Näin saimme kiinnitettyä oikean palkin oikeaan kohtaan. Jätimme kuitenkin neljä palkkia aivan viimeiseksi, nämä neljä palkkia olivat A17, A18, B17 ja B18. Nämä palkit sijaitsevat takan molemmin puolin. Nämä B-puolen palkit olivat pisimmät palkit talossa ja A-puolen lyhyimmät. Mikäli sahauksessa olisi tullut mittavirhe, olisi palkin voinut sahata uudestaan, jotta se sopii takan kohtaan. Kaikki sahaukset kuitenkin onnistuivat täydellisesti, eikä tähän tarvinnut ryhtyä. Varatoimi oli kuitenkin aiheellinen. Palkkien toimitusaika tilauksesta on kuitenkin  noin viikon verran. Tämä olisi hidastanut rossipohjan tekoa aivan liikaa.

Palkiston asennus oli todella nopeaa, kun apuna oli työmaan "oppipoikani" ja rakennusinsinööri 😄

Viimeisiä palkkeja viedään.

Kaikki liimapuupalkit asennettu. Palkit tulivat Metsä Wood kertopuutehtaalta Lohjalta, Liimapuiden koko oli 50mmX400mm, pituutta 4500mm. Nämä sahattiin työmaalla oikeaan mittaansa.

Kulmaraudat ja korkopalaset olimme asentaneet aikasemmin. Palkit vain nostettiin oikeaan kohtaan ja naulattiin ruuvinauloilla kiinni. Nämä vastaavat ankkurinauloja kiinnityksen lujuudessa, mutta näissä on yksi erinomainen hyöty. Ruuvit pystyy avaamaan vahingoittamatta kulmarautaa. Ankkurinaulan irroittaminen tuhoaa lähes aina yhden kulmaraudan. Palkit asennettin aina "tehdassauma" keskelle, ja sahausjäljet sokkeliin päin. Sokkeliin jätettiin kuitenkin rakoa 0,5-1 cm, jotta sen pystyy vaahdottamaan täyteen. Näin ei pääse syntymään yhtään niin kutsuttua kylmäsiltaa, vaan jokainen väli/sauma on eristetty uretaanilla. Palkiston molempiin päätyihin asensimme 70 mm paksut ulevyt pystyyn, jotta liimapuupalkin kylki ei olisi suoraan kiinni sokkelissa eikä tähänkään pääsisi kylmäsiltaa syntymään.

Toisella puolella on kevyemmät kulmaraudat. Toiselle puolelle asennettiin järeämmät pitämään palkit suorassa.

Liimapuupalkkien asennus oli nopeaa ja helppoa, voi sanoa että tuttua hommaa työmailta. Naulasimme palkiston keskeltä palkiston yhteen, jotta se tukevoittaa rakennetta. Huomasimme kuitenkin kulmarautojemme olevan aivan liian kevyet. Hain jälleen K-Rauta 75:sesta tähän järeämmät kulmaraudat. Ostin vahvistetut kulmaraudat kokoa 105x105x3x90. Nämä asensimme jokaisen palkin toiselle puolelle. Palkit tukevoituivat merkittävästi, nyt palkiston päällä kävellessä nämä ei juuri liikahtaneet. 

Kuva on otettu tulevan olohuoneen nurkasta. Alas jätin 50mmx50mm eli niin kutsutun "kakkoskakkosen", jonka asennan palkkien alapuolelle. 
Tämä kuva on otettu tulevan suihkun nurkasta. 

Kulmamakuuhuoneen nurkasta otettu kuva.

Teknisen tilan alta otettu kuva, kuten tekniikan johdoista voi päätellä. Jos joskus rakennan toisen talon, en välttämättä sijoita teknistä tilaa nurkkaan. On meinaan aika ahdasta asentaa tekniikan piuhoja, etenkin kun asentaja näillekkin johdoille on itse blogin kirjoittaja.

Finnfoam FI-K600 eristeen asennuksen pariin pääsin heti palkiston valmistuttua. Perus periaate levyissä on sama kuin laminaatin tai parketin asennuksessakin. Uskon siis, että jokaisella tämän asennus onnistuu. Mikäli on edes joskus asentanut muutaman laminaatin palan. Leikkasimme ensimmäisestä levystä pontin pois, jotta tasainen reuna tuli sokkelia vasten. Tämä on helpompi täyttää uretaanilla. Jokainen levy liimataan uretaanilla pääpontistaan toisiinsa kiinni, viimiseksi tuleva palanen sahataan moottorisahalla oikeaan mittaansa. Ylijäämä palasella alkaa taas seuraava rivi, aivan kuten laminaatissa. Finnfoamin levyn ja laminaatin erona on se, ettei laminaateissa jatkona käytetä alle 30 cm paloja. Levyn kohdalla käytimme kaikki jatkot, yhtä alle 10 cm palaa lukuun ottamatta. Rivin alkuun jä päätyyn jätimme 1-2 cm raon, joka tiivistettiin uretaanilla. Tämän jälkeen vasta tiivistetään uretaanilla levyjen pituussuunnassa oleva raot. Nämä raot vaihtelee 0-1,5 cm välillä. Niiden tiivistys onnistuu kuitenkin nätisti uretaanipistoolilla ja lopputuloksena on valmis rossipohja.


Nap, kops ja ensimmäinen levy paikallaan.

Pieni hymy tulee asentajankin kasvoille kun hommat sujuvat.

Levyt vain painettiin vuorotellen paikalleen. Asennus muutaman palkin väliin tuntui todella tiukalta. Pääty "väkäset", jotka taipuvat sivullepäin painoivat palkkia todella kovaa. Rehellisesti sanottuna otin muutamasta rivistä väkäset kokonaan pois, jotta palkiston sai pidettyä suorassa. Muuta vaikutusta tässä ratkaisussa ei ollut, kun jouduin jälkeenpäin laittamaan alapuolelta enemmän uretaania. Levyjen tiukkuudesta kertoo se, että puiden välinen tila on aina tasan 550 mm. Ja jos väkäsiä ei olisi niin leveys levyllä on siinä kohtaa 540 mm. Väkästen päästä halkaisija on 565 mm. Eli väkäset ovat 15 mm leveemmällä kuin varsinainen asennusaukko. Kun asensi usean levyn, painoi se palkistoa kovempaa. Tämän vuoksi otin muutamasta kohtaa väkäset pois ja sain "nollattua" tilanteen. Jos miettii, että jokaisen levy painaa palkkia yhden millin eteenpäin, viiden palkin jälkeen ollaan jo viisi milliä "pielessä". Tämä tosin oli helppo ratkaista siivekkeiden leikkaamisella. 
Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin säästynyt useemman tunnin pohtimiselta... No tekemällä oppii.


