perjantai 2. helmikuuta 2018

IV-Koneen asennus


Pysyyko ruuvimeisseli kädessä? Osaatko käyttää vatupassia? Saatko kaverin nostoavuksi? Jos vastasit näihin kolmeen kysymykseen kyllä, IV-koneen asennus onnistuu sinulta varmasti. Ja nyt  siis meinaan vain asennusta seinään, sähköverkkoon kytkeminen ja IV-putkiston kytkeminen on syytä jättää henkilöille jotka sen osaavat. Nyt kyseessä on työvaihe, jossa omakotitalorakentaja pääsee mahdollisesti itsekin tekemään hiukan, mikäli työvaihetta ei ole myyty pois. Tai mikäli ilmanvaihtoasentaja on sinulla tuntitöissä, pystyt asentamaan konetta hänen kanssaan. Tämä on se kaikista parhain vaihtoehto, näin säästät hiukan ja tunnet talosi taas astetta paremmin.

Me valitsimme ilmanvaihtokoneeksi tietenkin koneen jossa on hyvät LTO-ominaisuudet (LTO = LämmönTalteenOtto. Enerventin koneissa vuotuinen hyötysuhde on yli 70%). Me valitsimme  koneeksi Enervent Pingvin XL eAir mallin. Tästä puhuttiin jo edellisessä päivityksessä. Kaiken huipuksi yritys on suomalainen ja tuotteet valmistetaan Suomessa. Siitä iso peukku ja tämä on aina mainitsemisen arvoinen asia, kotimaisia tuotteita käyttämällä luo uusia työpaikkoja Suomeen.

No itse asentamiseen. Se on yksinkertaista, käydään se kuvien muodossa läpi. Jatketaan siitä mihin edellinen päivitys jäi, eli kone otetu pois paketista ja asennus alkaa.

Ensimmäiseksi pitää muistaa tukirakenteiden mitat, itselläni työvaihe oli "helppo". Olihan toiselta puolelta vielä Gyproc levy asentamatta. Lisäksi asensin ylätuen suurinpiirtein samaan korkeuteen mihin tulee NIBE:n maalämpökoneen yläreuna.

Asennusrauta laitetaan kiinni koneen alaosaan. Asennusraudan ei tarvitse olla edes "sentilleen" kohdallaan vaakasuunnassa, kunhan korkeussuunta on oikea. Sekä tietenkin asennusrauta pitää olla suorassa, siihen tarvitaan tarkka vatupassi.

Asennusraudan laiton jälkeen tarkastetaan vielä kerran IV-koneen sijainti ja merkataan se seinään. Yleensä tekniset tilat ovat niin ahtaita, että tässä kannatta olla tarkkana. Itsellänikin ei montaa senttiä jäänyt tilaa maalämpökoneeseen.

Avataan ilmanvaihtokone ja poistetaan kenno. Tämä ihan sen takia, jotta saadaan koneen painoa tiputettua edes hiukan. Kone painaa kokonaisuudessaan 63 kg. Kennon paino ei montaa kiloa ole, mutta asentamista kyseinen paino helpottaa heti merkittävästi. Kenno tulee koneesta pois ihan suoraan vetämällä, ainoa irroitettava osa on virtapiuha. Virtapiuha on helposti iroitettavissa pikakiinnikkeellä.

Kone on astetta kevyempi. Jos halauisi tiputtaa painosta vielä muutamia satoja grammoja, voisi irrottaa moottorit ja ilmansuodattimet. Koneen vasemmassa ylänurkassa näkyy myös yksi puhallinmoottori, toiselta puolelta löytyy toinen. Nämä saa myös helposti irti; sokka irti ja klipsi auki, virtajohtohto pois liittimestä ja moottori irtoaa asennuskiskostaan.

Kone on nyt nostettu asennusraudan päälle ja kone on merkeissään. Nyt kolme asennusruuvia kiinni, asennus ruuvien päälle tuli "kumitutit". Nämä kumin palaset tuli koneen mukana, niillä estetään resonoinnin siirtyminen seinärakenteisiin. Niiden avulla kone jää muutamia millejä irti seinästä. Kävin hakemassa asennusruuveiksi paikallisesta K-Rauta 75:sesta kolme kansiruuvia, ne kun kestävät hyvin painoa ja ovat tukevimmat kiinnikkeet kiinteään puuhun. Jokaisen ruuvin päälle laitetaan kumitutit ja ne ruuvataan kiinni seinään tukevasti, käytännössä kumitutin pintaan asti.

