Näytetään tekstit, joissa on tunniste puhallusvilla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puhallusvilla. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. tammikuuta 2018

Puhallusvillaa "ilmassa"


Nyt on aika palata kirjoittamisen pariin, tänään aiheena on puhallusvillan laitto. Vaihteeksi vaihe, jota ei tarvitse "tehdä" itse. Tosin kuvia piti silti mennä ottamaan pölyiseen tilaan. Puhallusvilla kuuluu yleensä talopaketteihin asennettuna, kuten meilläkin tähän Precut tavaratoimitukseen. Ekovilla toimitti puhallusvillan.



Ennen puhallusvillan saapumista kannattaa tehdä yläpohjaan vielä viimeinen tarkistus. Lähinnä siksi, ettei sinne jää piiloon työkaluja tai mitään rakennustarvikkeita. Ja tietenkin viimeistä kertaa katolla ryömiessä pidin mukanani höyrynsulkuteippiä. Tämä ihan varmuuden vuoksi, jos reikiä olisi höyrysulussa löytynyt, olisi ne saanut paikattua heti. Lisäksi púhallusvillan asentajalle on järjestettävä turvallinen kulkureitti työskentelytilaan. Tämä kannattaa muistaa, kaikki asentajat eivät suostu  leikkimään tikkailla, joten suosittelen kunnon telineitä.

Ekovillan kuorma-auto saapui tontille.

Paloluukku/kulkuaukko katolle pitää aina suojata puhallusvillan letkun takia. Se jättää nimittäin (etenkin rapatussa seinässä) todella rumat jäljet aukon reunoihin, paneeliseinissäkin paneeleiden reunat voivat vahingoittua. Tämä suojaaminen ei siis kuulu puhallusvillatoimitukseen, vaan se pitää olla huomioitu etukäteen paikan päällä.


Tein suojaamisen tällä kertaa Armaflex eristeillä. Kun valmiin putkieristeen leikkaa keskeltä poikki, sen saa laitettua nätisti aukon reunalle.

Suojat olisivat pysyneet paikallaan ilman teippejäkin, laitoin teippiä kuitenkin varmuuden vuoksi.

Puhallusvillan laittoon tarvitaan aina kaksi kaveria. Puhaltaja ohjailee konetta kauko-ohjaimella puhallustilasta.  Toinen on autossa lisäämässä villaa koneeseen sitä mukaa mitä asentaja sitä käyttää.

Pahoittelut erittäin huonosta kuvasta, mutta tästä kuitenkin näkee "kaiken oleellisen". Nimittäin asentajalla oli mukanaan sähköputken pätkä, johon oli teipattu merkki 60 cm kohdalle. Kyseinen putki näkyy kuvassa asentajan vieressä. Joku saattaa kysyä miksi 60 cm, kun minulle on myyty 50 cm puhallusvillaa. Syy on se, että puhallusvilla painuu aina hiukan ja ostajalle toimitetaan vähintään ostettu määrä. Eli periaatteessa todellinen puhalluvillan määrä on yleensä hiukan yli sen, mitä kuvissa on mainittu, siis vaikka puhallusvillan painuminen otetaan huomioon. Lisäksi villapölyä oli katossa niin paljon ilmassa ettei siellä voinut ottaa kameralla kuvia salaman kanssa. Jotta sai edes ok-kuvia puhalluksesta, piti laittaa oma raksakypärä päähän ja käyttää sen otsalamppua kameran "valona".

Muista seuraava. Älä ikinä mene puhallusvillatilaan työn aikana ilman hengityssuojaimia! Eikä mieluiten jälkeenpäinkään, vaikka villa sinänsä ei ole vaarallista. Mutta ei ole turvallistakaan hengittää villapölyllä keuhkoja täyteen, se kun ei yskimällä lähde pois edes muutamassa vuorokaudessa...