Ensimmäisestä rivistä jätettiin viimeinen palanen asentamatta. Näin teknisen tilan johdotukset on helpompi asentaa ja sinne pääsee helpommin tekemään töitä. Kulku helpottuu  näin merkittävästi.

Isolla suorakulmalla saatiin merkit suoraan. Vanhin ehjä moottorisahani jaksaa edelleen puskea. Ikää sahalla on kohta viisi vuotta. Uudempi "parempi" löytyy jo, mutta luottotyökalut ajetaan kirjaimellisesti loppuun.

Kolmasosa valmiina.

Sunnuntaina satoi aamusta hiukan räntää. Se nosti hieman ketutuskäyrää, mutta ei vaikuttanut muuten työntekoon. Takan kohdalla laitoimme levyt siten, että pääsemme täydellä levyllä takan perustuksen yli. Siksi, ettei levyä tarvitse muuten tukea. Muuten olisimme joutuneet kiinnittämään takan varauksen kylkeen 50x50mm puut, johon levyn reuna nojaa.

Kaikki Finnfoamit paikallaan.
Märät ja kylmät hanskat tekee ihmeitä aikaan... Tunto palasi illemmalla onneksi takaisin.

Ensimmäisten levyjen kohdalla saapui tontille myös emäntä ja tyttäremme Kira. Myös anoppini Seija tuli avuksi. Anoppi kantoi levyjä ja me asensimme ne Samin kanssa paikalleen. Sunnuntain puolelle jääneet asensin yhdessä Mikan kanssa, asennus oli nopeaa jo senkin ansiosta kun anoppi jaksoi kantaa lähes kaikki levyt talon sisälle. Iso kiitos siitä. Levyt ovat todella kevyitä, pääsi anoppi tällä kertaa tontilla helpolla. Heh. Tyttäremme Kira teki myös laadunvalvontaa rossipohjan alla juostessaan. Tämä oli ainut paikka johon hänet uskalsi laittaa leikkimään rauhassa. Siellä kun ei ollut teräviä esineitä ja seinät oli ympärillä. Pituutensakin puolesta Kira pystyi juoksemaan alapohjassa aivan vapaasti, eikä tarvinnut väistellä palkkeja. Oli kyllä mukava nähdä tyttären nauttivan leikkimisestä tontilla. Hänellä oli mukana myös leikkilapio ja ämpäri, jolla hän "tasoitti" rossipohjan sepelikerrosta sekä kanteli pikkukiviä ympäriinsä. 


Tyttäremme tarkastamassa työnjälkeä. Ainakaan pahoja haukkuja ei  isi saanut, tosin  pieni poru tuli, kun leikkiminen rossipohjan alla piti lopettaa.

Vinkit levyn asentamiseen:
  1. Liimaa aluksi vain levyjen päädyt kiinni toisiinsa.
  2. Jätä päätyihin 1-2 cm rako, jotta se on helppo täyttää uretaanilla.
  3. Asenna levyt urospontti palkkiväliin, näin keskittäminen onnistuu paremmin edellisen levyn naarasponttiin.
  4. Kun kaikki levyt on asennettu, laita uretaanit päätyihin ja pitkittäissaimoihin.
Uretaanit ja pistoolit saimme siis Rakennuskemialta. Heiltä oli tullut kokonaan uusi tuote, 60 Seconds liimavaahto, josta he pyysivät käyttökokemuksia Finnfoamin rossipohjan asennuksessa. Kiinnitin tällä lähes kaikki levyt toisiinsa, mutta kokeilin myös muita paketissa tulleita uretaaneja. Mainitsemani liimavaahto tarrasi nopeasti ja kiinnitti levyt todella lujasti kiinni toisiinsa. Jouduin ottamaan muutaman rivin levyjä irti hetkellisesti ja yksi levy halkesi pituussuunnassa. Levy, joka oli siis liimattu kyseisellä vaahdolla. 60 Second piti liimauksessa paremmin, kuin Finnfoamin tehtaalla käyttämä liimaus. Levyt on meinaan rakennettu kolmesta 70 mm paksuisesta Finnfoamin palasesta, jotka on liimattu ja pontattu jatkoskohdista. Onneksi olin varannut Finnfoamin rossipohjaeritettä muutaman ylimääräisen. Toinen vaahto, millä liimasin uretaaneja yhteen, oli Styro 753, joka toimi myös hyvin. Tosin ei mielestäni lähellekään yhtä nopeasti, mutta kunnolla kuivuttuaan oli lähes yhtä kovasti kiinni. Tätä käytin lopussa enemmän. Tilkitsin tällä pituussuuntaiset saumat, koska tässä vaahdossa oli mainuttu hyvä elastisuus. Tämä on kuitenkin hengittävässä puurossipohjassa aika tärkeä seikka. Kaikki isommat raot eli päädyt täytin 65 Pistoolivaahdolla, joka oli minulle jo ennestään tuttu. Tätä on tullut käytettyä työmaalla muutama sata pulloa. Tämä on hyvä perusvaahto, jolla onnituu lähes mikä vain.

Kuvassa molemmat uretaanipistoolit, jotka tulivat Rakennuskemialta. Vaikka pistoolien ulkonäkö ja kädensijat olivat erilaiset, oli niiden vaahdotusominaisuudet omasta mielestäni yhtä hyvät. Jos pitää toinen sanoa paremmaksi, niin se on sitten tuo PRO-malli. Sen pistoolin päädyn rakenne ehkä teki siitä hiukan tarkempikäyttöisen.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Uretaanipistooli. Se on pakollinen varuste, jos aikoo itse asentaa saman rossipohjan. Testailin itse eri uretaanivaahtoja, joten kulutus oli ehkä vähän enemmän kuin "normaalisti". Yhdellä uretaanipurkilla sai tehtyä yläpuolen vaahdotuksia valmiiksi 10-13 neliötä. Tähän ei ole laskettu alapuolen uretaanitiivistyksiä, jotka teen kun aikaa on paremmin. Menen sinne alas "sisätöihin" sitten, kun ulkona sataa vetää. Onpahan tontilla yksi kuiva työskentelypaikka tällä hetkellä.

Käsitelkää uretaanipurkkeja varoen. Tässä esimerkki palkkatöistäni siitä miten käy, kun uretaanipurkki räjähtää. Nämä kaikki vaahdot tullut yhdestä purkista. Kun painepulloon tulee pienikin reikä, tekee se purkin kylkeen tekee kivasti sotkua. 