Nyt poistetaan asennusrauta alhaalta ja kone "tipahtaa" noin sentin alaspäin ja kumitutit menevät niille tarkotettuihin kiinnitysuriin. Laitoimme koneen alaosaan soiron Armaflex-eristettä, joka on joustavaa ja erittäin kestävää. Näin koneesta ei lähde yhtään resonointiääntä talon runkoon. Koneen takaosassa on muutaman millin paksuinen oma eriste, joka vähentää resonointia. Mutta näihin alkuperäiseristeisiin ei pidä yksistään luottaa. Lisäksi tämä alaosan eriste on myöhemmin helppo vaihtaa halutessaan, tosin Armaflex eristeen uskon kestävän koneen takana pidempään kun koneen todellinen käyttöikä on. Mutta se jää nähtäväksi.

Nyt vielä tehdään viimeinen kiristys. Kuitenkin maltilla, ilman kumituttien hajottamista. Kiristetään siis tukevasti seinää vasten.

Etäyksikkö oli koneen ilmanvaihtokanavan sisällä, muistakaa siis tarkastaa ilmanvaihtokanavat ennen asennusta. Sieltä kun voi löytyä tarvittavat asennustarvikkeet ja kuten meidän tapauksessa, koneen etäyksikkö. Me sijoitimme etäyksikön kodinhoitohuoneeseen. Sieltä sen säätäminen on tarvittaessa helppoa, tosin koneen säätäminen on lähes olematonta. Jokaisen suihkussa käynnin jälkeen kone tunnistaa ilmankosteuden nousun ja lisää tuuletustehoa kunnes kosteusprosentti laskee normaalille tasolle. Elektroniikka siis helpottaa elämää, ilman että siihen edes tarvitsee kiinnittää huomiota.

Lisäksi koneen päällä on USB-liitin, jota kautta pääsee tutkimaan koneen mittaustietoja päivä ja viikko tasolla. Lisäksi tiedot voi siirtää halutessaan talteen tietokoneelle.

Tarkistus vielä kerran koneen sisälle, jotta sinne ei jää ylimääräisiä ruuveja tai muuta tavaraa. Sinne ei kuitenkaan enää hirveästi kurkita kun konetta kytketään päälle.

Kuvasta näkee hyvin kuinka kone on koko matkalta muutaman millin irti seinästä. Näin saadaan varmistettua ettei koneen resonointia voi kuulua rakenteista.

Ja tietenkin ylimääräiset Armaflex-eristeet leikataan pois, ulkonäköhän on kaikki kaikessa.


Sitten nostetaan ilmanvaihtokoneen kenno paikalleen. Kyseistä kennoa ei periaatteessa voi asentaa väärinpäin, koska koneen virtajohto ei yllä liittimeen muualta. 

Muistakaa rauhalliset liikkeet, jotta kennon tiivisteet eivät vahingoitu reunoilla. Ne kun on yksi merkittävä syy koneen energiatehokkuuteen.

Varmistetaan että kenno on kiinni takaseinässä ja kytketään virtaliitin takaisin seinään.

