Aluksi kurakaivo mallataan paikalleen ja piirretään rossipohjaeristeeseen tarkka kohta mistä mennään läpi. Aikaisemmin mitoituksessa oli otettu huomioon ettei kaivon viemärin kohdalle osu kantava alapohjapalkisto. Samalla selvitettiin minkä verran verkkoa pitää leikata pois kaivon edestä. Koska lattiavalusta tuli vähän sanomista, tiedettin että joudun vielä korjaamaan kodinhoitohuoneen kaatoja. Otimme siis suosiolla korkeimman kohdan mukaan kurakaivon asennuksen.
Reikä tehty rossipohjaeristeeseen ja "ylimääräiset" verkot leikattu pois. Raudoitusta jätimme niin paljon kun vain pystyi. Vain ne kohdat on leikattu, jotka ottivat kiinni kurastoppariin.
Valut suoritettiin Weberin 6000 laastilla, joka tunnetaan myös työmailla nimellä Weberin maakostea (eli maakosteabetoni). Se kovettuu uskomattoman nopeasti, on kolmen tunnin päästä päällystettävissä ja vedeneristettävissä. 15 tunnin jälkeen valusta saa jo aloittaa laatoituksen. En tiedä mitään muuta betonimassaa, joka kuivuisi näin nopeasti. Tein samalla betonilla myös teknisen tilaan jakotukki korotukset.
Sillä aikaa kun sekoitin ensimmäistä "annosta", Mika kasteli betonin reunat ja pohjan vedellä, jotta saadaan valulle normaali työstöaika. Kuivat pinnat nimittäin imee nopeasti kosteuden betonista/laasteista ja näin betoni/laasti kuivuu käsiin liian nopeasti. Lisäksi tartunta on parempi, jos pinnat kastelee kevyesti. Jotta kerettäisiin valaa pohja ennen kuin se kovettuu, Mika asetti betonit paikalleen ja minä tein maakosteaa käsivispilällä.
Kun ensimmäiset satsit betonia oli levytetty pohjalle, otetaan kurakaivon pohja ja käytetään sitä "leimasimena." Pohja vain pitää jättää suosiolla "karheaksi", jotta erottaa missä massaa on tarpeeksi ja missä liikaa.
Kun kurakaivo on merkeissään, painetaan kevyesti joka puolelta.
Kun kurakaivon pohjan nostaa pois, näkee hyvin missä kohtaa massaa on liikaa ja missä liian vähän. Kaikki tasaiset kohdat on ok, epätasaisiin tarvitaan lisää laastia. Kurakaivojen pohjat on harvoin ihan 100% varmuudella täynnä, ei edes sillon kun kurakaivo valetaan kiinni lattiavalun yhteydessä. Käsin sen saa täyteen varmemmin. Unidrainin kurakaivossa on rakenteellisesti tärkeintä se, että reunat on tukevasti kiinni. Mikäli keskelle jää ilmaa, se ei haittaa kaivon toimivuutta. Kaikki kaivon paino ja päälle tuleva massa jakautuu reunoille. Niin sanotusti keskikohdalle ei tule mitään painoa missään vaiheessa, pääasia että siellä on kaivon putki kiinni. Tämä leimasin toimenpide toteutettiin muutaman kerran, kunnes saimme kaivon pohjan täyteen.
Seuraavaksi täytetään nurkat ja varmistetaan vielä kerran, että kaivo on passissa (eli vaaterissa) ja muutenkin hyvin paikallaan.
Tämän jälkeen asetetaan yksi laastisäkki painoksi kurakaivon päälle. Nyt kaivo ei pääse liikkumaan niin helposti, kun työnnämme betonia kurakaivon kaulusten alle. Näin varmistetaan että se tärkein on kunnossa, eli kauluksen reunat on tukevasti betonin ympäröiminä.
Reunat painetaan täyteen betonia muurauskauhalla.
Tässä valmis lopputulos.