Kokemukset Finnfoam rossipohjaeristeetä (FI-K600) on positiiviset. Jos lähden joskus rakentamaan uudestaan, harkitsen varmasti tämän järjestelmän käyttöä. Heti valmis, kävelyn kestävä lattiapinta on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Se kestää helposti vaikka koko talon puutavaroiden päällenoston. Meillä on nimittäin kaikki runkotavarat lepäämässä rossipohjan päällä tälläkin hetkellä, odottaen rungon pystytystä.


Mikko

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Anturat ja sokkeli alle viikossa


Olipahan taas kiireinen viikko. Työmaa on muuttunut viikossa soramontusta miehen korkuiseksi betonisokkeliksi ja 60cmx60cm aukoista kuljetaan talon sisälle. Työmäärä ei varmasti jätä ketään lukiaa kylmäksi. 

Sunnuntai 9.4.2017


Kävimme nostamassa ensimmäisen varvin (varvi = kerros) valuharkot valmiiksi, jotta niiden asennus onnistuisi mahdollisimman nopeasti kosteaan betoniin. Eikä niiden naputteluun menisi liikaa aikaa. 

Tässä vinkki: aseta muotin päälle koolingit. Ne kestävät usean tiilin painon eikä itse tarvitse hyppiä anturoiden yli painavien kivien kanssa.  Meillä oli anturamuotin päällä parhaimmillaan yli 300 kg painoa eikä muotti ollut siitä moksiskaan.

Sunnuntain laajakuva.

Maanantai 10.4.2017


Kuvassa näkyy pääsähkökeskuksen kuparikaapelit, jotka on asennettu kiertämään anturan ympäri. Mikäli joskus haluaa tehdä pihatöitä kaivurin kanssa, ei tarvitse pelätä maadoituskaapelin rikkoutumista.

Pumppu tuli aamuulla seitsemältä sovitusti työmaalle, yleensä aamuvaluissa pumput tulee ajoissa. Iltapäivävaluissa pystyn laskemaan yhden käden sormilla ajoissa tulleet pumput. Olen kuitenkin tehnyt monia satoja valuja. Kun ensimmäinen betoniauto oli tyhjennetty muotteihin, heräsi pieni epäilys omaan matikkapäähän. Onneksi ihan turhaan. Muotit tulivat toisesta betoniautosta täyteen ja jäi laskemani puoli mottiakin yli. Karkea keskihinta pumpatulla betonilla per kuutio on 100 euron luokkaa. Tosin kuljetus haukkaa summasta reilusti yli puolet. Tästä syystä suosittelen aina tilaamaan yhden kuution ylimääräistä. Mikäli joudut tilaamaan jälkeenpäin yhden kuution verran (eli betonitehtaan pienimmän toimitettavan määrän), tulee kulut olemaan vähintään 150 euroa. Erilaiset muuttujat ovat tyypillisiä työmaalla, joten betonia saattaa mennä enemmän kun aluksi on laskennallisesti ajateltu. Normaalin pumppuauton putkistoon ja auton perään jää aina 300-500 litsaa betonia riippuen pumpun koosta. Betonia roiskuu myös muottien ohi jonkun verran. Ja välillä se pahin mahdollinen tapahtuu, eli muotin kulma hieman repsottaa ja betonia valuu sitä kautta hukkaan pari sataa litraa. Näissä tilanteissa odottelu on tuhottoman kallista. Meillä valussa kesti kokonaisuudessaan aikaa tasan tunnin verran.

Ensimmäinen betoniauto peruuttaa pumpulle. 

Valun jälkeen viritimme viimeisen kerran linjapukkeihin langat ja merkitsimme talon kulmapisteet luodin avulla märkään betoniin. Talon linjapukit ovat talon valmiin ulkopinnan merkeissä. Tästä mittasimme valuharkkojen paikat leikkauskuvia apuna käyttäen. Kun valuharkoille oli merkattu linjat, löimme naulat muotteihin ensimmäisen harkon yläpintaan. Tästä viritimme langat talon ulkoseinille. Tämän jälkeen tarkastimme talon ristimitan, joka osottautui 0,5 cm sisälle. Eli tulos oli lähes täydellinen. Siitä parantaminen olisi aiheuttanut vain tuhottomasti työtunteja ja ei olisi välttämättä parantunut kuin muutaman millimetrin.


Aloitimme kulmakivistä. Naputtelimme ne kumivasaralla oikeaan korkoon ja kiinni linjalankaan. Passia yritimme myös tässä vaiheessa käyttää, kunnes tajusimme ettei siitä ollut hyötyä ollenkaan. Joka kerta kun naputtelit viereen uutta kiveä, kallistui edellinen kivi eri suuntaan. Tästä syystä kävimme lopussa kaikki passin kanssa uudestaan läpi, keskityimme aluksi saamaan kaikki kivet linjalangan mukaisesti. Valoimme suunnitelmien mukaan talon anturan viisi senttiä kovaksi, jotta naputtelemalla ensimmäinen harkkovarvi  olisi mahdollisimmana helppo asentaa paikalleen. Autotalli valettiin kaksi senttiä kovaksi, joka oli ensimmäisen varvin kannalta huomattavasti nopeampi asentaa. Kun ulkokierto oli asennettu, mittasimme talon sisälle tulevan kantavan palkkirakenteen seinän paikalleen ja tätä seinää jäykistämään tarkoitetun tukiseinän.

Viimeisten valuharkkojen asennus rupesi olemaan jo haasteellista, kun betoni rupesi kovettumaan todella nopeasti. Onneksi Mika oli apunani asentamassa harkkoja, ei olisi muuten kerinnyt asentamaan niitä ennen betonin jämähtämistä. Heti kun ensimmäinen kierros oli asennettu ympäri omakotitaloon, jaoin jokaisen harkon luokse tartuntaraudan. Painoin ne jokaiseen harkkoon eli tartunnat tulivat 60 cm välein. Piirustuksissa suunniteltu väli oli 80 cm. Valuharkkojen koko sattui olemaan 60 cm eli oli nopeampi ja helpompi asentaa raudat tiuhempaan. Näin ne myös osuu paremmin seuraavan varvin valuharkon reikiin. Ja ainahan voi rakentaa paremman ja kestävämmän kuin suunnitelmissa.