Äkkiseltään puhaltajan työasento voi näyttää rennolta. Mutta kun miettii, ettei tilassa mahdu suoristamaan itseäään kertaakaan 2-3 tunnin työskentelyn aikana, niin ei käy kateeksi. Kyseisessä kuvassa hänellä oli koko vasen jalka puhalluvillan sisällä, mahtaa olla putsaamista housuissa ja kengissä...




Hiukan kerkesi ilta hämärtämään ennen työn loppumista, tässä oltiin jo ihan loppusuoralla. Puhaltaja kun on työntänyt suurimman osan letkusta jo pois puhallusaukosta.

Villapalanen ulkopintaan, suojat pois ja luukku kiinni. Tähän sopii hyvä letkautus; "Kansi kiinni. Omaiset ovat nähneet jo." Eli omistaja on päässyt tarkastamaan työn jäljen ja hyväksynyt sen (sekä dokumentoinut työn usealla eri videolla ja kuvalla).

Yhteenvetona puhallusvillan asennus meni hyvin ja oli erittäin mukavaa pitkästä aikaa asioida suomalaisen puhallusvilla-asentajan kanssa. Puhallusvillan ansiosta rupeaa lämpö pysymään sisällä vähän paremmin. Vertailukohtana ennen puhallusvillaa, päivän keskilämpötila ulkona oli noin 10 astetta. Sisällä pidin karvan alle 20 asteen lämpötilan, siihen tarvitsi yhden 6Kw puhaltimen. Puhallin oli lähes täydellä teholla koko ajan, koska halusin rakententeiden kuivuvan kunnolla ennen sisäänmuuttoa. Lisäksi muutama ikkuna auki oli auki yötä päivää kunnollisen ilmanvaihdon aikaansaamiseksi ja työpäivien ajaksi avasin välillä kaikki ikkunat. Puhallusvillan asennuksen jälkeen sisällä riitti 3Kw puhallin ja sekin oli puolella teholla lähes koko ajan. Vain "täystuuletuksessa" piti hiukan lisätä tehoja puhaltimeen. Ja lämpötila pysyi koko ajan hiukan yli 20 asteessa.



PS. Kiitos kaikille näytössä kävijöille, oli todella mukava jutella teidän tulevista projekteistanne. Lisäksi pääsi konkreettisesti tutustumaan lukijakuntaamme ja oli kiva huomata, että sieltä löytyy paljon eri ikäistä porukkaa. Ei sitä tiedä jos joskus tulevaisuudessa pitäisi blogin lukijoille jonkinlaista kahvitustilaisuuden tai jotain muuta mukavaa.


Mikko

lauantai 6. tammikuuta 2018

IV-putket ja katon läpiviennit

Ennen puhallusvillan laittoa katolla pitää tietenkin olla kaikki tikissä. En nimittäin enää mene pyörimään puhallusvillaan... Siitä kun valitettavasti löytyy kokemusta, joten kateeksi ei sen alan miehiä käy yhtään. Mutta siis itse asiaan. Katolle asennetaan ensiksi läpiviennit samaan linjaan ja tämän jälkeen päästään putkien asennus ja eristystöihin. Läpivienneiksi valitsin Vilpen tuotteet, ne on varmasti Suomen eniten käytettyjä näissä hommissa. Postauksen lopussa on vastaus monta kertaa kysyttyyn kysymykseen, se siis yllätyksenä päivityksen lopussa.

Ensiksi merkkasin sopivat kohdat läpivienneille alapuolelta, poraamalla 8 mm metalliporanterällä reiät kattopeltiin. Siksi näin iso reikä "kerralla", jotta yläpuolelta pääsee heti sahaamaan reiän oikeankokoiseksi kuviosahalla.

Kuvassa on reiät vierekkäisissä pellin paloissa, vasemman puoleinen näkyy vähän heikommin. Tähän tulee vierekkäin radon tuuletus ja viemärin tuuletus läpiviennit.