Tietenkin pitää tilata Mikalle talkoo palkaksi pizzat. On tässä tullut huomattua, että kadun osoite Ongenkoukku ei ole helpommosta päästä. Kuitenkin kun pizzat on aina tilattu samasta paikasta, tilaaminen ei enää vaadi 15 minuutin opastusta osoitteen kirjoituksessa. Nykyinen ennätys on tilata kaksi pizzaa ja limu 13 sekunnin puhelun aikana. Heh. Nykyään ei kylläkään tarvitse soittaessa sanoa oikein mitään, tunnistavat jo numeron ja muistavat jo mitä haluan tilata. Olen kuulemma tilannut eniten heidän nimikkopizzaansa "Sero" koko pizzerian historian aikana. (En meinaan edes uskalla laskea paljon sitä on tullut tilattua. Parhaimmillaan kuusi pizzaa viikkoon ja onhan työmaa kestänyt yli puoli vuotta). Onhan pizzerian nimikin Korson Pizzapalvelu Sero, että isot kiitokset vaan kun olette pitäneet timpurin ja talkooväen tyytyväisinä. PS. On muuten paras pizza, mitä oon ikinä syönyt. Eli jos eksytte Korsoon, tiedätte missä jäydä ja mitä siellä syödä.
Pizzojen jälkeen tarkasteltiin valua ja todettiin sen olevan uskomattoman kova, vain puukolla sai betoniin jäljen. Betoni oli myös lämmennyt merkittävästi. Laitoin mittarin ulkoyksikön kaivon pohjan ja laastisäkin väliin, jotta lämpöeron havaitsee hyvin. Säkin yläpuolella lämpötila 23,9c ja säkin alla 38,6c. Huonelämpötila oli muualla noin 21c paikkeilla. Aikamoista myrkkyä siis kyseessä, kun reilun tunnin päästä työn aloituksesta saavuttaa lähes 40 asteen lämpötilan. Näihin betoneihin ei saa koskea paljain käsin, ennemmin tai myöhemmin tulee varmasti allergiseksi betonille. Betoni on nimittäin märkänä syövyttävää ainesta ja sen kanssa ei sovi leikkiä.
Yhteenveto
Ylipäätänsä kurakaivon asennus onnistuu myös amatööriltäkin vähintäänkin hyvin. Tärkeintä on pitää maltti ja rauhallisuus mukana, maalaisjärjellä pääsee näissä töissä jo pitkälle. Tämä on siitä yksi hyvä esimerkki. Suosittelen kuitenkin ensikertalaista käyttämään jotain ei niin nopeasti kovettuvaa betonia. Vaikka perinteinen S30 voi sopia tilanteeseen hyvin, kunhan ottaa lattian hitaan kuivumisajan huomioon ennen päällysteiden asennusta. Meilläkin meinasi tulla hoppu asennuksessa, kun betoni rupesi kovettumaan.
Nyt on kaikki Unidrain kaivot asennettu paikalleen. Kirjoittelen myöhemmin lisää suihkun Unidrain lattiakaivojen asennuksesta. Seuraavaksi pitääkin varmaan kirjoitella katon viimeisistä IV-putkista ja niiden eristyksistä, ennen puhallusvillan asennusta.
Sisäpuolen täytöt hoituivat nopeasti Neliöxin ammattimiehiltä.
Maanrakentajat saapuivat lauantaiaamuna tekemään sisäpuolen täyttöjä. Tässä täytyy kyllä heti nostaa hattua Neliöx:n toiminnalle. Soitin heille siis eilen ja kysyin onko mahdollsita saada lauantaina sisätäyttöjä tehtyä, jotta pääsisin viikonloppuna itsekin töihin. Ei menisi "vapaa-aikaa" hukkaan ja projekti etenisi tasaisen tappavaan tahtiin. Hän sanoi suoralta kädeltä, että onnistuu ja jos ei, hän vaikka itse ajaa konetta. Vähän kävi sääliksi työmiehiä ketkä komennettiin lauantaiksi töihin, mutta toisaalta ammattimiehet saivat sisätäytöt tehtyä parissa tunnissa.
Laajakuvaa ennen palkiston asennusta.
Ulkoreunoihin asennettiin 70 mm uretaanieristeet. Lämpöarvoltaan nämä ovat lähes puolet paremmat, kuin kuviin suunnitellut. Levyt sain ylijäämänä pikkuveljeni työmaalta, joten siksi kuvissa on muutamaa eri merkkiä. Näiden lämpöarvot ei juurikaan poikkea toisistaan.