Kun ulkokierto oli tehty, mittasimme takan perustuksille paikan ja naputtelimme kevytsoraharkot kiinni betoniin. Näin myös takan perustan ensimmäiset harkot ovat oikeassa korossaan ja aivan varmasti hyvin kiinni anturassa. Takan perustan ainut tarkoitus kuitenkin on ottaa takan paino vastaan, jotta se ei olisi rasittamassa puupalkkeja. Näin paino jakautuu tasaisemmin.


Kuvan oikeassa reunassa näkyvät kevytsoraharkot ovat takan perustus.

Onneksemme meillä ei ollut palkkatöissä mitään järkevää tekemistä, joten pystyimme olemaan ensimmäistä kertaa kokonaisen päivän (lue vuorokauden) tontilla rakentamassa. Töiden jälkeen koulupoikamme Olli ja kurottajakuskimme Jukka tulivat tontille. Purimme anturamuotit varovasti, jotta ne ei olisi seuraavana päivänä enää edessä. Ja kiitos kurottajan ei tarvinnut kaikkia kantaa tontin toiselle puolelle, vain pelkät kasan tekemiset piikkeihin riitti. Talon anturamuottien purkuun meni noin puoli tuntia. Tämän jälkeen nostelimme talon sisäpuolelle kaikki tarvittavat harkot ja vähän ylikin. Tiesimme seuraavasta päivästä tulevan tuskaa, joten halusimme jättää harkkojen kantamisen aivan minimiin seuraavana päivänä.





Jukka ja Mika lähtivät ansaitusti kotia kohti näiden hommien jälkeen. Jäimme Ollin kanssa vielä purkamaan pois autotallin anturamuotit. Anturan betoni kesti myös hyvin päällä kävelyn, mutta oma puukko-temppu todisti betonin olevan vielä todella heikkoa. Ennen jokaista purkamaani betoni seinää tai muottia kokeilen kevyesti puukolla betonin kovuuden. Näin pystyn jopa ilman lämpötilamittareita määrittelemään onko mahdollista purkaa muotit vai joutuuko vielä odottamaan, ja jos joutuu niin kuinka kauan. Puukko ei saa upota kevyellä painamisella seinämuoteissa kärkeä pidemmälle (max 5 mm). Mikäli betoni tarraa puukkoon yhtään kiinni, on betonin kovettuminen vielä alkuvaiheessa ja purkamalla betoni leviäisi muotin mukana.



Tiistai 11.4.2017


Olin jo edellisellä viikolla varannut pumpuauton maanantaiksi ja keskiviikoksi. Keskiviikon betonin laatu ja määrä oli vielä tilaamatta. Valuharkot valettiin suunnitelmien mukaisesti C30/37, S4, raekoko #8. Tilasin betonin suosiolla lämmitettynä +25 asteeseen ja rapidina (rapidi = nopeasti kovettuva betoni), koska yöksi oli ennustettu muutamaa asetta pakkasta ja valun alkuun ennusteet lupasivat -3 astetta. Tämä on vain varotoimi, jolla varmistetaan ettei betoni jäädy tai sen lämpötila laske liian alas, jotta kovetuminen tapahtuu normaalisti. Kyseessä on juotosvalu, jolla valetaan betoniharkkojen sisäpuolet täyteen. Tilasin betonia 14 mottia. Mikäli en joutuisi tekemään taloa työn ohella, olisin ehdottomasti tehnyt normaalit sokkeli valumuotit ja valanut sokkelit normaalisti. Palkkatöiden takia iltapäivät on omakotitalon rakennusaikaa, joten valuharkot oli pakko valita aikataulutuksen takia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainut oikea talon perustustapa on valaa se betonista. Se vaan on ainoa perustusratkaisu, joka oikeasti kestää lähes mitä vain. Eikä kevytsoraharkko tai muut "höpö höpö" tule ikinä pääsemään edes lähelle paikallavaletun perustan kestävyyttä.

Karkasin itse töistä tuntia aikasemmin ennen päivän päättymistä, jotta kerkesin käydä ostamassa kiiloja valuharkkojen asennukseen. Kiilojen avulla pystyy säätämään kivien suoruutta myös ladontavaiheessa, valuharkot kun vain ladotaan päällekkäin. Kevytsoraharkoilla joka saumaan tulisi muurauslaasti, jolla pystyy tekemään tarvittavat oikaisut. Ja täytyy myöntää, että olivat maailman kalleimmat muovinpalaset. En olisi ikinä uskonut maksavani noin 100 grammasta muovinpalasia yli 35 euroa (yhdessä pussissa oli 200kpl kiiloja). Aikatauluni takia ei ollut mahdollsita etsiä mistään halvemmalla. Tontille päästyäni mitoitin kulkuaukot paikalleen anturaan kuvien mukaisesti spray maalilla. Todellisuudessa aukot laitetaan lähimpään suoraan harkkojakoon osuvaan kohtaan. Tosin tällä kertaa jokainen aukko osui 10 cm tarkkuudella. Kulkuaukkojen ainut tehtävä on päästä tarkastamaan ja huoltamaan talon rossipohjan alle rakenteita ja putkistoa.


Normaalin työpäivämme jälkeen olin lahjonut jälleen työkavereita tontilleni apuun aivan liian kiireisen aikataulun takia. Tällä kertaa sain ylipuhuttua myös yhden firmamme tulevaisuuden toivoista, Aleksin, jonka tuli samaan firmaan töihin kanssani nelisen vuotta sitten. Pääsin silloin opettamaan hänestä kunnon timpuria, ja ainakin toistaiseksi hyvältä näyttää. Tällä kehitystahdilla kaveri menee minustakin ohi muutamassa vuodessa. Tontille hommiin tulivat myös jälleen kerran Mika ja Olli.

Neljään pekkaan saimme yllättävän nopeasti kiveä lentämään paikalleen. Kaksi miestä heitteli kiveä paikalleen linjalankaa apunaan käyttäen. Yksi mies tuli perässä passin kanssa ja korjasi mahdollisia heittoja kiiloilla. Yksi mies leikkasi harkkoja päätyihin ja teki tarvittavat loveukset väliseiniin sekä asenti raudat. Raudoitus oli naurettavan helppo, joka toiseen vaakasaumaan oli piirretty yksi 8 mm harjateräs ja kolmeen viimeiseen varviin oli piirretty vaaka teräs jokaiseen saumaan.

Raudoitus oli todella helppoa ja nopeaa.




