sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sisäseinien villoitus ja levytystyöt


Nyt kun saatiin tiiveysmittauksesta erinomaiset arvosanat, pääsi jatkamaan sitäpuolen töitä. Halusin kaikkien rakenteiden olevan näkyvillä tiiveysmittauksessa mikäli korjattavia kohtia olisi tullut. Näitä ei onneksi tullut vaan päästiin jatkaan töitä suoraan mittauksen jälkeen. 

Väliseiniin, seinien 66 mm rankojen sisälle tuli 50 mm villaeriste. Tämä on käytönnössä ainoastaan äänieristeenä väliseinien sisässä. Näin väliseinän ääneneristysrakenne on parhaimmillaan. Mikäli molemmilla puolilla seinää on gyproc-levy ja seinän välissä vain tyhjää tilaa, ääni kuuluu yhtä kovana seinän läpi. Villan laittaminen seinän väliin hidastaa ääniaaltojen kulkemista ja näin pienentää ääntä toisella puolella. Mikäli seinistä haluaa saada vielä äänieristävimmät, onnistuu se lisäämällä gyproc-levyjä molemmille puolille väliseinää.

Joskus aikoinaan rakensin Jumbon läheisyyteen uutta päiväkotia. Asensimme siellä lasten nukkumatilojen väliseiniin tupla gyprocit molemmille puolille seinää ja villoitimme välin 50 mm villalla. Ratkaisu toimi hyvin eikä edes työkaverin ääntä tahtonut kuulla seinän takaa. Vaikka kyseinen kaveri ei ole sieltä hiljaisemmasta päästä. Heh. Muistan myös yhden toimistorakennuskohteen (lentomelu alueella), jonka ulkoseiniin tuli kolme gyproc-levyä. Näin työtilat saatiin tarpeeksi hiljaisiksi. Kaikista hiljaisimmat seinärakenteet on tietenkin betonia ja kiveä. Eli mitä enemmän massaa seinässä on, sitä vähemmän ääntä pääsee rakenteiden läpi.

Kannettiin aluksi muutama levy sisään, että minulla olisi koko ajan ruuvattavaa. Elias kantoi levyjä sisään ja nostettiin ne yhdessä paikalleen. Sitten annoin nauharuuvaimen laulaa taas kuin viimeistä päivää.

Väliseinien villoitus oli nopeaa, koska tarvittavat sähköjohdot pystyi painamaan aina jommalle kummalle puolelle villaa. Kuitenkin siten, että mahdollisimman vähän (mieluiten ei ollenkaan) sähköjohdot kulkevat villan välistä. Se on kuitenkin joidenkin kojerasioiden kanssa mahdotonta, mutta pyritään kuitenkin välttämään sitä. Ulkoseinät oli sinänsä helpompia villoittaa, koska tein johdoille omat kourut, jossa ne kulkivat sisäpinnan tasolla. Villat oli helppo työntää sähköjohtojen taakse, ja sähköjohdot pääsivät varmasti kulkemaan levypinnan lähellä. Ulkoseinät villoitetaan vaakaan ja sisäseinät pystyyn koolauksen mukaan.

Kun ensimmäisen levyn asentaa suoraan, on vatupassin ainut virka lähinnä tarkustus siitä, että suorassa mennään.

Väliseinien levytyksessä pitää ottaa huomioon vastapuolen levytys. Levyt pitää asentaa eri jaolla väliseinärankoihin, jotta seinän rakenteesta saadaan jäykempi. Näin seinä ei pääse vääntymään tai elämisen takia tule kittauksiin niin helposti halkeamia. Tässä on asia, joka on helposti amatöörinkin havaittavissa. Älä siis hyväksy huonosti tehtyä työtä, kun samalla rahalla saa myös oikein tehtyjä rakenteita! Ja mikäli asentelet väliseiniä itse, huomioi tämä levytyksen suunnittelussa. Väärin tehtyä väliseinää pystyy painamaan käsin vinoon jos molemilla puolilla levysaumat on samassa kohtaa. Joustaminen tapahtuu aina helpommin levysaumoista.