On olemassa muutamia erilaisia LTO-menetelmiä, niistä kuitenkin omasta mielestäni nerokkain on tämä pyörivä kennoperiaate. On varmasti muitakin hyviä tekniikoita, pyörivä kenno on itselleni tutuin ja toimintaperiaatteeltaan mielestäni erittäin simppeli. Kenno pyörii koneen sisässä hitaasti ympäri ja tiivisteet koneen puolessa välissä pitää huolen ettei vuotoja tapahtu. Tila on jaettu kahteen osaan tiivisteellä. Toisella puolella kulkee kylmä ulkoilma ja toisella puolella lämmin jäteilma, periaate on siis käytännössä on aika samankaltainen kuin auton syylarissa (jäähdytin). Ainoana erona, että tässä kylmä ilma, joka kulkee lämpimän ritilikön läpi otetaan talteen. Autossa se on vain tapa jäähdyttää moottoria, eikä täten kaikkea lämpöenergiaa saada talteen moottorista. Mikäli taas ulkoilmaa ei tarvitse lämmittää, ei kennon tarvitse pyöriä. Yleensä ilmanvaihtokoneista saadaan vielä erikseen otettua sähkövastus käyttöön, mikäli sillä halutaan lisälämmittää ilmaa. Se kuitenkin on harvoissa tapauksissa kannattavaa, se kun lasketaan sähkölämmitykseksi ja nyky asunnoissa on tehokkaampia lämmitysmuotoja käytössä. Itsellänikin koneen lämmitysvastukset on otettu pois käytöstä ja lämmityksen hoitaa maalämpökone, sillä tuotettu lämpö kun on huomattavasti halvempaa kun sähkövastuksilla tuotettu lämpö. Lisäksi lämmitys on lattiapinnassa, se on käyttömukavuudeltaan huomattavasti parempi kun lämmittää pelkkää ilmaa. Se jättää lattian aina kylmäksi oli pintamateriaalina mikä vain.

IV- koneen luukut kiinni ja myöhemmin asennellaan paikalleen loput IV-putket.

Asennus oli tietenkin meille todella helppoa. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tämä asennus luonnistuu lähes keneltä tahansa. Kunhan hiukan on maalaisjärkeä mukana ja työkalut pysyvät kädessä.


Mikko

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Talon sydämen rakentaminen

Talon sydämen, eli teknisen tilan rakentaminen. Meillä tulee käytännössä kaikki tekniikka tekniseen tilaan, lisäksi se toimii tarvittaessa täydellisenä "pihavarastona". Tein teknisen tilan seinät vanerista, sinne kun omasta mielestäni ei saisi ikinä asennella kipsilevyjä. Valitettavasti lähes kaikissa teknisissä tiloissa on Gyproc seinät. Niiden tilalle kannattaa vaihtaa vanerit suoraan, koska ne kestää tarvittaessa muutaman tipan vettä. Gyproc levy ei kestä vettä tippaakaan ja kyseessä on kuitenkin kostea tila. Mikäli talossa sattuisi joskus vesivahinko, se tapahtuu suurella todennäköisyydellä teknisessä tilassa. Onhan siellä kaikki talon tekniikka, etenkin veteen liittyvät. Puhumattakaan vielä edes tekniikoiden painosta ja niiden kiinnityksestä...

Eli tekniseen tilaan tulee paljon "kalusteita". Meillä sähkökaappi, valokuitu/kaapeli tv-kaappi, päävesihana, käyttöveden jakotukit, lattialämmityksen jakotukit, maalämpökone, iv-kone ja kaiuttimien vahvistinjärjestelmä. Tässä lista meidän talon teknisen tilan varustuksesta ja kaikki nämä vaativat omat kiinnityspisteet. Mikäli seinät on tehty Gyproc levystä, pitää jokaisen kohdalla olla seinässä vahvike. Niiden mitoitus ja riittävä asennus on hankalaa. Eihän sitä kukaan tiedä mitä kaikkea tekniikkaa tulevaisuudessa tekniseen tilaan tulee vielä lisää. Ongelma ratkeaa helposti tekemällä kaikki seinät vanerilla, vain IV-kone vaatii tällöin vahvikkeet seinän sisään. Se tulee ilmaan ja on tekniikasta painavin ilmaan sijoitettava kone. Kaikki muut tekniikat saa kiinnitettyä vaneriin helposti ruuveilla ja tarvittaessa niiden paikkoja voi vaihtaa, tai myöhemmin voi hyllyjä ja tekniikkaa lisätä ilman ongelmia. Laitoin kahdelle seinälle (johon tulee kiinni kaikki tekniset laitteet) 15 mm paksuisen vanerin ja kahdelle muulle seinälle 12 mm vanerin. Periaatteessa 12 mm vanerikin riittää hyvin, mutta satuin löytämään alennuksesta halvalla muutaman 15 mm levyn. Siksi vaihdoin ne pykälää "järeämmäksi".

