perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ikkunoiden ja ovien asennus

Ikkunoiden koossa ei tässä talossa pihtailtu, se kuitenkin maksettiin asentajien selkänahassa.

Asennukseen sain avukseni Juhon, entisen koulukaverini ammattikoulusta. Hän on pystyttänyt myöskin useamman omakotitalon. Hän lähti jatkamaan kouluja ja on nyt rakennusinsinööri. Nyt oli hyvä palauttaa insinöörin mieleen, minkälaista kirvesmiehen arki on. Heh.

Ikkunan asennuksessa käytetään erilaisia kiinnikkeitä. Tässä kuvassa on vierekkäin kaksi eniten käytettyä ruuvia. Molempia olen käyttänyt, oikeanpuoleinen on ehdottomasti oma valintani. Se on ensinäkin halvempi, mutta palkkatöissä sillä ei ole ollut väliä, vaan nopeudella ja tarkkuudella. Vasemmanpuoleisessa on pyörivä osa, joka jää karmin sisään ja "helpottaa" karmin säätämistä. Oikeanpuoleinen vaihtoehto on kiinteä, jonka "laipat" ruuvin päässä menevät karmin sisään tukevasti ja ikkunan säätäminen on todella helppoa T30 ruuvipäädyllä. Molemmat on yhtä kettumaisia saada irti, jos ikkunan asennus menee pieleen tai joskus joku haluaa vaihtaa erilaisen ikkunan tilalle.


Kävin K-Rauta 75:sta ostamassa ikkunan asennukseen tarvittavat ruuvit. Asensin jokaiseen ikkuna-aukkoon asennusruuvit oikeaan korkoon jo edellisenä päivänä valmiiksi. Ruuvasin jokaisen ikkuna-aukon alapuuhun kaksi ruuvia. Säädin myös passilla ruuvit tarkalleen suoraksi, näin päälle nostettava ikkuna on aina valmiiksi suorassa. Jotkut asentavat ikkunoita korkolapuilla, sitä tekniikkaa en ole ikinä tajunnut. Hitaampi ja kiilakasat ovat aina epätarkkoja. Kun kiilakasa liikkuu 5 cm sivuun, sen yläpinnan korko ei ole enää tarkasti kohdallaan ja isoissa ikkunoissa se on tärkeä vaihe. Muuten joutuu toinen kaveri kannattelemaan ikkunaa oikeassa korossa niin kauan kunnes se on kiinnitetty.

Näin ikkuna lepää ruuvien päällä suorassa. Käytän asennusruuveina myös karmiruuveja, koska ne ovat leveäkantaisia ja todella kestäviä. Vaikka ne maksavat hiukan enemmän kuin normaaliruuvit, ei kustannus ole merkittävä, koska niitä meni yhteensä 20 kappaletta kymmeneen ikkunaan. 

Ikkunat tuli tontille lavojen päällä, johon ne on kiinnitetty todella hyvin. Yleensä niittinaulaimella on laitettu rimoja ristiin rastiin ikkunasta toiseen. Aina kun siitä purkaa ikkunoita käsisaha apuna käyttäen, on huomioitava ja mahdollisesti tuettava jäljelle jääviä ikkunoita. Asennuksen takia otetaan ikkunan sisempi lehti aina irti, ja etenkin meidän tapauksessa se painoi enemmän kuin ulompi lasi ja runko yhteensä. Koska ikkunoiden alareuna on alle 70 cm lattiasta, on käytettävä turvalasia. Meidän tapauksessa turvalasi on 6 mm paksua ja painaa kuin perkele...

Ensimmäinen talon ikkuna, ja tietenkin se suurin. Korkeutta 2,2 metriä ja leveyttä 1,75 metriä. Sisäpuolen ikkunalehti on nostettu nojaamaan seinää vasten . Seinän ja ikkunan väliin on laitettu finnfoamin palanen, ettei ikkunaan syntyisi jälkiä. Ja onneksemme lattia on kokonaan finnfoamia, joten ikkunan uskaltaa laskea minne vain eikä jälkiä tule ikkunoihin. Taas yksi hyvä syy lisää harkita finnroamin rossipohjaa.

Kun molemmat "karskeja" töitä pelkäämättömiä miehiä ollaan, päätettiin yhdessä tuumin aloittaa isoimmasta ikkunasta. Näin työ kevenee päivää myöten aina ikkunoiden kokojen pienentyessä. Siitä oliko tämä todella järkevä idea, niin enpä tiedä.... Ikkuna painoi ennen lehden irroittamista varmasti lähemmäksi 200 kg ja paino tuntui selässä ja kunnolla. Onneksi koko painoa tarvitsi vai nostaa hetkellisesti, kun ikkuna käännettii lavalla ympäri, jotta sisäpuolen lehti saatiin irti. Sen verran selkä tykkäsi hyvää, että taas pari päivää piti syödä aika kovia myrkkyjä, että pystyi jatkamaan töitä tontilla.