Käytin levytyksessä apuna työmaalla pyörineitä elementin asennuspaloja, joita laitoin gyproc-levyn alle vain yhden noin sentin korkean pakan. Näin asennus on helpompaa kun suoruus tulee aina valmiiksi, koska edellinen levy on passissa. Lattialista tulee peittämään alareunan raon. Muistakaan jättää katostakin levy irti noin sentin verran, näin talolle jää vähän elämisen varaa. Katto kun helposti talvella, painavan lumikuorman vuoksi on notkollaan sentin verran. Jos levyt on kiinni katossa, levy murtuu ja sitä kautta katon sekä seinän liitoksesta tulee ruma. Kattoon asenettavan levyn paksuus on kuitenkin 13 mm, joten se peittää yläreunan raon. Elämisestä kertoo sekin, että seinän ja katon levyjen väliä ei kitata ollenkaan kiinni. Jokaiseen sisänurkkaan ja katon rajoihin asennetaan elastinen akryylimassa. Siitä lisää myöhemmin, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Oviaukot sahattiin perinteisesti yläreunasta ja loput työstettiin mattoveitsellä ja gyproc-levyä taivuttaen. Kuvassa näkyy hyvin myös erilainen levyjako seinän eri puolilla. Levysaumat eivät ole siis samoilla runkotolpilla.
Talon pisin väliseinä levytetty lähes kokonaan. Tämän toisen pään levytyksestä tulee seuraavassa päivityksessä tekstiä, koska se sisältää pienen erikoisuuden televisioon liittyen.

Ulkoseinien levytyksessä tulee huomioida sähköjen viennit! Niiden mitat otan aina ylös ja kirjaan ne edelliseen levyyn. Näin saan siirrettyä mitat asennettuun levyyn, jotta en vahingossa yritä ruuvata läpi sähköjohdosta. Tosin tähänkin varauduin sen verran, että jokainen sähköjohdon varaus on tarpeeksi "iso", että se väistää helpommin mahdolliset ruuvit ja naulat. Juuri sen takia, että mikäli haluaa esimerkiksi kiinnittää taulun seinään, ei ensimmäisenä tarvitse ottaa sähköjohtojen kuvia esiin. Kun pidän huolta etten vahingossakaan ruuvaa johtojen kulkureittiä kapeammaksi, niin johdot pääsevät oikeasti liikkumaan tulevaisuudessakin. Tässä nyrkkisääntö johtojen läpivientien reikiin. Kun läpivienti on aina kolme kertaa isompi kuin johto, mahtuu johto liikkumaan vapaasti. Omasta mielestäni tämä sisäpuolen 50 mm eriste höyrysulun päällä on aivan loistava rakennustapa. Nyt voi tauluja ja hyllyjä asennella vapaasti, kunhan pitää huolen että kiinnikkeet eivät ole yli 60 mm pitkiä. Näin höyrysulku pysyy ehjänä. Ei tarvitse mennä kun kymmenen vuotta taaksepäin ja joissain talopaketeissa oli täysin normaalia asentaa gyproc-levy suoraan höyrysulun päälle. Rakenteessa ei ole sinänsä mitään vikaa, jos seiniin ei kiinnitä mitään. Mutta pidemmällä tähtäimellä talon seinien höyrysulut ovat myöhemmin kuin reikäjuusto...

Mitä pienempi "työkalu", sitä enemmän se aina maksaa. Eristyisesti silloin, mikäli sitä voi käyttää vain yhden työvaiheen töissä, koska silloin ostajakunta on merkittävästi pienempi. Mikäli ostajia on vähemmän, maksaa muut enemmän. Mutta minkäs sille mahtaa, kun kyseinen keksintö säästää hermoja, aikaa ja erityisesti rahaa. Näin hukkaa tulee merkittävästi vähemmän.