Otin harjalta mitat sahaus sabluunan yläosaan, jonka avulla varmistettiin läpivientien sijainti olevan linjassa katon kanssa. Piirsin sahausviivat peltiin lyijykynällä. Siksi aina lyijäri, koska sen saa pyyhittyä pois kostutetulla sormella mikäli merkkaukseen tulee virheitä tai muuta vastaavaa. Sahaus sabluunassa on myös hyvät kuvalliset ohjeet asennuksen suorittamiseen, tämä tuli kiinnikkeiden kanssa Vilpen kattoläpivientipaketin mukana. Kun on valmista, kattoa ruvetaan sahaamaan. Merkkausten jälkeen pitää kuitenkin vielä kerran tarkistaa reiän sijainti, näin isoa reikää kun on hankala paikata ilman läpivientiä...

Koska itselläni ei ollut tarpeeksi lyhyttä terää kuviosahaan, tein sen itse leikkaamalla metalliterän poikki oikeasta kohdasta. Normaalit peltisakset ei sovellu tähän käyttöön, joten älkää ottako minusta mallia. Käytin vanhoja peltisaksia, jotka menevät kohta metallin kierrätykseen. Rälläkkä olisi ollut paras tähän hommaan, tosin Boschin akkurälläkkäni oli kaverilla lainassa. Ja kun on pari vuotta työskennellyt vain akkutyökaluilla, ei enää johtokoneita halua edes käyttää. En meinaan halunnut koskea terällä aluskatteeseen, vaan leikkaan sen erikseen mattoveitsellä muutamaa senttiä katon läpivientiaukkoa
pienemmäksi.

Terän lyhennys onnistui täydellisesti, vain pelti ja lautakoolaus meni poikki. Aluskatteeseen ei tullut naarmuakaan. Tämä ei tosin aina onnistu, ei tarvita kun pieni tuulenvire niin aluskate nousee terään kiinni. Kuitenkin se ei ole maailman loppu, tietenkin tiiviimmän lopputuloksen saa jättämällä aluskatteen hiukan tiukaksi läpiviennin kohdalta.

Aluskate on leikattu ja seuraavaksi asennetaan kaulus. Kaulukseen pitää laittaa liimamassaa reilusti tiiviyden  varmistamiseksi. Liimamassan valinnassa pitää ottaa huomioon UV-kestävyys ja elastisuus. Kattopelti kun elää, pitää liimamassan joustaa sen mukana. Lisäksi auringon valo ei saa pilata liimamassan ominaisuuksia. Pitää myös varmistaa liimamassan soveltuminen muovi- ja metalliosien liimaamiseen ja tiivistämiseen. Tarkista läpiviennin kauluksen kumin puhtaus ennen liiman laittoa, tarvittasessa pyyhi pölyt vaikka oman paidan reunaan. Jostain kumman syystä näissä osissa tuntuu olevan aina iso kerros pölyä vaikka tuotteet on uusia... Merkillistä.

Sitten liimauksen perään kiinnitetään itsari (itseporautuva) ruuvit, ne on parhaita pellin läpäisyn ansiosta. Näissä itsareissa ei ole tiivistettä mukana, kun muoviosan alapuolella on omat tiivisteet.

Pahvilaatikko kannattaa pitää lähietäisyyksillä kun kiinnittää läpiviennin kauluksia, siihen on helppo pyyhkästä ylimääräiset liimamassat. Pahvilaatikossa saa helpoiten kannettua kaikki tarvittavat osat katolle, lisäksi siinä saa vietyä roskat pois.

Tämän jälkeen otetaan kuminen kaulus ja asennetaan se paikalleen. Tätä kyseistä kaulusta kutsutaan työmailla kortsukaulukseksi. On meinaan muutamat vitsit kuultu: "Onko kortsu varmasti kunnolla paikallaan ettei käy vahinkoja?" Heh. Yksinäni asentaessa tiputin osan reiästä ja menin asentamaan sen paikalleen katon alle. Kaikkein helpoin tämä on asentaa yläpuolelta, toisen kaverin ruuvatessa ruuvit alapuolelta.

Ruuveilla molemmista päistä kaulus kiinni.