Ensimmäistä ikkunaa kun ihasteltiin tuli naapurikin hiukkaamaan; "On sillä ikkunalla kokoa ja tosi hyvältä näyttää!"

Sisäpuolella ikkunan nostokorkeus oli onneksi pieni, joten asuntoon sisälle saamisen jälkeen oli asennus helppoa.

Tässä vielä villoitusvaiheesta otettu kuva. Marin kädet ei yllä ikkunan reunoihin. Ihanaa saada taloon paljon luonnonvaloa.

Tämä tarra tulikin sitten kirottua Juhon kanssa alimpaan paikkaan. Paino kun on myös turvalasin mukainen... Ottaen huomioon että nykyään normaali lasin paksuus on 3 mm.

Kuvassa näkyy hyvin lauta jolla ikkuna on tuettu, ettei se ei kaatuisi itsekseen. Lisäksi jokainen ikkuna oli tehtaalla kiinnitetty lavaan pohjasta kiinni, eli ihan kevyesti ei ikkunaa saa kaadettua.

Ikkunoita kannetaan imukuppikahvojen avulla. Nämä minun käytössä olleet imukupit lainasin asennukseen pomoltani. Niin usein en ikkunoita asenna, että nämä olisi edes jossain tasolla järkevää itselle ostaa. TÄSSÄ LINKKI Nettikauppaan, jossa myydään kyseisiä imukuppeja. Tällä mallilla olen itse muutama sata ikkunaa asentanut, eli voin sanoa sen toimivan täydellisesti. Enemmän luotan näihin pumpattaviin imukuppeihin, kun kääntökahvalla tai vastaavalla oleviin. Jos alipaine vuotaa imukupissa, pitää ikkuna laskea alas ja asentaa kahva uudestaan. Näillä voi pumpata alipainetta vaikka koko kantoreissun ajan ja näillä saa nostettua useita satoja kiloja ilman ongelmia. Mutta muista; älä ikinä laske näitä imukuppiosa alaspäin minnekään muualle kuin laatikkoonsa! Koska lika vahingoittaa nostokahvoja ja huonontaa toimintaa, lisäksi pahimmassa tapauksessa naarmuttaa ikkunaa.


Ikkunoiden mukana tuli myös siivoukseen tarkoitettu avain, jolla saa ikkunat auki pesua ja mahdollista huoltoa/säätämistä varten. Väri on kyllä hieno, siitä Tiivi-ikkunoille pisteet.

Ikkunat kiinnitettiin jokaisesta valmiista karmireiästä, joiden määrä vaihteli ikkunoiden kokojen mukaan neljästä reiästä kahdeksaan reikään. Mikäli ikkunoissa ei ole karmireikiä valmiiksi porattuna, ne porataan joko karmikaralla tai terävällä 14 mm puuterällä. Huomioi sana terävä, koska karmiin ei saa tulla rumia repeytymiä. Ikkunoiden mukana tuli laatikko, jossa oli karmitulppia ja jotka menevät suoraan valmiisiin reikiin (14 mm). Laatikossa oli myös helat eli kahvat avattaviin tuuletusikkunoihn.

Viimeisiä ikkunoita viedään. Kerrankin näin päin, että myös itse timpurikin joutuu kuvauksen kohteeksi.

Ikkunan asennus on omasta mielestäni yksi helpoimmista töistä työmailla. Sitä valitettavasti liian harvoin pääsee tekemään, koska niiden asennushinnat on kilpailtu todella matalalle. Halusin jokaisen ikkunan samaan tasoon sisäseinien kanssa. Joten ikkunat asennettiin rungosta kuusi senttiä sisäänpäin. koska väliin tulee muovi 0,2 mm, 47mmx47mm puu, 13 mm kyproc-levy. Eli saadaan yhdellä siistillä listalla ikkunan uretaanit piiloon. Ulkopuolelle joudun itse kuitenkin mitoittamaan kaikki peltiosat ja tilaan ne muualta, joten pääsen itse määrittelemään täysin ikkunan sijainnin. Omasta mielestäni ikkunat pitää olla aina samassa tasossa kuin sisäseinän pinta, se on myös ikkunoiden avaamisenkin kannalta ainut oikea vaihtoehto. Mikäli ne jätetään rungon sisälle, ei niitä välttämättä pääse kunnolla avaamaan ja pesemään. Tosin poikkeuksena on isot erkkeri-ikkunat, joihin on tarkoitus saada mahdollisimman iso ikkunalauta istumista ja joskus jopa nukkumista varten. Ne ikkunat on kuitenkin täysin omasta maailmasta. Ehkä joskus rakennan talon johon semmoiset erkkeri-ikkunat sopisivat.