Seinien levytyksessä jokainen kojerasian reikä on otettava huomioon. Ennen levyjen kiinnitystä on tarkistettava, että rasian pohja on tukevasti seinässä. Tämän jälkeen otetaan levyihin tarkat mitat, jotta reiät osuvat kohdalleen. Ja kyllä, ammattilaisellakin tulee välillä mittauvirheitä, eli hukkaa levyistä tulee aina. Tähän on kuitenkin olemassa työkalu, joka nopeuttaa ja helpottaa työtä. Tämän apuvälineen avulla hukkaa syntyy vähemmän, kun reiät osuvat AINA kohdalleen. Puhun siis magneetista, joka asetetaan kojerasian pohjaan ennen levyn asennusta seinään. Kun levy on kiinnitetty "heppiin" muualta kuin kojerasian kohdalta, asetetaan levyn päälle toinen magneetti, joka hakee "automaattisesti" vastakappaleen seinän takaa. Sitten otetaan 73 mm kuppiporanterä (kojerasia 70 mm, mieluiten rasian ympärille jäisi milli tilaa. Näin levy ei vahingossakaan paina rasiaa) ja kiinnitetään se karaan ja pitkällä terällä porataan läpi magneetin keskimmäisestä reiästä. Kojerasioiden sisällä olevassa magneetissa on keskellä reikä ja sen ympärillä metallinen kaulus. Näin terä ei edes uppoa levyyn ilman, että se on keskellä. Tosin apuvälineiden hinnat on aika kovat. Kävin ostamassa IKH:lta kaksi sarjaa. Hintaa sarjalla oli reilu 100 euroa. Vastaavanlaisia kojerasian magneetteja myydään muuallakin. Ostin siksi nämä "kalliimmat" versiot itselleni, koska olen jutellut työmailla väliseinäurakoitsijoiden kanssa. Siellä näin ensimmäisen kerran kyseiset työkalut, tosin heillä oli niitä kymmenittäin. Levyttäjä iski magneetit paikalleen ja perässä tuli kaveri, joka porasi reiät ja kiinnitti levyt loppuun. On se hienoa nähdä, kuinka ammattilaiset hoitaa homman. He tosin olivat tehneet viimeiset 10 vuotta vain väliseiniä... Itse tykkään siitä, että työtehtävät vaihtelevat ja rakastan haasteita. Jos työ tuntuu liian toistuvalta, pienentää se omalta osaltani työmotivaatiota merkittävästi.

Esimerkki kojerasian kunnolliseen kiinnitykseen. Toisen puolen tukimuovi, joka on poikkastu oikeaan mittaan, eli rungon vahvuiseksi. Näin rasia jää tukevasti seinän sisään ja kojerasian reunat tulee gyprocin kanssa samaan pintaan. Kiinnitin tukimuovin runkotolppaan normaalisti ruuvilla ja painoin rasian tähän kohdallensa kiinni. Ei muuten lähde vetämällä irti.

Rasia painettuna paikalleen.

Kuvassa on levypinnan päälle tulevat magneetit. Niillä saa haettua tarkasti kojerasioiden paikat. Kun kuppiporanterällä poraa tuosta mageetin reiästä...

...menee poranterä kojerasian sisällä olevan magneetin sisään. Vaikka yrittäisi hiukan porata vinoon, on kojerasian pohjassa olevassa mangeetissa metallikaulus ja uritus reiän suuntaan.

Tässä esimerkki porauksesta Instagram-videona:


Jokaiseen kojerasiaan laitetaan valmiiksi suojakansi , ettei ne menisi täyteen kittiä ja maalia. Yleensä puhallan pölyt pois rasian sisältä ennen suojakannen asettamista. Nämä avataan vasta maaluksen jälkeen, kun sähkömies tulee kytkemään rasiat ja katkasimet.

Käytännössä ainoat reiät, mitkä joutui mitoittamaan paikalleen oli IV-putkien läpiviennit. Tosin tarkalla mittauksella nekin onnistui hyvin. Levytyksessä tuli hyvin ilmi jälleen kerran se, miksi IV-putket kannattaa jättää vähän "ylipitkiksi". Kun levyä asennetaan seinälle, pujoitetaan aluksi IV-putki levystä läpi. Tämän jälkeen se "roikkuu" paikallaan ja sen saa työnnettyä paikalleen helposti. Mikäli putki tulisi juuri levyn tasolle, on levy hankalempi asentaa paikalleen. Putki leikataan kuitenkin myöhemmin poikki levyn pinnasta, jotta venttiilit saadaan paikalleen.