250 mm leveää Lakka-valuharkkoa tuli talon ulkokiertoon viisi varvia, jonka jälkeen ulkokiertoon tuli 200 mm harkkoa kolme varvia. Ulkopuolen harkkoja latoessa piti muistaa asentaa viides kerros valuharkoista "väärinpäin", jotta yläpuolelle jäävä pinta on tasainen. Näin tämän päälle onnistuu asettaa kapeampi kivi suoraan, ilman sen ihmeellisempiä patentteja. Sisäpuolelle seinät nousi 150 mm valuharkolla vain viisi varvia. Näin väliseinien korkeus on sama kuin talon ulkoseinillä oleva 5 cm pykälän. Tähän asennetaan alajuoksut, jonka päälle tulee liimapuupalkit. Autotallin ulkoseiniin riitti 150 mm leveä harkko, jota asennettin kolme varvia. Autotallin oviaukon kohdalle asensimme vain yhden varvin.


Päivä venyi ja venyi. Välissä oli tilattava työmiehille pitsat, jotta jaksettaisiin painaa iltaan asti. Meistä jokainen oli aloittanut työt aamulla seitsemältä. Aleksi tosin joutui lähtemään ennen ruoan saapumista. Väsyneenä jaksaa tehdä töitä, mutta nälkäisenä voimat loppuvat yllättävän nopeasti. Varsinkin kun painavat kivet pitää nostella rinnan korkeudelle.

Ruokatauko.

Hämärän laskeutuessa rupesin askartelemaan varauksille tukotuslaudoituksia ja kulkuaukkojen tuentoja, jotta kulkuaukot olisivat myös valun jälkeen oikean kokoiset sekä kaikki ontelot saataisiin täyteen betonia. Varausten tekemisen ainoa haaste rupesi olemaan pimeys, hämärässä kun tuo mittaaminen onnistui vai kännykän valossa. Otsalampustani oli tietenkin patterit loppuneet. Onneksi kuitenkin kaikki varaukset onnistuivat kerralla, eikä tontilla tarvinnut huudattaa moottorisahaa yöhön asti.

Tästä aukosta tulee maalämpöputket sisälle taloon.

Näin tein kaikki kulkuaukkojen varaukset. Ja hyvin kestivät.

Vaikka jaksoimme painaa tontilla pitkään, lopetimme suosiolla ääntäpitävät työt ilta kymmenen aikoihin. Ettei tarvitsisi poliiseille selitellä myöhäistä ajankohtaa. Olen meinaan joskus kerrotalotyömaalla joutunut asiasta heidän kanssa keskustelemaan. Onneksi siitä selvittiin puhumalla. Tontilta lähdimme hiukan ennen klo 23. Jouduimme siis jättämään hommat seuraavalle päivälle. No noin 700 kiveä illan aikana on aika erinomainen suoritus. Naapurit tiedän, että osa teistä lukee blogiamme. Olemme siis äärimmäisen pahoillamme mikäli metelimme häiritsi teitä illalla...

Kuvan on otettu juuri ennen tontilta lähtöä, tutusta kuvakulmasta. 


Keskiviikko 12.4.2017


Aloitimme työt aamukuudelta, jotta kerkeäisimme ennen pumpun tuloa asentamaan viimeiset kivet. Jouduimme suosiolla jättämään viimeiset kaksi varvia myöhempään valuun. Yksinkertaisesti aika loppui kesken. Saimme kuitenkin käytyä valoisassa valuharkot läpi ja tarkastamassa ettei reikiä tai koloja ole missään. Paikkasimme kaikki kolot uretaanilla, jotta betonia ei menisi hukkaan. Mika ja Olli lähtivät palkkatöihin, itse jäin työmaalle tekemään vielä viimeiset valmistelut. Tontille saapui valukaveriksi toinen koulupoikamme Miska, joka sai toimia tässä valussa vibramiehenä.

Kuvassa Miska nojailee valuharkkoihin ja odotellaan ensimmäistä betoniautoa.

Valu meni todella hyvin. Betoni oli hyvän tuntuista, eikä pikkupakkanen häirinnyt valua milläään tavalla (-3 astetta). Betonin lämmön tunsi kivasti pumppuauton letkussa, kun betoni oli esilämmitetty +25 asteeseen. Betonin juoksevuudesta kertoi hyvin se, että siinä kohtaa mistä laskin betonia valuharkon sisään, valui betoni valuharkkojen koloja pitkin yli kahden metrin päähän itsestäni. Tästä tuli siis hyvä fiilis kun näki, että jokainen kolonen täyttyy oikeasti. Miska vielä varmisti kiertämällä vibraten kaikki muotit läpi. Yläharkkojen takia betonia jäi hiukan yli, noin 1,5 kuutiota. Onnekseni seuraavalle työmaalle oli tilattu samaa tavaraa, ylijäämä betoni vietiin siis sinne. Muussa tapauksessa olisin joutunut valuttamaan tontin reunoille kaikki betonit pumpusta. Mikäli ylijäämä betonit viedään kaatopaikalle, se maksaa jätemaksuja useita satasia per kuutio.

Kerrankin joku oli räpsäsemässä kuvan itse pääpirusta, joka yleensä kuvaa aina työvaiheet ja työtoverit 😁

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu
Videossa kuuluu heikosti pumppukuskin kysymys, yritätkö sä kuvata jotain?


Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu
Toisin kuin videossa, älkää ikinä käsitelkö betonia ilman hanskoja. Pumppari nappasi puhelimen kädestäni ja totesi, että on hänen vuoro kuvata nyt 😁 Eihän sitä kerinnyt edes hanskaa kaivaa taskusta kun tuli huuto, että kuvaaa jo.


Valun jälkeen putsasimme kaikki harkkojen yläreunat ja roiskeet harkkojen kyljistä. Asetimme pystyraudat jälleen 600 mm jakoon harkkojen reikiin. Kuvissa lukee 1200 mm välein... Jälkeenpäin ylijäämä raudat on helppo poistaa akkurälläkällä. Jokaiseen kulkuaukkoon asensin vielä lisäraudat pystyyn aivan aukkojen viereen. Kun sitä rautaa kerran on, miksen tekisi anturoista kestävempiä.


Valun jälkeen oli aika lähteä takaisin palkkatöihin tekemään Leinelään 4000m2 parkkihallia. Projektina meillä on tällä viikolla holvin tekoa ja sitä meinaan on paljon. Maalämmön asentajat soittivat kesken päivän ja kertoivat tulleensa tontille asentamaan putkistoa (minun pyyntöni mukaisesti). Kysyivät reittiä mitä pitkin he vievät putkiston talolle. Puhelimessa neuvoin heille reitin putkille ja pyysin heitä jättämään loput putkistosta omakotitalon ulkopuolelle, koska valun takia oli maalämpöputkille tehty varaus vielä täynnä puuta. Työnnämme putket siis itse talon puolelle. kun saamme varauksen purettua ja patolevyn asennettua.