Ikkunan asennus pähkinänkuoressa, lyhyesti vaihe-vaiheelta:
  1.  Laita apuruuvit/korkopalat ikkunakarmiin oikeaan korkeuteen. 
  2.  Irroita ikkunasta tarvittavat lehdet (painavissa voi irroittaa molemmat).
  3.  Nosta ikkunan karmit apuruuvien päälle.
  4.  Mittaa etäisyys karmin alareunasta, mihin kohtaan haluat ikkunan.
  5.  Kiinnitä ikkuna alareunasta kiinni, kun se on oikeassa kohdalla.
  6.  Ota passi käyttöön ja asenna ikkunan yläruuvit paikalleen samalla pitäen ikkunaa  pystysuorassa passin avulla.
  7.  Kiinnitä ikkunan kaikki ruuvit paikalleen.
  8.  Kytke irroitetut ikkunalehdet.
  9.  Tiivistä uretaanilla ikkunan ja rungon välinen alue (mieluummin lisäät uretaania parikin  kertaa, ethän halua sotkea uusia ikkunoita).
  10.  Valmista, nyt voit ottaa oluen onnistuneen asennuksen johdosta. Heh.

Huomio! Keskitä ikkuna ikkuna-aukkoon siten, että jokaiselle puolelle jää yhtä iso rako. Ole myös varovainen ruuvien asennuksessa, ettet hajota karmeja liialla kiristyksellä.

Ulko-ovet tulivat Kaski:lta ja niitä tuli kolme kappaletta. Tekniseen tilaan, olohuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Pääovi tulee vasta myöhemmin, jotta siihen tulisi mahdollisimman vähän jälkiä rakentamisen aikana. Kuitenkin siitä kuljetaan eniten ja käytännössä kaikki tavara kannetaan sitä kautta sisälle, lukuun ottamatta teknisen tilan koneita.

Ovien mukana tuli myös asennus- ja huolto-ohjeet.

Teknisen tilan ovi oli niin kevyt, jotta sen pystyin asentamaan paikalleen yksin.

Ovien asennuksessa käytän aina korkolappuja, jotta kynnys kestäisi paremmin siihen kohdistuneen painon. Tässä tapauksessa kun 100 kg painoinen asentaja polkaisee tammikynnykseen, joka on kahden ruuvin päällä, voi lopputulos olla ihan jotain muuta kuin toivottu.

Ovien asennuksessa on muistettava yksi nyrkkisääntö. Vaikka ovien karmit ei ole saman paksuisia kuin ikkunoiden. Ulkopuolelta on ovet oltava aina samalla tasolla kuin ikkunat! Eli meidänkin tapauksessa joudun sisäpuolelta listoittamaan enemmän, jotta saan nästisti paksuuseron piiloitettua. Ulkopuolen etäisyyseroa ei kirjata millään tempulla, eikä niiden eri tasoon asentaminen olisi rakennussäädösten mukaista. Ovien asennus ei juuri eroa ikkunan asennuksesta. Siinä kuitenkin ensimmäisenä halutaan saada saranapuoli kiinnitettyä. Ja ovessa pitää olla huomattavasti tarkempi suoruuksien kanssa, muuten ovi ei toimi kunnolla eikä ole tiivis. Oven lehti tulee aina irroittaa ennen asennusta, muuten se kampeaa asennuksen aikana takuuvarmasti karmit kieroon.


Sain Mikalta hänen vanhan, ylimääräiseksi jääneen välioven. Tämä ovi siis on vain "sisäkäyttöön", mutta tässä tapauksessa täysipuu väliovi hoitaa täydellisesti meidän raksa oven virkaa.

Lisäksi rakentamisen aikana valoa ei koskaan ole liikaa, nyt saatiin yksi väliaikais "ikkuna" lisää. Sisällä näkee entistä paremmin tehdä töitä. Onhan meidän "pääovi" nyt ihan nätti, mutta näin avonainen pääovi ei oikein omaan makumaailmaan muuten istu. Vieraiden ei kuulu nähdä koko asuntoa ennen kun heille avataan ovi.
Kodinhoitohuoneen ja olohuoneen ikkunat paikallaan.