Kittaajan elämä helpottuu merkittävästi, mikäli kulmat pystyy aloittamaan leikatulla levyllä. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Seinien tasottaja kyllä kiroaa jokaisen kohdan ylipäätään... Koska kyseessä on reunaohennettu levy, eli jokainen levysauma nauhoitetaan ja kitataan "täyteen." Yksi aisia mikä pitää myös muistaa tehdä kittarille valmiiksi on leikata reunat viistoksi, mikäli asennettavassa levyssä ei ole reunaohennetta (jos levystä on jouduttu leikkaamaan reunaohenne pois).

Gyproc-levyjen asentaminen on työnä aika yksinkertaista ja siihen pystyy "amatöörikin", jolla on vähänkin kädentaitoja. Mikäli meinaat asentaa levyt itse, suosittelen kuitenkin hommaamaan nauharuuvivääntimen, vaikkapa vuokraamosta tai ostamaan uuden laitteen. Se kuitenkin nopeuttaa työtä merkittävästi ja helpottaa kittausvaihetta, koska kaikki ruuvit ovat oikeassa korossa. Gyprocin molemmilla puolilla on paperi, ja muutoin levy on kipsiä. Paperi ei saa mennä ruuvatessa rikki. Jos näin käy, ruuvaus ei pidä ollenkaan kiinni. Ruuvi pitää kiinnittää mielellään kipsilevyn pintaan, voi kiinnittää myös paperipinnan alle noin 0,5-1 mm. Näin säästetään aikaa tasoitusvaiheessa. Aina kun huomaat ruuvin jäävän "kovaksi", pyöräytä se ruuvinvääntimellä oikeaan kohtaan. Koska sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti.

Ja tässäkin työvaiheessa tämä ihana, pieni laadunvalvoja oli työssään.

Seuraavissa päivityksissä käydään läpi television seinälle tekoa ja tietenkin katon levytystä, joka on jo täysin oma hommansa verrattuna seinien levytykseen.

Mikko

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kolme yötä jouluun...eikun näyttöön on!



Mainitsinkin jo aiemmin tulevasta näytöstä. Olen itse siis paikalla koko näyttötilaisuuden ajan. Olisi mukava tavata teitä blogin lukijoita paikan päällä. Voi tulla kysymään "vaikeita" ja mieltä askarruttavia asioita. Pyritään etsimään ongelmaan ratkaisu yhdesä. Toki saa vaan tulla fiilistelemään paikan päälle. Ollaan saatu paljon kehuja, kiitoksia ja palautetta blogiin liittyen. Nämä kaikki on kyllä antaneet meille tosi hyvän fiiliksen ja motivaation jatkaa kirjoitustyötä. Ei kyllä olisi uskonut, että teitä lukijoita on näin paljon. Iso kiitos kaikille. Myös se, että olen pystynyt blogin avulla auttamaan monia ihmisiä, tuo itselle tosi hyvän mielen. 

Kutsumme nyt siis kaikki teidät lukijat ja talostamme kiinnostuneet katsomaan taloa paikan päälle lauantaina. Talo on livenä "hiukan" edellä blogia. Eli näyttöön tulijat näkevät blogiin tulevia ratkaisuja jo etukäteen. Näytössä paikalla on myös Kastelli-kauppias Matti Heikinheimo. Häneltä saatte pyydettyä tarjouksen teidän omiin taloprojekteihinne.



Tämän kuvakaappauksen vasemmassa raunassa näkyy Kaarna 116 talomallin alkuperäinen ulkonäkö. Lähes koko talo on suunniteltu uusiksi aina huonejärjestyksestä katon muotoon sekä ikkunoiden suureen kokoon asti. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy talon nykyinen pohjakuva.

Tässä on Kaarna 116 talon alkuperäinen pohjapiirustus, jota pystyy vertaamaan talon nykyiseen pohjapiirrustukseen. Se löytyy tuolta alempaa.


Talossamme järjestetään siis  Kastellin talonäytös lauantaina 7.10.2017 klo 12:00-14:00.


                                        Osoite on:
                                        Ongenkoukku 1
                                        01490 Vantaa

Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta, kyseessä on kulmatontti. 


Tässä on talon mitoitettu pohjakuva, johon voi tutustua halutessaan ennen näyttöä.



Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle. Jos et jostain syystä pääse paikalle lauantaina, mutta haluaisit kovasti nähdä talon, onnistuu se sovittaessa myös muuna päivänä. Ota meihin yhteyttä, niin katsotaan kalenterista joku ajankohta, jolloin töiltäni ehdin taloa esittelemään. 

Tervetuloa! Nähdään Ongenkoukussa.



Mikko ja Mari

maanantai 2. lokakuuta 2017

Katoksen teko


Kastelli toimitti aluksi väärän metallikehikon. Metallikehikko on siis runkona katokselle, joka tulee pääoven yläpuolelle. He toimittivat aluksi meille kehikon, joka oli yhdellä tolpalla. Alkuperäisiin Kastelli Kaarna 116 kuviin oli piirretty vain yksi tolppa, mutta me halusimme kaksi tolppaa ulkonäöllisistä syistä ja käytännöllisyyden takia. Onneksi saatiin suht nopeasti uusi oikea tilalle, eikä myöhästymisestä tullut meille kustannuksia.


Maalaus


Tässä tulee taas yksityiskohta, joka muille olisi varmaan kelvannut sellaisenaan... Katoksen tolpat olivat nimittäin sinkki pintaiset. Taloon ei tule mitään sen väristä, ei sisälle eikä varsinkaan ulos. Tolpat piti siis saada oikean sävysiksi. Pyyhkäisin pinnan kertaalleen karkeaksi hiekkapaperilla. Tämän jälkeen maalasin tolpat Maston paukkupullolla (sävy RR23). Näin tolppien pitäisi istua paremmin talon pääoven eteen, koska siinä on sama harmaan sävy.

Kerkesin siis maalaamaan tolpat ja laitoin ylpeänä viestiä ystävälleni Ernolle. Hän on ammatiltaan maalari ja maalannut ruiskulla tuhansia neliöitä metallia. Hän sanoi suoraan, ettei maalaukseni tule pysymään pitkään tolpissa, koska sinkin päällä ei pysy kunnolla oikeastaan mikään maali. Ainoa vaihtoehto on hiekkapuhaltaa sinkki pois pinnasta ja maalata tolpat sen jälkeen. No hiekkapuhallus maksaa hunajaa. Sain onneksi peltiliikkeessä paremman idean, eli laittaa peltiä tolppien ympärille. Pellin neliöhinta on halpaa ja he vielä taivuttivat pellit mankelilla sopivaan muotoon. Näin pellin paikalleen laitto on mahdollisimman helppoa. Ja rehellisyyden nimissä nämä pellit maksoivat vähemmän kuin viisi purkkia Mastonin maalia...  Laitan pellit tolppien ympärille vasta vähän ennen sisään muuttoa. Silloin naarmuja ja jälkiä ei pitäisi tulla enää. Peltien värisävy on tietenkin RR23. Muutama kymppi tuli tappiota maalauksen takia, mutta pääasia että saamme sisäänkäynnistä paremman näköisen.

Tässä katoksen sinkityt tolpat ennen maalausta. Tolpan pohjassa näkyy säätöruuvi, jolla saa säädettyä katoksen oikeaan korkoon. Itse toteutin kiinnityksen valamalla tolpan alapään kokonaan betonin sisään. Eipä lähde mihinkään, vaikka autolla hiukan kolhaisisi tolppia.

Oikeanpuoleinen tolppa maalattu, vasen vielä alkuperäisessä sävyssä.

Molemmissa kolme kerrosta maalia. Sävy on ainakin hyvä.

Pellit, jotka asennetaan tolppien ympärille.


Katoksen asennus


Aluksi piti pystyttää telineet pääoven yläopuolelle. Säädimme telineiden korkeuden siten, että teräskehikko saatiin nostettua suoraan telineiden päälle. Seinän puolelle olin asentanut jo koolingin apupuuksi, jonka päällä reräskehikko lepää ennen talon runkoon kiinnitystä. Runkoon asennettiin silloin 2 110 mm pitkä, 48x198 mitallistettu puu. Aluksi kiinnitin sen muutamilla nauloilla. Nyt ennen kehikon laittoa kiinnitin asennuspuun pystyrunkotolppiin 6x120mm ruuveilla. Laitoin jokaiseen runkotolppaan neljä ruuvia, aivan kuten piirrustuksissa oli ohjeistettu.