Laitoin liimamassaa kortsukauluksen ja aluskatteen väliin, halusin varmistaa tällä läpiviennin tiiviyden. Käsittääkseni tämän liimaaminen ei ole pakollista, itse kuitenkin aina halunnut varmistaa tiiviyden liimamassalla. Tämän jälkeen painoin "piikit" aluskatteesta läpi saaden kortsun tiiviisti kiinni aluskatteeseen.

Liimamassan jälkeen laitoin ylimääräistä höyrynsulkuteippiä kortsun ympärille. Ja kyllä, tämä on kaikki ylimääräistä, mutta miksi ei tekisi parempaa jos tarvikkeita löytyy mitkä menisivät muuten roskiin.

Sitten läpiviennin putket.

Kortsun kaulukset pitää muistaa kiinnittää muovikaulusten reikiin. Alla siitä tarkempi kuva toisesta kuvakulmasta.

Putki vain painetaan kiinni kaulukseen. Kuvan alareunassa näkyy se, miten kortsun kaulukset tulevat kiinni asennuskaulukseen.


Joissain IV-hatuissa on valmiina vatupassi, tämä nopeuttaa asennustyötä merkittävästi. Valitettavasti kaikissa läpivienneissä ei ole vielä kyseistä "lisävarustetta" mukana. Joten asennus onnistuu myös passilla.

Ruuvit asennetaan kauluksen kylkeen, jotta putki pysyy kauluksessa kiinni. Osa lukijoistani saattaa ihmetellä miksi toisen putken päällä on teipattu muovipussi. Vastaus on yksinkerainen. Se on viemärin tuuletusputki, siihen ei saa edes asentaa hattua päälle! Muuten talvella kostea, viemäristä tuleva höyry jäädyttää hatun umpeen jo pikku pakkasilla. Ja kun viemärin tuuletus on jäätynyt umpeen voi sisällä ruveta tuoksumaan, no sanotaanko että se sama tavara jonka viemäriin laskit... Se on siis ainoa tuuletusputki minkä päälle ei hattua saa laittaa. Tämä estää vesisateen ja elukoiden pääsemisen putkistoihin, viemärin tuuletuksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Mikään elävä olento ei mene lähellekkään sitä putkea, siksi se katolle sijoitetaankin. Lisäksi vesisateen meneminen putkeen ei haittaa yhtään, se korkeentaan vähentää tuoksun määrää. Siellä kun vettä on kaupungin verkostoissa jo valmiiksi muutama litra.

En päässyt samaan aikaan asentamaan jäteilman (IV-koneen ilmanpoisto) läpiviennin putkea ja hattua paikalleen. Kävi nimittäin ostotilanteessa pienimuotoinen amatööri moka... IV-poistoputki kun on kokoa 160 mm, pitää se tietenkin olla vähintään sen paksuinen koko matkan. Normaali läpivientikaulukseen (kuten ylläolevissa kuvissa oli) voi asentaa maksimissaan 160 mm putken. Ongelma tulee siinä, kun läpivientikauluksen kohdalle ei mahdu eristeitä. Ja kuitenkin kaikki putket pitää olla valmiiksi eristettyjä ja eristeet pitää saada asennettua myös kauluksen kohdalle. Eli jouduin käydä ostamassa tilalle XL kauluksen ja XL kaulukseen sopivan 160 mm eristetyn putken. Kuvassa näkyy hyvin osviittaa kuinka isosta pöntöstä on kysymys. Kuvassa putken oikealla puolella on 18 litran maalipönttö, onneksi paino ei ollut yhtä paljon kuin maalipöntössä. Sain siis yksin kannettua putken katolle tikkaita pitkin. 

Vilpen XL kauluksen asennus sujuu samalla tavalla kun normaalinkin kauluksen asennus. Erona on vain osien koko.


Sain Mikan kaveriksi putkien asennus ja eristyshommiin. Mika on minua 30 cm lyhyempi, joten hänellä liikkuminen ahtaissa tiloissa on helpompaa, onhan hän ollut 8 vuotta päivittäin tekemässä ahtaissa tiloissa putkimiehen töitä muutenkin.