Onneksi sain taas Mikan auttamaan. Hänen kanssaan asennettiin viimeiset kaksi ovea paikalleen. Tällä kertaa aloitettiin kevyimmästä eli kodinhoitohuoneen ovesta (jonka lasi ei ainakaan painon puolesta ollut turvalasia). Kun saimme asenettua olohuoneen oven, asensimme sen yläpuolelle tulevan pikku ikkunan. Näin kaikki olokeittion länsi-ikkunoiden yläreunat päättyy samaan korkeuteen.


Nyt on kaikki ikkunat ja ovet asennettu paikalleen. Nyt ollaan päivä päivältä lähempänä muuttopäivää. Tässä vaiheessa kaikki työvaiheet näkyvät selkeästi, eikä aikaa mene säätämiseen ja hieromiseen. Ikkunat näyttävät hyvältä sekä sisältä, että ulkoa. Valkoinen väri etenkin sisällä on tärkeä, koska se saa ikkunoista isomman näköiset. Tummat ikkunankarmit sisällä saa ikkunan tuntumaan homattavasti pienemmältä.

Olohuoneen ikkunoista avautuvaa maisemaa voisi ihastella vaikka koko päivän. Myös Kira saapui hommiin isin avuksi. Tässä taitaa olla ruuvien lajittelu käynnissä.
Kira auttoi isiä imuroinnissa. Tontille ostamani Kärcherin imuri on ollut kyllä joka euron arvoinen. Kun rehkii...
... Pitää muistaa huilia ja pitää juomatauko.

Ikkunoita asentaessa huomasin, etten ollut tilannut tuuletusikkunoihin integroituja hyttysverkkoja. Soitin suoraan Tiivi:lle. Kävimme läpi puhelimessa sen, että integroidun verkon pystyy asentaman heidän ikkunoihin myös jälkikäteen jonkinlaisilla klipseillä. Ja hinta ei ollut kuin muutamia kymppejä per ikkuna. Ja ulkonäössä ja käytännöllisyydessä nämä on aivan ehdottomat, vaikka meidän tontilla ei juuri ilmassa lentele mitään otuksia. Tuo ne käytännöllisyyttä ja mukavuutta koko rahan edestä, joten tilasimme kaikkiin tuuletusikkunoihimme nuo hyttysverkot.  Tämä verkkojen puuttuminen menee täysin omaan piikkiin, se on ollut listassani aina. Jostain kumman syystä se vain on unohtunut mainita Heikinheimon kanssa, kun talopakettia tilattiin. Onneksi tämä "virhe" oli hinnaltaan naurettavan pieni. Yleensä virhepäätöksistä/-ratkaisuista tulee pitkälti yli tonnin laskuja, jola tuntuu olevan rakentamisessa aina se minimi rahayksikkö. 

Sälekaihtimet olivat meille aivan ehdottomat ja ne haluttiin jokaiseen ikkunaan integroituna. Ainakin nopeasti kokeiltuna Tiivin integroidut sälekaihtimet toimivat täydellisesti. Ja nappuloita on vain yksi, samasta nostetaan kaihtimet ja säädetään niiden kulmaa. Kuumana kesäpäivänä näillä kaihtimilla saadaan ohjattua liika lämpö pois, ilman että huoneilma lämpenee tuskallisen kuumaksi. Ja perinteisiä hirttoköysi ja säätötankoja ei minun talossani tulla näkemään. Nyt ainoastaan yhteen ikkunaan tuli säädin tangolla. Se ikkuna sijaitsee olohuoneen oven päällä, joten sitä ei muuten yltäisi helposti säätämään. Tässä ikkunassa siis voidaan tehdä poikkeus. Pitää joskus tehdä ikkunoista ja ovien "hienouksista" päivitys samalla kun asentelee niihin lukot ynnä muut ja pääsee leikkimään kaihtimilla paremmin.

Tässä videossa (kohdassa 1,36) näkyy integroitujen sälekaihtimien esittely:

 


Kun tontilla tapahtuu päivän päätteeksi, voi ylpeänä katsoa taloamme ja todeta mielessään: "Kuinka moni 26-vuotias rakentaa itselleen talon." Väheksymättä yhtään auttavia käsiä, ketkä projektissa on olleet mukana. Toiset enemmän ja toiset vähemmän ja jotkut ei ollenkaan lupauksista huolimatta. Kun talo valmistuu, olen Mikalle kyllä jo tässä vaiheessa todella pitkän illan, ellen jopa useamman viikonlopun velkaa... Kovasti yritän pienentää velkani määrää kantamalla aina hänellekin talkoo Sandelssit. Näänpähän näin parhaiten kenen rakennusprojekteissa minun auttava käsi on mukana niin vinkkejä antamassa kuin apuvoimanakin.