Maalämpömiehet asensivat samalla käynnillä pystyputket kaivoon ja vaakaputket talolle.

Keskellä kuvaa näkyy maalämpöputkille tehty varaus sokkelin kyljessä.

Olin työpäivän jälkeen tarkistamassa maalämpöputkia, kun naapurit tulivat ihmettelemään projektin nopeaa etenemistä. He luulivat, että rakennan täyspäiväisesti, koska tontilla tapahtuu niin paljon. Totesin, että kyllä hommat etenisivät vielä rivakammin, jos ei tarvitsisi palkkatöiden takia tehdä vain iltahommina. Tosin todellisuudessa en olisi näinkään pitkällä, ellen olisi saanut apukäsiä työmaaltani mukaan projektiin. Työkavereideni apu on ollut korvaamatonta. Iso Kiitos teille kundit!

Torstai 13.4.2017


Torstaina työpäivän jälken taas perinteisesti tontille. Koulupoikamme Olli tuli muuraamaan takan perustukset ja saa tästä muurausnäytön koulua varten. Ja onhan hänkin enemmän työmaalla asentanut valuharkkoja kun yksikään ammattikoululainen pääsee koulussa tekemään. Kävi muuten haussusti, kun olin naapurissa hakemassa Ollin kanssa vettä laastia varten. Naapureilla oli liiankin moderni suihku, jota en osannut käyttää. Tuli käytyä samalla työvaatteet päällä suihkussa, kun käänsin vahingossa väärästä hanasta.

Piirrustuksiin oli piiretty viimeinen kivi puolitettuna. Tämän jätimme suosiolla pois. Helpommalla pääsee, kun takan alle tulee 10 cm enemmän betonia. Tässä tapauksessa takan perustan ainoa tehtävä on ottaa takan paino vastaan, jotta se ei pistekuormita palkkeja liikaa. Vastaavanlaisissa tapauksissa olen nähnyt takan perustuksen kivet vain ladottavan päällekkäin ilman laastia. Kyllähän sekin kestäisi hyvin, mutta miksi oikoa kun samalla saa hyvää harjoitusta. Ja tulihan työmaalle 500 kg harkkolaastia. Johonkinhan  ne piti käyttää.

Haatetta muuraamiseen toi muurauskauhan puuttuminen. Olli joutui työskentelemään minun laattakammallani (joka on yksi parhaista työkaluista saada betonivalujen pintaan tasainen ja nätti lopputulos).

Lopputulos oli hyvä, ei ensikerralla voi erinomaista vielä vaatiakkaan ;). Eikä parane kehua liikaa, koska Olli lukee itsekkin tätä blogia. Heh.


Kevytsoraharkon huono puoli on sen huokoinen rakenne. Siihen ei oikein tahdo saada mitään kunnolla kiinni. Takan varauksen reunaan asensimme myös kaksi valuharkkoa, kuvissa tähän oli piirretty myös kevytsoraharkot. Betoniin saa helpommin kiinnitettyä alajuoksut, johon puupalkisto tulee kiinni. Ja tietenkin rautaa on tännekin kylvetty reilusti. 


Yksi vaaka ja löimme kahteen alempaan harkkovarviin reijät, jotta betoni täyttäisi nekin ja raudat jäykistäisivät rakenteen.

Emäntä tuli myös työmaalle juhlistamaan omaa syntymäpäiväänsä tyttäremme kanssa. Ja tottakai synttärisankari laitettiin itse grillin luo makkaranpaistoon. Tyttäremme viihtyi hyvin työmaalla. Avolavalta kun näki hyvin mitä tontilla tapahtui.

Kira ei millään olisi halunnut lähteä tontilta, koska viihtyi niin hyvin isin auton lavalla. Makkara maistui myös,  tytär on meinaan yhtä perso ruualle kuin isänsä.

Vanhempani myivät juuri omakotitalonsa.  Tämä grilli olisi lentänyt roskikseen muuton tieltä. Nyt se on onneksi tontilla, niin saa lämmintä ruokaa.. Ja aina on hyvä sää grillata vai mitä?
No olipahan kerrankin päivä ettei tarvinnut olla yötä myöten töissä. Teki hyvää päästä välillä kotiinkin antaa tyttärelle hyvän yön pusut ennen pikkuisen nukahtamista. Toistaiseksi ylivoimasesti rankinta on tulla tontilta kotiin ja nähdä tyttären tuhisevan omassa sängyssään ja tajuavansa, ettei ehtinyt puuhamaan mitään oman lapsen kanssa. Rehellisesti sanottuna näin on päässyt käymään jo aivan liian usein. Ei ole kiva emännältä kuulla että tytär huutelee isiä ennen nukahtamista tippa linssissä. Onneksi tämä on vain väliaikaista.  Pitkät päivät sinänsä ei ole ikinä ollut itselle ongelma. Olenkohan työaddikti, vai onko se vai opittu tapa. Ainakin nautin kovasti siitä mitä työkseni teen enkä ihan helpolla jätä töitä kesken vaikka sitä tehtäisiin koko yö...

Päivän panoraamakuva.


Perjantai 14.4.2017


Pitkäperjantai. Suurin osa ihmisistä oli pääsiäisen vietossa, mutta toista se on meillä omakotitalon rakentajilla. Tai sitten on varaa pitää lomia ja maksaa muille töiden tekemisestä. Mutta mikä sen parempi tapa viettää omaa syntymäpäivää, kun herätä aikaisin ja lähteä rakentamaan omalle perheelle taloa.

Nyt se viimeinen valuharkko on asennettu! Kyllä näiden kanssa taisteltiin. Eipähän tarvitse salilla käydä, kun nostelee painavia kiviä pään korkeudelle. Olisittepa kuuleet Mikan huudon: "Tuu nyt heti ottaa kuva, viimeinen kivi lentää nyt paikalleen!". Suupielet leveänä menin paikalle, kun luulin ettei ihan heti vastaavaa iltarehkimisurakkaa tule vastaan... Huomatkaa saana luulee xD

Siinä se viimeinen kivi on. Uretaania ja betonia vaille valmis sokkeli.