Kuvan laatikossa on talomme IV-kone. Kyseessä on siis Enervent Pingvin XL eAir E ilmanvaihtokone. Painoakin kyseisellä laitteella on 64 kg. Painonsa takia tämä kone vaatii hiukan paremman tuennan seinärakenteisiin.

Kone kannettini heti sisälle lämpimään. Ohjekirjoja ym. paperia tuli koneen mukana iso kasa. Nämä pitää laittaa hyvään talteen. Nämä asiakirjat kun pitää säilyttää talokansioon...

Kuva on otettu arkieteisen puolelta. Kyseinen seinä on teknisen tilan seinä. Ja kuten arvata saattaa kyseiset koolingit (50x100puu) on asennettu vahvikkeeksi IV-koneen takia. Käytännössä hirveästi tätä järeämpää tukirakennetta ei koneelle pysty asentamaan, periaatteessa lautakin olisi voinut riittää. Nyt kuitenkin on laitettu vahvikekoolingit IV-koneen ylä- ja alareunaan. Kestää tarvittaessa vaikka asentajan painon, mikäli hän haluaa jäädä roikkumaan koneeseen...

Sama seinä eristettynä. Tästä muuten kannattaa ottaa koppi. IV-koneen kiinnitysseinä ei ole suorassa yhteydessä mihinkään makuuhuoneen seinään. Vaikka nykyiset IV-koneet resonoi aika vähän, ei kuitenkaan ole mukavaa jos koneen resonoinnin kuulisi makuuhuoneeseen. Mikäli koneestä jotain ääntä pääsee, se kuuluu vain eteiseen, jossa ääni ei haittaa pätkän vertaan.

Harmi kun ei tullut otettua parempia kuvia teknisen tilan vanereista ennen maalausta, tässä kuitenkin yksi panoraama otos.

Nyt on teknisen tilan seinät maalattu. Väri perus valkoinen, kahteen kertaan maalattuna. Kuvassa näkyy IV-koneen asennusrauta, ilman tätä on konetta lähes mahdoton asentaa. Mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä.

Maalämpökone saapui myös tontille, NIBE F1255-6 R EM. Kyseinen kone on täysin ohjattavissa etänä puhelimella ja tarvittaessa kaikki hälyytykset tulevat puhelimeen. Se oli yksi tärkeä lisäosa, joka vaikutti merkittävästi tuotteen valintaan.

Maalämpökone nostettu sisään ja "etukansi" poistettu putkimiestä varten. Ja kuten kuvasta näkyy, putkimies on saapunut tontille ja aloittelee juuri asennuksta. Kuvassa näkyy nimittäin putkimiehen työkalupakki...

Niben maalämpökone asennettu paikalleen, viralliset putkityöt lakanneet.

Vähän kellertävä kuva kun pimeässä otettu, tässä kuitenkin putkimiehen ensimmäisen päivän asennuksen tulos.

Lattialämmityksen jakotukit kytketty verkkoon. Yläpuolella on lämminvesitukki ja alapuolella kylmävesi, tämä järjestys on aina sama oli kyseessä lattialämmityksen- tai käyttöveden jakotukki. Kylmän jakotukin yläpuolella on etäsäädettävät termostaatit, eli virtausta jarrutetaan kierron loppupuolelta.

Tässä poistetaan ilmaa vesikiertoisesta lattialämmitysjärjestelmästä. Kyseessä lyhyesti sanottuna "pakkopoisto" eli järjestelmään isketään vedellä painetta ja pakotetaan ilma pois putkistosta. Jokainen lattialämmityslenkki käydään läpi yksickerrallaan. Putkityöt on yleensä suht yksinkertaisia, kuitenkin suosittelen jättämään ne alan ammattilaisille. On mukava kuitenkin tietää miten tehdään, mitä tehdään ja miksi. Lisäksi myöhemmin mahdollisten vikojen etsiminen on helpompaa, jos ymmärtää järjestelmien toimintaa.

Tässä tehdään käyttöveden jakotukin kytkentää. Ja taas lämmin yläpuolella mahdollisimman lähellä seinää ja kylmä alapuolella mahdollisimman kaukana. Näin putket eivät aiheuta merkittävästi kondensioveden muodostumista, toisaalta sen muodostuminen tässä tilassa ei haittaa. Tilassa on oma kaivo ja vedeneristys on kunnossa. Mutta kuitenkin kun priimaa haluaa, on se itse melkein tehtävä. Tällä kertaa jakotukki tehtiin Mikan kanssa. Onhan hän uran aikana näitä useita kymmeniä asennellut.