Mikko



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Seinien villoitus

Sadepäivä yllätti kesken tuulensuojalevyn asennuksen, joten pääsin asentamaan muutamaan seinään jo villoja. Kun tekee itse  kaiken, pystyy työvaiheita säätelemään hyvin säiden mukaan.


Kantavien seinien ensimmäinen villa pitää loveta, jotta saadaan tiivis liitos. Jos yläpalkin paksuus on viisi senttiä, lovi tehdään neljän tai 4.5 cm kokoiseksi, jotta villa on aina hiukan paksumpi mitä viloitettava väli.

Villoituksessa kannattaa aina pitää mielessä rauhallisuus ja tarkkuus. Jokainen villan palanen on asennettava tiiviisi runkopuiden väliin. Kun runko on tehty K600 jaolla, eli runkotolppien välissä on aina 550mm tilaa. Villan leveys sivusuunnassa on 565mm, eli villa painuu kevyesti kasaan runkotolppien väliin. Näin saadaan varmasti tiivis rakenne, vaikka runko eläisi ja liikkuisi ei lämpövuotoja synny. Jos runkoväli on jossain eri, niin villa leikataan oikean kokoiseksi, eli tiukkaan mittaan lisätään villapalasen koosta riippuen 5-15mm. Mikäli runkotolppien väli on 100mm ei sinne mahtu ikipäivänä 115mm villan palanen nästisti. Eli pieniin väleihin leikkaa villan 5mm kovaksi ja isompiin enemmän, jotta rakenne pysyy tiiviinä myös tulevaisuudessa.


Tässä on Kastellin toimittamat villat. Paroc-villaa tuli kahta eri kokoa, 200mm ja 45mm. Ulkoseinävillaksi on tarkoitettu 200mm paksu villa. 

Villoitus tyylejä on monia. Itse olen oppinut villoittamaan ylhäältä alas, mikäli se vain on mahdollista. Ja siten, että yksi täysi palanen asennetaan alas. Näin asennetaan aluksi kaikki täydet villapalat paikalleen, ennen kuin villoja leikataan. Ja se tärkein; leikattu palanen asennetaan rinnan korkeudelle, koska viimeisen palasen hieromien on paljon ergonomisempaa, kun työskentelykorkeus on oikea. Näin mittaus, leikkaus ja asennus on helpompaa. Ja virheet havaitsee helpommin, kun työskentely tapahtuu silmien korkeudella. Tämä on varsinkin itselleni tärkeää. Eli tehdä asiat "oikeassa" järjestyksessä, etten taas joudu syömään selkäni takia todella vahvoja särkylääkkeitä. Turhaa sitä kroppaa rasittaa jos on helpompikin tapa, joka on opittu jo pikkupoikana vanhan liiton timpureilta. Mitä kokeneempi ammattimies, sitä vähemmän liikettä, mutta silti tapahtuu paljon. Kun tarpeeksi monta tuhatta villapalasta on seiniin asentanut, se sujuu vaikka unissaan ja turhia liikkeitä ei synny.




Yksi tärkeä nippelitieto tulee tässä. Avaa aina useampi paketti kerrallaan, jotta villat kerkeävät "avautumaan" täysin. Koska villat pakataan tiiviisti muovin sisään puristukseen, ne eivät ole täysin oikeiden mittojen mukaisia heti paketin avatessa. Vartin päästä villat rupeavat olemaan jo aika lähellä todellista kokoansa. Yllä olevalla videolla näkyy myös villoituksessa käytettävä villoitusveitsi. Kun useampi villapaali on valmiiksi avattu, on kokoajan villaa "turpoamassa" oikeaan kokoonsa. Se ilma mitä villa vetää sisäänsä on eristeenä yksi parhaimmista. Mikäli villan asentaisi paketista välittömästi seinään, se ei ikinä tule turpoamaan oikeaan kokoonsa.


Kira otti mallia isin villoituksista ja rupesi itse leikkimään seinävillaa.

Meidän kantamattomat seinät villoitin alhaalta ylös asti täysillä palasilla. Siellä villoituksen pitää mennä vähintään puhallusvillan tasolle, eli 50cm kattotuolin alapaarteen yläpuolelle. Eli viimeinen laikattu palanen tulee puhallusvillatilaan ja ei haittaa vaikka villa menisi puhallusvillatason yli.


Jotkut haluavat aina villoittaa ulkoapäin ennen tuulensuojalevyä, jotta villoituksesta saisi tiiviimmän. Sisäpuoleltakin villoitus onnistuu, jos tekniikka on hallussa. Villan asennuksessa otetaan rohkeasti villan kyljistä kiinni ja painetaan "kasaan", näin saadaan villa tasaisesti runkotolppien väliin. Tässä näkyy hyvin se, kuinka tiiviisti villan saa asennettua aivan runkotolpan nurkkiin asti sisäpuoleltakin.