Jokainen putki eristettin Armaflex eristeellä, kuvassa on menossa jäteilman putken eristys. Liimalla kiinnitettiin jokainen Armaflexin osa toisiinsa. Liiman päälle laitettiin vielä Armaflex teippi.

Pahoittelut huonoa kuvaa, parempaa ei löytynyt eristyksen loppuvaiheista.

Joissain suunnitelmissa Armaflex riittää täysin putkien eristeeksi, niin puhallusvillojen sekaan kun niiden yläpuolelle. Asensimme kuitenkin normaalin 5 cm kanavaeristeen Armaflexin päälle. Normaali nyrkkisääntö on, että putkien ympärillä pitäisi olla vähintään 10 cm villaa mikäli putki on kylmässä tilassa ja puhallusvillan sisällä 5 cm. 

Eristeet leikattin oikeaan kokoon kämpän sisällä ja laitettiin ne jätesäkkiin. Näin niitä on helppo kuljettaa katolle ja pölyä ei lennä joka puolelle kuljetuksen aikana.

Jäteilma eristettiin osuudesta joka jää villatilan yläpuolelle. Lisäksi kiinnitimme reikäpannalla putket kiinni kattotuoleihin ja rakententeisiin.

Tässä näkyy miksi 160 mm putkelle pitää olla XL kaulus. Meidän 2 cm Armafex ja 5 cm villa mahtui nipin napin kauluksen sisään.

Jäteilman alkupään putkisto eristettiin myös lisävillalla. Se kun nousee korkeimmassa kohtaa lähes puhallusvillan yläpintaan asti.

Kuvassa aloitamme juuri radon putkiston ja jäteilman eristämistä.

Toisesta kuvakulmasta eristyksen aloitusta.

Viemärin tuuletus ja radon putkelle asennettiin koolinki putkien kannakkeeksi. Näin putket pysyvät paikallaan paremmin ja pannat estävät sivuttaisliikkeen. Kaato pitää muistaa ottaa huomioon! Koska kyseessä on viemärin tuuletus, jonne sataa vesi sisään.

Putket on alapäässä lähes yhdessä, koska tulevat saman kotelon sisään kodinhoitohuoneen nurkasta. Villa teipataan jokaisesta reunasta ja saumasta, lisäksi rautalanka asennetaan valmiin teipatun ja eristetyn villan päälle. Rautalangalla on todella tärkeä tehtävä, se estää villan irtoamisen. Koska alumiiniteipistä häviää (jossain vaiheessa talon elinkaarta) liimapito, täten paketti pitää pysyä kasassa pelkän rautalangan avulla. Rautalanka pyöritetään suht "tiukkaan" eristeen ympäri, kuitenkaan puristamatta villaa täysin kasaan. Tarkoitus on rautalangan avulla saada eriste pysymään putken päällä vaikka ilman teippiä tai muita kikkoja. Lanka on kuivassa tilassa lähes ikuinen ja toimii "mekaanisena" kiinnikkeenä, eikä täten ikinä väsy tai menetä pitoaan.

Haluan vielä erikseen korostaa rautalangan käyttöä kanava villoituksissa. Olen nähnyt taloja, joissa on lähdetty säästämään tässä kohtaa. No lopputuloksen asukkaat maksavat ennemmin tai myöhemmin. Rautalanka ei paljoa maksa, eikä sen laitto vie aikaa muutamaa pinuuttia pidempää per putki. Mikäli villa irtoaa teipin liimapinnan irtoamisen takia, voi pahimmassa tapauksessa lopputuloksena olla homepesäke kondenssiveden ansiosta. Jokainen kuitenkin päättää asian itse ja missä haluaa säästää, vai haluaako säästää rahaa näissä asioissa jotta voi myöhemmin palkata homekoiran etsimään pesäkkeitä. Oman talon kohdalla pitää olla tarkkana eikä tyytyä "standardiin" tai lauseeseen "näin näitä on aina tehty". AINA voi tehdä paremmin. AINA voi oppia uutta. Lähes jokaisessa tapauksessa missä talon sisälle tulee IV-venttiileistä tipottain vettä, syypää on huonosti eristetty IV-putki.