Mikan fiilis paistaa kuvasta 👍
Otimme myös päivän projektiksi muurata kevytsoraharkoilla talon pääoven katoksen pilareiden tuennat. Tämä siksi, että täytöt päästään tekemään kerralla koko talon ympäri. Olin edellisenä päivänä lainannut työmaalta 250camx50cm Doka-levyn palasen, koska meillä ei ollut kahden metrin suorakulmaa eikä jaksettu käyttää timpurin kolmiota. Näin saimme mitattua pilarit paikalleen ilman sen suurempaa temppuilua. Raudoitukseksi laitoimme neljä kappaletta 8 mm harjateräksiä. Huomatkaa antura kasteltiin ennen muurausta, muuten kuiva betoni imee vettä laastista heikentäen sen rakennetta!

Kuvassa näkyy mainitsemani Doka-levy, jonka avulla mittaus suoritettiin. 
Mikan muuratessa purin kaikki kulkuaukot ja varaukset sokkelista. Myös varausten alareunat täyttyivät täydellisesti, eikä edes pientä karheutta ole havaittavissa. Tästä kiittää eniten minun polvet ja housut, minähän tuosta joudun ryömimään sisälle.
Tonttimme lähes naapurissa asuu myös eräs ystäväpariskuntamme Tessa ja Jussi, joista Jussi saapui työmaalle auttamaan harkkojen kantamisessa. Tuosta 60cmx60cm aukosta syötin Jussille kaikki sisäpuolella olevat valuharkot ja kevytsoraharkot. Onpahan tila saatu tyhjäksi maatäyttöjä varten. Samalla keräsin jätesäkkeihin kaikki roskat talon sisältä. Esimerkiksi uretaanisoirot ja vastaavat. Imuripuhtaaksi tätä ei silti tarvitse saada. Olen kerran yhdessä omakotitalokohteessa yrittänyt asiasta kertoa asiakkaalle. Asiakas ei suostunut kuuntelemaan, vaan imuroi sepelitkin puhtaaksi aina työpäivämme jälkeen... Illalla laitoin vielä Tori.fi:hin ja Facebookkiin Uudenmaan raksakimppa Toriin ylimääräiset harkot myyntiin.

Yhtäkkiä talon sisäpuoli näyttää kummallisen isolta, kun lähes kaikki rojut on nostettu sisältä pois.


Perinteinen päivän panoraamakuva.
Päivän päätteeksi saimme hiukan omaa aikaa. Kira meni ensimmäistä kertaa yökylään, ja me suuntasimme suoraan Flamingoon katsomaan elokuvaa ja syömään pitkästä aikaa ravintolaan ihan kahden kesken. Ollaan sopivasti synnytty peräkkäisinä päivinä, joten syntymäpäiviä pystyy hyvin viettämään samalla kertaa.

Lauantai 15.4.2017


Koska meillä on palkkatöissäkin aikataulut olemassa, jouduimme koko porukka menemään töihin lauantaina muutamaksi tunniksi. Saimme aikataulua hyvin kiinni. Nyt ei ensiviikon hommat ole niin mahdottomat. Aikataulujen suunnittelijat eivät meinaan huomioi yleensä pyhäpäiviä heidän hienoissa viivasuunnitelmissaan. Tiettyyn työhön on varattu esimerkiksi viisi päivää, ei se heitä kiinnosta onko siitä ajasta kaksi päivää pyhäpäiviä vaiko ei...

Takaisin omakotitaloon. Muurauslaastia oli reilusti ylimääräistä, joten päätimme tehdä siitä talon ulkopuolelle reunaviisteet. Reunaviisteiden tehtävä on ohjata mahdollinen vesi pois sokkelin kyljestä. Tämä on aina pakollinen, jos asentaa huovan sokkeliin. Huopaa ei saa taittaa alhaalla 90 asteen kulmaan, jos huovalle haluaa pidempää kestoikää kuin vuoden. Tämä kuuluu luokkaan ei pakollinen tehdä, mutta antaa perustuksille huomattavasti pidemmän käyttöiän. Betonin tai laastin laadulla ei sinänsä ole suurta merkitystä, kunhan sen saa asetettua nätisti viisteeksi sokkelia vasten. Tärkeämpää on putsata harjalla anturan päältä kaikki irtoaines, jotta viiste pysyy paikallaan seuraavat 50 vuotta.

Ennen viistettä.

Viiste tehtynä.
Meidän projektissa käytämme patolevyjä, koska ne antaa sokkelin hengittää paremmin. Mikäli joskus sokkeli jostain kumman syystä pääsisi kastumaan, vaikka auton pesun yhteydessä, pääsee sokkeli kuivumaan molemmin puolin. Sisäpuolella rossipohjatilassa ja ulkopuolella patolevyn alla. Samana päivänä kun viiste tehdään ei voi asentaa patolevyjä. Viisteen pitää antaa kuivua hyvin jotta se ei rikkoonnu patolevyn asennuksessa, kun anturan päällä kävellään. Mikan sanoja lainatakseni "Hyvillä jätkillä on aina vähän tuuriakin matkassa." Tämä sopi meinaan tilanteeseen täydellisesti, meillä nimittäin riitti muurauslaasti viisteen tekemiseen juuri ja juuri. Ei jäänyt edes desilitraa jauhoja yli. Eikä muuten jäänyt vettäkään tippaakaan. Hetken jo mietittiin tarvitseeko mennä naapurista hakemaan lisää vettä kannuihin, jotta saa viimeisen metrin tehtyä. Laasteissa ja itse sekoitetussa betonissa tulee muistaa, että tavara notkistuu hiukan mitä enemmän sitä sekoittaa.

Kaikki talon kulmaviisteet tehtynä.
Mikan lähdettyä jäin yksin asentamaan sisäpuolen alajuoksuja, joiden päälle palkisto asennetaan. Tässä kohtaa olisi apukädestä, edes yhdestä, ollut huomattava apu. Viiden sentin pykälässä on hankala saada pysymymään 15 cm huovan palanen siten, että se on taitettu keskeltä 90 asteen kulmaan. Näin koolinki ei missään vaiheessa kosketa betonia. Huovalla katkaistaan viimeistään kapillaarinen veden nousu. Talomme perustusten alla on puoli metriä paksu sepelikerros kapilaarikatkona. Meidän talossa ei edes anturaan tule ikinä kerääntymään kosteutta. Puhumattakaan siitä että se rupeaisi nousemaan sokkellin sisällä yli metrin. Tämä tosiaan on aivan hätävara rakentamisessa. Joissain kohteissa tällä bitumin palasella on oikeesti suuri merkitys.