Aluksi villoitin kaikki muut seinät paitsi itäisen seinän, koska siihen en ollut vielä asentanut tuulensuojalevyjä. Ja halusin kuitenkin itsekin työskennellä kuivassa ja villat ei olisi ollut suojattuna ulkoapäin.

Vinkki hukan vähentämiseen; asenna aluksi kaikki täydet palaset paikalleen. jonka jälkeen näät minne kaikkialla joutuu leikkaamaan villaa. Näin hukkaa tulee mahdollisimman vähän, kun villat jota leikataan palasiksi saa heti asennettua ympäri taloa.


Kuvan oikealla puolella olevat  16 pakettia on jäljellä olevat seinävillat.


Pohjoispuolen seinä. Kuvassa näkyy myös työmaaradioni, joka on työskennellessä ihan pakollinen viihdyke.


Eteläpuolen seinä.
Kolmessa seinässä villat paikallaan.

Kun tuulensuojalevyt oli asenettu, pääsin asentamaan villat viimeiseen seinään, eli itä-seinälle.


Viimeinen seinä menossa ja sotkuista on. Vielä kun malttaisi siivota...

Tiivistin kaikkein pienimmät raot uretaanilla, esimerkiksi itäpuolen ikkunoiden yläpuolisen raon. Rako oli kuitenkin noin kaksi senttiä ja syvyyttä sillä oli yhdeksän senttiä. Siihen villan asennus on käytänössä mahdotonta. Ulkopuolelta pystypalkkien taakse on kuitenkin villoitettu erikseen. Jäljelle jäi tämän raon täyttäminen sisäpuolelta, täytin sen siis uretaanilla, joka turpoaa reilusti. Sitä oli jäänyt yli Rakennuskemian lähettämistä uretaanivaahdoista. Joskus olen nähnyt vastaavia paikkoja täytettävän vain "pinnasta", eli reunaan tungetaan hiukan villaa, jotta kolot näyttävät täysiltä. Eli mikäli palkkaat jonkun ulkopuolisen tekemään itsellesi taloa, et menetä mitään jos käyt välillä katsomassa työnjälkeä. Itselle kun tekee tai rakennuttaa, haluaa kuitenkin aina priimaa, vai mitä?


 Kuvassa on vanhin tallessa oleva villaveitseni. Vaikka ruostetta on jo terässä jonkin verran, toimii veitsi käyttötarkoitukseen loistavasti. Vaikka edellisestä teroituskerrasta on kulunut aikaa useampi vuosi. Yli 30cm leveällä terällä on helppo leikata villat haluttuun kokoon. Terässä on vielä oma mitta-asteikko, jota pystyy käyttämään myös hyödyksi.

Ainakin täytyy antaa pisteet villojen laskemisesta. Seinävillaa jäi vain kaksi pakettia yli. Villoitin aika säästäväisesti ja tarkasti, jotta hukkaa tulisi mahdollisimman vähän. Vähän siinä pelossa, että villa loppuisi kesken. Toisin kävi ja ylimääräiset villat sai myytyä eteenpäin muutamalla kympillä. No niillä pääsikin ostamaan tontille lisää talkoojuomia.

Muistakaa, jos itse villoitatte jotain, mennä lämpimään suihkuun ja saunaan. Heh. No ehkä tuo edellinen kannattaa jättää kokeilematta. Nimimerkillä tein sen virheen joskus nuorempana, kun olin ensimmäisiä kertoja raksalla töissä. Villat menevät nimittäin lämpimässä suihkussa ja saunassa ihohuokosiin kunnolla kiinni ja syvälle, ja kutiaa monta päivää. Kylmällä suihkulla saa pestyä villat pois ihosta ilman, että villa kutittaa enää suihkun jälkeen. Aina kaikkia pikku jekkuja pitää apumiehille tehdä, niin ne oppii parhaiten. En minäkään sitä temppua unohda ikinä...



Mikko

maanantai 19. kesäkuuta 2017

"Gyproc-levyjä kantamassa, vuosituhannen krapulassa"

Tuulensuojalevyn tehtävä ei ole ainoastaan eristää tuulta, kuten moni saattaa luulla. Tuulensuojalevy nimittäin jäykistää rungon, sekä estää veden pääsyn rungon sisällä oleviin villoihin. Rungon jäykistyminen on huomattavissa jo ensimmäisten levyjen jälkeen. Seinällä asiaa ei havaitse niin helposti, mutta katolla pienenkin rungon liikkumisen huomaa. Tämä kaikki "liike" loppui ensimmäisten levyjen asentamisen jälkeen. Kolmas tärkeä hyöty levyssä on se, ettei sadevesi pääse rakenteisiin. Oli levyn materiaali mikä tahansa, levy kiinnitetään aina vähintään 600mm välein runkotolppaan. Jokaisen levyn sauma pitää olla keskellä runkotolppaa, jotta levy jäykistää oikeaoppisesti.