Olen myös törmännyt moneen taloon, jossa ei ole eristetty putkia puhallusvillan sisälle jääviltä alueilta. Tämä jakaa myös rakentajien mielipiteitä, onhan putkien ympärillä puhallusvillaa reilusti. Itse kuitenkin haluan eristää kaikki putket kunnolla, vaikka ne jäisi kokonaan puhallusvillan sisään. Parhaassa tapauksessa 10 cm IV-putken ympärillä on puhallusvillaa 20 cm per puoli. Vaarana kuitenkin on mahdollinen puhallusvillan painuminen, monesti IV-putkien alapuolelle jää koloja villan painuessa kasaan. Ja lisäksi mikäli mahdolliset elukat vintillä peuhaisivat tai asunnosta puuttuisi tuulenohjaimet, voivat nämä liikutella puhallusvillaa katon sisällä. Ei välttämättä niin paljon että asukas alapuolella asuessa sitä huomaisi, muuten kuin hyvin hitaasti sähkönkulutuksen noustessa. Kuitenkin riskejä ei kannata tämän asian takia ottaa, meinaan olen itse useammaan kerran joutunut menemään kattojen sisään kun puhallusvilla on asennettu. Voin kertoa, ettei se ole mukavaa eikä halpaa lystiä jälkeenpäin lapioida puhallusvilloja tieltä pois, asentaa eristeet putkien ympärille ja lapioida puhallusvillat takaisin. Puhumattakaan vielä pölyn määrästä ja todella ahtaista tiloista.


Talonäytös


Meiltä on monesti tästä kysytty ja nyt se tulee, nimittäin viimeinen talonäyttö. Tosin tämä talonäytös on kaksipäiväinen. Edellisessä näytössä kävi kahdessa tunnissa lähes 100 ihmistä. Joten laajensimme näytön aikaa ja teimme siitä kaksipäiväisen. Talo on lähes valmis, viimeiset tarkastukset enää ennen muuttoa. Blogi tulee silti järjestyksessä ja muuton jälkeen löytyykin paremmin aikaa kirjoittamiseen. Jos saisi vaikka hiukan nopeammin tekstejä ulos kun kerran viikossa.


Talossamme järjestetään siis  Kastellin talonäytös lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.1.2018.
Tervetuloa jompana kumpana päivänä, tai miksei vaikka molempina klo 12:00-15:00.

Osoite on:
Ongenkoukku 1
01490 Vantaa 


Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta, kyseessä on kulmatontti. 


Tervetuloa katsomaan taloa, olen itse paikalla molemmissa näytöissä. Eli mikäli teillä on kysymyksiä, vastaan niihin mieluusti paikan päällä. Ja mikäli herää kysymyksiä esimerkiksi Kastelli talopaketin ostoon liittyen niin paikalla on Heikinheimon Matti, jonka avustuksella saatte varmasti mieluisen talokaupan järjestymään.

Nähdään  siis Ongenkoukussa! 😊


Mikko

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Seinien villoitus

Sadepäivä yllätti kesken tuulensuojalevyn asennuksen, joten pääsin asentamaan muutamaan seinään jo villoja. Kun tekee itse  kaiken, pystyy työvaiheita säätelemään hyvin säiden mukaan.


Kantavien seinien ensimmäinen villa pitää loveta, jotta saadaan tiivis liitos. Jos yläpalkin paksuus on viisi senttiä, lovi tehdään neljän tai 4.5 cm kokoiseksi, jotta villa on aina hiukan paksumpi mitä viloitettava väli.