15 cm paksu huopa taitettu keskeltä. Sen päälle asennan 98mmx48mm koolingin.
Kuvissa oli määrätty alajuoksuksi mitallistettua puuta, lujuusluokka C24, joka on yleisin Suomessa työmailla käytettävä lujuusluokka. Suunnitelmiini oli piirretty 48mmx48mm puuta reunan kynnykseen, todellisuudessä tämän löytäminen rautakauppojen hyllyiltä on harvinaista vähäisen menekin takia. K-Rauta 75, joka on lähin rautakauppani, olisi löytynyt 48mmx48mm puuta, se ei vaan tosin ollut lujuusluokiteltua. Kaupasta löytyi pykälää isompaa kokoa C24 lujuusluokiteltua puuta, joten se tarttui matkaani. Kulmarautoja lyödessäni totesin tämän olevan parempi vaihtoehto, oli huomattavasti enemmän tilaa lyödä kulmaraudat kiinni. Eikä tarvinnut aivan lankun reunoihin kiinnittää, sai lyödä naularuuvit helpommin. Nämä ruuvit ja kulmaraudat kävin noutamassa Vantaan Kiinnikekolmiosta. Samalla kun noudin työmaalleni tarvikkeita, sain tingittyä hyvän hinnan tulevista tarvikkeista.


Vaikeuksien kautta voittoon. Naapurit varnaan kuulivat muutaman voimasanan tämän asentamisen yhteydessä...
28oz Vaughan oli alajuoksun kiinnityksissä täydellinen työkalu. Sen verran tiukkaan rosteriset ankkurit porautui puuhun ja sokkeliin.


Sunnuntai 16.4.2017


Päivän ensimmäinen homma oli käydä K-Rauta 75 rautakaupassa. Ja te, jotka mietitte mitä he ovat maksaneet, että mainitsen heidät usein. Vastaus on ei mitään. Haluamme kertoa omasta tahdosta mitä mistäkin hankimme. Ja omassa tapauksessa kun aikaa rakentaa on rajallisesti, minulla ei ole aikaa juosta ja kilpailuttaa eri liikkeitä läpi. Isommat ostokset tietenkin kilpailutetaan, mutta ei jos kyseessä on naulapaketti tai muu pieni ostos. Jokainen minuutti minkä olen poissa työmaalta, on poissa työajasta ja sitä kautta projekti pitenee. Ja tässä vinkki. Avatkaa lähirautakauppaan tili, saatte jonkun perusalennuksen, joka on muutaman prosentin (sama kaikilla tilin omistajilla). Joka kerta, kun ostatte enemmän kuin yhden tuotteeen, etsikää osastolta myyjä ja pyytäkää hänen tekemään teille pakettihinta tuotteistanne. Näin saatte aina paremmin alennuksen, kuin suoraan kassalta. Yleensä näin pääsee lähelle 10%. Tämä tietenkin vaihtelee tuotteesta ja kaupan omasta katteesta. Miinuksella he eivät ikinä myy, mutta mitä enemmän heiltä ostat sitä paremmat alennukset saat.

Tämän jälkeen pääsimme asentamaan patolevyt talon ympäri. Homma meni kahteen mieheen todella nopeasti, koska otimme edellisenä iltana korot talon nurkkiin ja laitoimme patolevyt merkkien mukaan. Patolevyt on asennettu tasan valmiiseen maan pintaan. Ja muistakaa mikäli asennatte patolevyn itse, laita aina levyn nystyrät seinään päin! Näin ilma pääsee edes hiukan kiertämään sokkelin ja patolevyn välissä. Tämän muistan loppuikäni, kun joskun kuustoista kesäsenä asensin työmaalla koko kerrotalon patolevyt väärinpäin... Kyseessä piti olla päivän keikka, ja kuten arvata saattaa se keikka kesti aivan iltamyöhään kun piti kahteen kertaan tehdä. No virheitä saa tehdä, kunhan niistä oppii! Onnekseni nostin taloa valuharkoilla 20 cm, jotta saan itäpuolen naapurin tontin kanssa korkopolitiikan parempaan kuntoon. Näin meidän talon lattian pinta ei olisi matalemmalla kuin heidän maanpintansa. Maan pitää kaataa talon ulkoseinästä poispäin vähintään kolme metriä, jotta mahdollinen vesi ei pääsisi sokkeleita päin.

Kuvasta näkyy patolevyn oikeaoppinen asennustapa.

Kuva itä-eteläkulmasta.
Perinteinen panoraamakuva kalliolta.


Pikkuveljeni Sami tuli myös tontille kantoavuksi. Hän keräsi kaikki tontin ulkopuolella olevat  harkot yhteen kasaan. Hän kantoi myös kaikki raudat ja puutavarat pois maamiesten edestä. Mukavaa että rakennusinsinöörikin pääsee joksus ruummiillisiin töihin. Asensimme veljeni kanssa myös ensimmäiset liimapuupalkit paikalleen. Sekä kierimme tasolaaserilla kaikki kulmaraudat ja asensimme asennuspalat jokaisen kulmaraudan kohdalle. Tämä siksi, että valuharkoilla tulleet heitot saadaan pois. Palaset on erivärisiä, koska jokainen väri on eri paksuinen. Näin saadaan liimapuupalkit millin tarkasti oikeaan korkoon. Tasolaaserilla etsitään kaikkein kovin (kova tarkoittaa työkielessä korkeinta kohtaa) kohta alajuoksusta ja jokaisen kulmarautojen kohdalle asetetaan asennuspalasia, kunnes ollaan samassa korossa kuin korkein kohta. Esimerkiksi jos antura valetaan  5 cm kovaksi, se on tämän verran yli suunnitellun koron.

Jokaisella asennuspalan koolla on oma värinsä, näin korkolappujen asennus on nopeampaa.

Ensimmäisen palkin asennus ja tarkistus. Aivan millin tarkasti passissa.  
Sisäpuoli on valmis täyttöihin, ensimmäiset palkit asennettu. Enempää en viitsi asentaa,jotta ne eivät hidastaisi maanrakentajien töitä.



Viikon työn näkyminen tontilla


Tähän loppuun vielä maanantaiaamun ja sunnuntai-illan panoraama kuvat. Näissä hahmottuu paremmin viikon aikaiset työt. Karkeasti viikon aikana on asennettu karvan alle 1000 valuharkkoa, joka on painona suurinpiirtein 26 tuhatta kiloa. Ja se kyllä tuntuu käsissä, jaloissa ja koko kropassa...



Ensimmäinen betoniauto peruuttaa pumpulle. 

Sunnuntain panoraama kertoo kuluneen viikon työtahdin.


Mikko