Samaan aikaan kun kaivinkone teki talon sisätäyttöjä ja apumies levitti 70 mm finnfoamit routaeristeiksi, sahasin liimapuupalkkeja oikeisiin mittoihin. Tämä kävi näppärästi moottorisahalla, sahasin puolet palkeista noin tunnissa. Tilasin tarkoituksella "yli pitkät" palkit, jokaisesta palkista jäi noin 10 cm hukkaa. Näin varmistimme, että jokainen palkki on varmasti oikean mittainen. Liian lyhyttä kun ei voi asentaa. Tämä varmistus tuli minun kohdalla maksamaan muutamia kymppejä sekä parin tunnin sahauksen työmaalla. Katsoin tämän kuitenkin olevan kannattava sijoitus. Tämän jälkeen rupesimme pikkuveljeni Samin kanssa kantamaan ja asentamaan niitä paikoilleen. Mika vuorostaan saapui tontille. Hän rupesi sahaamaan muita palkkeja valmiiksi.
Mittauspöytäkirja ja Mikan mopo (huomattavasti paremmassa kunnossa kuin omani. Voi neljän vuoden ikäero selittää.)
Koska palkkeja tuli talon molemmille puolille, nimesin puolet A- ja B-puoliksi. Lisäksi jokainen palkki numeroitiin numeroilla 1-24. Näin saimme kiinnitettyä oikean palkin oikeaan kohtaan. Jätimme kuitenkin neljä palkkia aivan viimeiseksi, nämä neljä palkkia olivat A17, A18, B17 ja B18. Nämä palkit sijaitsevat takan molemmin puolin. Nämä B-puolen palkit olivat pisimmät palkit talossa ja A-puolen lyhyimmät. Mikäli sahauksessa olisi tullut mittavirhe, olisi palkin voinut sahata uudestaan, jotta se sopii takan kohtaan. Kaikki sahaukset kuitenkin onnistuivat täydellisesti, eikä tähän tarvinnut ryhtyä. Varatoimi oli kuitenkin aiheellinen. Palkkien toimitusaika tilauksesta on kuitenkin noin viikon verran. Tämä olisi hidastanut rossipohjan tekoa aivan liikaa.
Palkiston asennus oli todella nopeaa, kun apuna oli työmaan "oppipoikani" ja rakennusinsinööri 😄
Viimeisiä palkkeja viedään.
Kaikki liimapuupalkit asennettu. Palkit tulivat Metsä Wood kertopuutehtaalta Lohjalta, Liimapuiden koko oli 50mmX400mm, pituutta 4500mm. Nämä sahattiin työmaalla oikeaan mittaansa.
Kulmaraudat ja korkopalaset olimme asentaneet aikasemmin. Palkit vain nostettiin oikeaan kohtaan ja naulattiin ruuvinauloilla kiinni. Nämä vastaavat ankkurinauloja kiinnityksen lujuudessa, mutta näissä on yksi erinomainen hyöty. Ruuvit pystyy avaamaan vahingoittamatta kulmarautaa. Ankkurinaulan irroittaminen tuhoaa lähes aina yhden kulmaraudan. Palkit asennettin aina "tehdassauma" keskelle, ja sahausjäljet sokkeliin päin. Sokkeliin jätettiin kuitenkin rakoa 0,5-1 cm, jotta sen pystyy vaahdottamaan täyteen. Näin ei pääse syntymään yhtään niin kutsuttua kylmäsiltaa, vaan jokainen väli/sauma on eristetty uretaanilla. Palkiston molempiin päätyihin asensimme 70 mm paksut ulevyt pystyyn, jotta liimapuupalkin kylki ei olisi suoraan kiinni sokkelissa eikä tähänkään pääsisi kylmäsiltaa syntymään.
Toisella puolella on kevyemmät kulmaraudat. Toiselle puolelle asennettiin järeämmät pitämään palkit suorassa.
Liimapuupalkkien asennus oli nopeaa ja helppoa, voi sanoa että tuttua hommaa työmailta. Naulasimme palkiston keskeltä palkiston yhteen, jotta se tukevoittaa rakennetta. Huomasimme kuitenkin kulmarautojemme olevan aivan liian kevyet. Hain jälleen K-Rauta 75:sesta tähän järeämmät kulmaraudat. Ostin vahvistetut kulmaraudat kokoa 105x105x3x90. Nämä asensimme jokaisen palkin toiselle puolelle. Palkit tukevoituivat merkittävästi, nyt palkiston päällä kävellessä nämä ei juuri liikahtaneet.