Leikkauskuva katoksen asennukseen.

Kehikon kuva yläpuolelta.

Ensiksi kehikko nostettiin telineiden päälle kolmen miehen voimin. Ja se painoi paljon. Koska Mika ja Elias oli apuna nostamassa saatiin kehikko suht helposti paikoilleen, vaikka painoa kehikolla on varmaankin lähemmäksi 150 kiloa. Tämän jälkeen kehikko mitoitettiin paikalleen oviaukon mukaan, jotta ovi tulee keskelle katosta. Kehikko meni täysin vaateriin kun, se nostettiin telineiden ja apurungon päälle. Katon kaltevuus tehdään poikospuilla, joista tulee katoksen "kattotuolit". Halusimme kuitenkin hiukan suojata seinärakenteita ja laitoimme asennuspuun päälle sentin elementtilappuja. Siten että katos kaataa yhden sentin katoksen matkalla (katoksen koko 2mx2m) poispäin talosta, jotta sadevesi ei vahingossakaan pyrkisi menemään seinärakenteisiin päin. Sinne tulee kyllä huopa nosto ja reunapelti, mutta haluan kuitenkin pelata varman päälle. Metallikehikko kiinnitettiin asennuspuuhun kansiruuveilla (8x100). Niitä meni yhteensä kahdeksan. Ohjeissa ei mainuttu mitään prikoista, mutta laitettiin kuitenkin asennusvaiheessa prikat jokaisen kansiruuvin taakse. 

Tässä asennus kuvina:

Tästä lähdettiin jatkamaan töitä. Asennuspuu oli laitettu jo aikasemmin oikeaan korkoon.

Kehikko nostettuna paikalleen ja kiinnitän sitä parhaillaan kansipulteilla kiinni runkoon.

Kuningaspaneelikin näyttää pieneltä mun jalan vieressä... 47 kokoisen kengän vieressä nimittäin. Kansiruuvien kiinnitys oli nopeaa pulttikoneen ansiosta. Järeiden kansipulttien ansiosta kehikko ei tule ikinä liikkumaan mihinkään.

Kahikko asenettuna paikalleen. Tolpat pitää vielä nostaa pystyyn. Niiden alapäät valetaan kiinni katoksen omiin anturoihin, niiden tartuntaraudat ovat mustien pystyputkien sisällä. Siksi laitettiin putket ympärille, ettei sattuisi haavereita pystyssä olevien harjaterästen kanssa.

Nostin tolpat paikoilleen seuraavana päivänä ja yksin repiessä tolppia ylös jäi vaihteeksi näpit painavan tolpan ja metallikehikon väliin. No kynsi halkesi ja verta tuli sen verran. Oli pakko pitää hanskoja loppupäivä, ettei kaikki paikat olisi olleet veressä. Ainakin tuli todistettua itselle, että tämänkin pystyy tehdä yksin jos vain halua on tarpeeksi. 

Pilarin anturoiden piikkaus ja valu


Oltiin muurattu katoksen anturaan yksi kivi liikaa , eli piikkaushommat olivat edessä.

Aluksi ajoin harkkoon apusoiroja. Nämä helpottaa ja nopeuttaa piikkausta huomattavasti.

Reilu minuutti meni harkkoa piikatessa. Edellisestä piikkauskerrasta onkin kertynyt aikaa, taito ei tosin unohdu ikinä, kun sen on kerran oppinut. 

Piikkausjätteet sivuun ja raudat poikki siten, että niistä jää näkyviin muutama sentti. Näin ne pitää paremmin uuden valun paikalaan.

Laatikko tolpan ympärille.

Keskitin tolpan suoraan elementtipaloilla, jotka voi jättää valun sisään. 

Valoin katoksen pilarit Weberin S30 säkkibetonilla. Valu oli toteutettu kirjaimellisesti ämpärivaluna, onneksi betonia ei mennyt kuin vajaa kaksi 25 kg säkkiä. Vibrasin muurauslastalla ja varmistin, että koko muotti on täynnä betonia. Valuun ei saa jäädä ilmakuplia, ettei sen kestävyys heikkene. Manuaalinen vibraaminen onnistuu hyvin näin pienissä valuissa. Siihen soveltuu käytännössä mikä tahansa puun palanen tai lasta.