Villoituksessa kannattaa aina pitää mielessä rauhallisuus ja tarkkuus. Jokainen villan palanen on asennettava tiiviisi runkopuiden väliin. Kun runko on tehty K600 jaolla, eli runkotolppien välissä on aina 550mm tilaa. Villan leveys sivusuunnassa on 565mm, eli villa painuu kevyesti kasaan runkotolppien väliin. Näin saadaan varmasti tiivis rakenne, vaikka runko eläisi ja liikkuisi ei lämpövuotoja synny. Jos runkoväli on jossain eri, niin villa leikataan oikean kokoiseksi, eli tiukkaan mittaan lisätään villapalasen koosta riippuen 5-15mm. Mikäli runkotolppien väli on 100mm ei sinne mahtu ikipäivänä 115mm villan palanen nästisti. Eli pieniin väleihin leikkaa villan 5mm kovaksi ja isompiin enemmän, jotta rakenne pysyy tiiviinä myös tulevaisuudessa.


Tässä on Kastellin toimittamat villat. Paroc-villaa tuli kahta eri kokoa, 200mm ja 45mm. Ulkoseinävillaksi on tarkoitettu 200mm paksu villa. 

Villoitus tyylejä on monia. Itse olen oppinut villoittamaan ylhäältä alas, mikäli se vain on mahdollista. Ja siten, että yksi täysi palanen asennetaan alas. Näin asennetaan aluksi kaikki täydet villapalat paikalleen, ennen kuin villoja leikataan. Ja se tärkein; leikattu palanen asennetaan rinnan korkeudelle, koska viimeisen palasen hieromien on paljon ergonomisempaa, kun työskentelykorkeus on oikea. Näin mittaus, leikkaus ja asennus on helpompaa. Ja virheet havaitsee helpommin, kun työskentely tapahtuu silmien korkeudella. Tämä on varsinkin itselleni tärkeää. Eli tehdä asiat "oikeassa" järjestyksessä, etten taas joudu syömään selkäni takia todella vahvoja särkylääkkeitä. Turhaa sitä kroppaa rasittaa jos on helpompikin tapa, joka on opittu jo pikkupoikana vanhan liiton timpureilta. Mitä kokeneempi ammattimies, sitä vähemmän liikettä, mutta silti tapahtuu paljon. Kun tarpeeksi monta tuhatta villapalasta on seiniin asentanut, se sujuu vaikka unissaan ja turhia liikkeitä ei synny.




Yksi tärkeä nippelitieto tulee tässä. Avaa aina useampi paketti kerrallaan, jotta villat kerkeävät "avautumaan" täysin. Koska villat pakataan tiiviisti muovin sisään puristukseen, ne eivät ole täysin oikeiden mittojen mukaisia heti paketin avatessa. Vartin päästä villat rupeavat olemaan jo aika lähellä todellista kokoansa. Yllä olevalla videolla näkyy myös villoituksessa käytettävä villoitusveitsi. Kun useampi villapaali on valmiiksi avattu, on kokoajan villaa "turpoamassa" oikeaan kokoonsa. Se ilma mitä villa vetää sisäänsä on eristeenä yksi parhaimmista. Mikäli villan asentaisi paketista välittömästi seinään, se ei ikinä tule turpoamaan oikeaan kokoonsa.


Kira otti mallia isin villoituksista ja rupesi itse leikkimään seinävillaa.

Meidän kantamattomat seinät villoitin alhaalta ylös asti täysillä palasilla. Siellä villoituksen pitää mennä vähintään puhallusvillan tasolle, eli 50cm kattotuolin alapaarteen yläpuolelle. Eli viimeinen laikattu palanen tulee puhallusvillatilaan ja ei haittaa vaikka villa menisi puhallusvillatason yli.


Jotkut haluavat aina villoittaa ulkoapäin ennen tuulensuojalevyä, jotta villoituksesta saisi tiiviimmän. Sisäpuoleltakin villoitus onnistuu, jos tekniikka on hallussa. Villan asennuksessa otetaan rohkeasti villan kyljistä kiinni ja painetaan "kasaan", näin saadaan villa tasaisesti runkotolppien väliin. Tässä näkyy hyvin se, kuinka tiiviisti villan saa asennettua aivan runkotolpan nurkkiin asti sisäpuoleltakin.