Kuva on otettu tulevan olohuoneen nurkasta. Alas jätin 50mmx50mm eli niin kutsutun "kakkoskakkosen", jonka asennan palkkien alapuolelle.
Tämä kuva on otettu tulevan suihkun nurkasta.
Kulmamakuuhuoneen nurkasta otettu kuva.
Teknisen tilan alta otettu kuva, kuten tekniikan johdoista voi päätellä. Jos joskus rakennan toisen talon, en välttämättä sijoita teknistä tilaa nurkkaan. On meinaan aika ahdasta asentaa tekniikan piuhoja, etenkin kun asentaja näillekkin johdoille on itse blogin kirjoittaja.
Finnfoam FI-K600 eristeen asennuksen pariin pääsin heti palkiston valmistuttua. Perus periaate levyissä on sama kuin laminaatin tai parketin asennuksessakin. Uskon siis, että jokaisella tämän asennus onnistuu. Mikäli on edes joskus asentanut muutaman laminaatin palan. Leikkasimme ensimmäisestä levystä pontin pois, jotta tasainen reuna tuli sokkelia vasten. Tämä on helpompi täyttää uretaanilla. Jokainen levy liimataan uretaanilla pääpontistaan toisiinsa kiinni, viimiseksi tuleva palanen sahataan moottorisahalla oikeaan mittaansa. Ylijäämä palasella alkaa taas seuraava rivi, aivan kuten laminaatissa. Finnfoamin levyn ja laminaatin erona on se, ettei laminaateissa jatkona käytetä alle 30 cm paloja. Levyn kohdalla käytimme kaikki jatkot, yhtä alle 10 cm palaa lukuun ottamatta. Rivin alkuun jä päätyyn jätimme 1-2 cm raon, joka tiivistettiin uretaanilla. Tämän jälkeen vasta tiivistetään uretaanilla levyjen pituussuunnassa oleva raot. Nämä raot vaihtelee 0-1,5 cm välillä. Niiden tiivistys onnistuu kuitenkin nätisti uretaanipistoolilla ja lopputuloksena on valmis rossipohja.
Nap, kops ja ensimmäinen levy paikallaan.
Pieni hymy tulee asentajankin kasvoille kun hommat sujuvat.
Levyt vain painettiin vuorotellen paikalleen. Asennus muutaman palkin väliin tuntui todella tiukalta. Pääty "väkäset", jotka taipuvat sivullepäin painoivat palkkia todella kovaa. Rehellisesti sanottuna otin muutamasta rivistä väkäset kokonaan pois, jotta palkiston sai pidettyä suorassa. Muuta vaikutusta tässä ratkaisussa ei ollut, kun jouduin jälkeenpäin laittamaan alapuolelta enemmän uretaania. Levyjen tiukkuudesta kertoo se, että puiden välinen tila on aina tasan 550 mm. Ja jos väkäsiä ei olisi niin leveys levyllä on siinä kohtaa 540 mm. Väkästen päästä halkaisija on 565 mm. Eli väkäset ovat 15 mm leveemmällä kuin varsinainen asennusaukko. Kun asensi usean levyn, painoi se palkistoa kovempaa. Tämän vuoksi otin muutamasta kohtaa väkäset pois ja sain "nollattua" tilanteen. Jos miettii, että jokaisen levy painaa palkkia yhden millin eteenpäin, viiden palkin jälkeen ollaan jo viisi milliä "pielessä". Tämä tosin oli helppo ratkaista siivekkeiden leikkaamisella.
Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin säästynyt useemman tunnin pohtimiselta... No tekemällä oppii.
Ensimmäisestä rivistä jätettiin viimeinen palanen asentamatta. Näin teknisen tilan johdotukset on helpompi asentaa ja sinne pääsee helpommin tekemään töitä. Kulku helpottuu näin merkittävästi.
Isolla suorakulmalla saatiin merkit suoraan. Vanhin ehjä moottorisahani jaksaa edelleen puskea. Ikää sahalla on kohta viisi vuotta. Uudempi "parempi" löytyy jo, mutta luottotyökalut ajetaan kirjaimellisesti loppuun.
Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu
Kolmasosa valmiina.
Sunnuntaina satoi aamusta hiukan räntää. Se nosti hieman ketutuskäyrää, mutta ei vaikuttanut muuten työntekoon. Takan kohdalla laitoimme levyt siten, että pääsemme täydellä levyllä takan perustuksen yli. Siksi, ettei levyä tarvitse muuten tukea. Muuten olisimme joutuneet kiinnittämään takan varauksen kylkeen 50x50mm puut, johon levyn reuna nojaa.
Kaikki Finnfoamit paikallaan.
Märät ja kylmät hanskat tekee ihmeitä aikaan... Tunto palasi illemmalla onneksi takaisin.
Ensimmäisten levyjen kohdalla saapui tontille myös emäntä ja tyttäremme Kira. Myös anoppini Seija tuli avuksi. Anoppi kantoi levyjä ja me asensimme ne Samin kanssa paikalleen. Sunnuntain puolelle jääneet asensin yhdessä Mikan kanssa, asennus oli nopeaa jo senkin ansiosta kun anoppi jaksoi kantaa lähes kaikki levyt talon sisälle. Iso kiitos siitä. Levyt ovat todella kevyitä, pääsi anoppi tällä kertaa tontilla helpolla. Heh. Tyttäremme Kira teki myös laadunvalvontaa rossipohjan alla juostessaan. Tämä oli ainut paikka johon hänet uskalsi laittaa leikkimään rauhassa. Siellä kun ei ollut teräviä esineitä ja seinät oli ympärillä. Pituutensakin puolesta Kira pystyi juoksemaan alapohjassa aivan vapaasti, eikä tarvinnut väistellä palkkeja. Oli kyllä mukava nähdä tyttären nauttivan leikkimisestä tontilla. Hänellä oli mukana myös leikkilapio ja ämpäri, jolla hän "tasoitti" rossipohjan sepelikerrosta sekä kanteli pikkukiviä ympäriinsä.
Tyttäremme tarkastamassa työnjälkeä. Ainakaan pahoja haukkuja ei isi saanut, tosin pieni poru tuli, kun leikkiminen rossipohjan alla piti lopettaa.
Vinkit levyn asentamiseen:
Liimaa aluksi vain levyjen päädyt kiinni toisiinsa.
Jätä päätyihin 1-2 cm rako, jotta se on helppo täyttää uretaanilla.
Asenna levyt urospontti palkkiväliin, näin keskittäminen onnistuu paremmin edellisen levyn naarasponttiin.
Kun kaikki levyt on asennettu, laita uretaanit päätyihin ja pitkittäissaimoihin.
Uretaanit ja pistoolit saimme siis Rakennuskemialta. Heiltä oli tullut kokonaan uusi tuote, 60 Seconds liimavaahto, josta he pyysivät käyttökokemuksia Finnfoamin rossipohjan asennuksessa. Kiinnitin tällä lähes kaikki levyt toisiinsa, mutta kokeilin myös muita paketissa tulleita uretaaneja. Mainitsemani liimavaahto tarrasi nopeasti ja kiinnitti levyt todella lujasti kiinni toisiinsa. Jouduin ottamaan muutaman rivin levyjä irti hetkellisesti ja yksi levy halkesi pituussuunnassa. Levy, joka oli siis liimattu kyseisellä vaahdolla. 60 Second piti liimauksessa paremmin, kuin Finnfoamin tehtaalla käyttämä liimaus. Levyt on meinaan rakennettu kolmesta 70 mm paksuisesta Finnfoamin palasesta, jotka on liimattu ja pontattu jatkoskohdista. Onneksi olin varannut Finnfoamin rossipohjaeritettä muutaman ylimääräisen. Toinen vaahto, millä liimasin uretaaneja yhteen, oli Styro 753, joka toimi myös hyvin. Tosin ei mielestäni lähellekään yhtä nopeasti, mutta kunnolla kuivuttuaan oli lähes yhtä kovasti kiinni. Tätä käytin lopussa enemmän. Tilkitsin tällä pituussuuntaiset saumat, koska tässä vaahdossa oli mainuttu hyvä elastisuus. Tämä on kuitenkin hengittävässä puurossipohjassa aika tärkeä seikka. Kaikki isommat raot eli päädyt täytin 65 Pistoolivaahdolla, joka oli minulle jo ennestään tuttu. Tätä on tullut käytettyä työmaalla muutama sata pulloa. Tämä on hyvä perusvaahto, jolla onnituu lähes mikä vain.