Valmiit lattialämmitysjakotukit



Tekninen tila on yleensä toiselta nimeltään "pihavarasto", tai ainakin suurimmalla osalla se jää siihen käyttöön. Kuitenkaan tilassa ei tarvitse käydä hirmu usein. Meillä tulee virheilmoitukset puhelimeen, kun molemmat "koneet" on kytketty kodin langattomaan verkkoon. Kuitenkin välillä tilassa olisi hyvä käydä tarkastamassa ettei vuotoja missään putkissa ole, joka on kylläkin todella epätodennäköistä. Järjestelmään tehdään kuitenkin painekokeet ynnä muut. Mutta vähintään IV-koneen suodattimet pitää käydä vaihtamassa määräajoin.

Tässä kuitenkin pähkinän kuoressa teknisen tilan asioita, näihin kyllä palaamme myöhemmin. Viimeistään kun pääsemme tarpeeksi pitkälle ja suodattimien vaihto tulee ajankohtaiseksi.

Timpuri
Mikko Merelä

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Teknisen tilan polyuretaanilattia


En halunnut laattalattiaa teknikseen tilaan. Yksinkertaisesti puhtaanapidon takia, laattasaumat kun on hankala pitää puhtaan näköisinä. Etenkään tilassa, jossa ollaan aina kengät jalassa... Eli lattia toteutettiin polyuretaanipinnoitteella. Sen paras puoli on vedeneristävyys (sama ominaisuus on myös epoksi ja akryylipinnoitetuissa lattioissa). Muita vedeneristystarvikkeita ei tarvitse käyttää. Ja onhan polyureteenilattian ulkonäkö ainakin omaa silmää miellyttävä. Tätä käytettäisiin varmasti enemmän huoneistotiloissa, mikäli UV-säteily ei muokkaisi sen väriä. Se rupeaa kellertämään ajan myötä säteilyn vaikutuksessa. Tätä ongelmaa ei tietenkään tule olemaan tilassa, jossa ei ole ikkunoita. Uudenmaan Laatupinnoitus toteutti meidän teknisen tilan lattian, eli sama mies kuka oli mukana betonilattian käsittelyssä.

Betonilattia saatiin niin hyvännäköiseksi, joten päätin tilata myös teknisen tilan lattian käsittelyn samalta yritykseltä.

Aluksi polyuretaanilattialle tehdään praimeri käsittely, jolla saadaan pinnoite tarttumaan kunnolla lattiaan. Aluksi käsitellään huolellisesti pohjusteella kaikki nurkat ja hankalat paikat. Samalla pohjusteella käsitellään myös reunojen ylösnostot ja jakotukkien korotusosat.

Lopuksi pohjuste levitetään tasaisesti koko lattian pintaan ja pintaan heitetään "hienoa hiekkaa." Tämän asiosta kuivuttuaan pinta on kun hiekkapaperin pinta, täten polyuretaani tarttuu varmasti kiinni.

Seuraavana päivänä pinnoite on täysin kuivunut ja sen voi käsitellä polyuretaanilla.

Ja kuten sanoin, pinta on kuin hiekkapaperia.

Uudenmaan laatupinnoitus toi mukanaan polyuretaanipinnoitteen haluamassani värisävyssä. 

Pinnoite oli isommassa purkissa, josta sitä kaadettiin erikseen pienempään purkkiin, jotta koko astia ei menisi piloille pienen lattian takia. Eihän käsiteltävää lattiapinta-alaa ollut kuin noin 2,5m², todellinen menekki oli muutamia litroja.

Pinnoite levitettiin ihan normaalilla pienellä telalla ja pensselillä. Pinnoite on itsestään tasaava, joten sitä ei tarvitse tasoittaa erikseen. Ja tietenkin aluksi käsitellään huolella nurkat ja putkien ympärykset, jonka jälkeen polyuretaanipinnoitteen pääsee levittämään koko lattiaan.