Purin muotit valun ympäriltä seuraavana päivänä.

Rotankoloja ei jäänyt minnekään, eli valu onnistui hyvin. 

Viimeiset rappauslevyt


Seuraavaksi päästiin asentamaan viimeiset rappauslevyt teräskehikon ympärille. Nämä jätettiin asennettavaksi suosiolla vasta teräskehikon jälkeen. Olisi meinaan kehikon nostossakin saattanut mennä useampi levy rikki. Kun levyt laitettiin jälkeenpäin, ne saatiin tiukasti kiinni teräsrankaan ilman, että jäi rumia koloja minnekään.

Vielä viimeiset rappauslevyt paikalleen. Johto joka tulee katoksen yläpuolelta, on tarkoitettu katoksen hämärä- ja liikekytkimellä varustetulle valolle. Sijoitin sähköputken tarkoituksella palkin kohdalle, ettei alhaalta nää niin hyvin missä sähköjohto menee. Tämä on yksi niitä asioita mitkä itseäni häiritsee tosi paljon. Mikäli näitä ei tee kunnolla.

Rappauslevyt asennettu. Talo näyttää päivä päivältä paremmalta. Tämä kuva on selvästi otettu ennen tolppien valua, koska tolpat ovat kuvassa vinossa...


Poikosten ja wisa-vanerin asennus


Tässä tapauksessa poikoset toimii kokonaan kattotuoleina. Ne oli valmiiksi oikean mittaisia, joten ne kiinnitettiin suoraan rungon kiinnikkeisiin. Eli erikseen ei tarvinnut hitsailla mitään kiinni kehikkoon.

Jokainen kiinnityspiste oli täynnä sinkkiä. Oli meinaan aikamoinen poraaminen saada kaikki reiät auki, jotta tähän sai kiinnitettyä poikoset. Sinkki on kuitenkin niin kovaa ainetta, että yksi terä meni poikki ja toinen täysin umpitylsäksi. Onneksi toinen terä ei mennyt poikki, koska enempää 5 mm metalliteriä ei siihen hätään pakista löytynyt. Poraaminen oli kuitenkin suht iso homma, kun sinkki oli täyttänyt kaikki reiät ja reikiä oli 40 kappaletta.

"Kattotuolit" paikallaan.

Katoksen liikkeentunnisinvalo mitoitettiin tulemaan palkin yläpuolelta. Alhaalta katsottuna se ei pistä niin pahasti silmään.

Wisa-vaneri paikalleen. Vanerissa on pontti joka reunalla, joten levyn kanssa ei tarvitse miettiä saumoja. Eli jatkoskohta on kestävä, osui se mihin kohtaan tahansa. Tällä samalla levyllä olemme tehneet useamman peltikaton. Nopea ja tuvallinen käyttää. Jotta osuin kaikilla ruuveilla kattotuoleihin, tein mittaa apuna käyttäen suorat viivat wisa-vaneriin.

Kastellin toimituksen mukana tuli bitumiliima. Rehellisesti sanottuna en ole ikinä käyttänyt kyseistä tököttiä. Käytin kyseistä myrkkyä käytännössä huovan "aluskatteena". Sain heti levyn pinnan solut "suljettua", näin levy ei pääse imemään vettä ylhäältä päin. Huovan kiinnitys on näin hiukan helpompaa kuin pelkkään levyyn. Normaalisti tässä käytetään praimeria joka on nimen omaan huovan hitsaamiseen tarkoitettu. Pelasin kuitenkin varmaan päälle ja haluan että katolla on veden pitäviä pintoja aina vähintään kaksi kappaletta. Ja koska katokseen oli suunniteltu vain huopa, tein liimamassasta "aluskatteen". 
Koska bitumiliimamassa ei ole tähän käyttötarkoitukseen suunniteltu, oli sen levitys todella työlästä. Levitin ylimääräisellä lastalla 1-3 mm kerroksen koko katoksen läpi.