Kuvassa molemmat uretaanipistoolit, jotka tulivat Rakennuskemialta. Vaikka pistoolien ulkonäkö ja kädensijat olivat erilaiset, oli niiden vaahdotusominaisuudet omasta mielestäni yhtä hyvät. Jos pitää toinen sanoa paremmaksi, niin se on sitten tuo PRO-malli. Sen pistoolin päädyn rakenne ehkä teki siitä hiukan tarkempikäyttöisen.
Kaikki saumat vaahdotettu.
Kaikki saumat vaahdotettu.
Uretaanipistooli. Se on pakollinen varuste, jos aikoo itse asentaa saman rossipohjan. Testailin itse eri uretaanivaahtoja, joten kulutus oli ehkä vähän enemmän kuin "normaalisti". Yhdellä uretaanipurkilla sai tehtyä yläpuolen vaahdotuksia valmiiksi 10-13 neliötä. Tähän ei ole laskettu alapuolen uretaanitiivistyksiä, jotka teen kun aikaa on paremmin. Menen sinne alas "sisätöihin" sitten, kun ulkona sataa vetää. Onpahan tontilla yksi kuiva työskentelypaikka tällä hetkellä.
Käsitelkää uretaanipurkkeja varoen. Tässä esimerkki palkkatöistäni siitä miten käy, kun uretaanipurkki räjähtää. Nämä kaikki vaahdot tullut yhdestä purkista. Kun painepulloon tulee pienikin reikä, tekee sepurkin kylkeen tekee kivasti sotkua.
Kokemukset Finnfoam rossipohjaeristeetä (FI-K600) on positiiviset. Jos lähden joskus rakentamaan uudestaan, harkitsen varmasti tämän järjestelmän käyttöä. Heti valmis, kävelyn kestävä lattiapinta on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Se kestää helposti vaikka koko talon puutavaroiden päällenoston. Meillä on nimittäin kaikki runkotavarat lepäämässä rossipohjan päällä tälläkin hetkellä, odottaen rungon pystytystä.
Valitsimme rossipohjan, koska tonttimme on loivassa rinteessä. Maanvaraisen laatan tekeminen rinnetontille on uskomaatoman kallista. Lisäksi rossipohjan rakenne on tuulettuvuuden takia ehdottomasti paras rakenneratkaisu omakotitaloissa. Perustusten suunnittelu lähti meillä liikkeelle palaverilla pääsuunnittelija Mika Taskisen kanssa. Materiaaleiksi valitsimme valuharkot, joilla sokkeli tehdään. Niiden ladonta onnistuu vaikka pikku pakkasessa. Tosin itse valua ei pysty tekemään kovassa pakkasessa. Valuharkkoja voi myös halutessaan käyttää anturamuotteina. Harkot kasataan valmiiksi molemmin puolin anturan reunoja ja muovi levitetään harkkojen yli. Näin ollen valuharkkojen väliin jää anturamuotti. Samalla myös säästää kuluissa, kun ei tarvitse tehdä muotteja puutavarasta.
Anturamitat
Pitkällisen mietinnän jälkeen totesin etten halua käyttää ontelolaattoja rossipohjan rakenteena. Se on ajallisesti aika hidas rakenne, vaikka itse onteloiden asennus on tunnin homma. Onteloasennuksen jälkeen ontelokenttä pitää tukkolaudoittaa (eli tukkia kaikki reunat alhaalta päin) sekä raudoittaa ontelosaumat. Näiden jälkeen tulee ontelokentän valu ja valun jälkeen ontelokentän päälle vielä eristeet ja sitten vasta oikean lattian valu. Lattiavaluun tietenkin tulee verkot ja lattialämmitysputket. Onneksi luovuttiin ontelolaattaideasta. Säästän monta työtuntia, koska valitsemani rossipohjamalli ei ole niin monityövaiheinen. Näin säästettiin ajan lisäksi myös lähemmäs tonni rahaa, koska yksi "ylimääräinen" valu jää pois, emmekä tarvitse ontelolaattojen asennukseen autonostinta. Vaikka olen työn puolesta tutustunut moniin pumppu- ja ajoneuvonnostinkuskeihin, eivät he valitettavasti pysty antamaan alennuksia ihan helposti. Ja ymmärrän sen, koska en itsekään mielellään tee muille ilmaista työtä.