Lattiakaivon ympärille laitettin käsittelyn ajaksi pieni P-profiilin silikoninen tiiviste. Samaa tiivisettä käytetään myös ikkunoissa, joten se on varmasti tuttu vanhoissa talossa asuville. Kun vanhoihin ikkunoihin vetämisen takia vaihdellaan uusia tiivistelistoja. Kuva on otettu heti polyuretaanipinnoiteen levittämisen jälkeen, eli pinta on märkä. Siksi kiiltoaste on kovempi kuin kuivuneena.

Silikonitiiviste laitettiin kaivon sisäpuolelle, jotta kaikki vedet valuvat kaivoon. Lisäksi pahvista leikattin rinkula kaivoin sisälle, jotta vahingossa valuva pinnoite ei värjää koko kaivon pohjaa. Vaikka sinänsä sillä ei ole kuin ulkonäöllinen merkitys.

Silikonitiiviste lähti helposti pois kaivon ympäriltä, ihan ilman väkivaltaa.

Seuraavana päivänä otin pahvin kaivon sisältä ja leikkasin mattoveitsellä kaivon ympäristön siistiksi. Lopputulos on erittäin siisti ja vedenpitävä sellainen.

Pinnoite kestää kävelyn ja vettä jo vuorokauden kuluttua asennuksesta. Painavien koneiden, esimerkiksi maalämpökoneen asennuksen saa kuitenkin suorittaa vasta 7 vuorokauden kuluttua. Näin pinnoite pääsee todelliseen "kovuuteen", eikä täten irtoa pohjasta eikä siihen jää naarmuja painavan koneen raahaamisesta. Kovuuteen oli heittomerkeissä sen takia, koska kyseessä on elastinen pinnoite, joka "elää" talon mukana. Maalämpökone painaa kuitenkin 200 kilon luokkaa ja paino jakaantuu neljälle pienelle tassu-jalalle. Ne saavat pahimmassa tapauksessa saavat revittyä pinnoitteeen lattiasta irti, jos maalämmön asennus on seuraavana päivänä pinnoituksesta. Joten taas kerran kuivumisajat pitää ottaa tosissaan!


Mikko

torstai 18. tammikuuta 2018

Puhallusvillaa "ilmassa"


Nyt on aika palata kirjoittamisen pariin, tänään aiheena on puhallusvillan laitto. Vaihteeksi vaihe, jota ei tarvitse "tehdä" itse. Tosin kuvia piti silti mennä ottamaan pölyiseen tilaan. Puhallusvilla kuuluu yleensä talopaketteihin asennettuna, kuten meilläkin tähän Precut tavaratoimitukseen. Ekovilla toimitti puhallusvillan.



Ennen puhallusvillan saapumista kannattaa tehdä yläpohjaan vielä viimeinen tarkistus. Lähinnä siksi, ettei sinne jää piiloon työkaluja tai mitään rakennustarvikkeita. Ja tietenkin viimeistä kertaa katolla ryömiessä pidin mukanani höyrynsulkuteippiä. Tämä ihan varmuuden vuoksi, jos reikiä olisi höyrysulussa löytynyt, olisi ne saanut paikattua heti. Lisäksi púhallusvillan asentajalle on järjestettävä turvallinen kulkureitti työskentelytilaan. Tämä kannattaa muistaa, kaikki asentajat eivät suostu  leikkimään tikkailla, joten suosittelen kunnon telineitä.

Ekovillan kuorma-auto saapui tontille.

Paloluukku/kulkuaukko katolle pitää aina suojata puhallusvillan letkun takia. Se jättää nimittäin (etenkin rapatussa seinässä) todella rumat jäljet aukon reunoihin, paneeliseinissäkin paneeleiden reunat voivat vahingoittua. Tämä suojaaminen ei siis kuulu puhallusvillatoimitukseen, vaan se pitää olla huomioitu etukäteen paikan päällä.


Tein suojaamisen tällä kertaa Armaflex eristeillä. Kun valmiin putkieristeen leikkaa keskeltä poikki, sen saa laitettua nätisti aukon reunalle.

Suojat olisivat pysyneet paikallaan ilman teippejäkin, laitoin teippiä kuitenkin varmuuden vuoksi.