Aluksi villoitin kaikki muut seinät paitsi itäisen seinän, koska siihen en ollut vielä asentanut tuulensuojalevyjä. Ja halusin kuitenkin itsekin työskennellä kuivassa ja villat ei olisi ollut suojattuna ulkoapäin.

Vinkki hukan vähentämiseen; asenna aluksi kaikki täydet palaset paikalleen. jonka jälkeen näät minne kaikkialla joutuu leikkaamaan villaa. Näin hukkaa tulee mahdollisimman vähän, kun villat jota leikataan palasiksi saa heti asennettua ympäri taloa.


Kuvan oikealla puolella olevat  16 pakettia on jäljellä olevat seinävillat.


Pohjoispuolen seinä. Kuvassa näkyy myös työmaaradioni, joka on työskennellessä ihan pakollinen viihdyke.


Eteläpuolen seinä.
Kolmessa seinässä villat paikallaan.

Kun tuulensuojalevyt oli asenettu, pääsin asentamaan villat viimeiseen seinään, eli itä-seinälle.


Viimeinen seinä menossa ja sotkuista on. Vielä kun malttaisi siivota...

Tiivistin kaikkein pienimmät raot uretaanilla, esimerkiksi itäpuolen ikkunoiden yläpuolisen raon. Rako oli kuitenkin noin kaksi senttiä ja syvyyttä sillä oli yhdeksän senttiä. Siihen villan asennus on käytänössä mahdotonta. Ulkopuolelta pystypalkkien taakse on kuitenkin villoitettu erikseen. Jäljelle jäi tämän raon täyttäminen sisäpuolelta, täytin sen siis uretaanilla, joka turpoaa reilusti. Sitä oli jäänyt yli Rakennuskemian lähettämistä uretaanivaahdoista. Joskus olen nähnyt vastaavia paikkoja täytettävän vain "pinnasta", eli reunaan tungetaan hiukan villaa, jotta kolot näyttävät täysiltä. Eli mikäli palkkaat jonkun ulkopuolisen tekemään itsellesi taloa, et menetä mitään jos käyt välillä katsomassa työnjälkeä. Itselle kun tekee tai rakennuttaa, haluaa kuitenkin aina priimaa, vai mitä?


 Kuvassa on vanhin tallessa oleva villaveitseni. Vaikka ruostetta on jo terässä jonkin verran, toimii veitsi käyttötarkoitukseen loistavasti. Vaikka edellisestä teroituskerrasta on kulunut aikaa useampi vuosi. Yli 30cm leveällä terällä on helppo leikata villat haluttuun kokoon. Terässä on vielä oma mitta-asteikko, jota pystyy käyttämään myös hyödyksi.

Ainakin täytyy antaa pisteet villojen laskemisesta. Seinävillaa jäi vain kaksi pakettia yli. Villoitin aika säästäväisesti ja tarkasti, jotta hukkaa tulisi mahdollisimman vähän. Vähän siinä pelossa, että villa loppuisi kesken. Toisin kävi ja ylimääräiset villat sai myytyä eteenpäin muutamalla kympillä. No niillä pääsikin ostamaan tontille lisää talkoojuomia.

Muistakaa, jos itse villoitatte jotain, mennä lämpimään suihkuun ja saunaan. Heh. No ehkä tuo edellinen kannattaa jättää kokeilematta. Nimimerkillä tein sen virheen joskus nuorempana, kun olin ensimmäisiä kertoja raksalla töissä. Villat menevät nimittäin lämpimässä suihkussa ja saunassa ihohuokosiin kunnolla kiinni ja syvälle, ja kutiaa monta päivää. Kylmällä suihkulla saa pestyä villat pois ihosta ilman, että villa kutittaa enää suihkun jälkeen. Aina kaikkia pikku jekkuja pitää apumiehille tehdä, niin ne oppii parhaiten. En minäkään sitä temppua unohda ikinä...



Mikko