Tähän väliin voi laittaa soimaan taustalle aiheeseen sopivan, Arttu Wiskarin kappaleen; "Siitä tunnet sä ystävän, jos remppa päivänä paikalla on hän. Gyproc-levyjä kantamassa, vuosituhannen krapulassa".  



Aloitin mitoittamalla levyjakoa länsiseinälle. Normaalisti kun rakennetaan pitkästä tavarasta, levyjako lähtee päädystä ja menee kokonaisuudessan läpi täysillä levyillä. Ainoastaan päädyistä yli tulevat levyt leikataan soiroiksi (Gyproc-levyn leveys on 120 cm. Soirolla tarkoitan sitä, kun levyä on jouduttu kaventamaan). Nyt kun runkotolpat on mitoitettu Kastellin ohjeiden mukaisesti, seinän keskellekin tuli soiro muutamaan kohtaan. Käytännössä mitoitin täysien levyjen paikat, asensin kaikki kokonaiset paikalleen ja sitten vasta palaset väleihin. Levytys oli täten jonkin verran hitaampaa, kuin pitkästä tavarasta tehtynä. Mitoitus sinänsä ei vie aikaa kuin muutaman minuutin. Levyjen leikkely taas vie hiukan enemmän aikaa.

Tuulensuojalevynä meillä on Gyproc GTS 9 tuulensuojalevy, joka kuuluu meidän Kastellin talopakettiin. Se on ulkoisin osa paketista, jonka siihen otimme (vaaka- ja pystykoolaus (25mmX100mm laudoilla tehtynä, jotta seiniin jää 5cm ilmarako). Koolauksen päälle asennetaan rappauslevy, jonka tulee ammattilaiset rappaamaan. Nykyään lähes kaikissa pientaloissa käytetään tuulensuojalevynä Gyprocia. Tosin muitankin vaihtoehtoja on. Tuulileijona on varmaankin tunnetuin, heillä löytyy useita eri tuulensuoja-tuotteita. Gyproc-levy pystyy olemaan kolmesta kahteentoista kuukautta ilman julkisivumateriaalipinnoituksia, riippuen levyn mallista ja vallitsevista sääolosuhteista.

Ensimmäiset levyt asennettu. 

Talon länsipuolelle tuli 330 cm korkeat levyt, joita meni muutama rikkikin, kun yksin asensin ja nostin paikalleen. Tuuli kun pääsi sopivasti ottamaan levyn taakse nostovaiheessa, kuului vain naks ja levy tippui säpäleinä päälleni. Hiuksista sai vielä ennen nukkumaanmenoa kaivaa viimeiset kipsin palaset... No kuitenkin levytys onnistuu yksinkin suht hyvin. Levyt kiinnitin piirustusten mukaisesti huopanaulaimella, vaihtoehtoinen kiinnitys olisi ollut perinteiset kipsiruuvit. Tosin huopanaulain on paljon nopeampi työkalu ja lopputulos on vähintäänkin yhtä hyvä. Nostin jokaisen levyn kiiloilla 1cm sokkelista ylöspäin, jotta mahdollinen anturasta nouseva kosteus ei pääse vaikuttamaan levyyn. 

Länsiseinä levytetty.
Länsiseinällä loppui kertakaikkiaan pituus kesken lähes kaksi metrisellä miehellä ja tikkailla, joten jätin yläosan levytyksen odottamaan suosiolla telineiden saapumista. Ja rehellisesti sanottuna, on turhan vaarallista yrittää yksin yläosan levytystä tikkailla keikkumalla. Vanhan sanonnan mukaan: "Yhden talon rakentaa vaikka ämpärit telineenä". Mutta, kun rakentaa ammtikseen telineiltä tippuu kavereita ihan selvinpäinkin, joten sitä voi tapahtua kenelle tahansa. Mitä pidempää alalla on, sitä varmemmin on sattunut jotain vakavaa. Eikä itsellänikään kroppa enää ehjä ole...

Jokainen nurkka on muistettava villoittaa ulkopuolelta ennen levytystä, koska sisäpuolelta ei nurkkaan pääse enää käsiksi.
Nurkka villoitettu, levy vain perään.
Sisäpuolen panoraamakuva.

Pohjoinen seinä levytetty. Kyllä ilme muuttuu nopesti.