Näin Finnfoam:in ratkaisun ensimmäistä kertaa Youtubesta ja jo ensimmäisellä katselukerralla ihastuin järjestelmään täysin. Katsokaa siis kyseinen video tästä alapuolelta, jotta idea hahmottuu paremmin. Toisessa videossa asennetaan samaa eristettä rintamamiestaloon. Ainoa ero on, ettei itselle tule reunaviistettyä mallia.
Eli Finnfoam FI-K600 eristeet tulevat liimapuupalkkien päälle, jotka ovat 210 mm korkeita. Liimapuupalkin yläpuolelle eristettä jää näkyviin 85 mm. Sen päällä on heti asennuksen jälkeen turvallista kävellä. Suoraan tämän levyn päälle tulee raudoitus ja lattialämmitysputket. Eli suomeksi sanottuna, vain yksi valukerta hoitaa koko lattian valun. Taskisen kanssa rakennetta suunnitellessamme päätimme käyttää erilaista palkiston kiinnitystä kun yllä olevissa videoissa. Vaikka kulmaraudoilla palkit saataisiin hyvin kiinni, sivukiinnitykseen en pidemmän päälle kuitenkaan luottaisi niin paljon kuin vaihtoehdossa jossa palkki lepää sokkelin päällä. Eli kun sokkeli on tehty 250 mm syvällä valuharkolla, vaihtuu se palkiston asennuskohdassa 200 mm syväksi valuharkoksi. Näin sokkelin sisäpuolelle jää 50 mm leveä "huuli" jonka päälle asennetaan 45x45 mitallistettu puu, johon on helppo kiinnittää kulmaraudat naulaten. Näin palkisto jää kannolle sokkelin päältä ja rakenne on kestävämpi kuin animaatiovideossa.
Ulkosokkelin leikkaus
Palkiston päälle vain painetaan levyt videon tavoin ja jokainen sauma vaahdotetaan uretaanivaahdolla. Järjestelmän päälle tulee suoraan valu, joka on kantava rakenne heti valmiina ja samalla vaivalla/rahalla tulee rossipohjaeristys. Finnfoamin asiantuntija kertoi, että tällä rakenteella tehdään Suomessa noin 100-200 pientaloa vuodessa. Itseäni harmitti kun en löytänyt yhtään blogia jossa kerrottaisiin kyseisen järjestelmän käytöstä, esimerkiksi uretaanvaahdon menekki olisi mukava tietää etukäteen eli noin määrät lattianeliötä kohti. No nyt sen pääsee itse omassa projektissa laskemaan ja kertomaan omat käyttökokemukset.
Palkkeja tulee 48 kappaletta. Niiden leveys on 51 mm ja korkeus 400 mm. Pituutta tulee kahta erilaista; 4 912 mm ja 4 312 mm. Ne kun tilataan suoraan Metsä Woodsilta, vältytään jälleenmyyjien katteiden maksamiselta.
Ulkosokkelin leikkaus
Loppujen lopuksi tykkään haastaa itseäni uusilla työtavoilla. Nytkin työmaalla asennan Suomen ensimmäisenä miehenä Dokan uusinta muottikalustomallia, jota käsittääkseni on vain Saksassa käytetty aikasemmin. Olen törmännyt useasti työmaalla niin sanottuihin "vanhanliiton miehiin", jotka ova tehneet asiat yli 20 vuotta samalla tyylillä ja saattavat olla täysin uutta vastaan. Minun mielipide on se, että tyylejä ja tapoja tehdä asioita on tuhansia ja myös muillakin aloilla rakennusalan lisäksi on tarpeellista päivittää toimintatapoja silloin tällöin, kouluttautua ja oppia uutta. Kaavoihin kangistuminen ja "vanhaan" jumiutuminen ei avaa näkökulmaa uusista vinkkeleistä.
Mikko
PS. Päävalikossa tuossa vasemmalla on mahdollisuus tilata sähköpostiin blogipäivitykset, niin olet heti ajan tasalla kun tapahtuu jotain uutta.