Puhallusvillan laittoon tarvitaan aina kaksi kaveria. Puhaltaja ohjailee konetta kauko-ohjaimella puhallustilasta.  Toinen on autossa lisäämässä villaa koneeseen sitä mukaa mitä asentaja sitä käyttää.

Pahoittelut erittäin huonosta kuvasta, mutta tästä kuitenkin näkee "kaiken oleellisen". Nimittäin asentajalla oli mukanaan sähköputken pätkä, johon oli teipattu merkki 60 cm kohdalle. Kyseinen putki näkyy kuvassa asentajan vieressä. Joku saattaa kysyä miksi 60 cm, kun minulle on myyty 50 cm puhallusvillaa. Syy on se, että puhallusvilla painuu aina hiukan ja ostajalle toimitetaan vähintään ostettu määrä. Eli periaatteessa todellinen puhalluvillan määrä on yleensä hiukan yli sen, mitä kuvissa on mainittu, siis vaikka puhallusvillan painuminen otetaan huomioon. Lisäksi villapölyä oli katossa niin paljon ilmassa ettei siellä voinut ottaa kameralla kuvia salaman kanssa. Jotta sai edes ok-kuvia puhalluksesta, piti laittaa oma raksakypärä päähän ja käyttää sen otsalamppua kameran "valona".

Muista seuraava. Älä ikinä mene puhallusvillatilaan työn aikana ilman hengityssuojaimia! Eikä mieluiten jälkeenpäinkään, vaikka villa sinänsä ei ole vaarallista. Mutta ei ole turvallistakaan hengittää villapölyllä keuhkoja täyteen, se kun ei yskimällä lähde pois edes muutamassa vuorokaudessa...

Äkkiseltään puhaltajan työasento voi näyttää rennolta. Mutta kun miettii, ettei tilassa mahdu suoristamaan itseäään kertaakaan 2-3 tunnin työskentelyn aikana, niin ei käy kateeksi. Kyseisessä kuvassa hänellä oli koko vasen jalka puhalluvillan sisällä, mahtaa olla putsaamista housuissa ja kengissä...




Hiukan kerkesi ilta hämärtämään ennen työn loppumista, tässä oltiin jo ihan loppusuoralla. Puhaltaja kun on työntänyt suurimman osan letkusta jo pois puhallusaukosta.

Villapalanen ulkopintaan, suojat pois ja luukku kiinni. Tähän sopii hyvä letkautus; "Kansi kiinni. Omaiset ovat nähneet jo." Eli omistaja on päässyt tarkastamaan työn jäljen ja hyväksynyt sen (sekä dokumentoinut työn usealla eri videolla ja kuvalla).

Yhteenvetona puhallusvillan asennus meni hyvin ja oli erittäin mukavaa pitkästä aikaa asioida suomalaisen puhallusvilla-asentajan kanssa. Puhallusvillan ansiosta rupeaa lämpö pysymään sisällä vähän paremmin. Vertailukohtana ennen puhallusvillaa, päivän keskilämpötila ulkona oli noin 10 astetta. Sisällä pidin karvan alle 20 asteen lämpötilan, siihen tarvitsi yhden 6Kw puhaltimen. Puhallin oli lähes täydellä teholla koko ajan, koska halusin rakententeiden kuivuvan kunnolla ennen sisäänmuuttoa. Lisäksi muutama ikkuna auki oli auki yötä päivää kunnollisen ilmanvaihdon aikaansaamiseksi ja työpäivien ajaksi avasin välillä kaikki ikkunat. Puhallusvillan asennuksen jälkeen sisällä riitti 3Kw puhallin ja sekin oli puolella teholla lähes koko ajan. Vain "täystuuletuksessa" piti hiukan lisätä tehoja puhaltimeen. Ja lämpötila pysyi koko ajan hiukan yli 20 asteessa.



PS. Kiitos kaikille näytössä kävijöille, oli todella mukava jutella teidän tulevista projekteistanne. Lisäksi pääsi konkreettisesti tutustumaan lukijakuntaamme ja oli kiva huomata, että sieltä löytyy paljon eri ikäistä porukkaa. Ei sitä tiedä jos joskus tulevaisuudessa pitäisi blogin lukijoille jonkinlaista kahvitustilaisuuden tai jotain muuta mukavaa.


Mikko