Niin kuin ylläolevista kuvista näkyy, talon jokainen ulkonurkka pitää villoittaa ulkopuolelta. Kulmien villoituksessa pitää olla huolellinen, koska niiden kautta karkaa paljon lämpöä. Tikkailla tämä on hyvin mielenkiintoista työtä, kuten levytyskin. Tosin tuleepahan valmiiksi.

Tilasin tontillemme 25 metriä telineitä, kahden metrin jalkakorkeudella. Näitä yhdistämällä pääsee tarvittaessa vaikka kuuden metrin korkeuteen. Tosin sillon telineiden pituus ei ole enää 25 metriä. Toivottavasti saan telineet ensiviikon aikana, jotta saadaan projekti etenemään normaalisti ja mikä tärkeintä; turvallisesti.

Kulmiin asensin tarkoituksella täydet levyt, joista vain leikkasin ylimääräiset pois.

Kulman takaa runkoa pitkin vedetään viilto  mattopuukolla, jolla rikotaan paperin pinta.

Eli näin.

Sitten vain taivutetaan levyä, poispäin leikatusta viillosta. Näin levyn kipsi murtuu, ja levyn palanen jää roikkumaan vain toisenpuolen paperipinnan varaan.

Nyt katkoteräveitsellä toiselta puolelta taitosta, pääsee kulmaa pitkin leikkaamaan paperin poikki. Näin levy vain tippuu alas ja tulee millilleen leikattu levy.

Ovet ja ikkunat levytetään "yli". Sitten sahataan käsisahalla tässä tapauksessa viillot ylä ja alareunaan. Sitten ikkunan oikeanpuoleiseen reunaan leikataan katkoteräveitsellä viilto, niin saadaan leikattua ikkuna-aukko yhtä siistiksi kuin edellisen kulman levy.

Etelepuolen seinästä puuttuu enää kaksi soiroa. Kulmassa näkyy kuinka olen villoittanut sen ylös asti. Vaikka Gyproc-levyn yläreunasta olisi riittänyt 50 cm, joka on puhallusvillan määrä. Tosin sillä kun ei ole mitään merkitystä, eikä liian hyvin eristetty talo haittaa ketään muuta kuin sähköyhtiötä. 
Seuvaavaksi päiväksi ennustettiin sadetta, joten kipsilevyjen asennusta ei pääse tekemään, vaan.... 

...töihin tullaan tänne sisätiloihin. Pääsee villoitushommiin. Onneksi se on sadesäällä mukavampaa kuin hellekelillä. Pystyy työskentelemään pitkähihaisella.

Sadepäivä meni villoittaessa. Siitä seuraavassa päivityksessä lisää. Sadepäivän jälkeen pääsin jatkamaan levyjen laittoa.

Levytyksen jälkeen asensin koolauksen vaakaan laudasta (25mmX100mm) niin korkealle kuin ilman telineitä ylsi. Eli 180 cm sokkelin pinnasta. Lauta laitettiin 600k jaolla, eli jokaisen laudan keskeltä keskelle mitta on 60 cm. Asennan myöhemmmin yläosan laudat. Samalla kun saan ne telineet, joiden avulla pääsen tekemään länsipuolen kattotuolien verhoilun tuulensuojalevyllä.


Aluksi täydet levyt paikalleen ja ikkuna-aukkojen alaosat.

Ikkunan yläosien villoitus tapahtuu ulkoapäin. Sisäpuolelle niskapalkin alle jää vain muutaman sentin rako, josta ikkunan yläosan villoittaminen olisi mahdotonta. Joten tämä on pakko villoittaa ulkopuolelta.

Viimeisiä levyjä viedään. Ikkunoiden ylä- ja alapuolen levytys meni helposti. 100 cm pitkä levy riitti hyvin. Niistä oli helppo leikata mattoveitsellä ylimääräiset pois.


Pohjoispuolelta koolaus aloitettu. Alimman laudan kuten tuulensuojalevynkin nostin 1 cm sokkelin pinnasta.

Kun ikkunoita ei ole vielä asennettu, saa asentaa kaikki laudat aukoista ja päädyistä yli.

Ylimääräiset laudat sahataan pois nurkista ja ikkunan kohdilta.

Tässä vaiheessa kaikki työvaiheet ovat näkyvää ja ulkoapäin projekti tuntuu etenevän todella nopeasti. Tosin kohta alkaa ne työvaiheet, joita hierotaan päivä tolkulla ja ulkopäin ei juuri näy mitään edistystä.



Mikko

P.S. Pahoittelen mahdollista klikki otsikkoa, eihän töissä nyt krapulassa olla. 😜