Tämä oli muuten niin kovaa myrkkyä, etten enää koske vastaaviin aineisiin. Mieluummin hitsaan huovan perinteisellä tavalla, vähemmän myrkkyjä yms... Meinaan kun sain katoksen "aluskatteen" valmiiksi alkoi uskomaton päänsärky ja heikko- sekä huonovointinen olo. Vaikka pidin taukoja levityksen aikana. Ajoin suoraan kotiin ja tarkoitus oli levätä vain hetki. No, heräsin vasta aamulla ja olo oli kuin hirveässä krapulassa. No sainpahan tehtyä katoksesta vesivtiiviin. Katos meinaan joutui odottamaan tässä vaiheessa kuukauden päivät, jolloin sää oli ulkona sen verran hyvä ja oli aikaa asentaa pinnoite aluskatteen päälle.
Kattopellit asennettu reunoihin ja tiivistetty liimamassalla. Kuten tarkkasilmäiset huomaa, kuvassa kaikki muut pellit ovat mustia paitsi kuvan etuosassa oleva. Kyseessä on harmaa classic katon räystäspelti, joka saadaan taivutettua kattokourun sisään. Näin pienemmätkin tipat menevät oikeaan osoitteeseen, eli kaupungin hulevesiverkostoon. Värisävyeroa ei huomaa alhaalta, ellei asiaa tiedä. Kuitenkin valitsen käytännöllisemmän osan mieluummin kuin kauniimman. Eli yksi normaali musta reunapelti meni metallinkierrätykseen sellaisenaan. Kiinnitin pellit hupanauloilla, jotta ne pysyisivät paikallaan kunnes bitumiliima on kovettunut.  Piti vain huomioida naulauksen paikat, jotta ne ei tulisi alhaalta läpi, vaan jäisi nätisti kattotuolien kohdalle.

Lähikuva Ruukki Classic räystäspellistä.
Olin jo ehtinyt antaa kaikki Kastellilta tulleet, ylimääräisiksi jääneet puut muille polttopuiksi. En tosin muistanyt ottaa kasasta kulmarimoja talteen itselleni, joten askartelin ne kakkoskakkosesta. Moottorisaha käteen ja sahaamaan.
Tämä kulmarima on siitä syystä kun huovalla ei saa ikinä tehdä 90 asteen käännöksiä vaa'asta ylöspäin. Terävä kulma ei tule kestämään rasitusta ja vesi saattaa jumahtaa siihen. Sen takia pitää aina asentaa kolmiorima tai vastaava. Anturoitakaan ei saa jättää talon ulkopuolta ilman viistettä samasta syystä, ettei vesi jää rakenteisiin. Lisäksi huopa on merkittävästi helpompi kiinnittäää seinään hitsaamalla.
Huopa lämmitettin lähes sulamispisteeseen ja painettiin tukevasti seinään paksuilla hanskoilla ja ylimääräisellä lastalla. Varmasti pysyy tiiviinä. Huopaa nostettiin 20 cm ylöspäin siten, että se juuri ja juuri peittyy reunapellin alapuolelle.

Vaikka huopa on "itsestään liimautuvaa" ei se reilun viiden asteen lämpötilassa paljon itsestään kiinnity. Käytin siis tohoa apuna tiiviin ja hyvän liitoksen tekemiseen. Sain samalla kiinnitettyä huovan koko matkalta alustaansa lämpöä apuna käyttäen. 
Enää puuttuu yksi huopakaistale katon yläosasta niin huopahommat on ohi. Bitumin asennukseen suosittelen AINA tilaamaan ammattilaisen töihin kenellä löytyy tarpeelliset tulityökortit työhön. Ja kokemusta työstä, jotta työnjälki olisi vähintääkin kelvollista. Meinaan näissä hommissa mökki kun tahtoo herkästä palaa, niin on kiva jos vakuutukset ovat kunnossa. Vakuutus ei korvaa mitään, mikäli kyseisellä työntekijällä ei ole tarpeellisia kortteja ja koulutusta. Tästä syystä en hirveän tarkasti uskalla kirjoittaa huovan hitsaamisesta, ettei kukaan hullu menisi harjoittelemaan projektia omalle katolle. Rakennustyövaiheista tulipalojen aiheuttaja suurimmassa osassa tapauksia on bitumityöt. Sammutuskalusto oli kuitenkin lakisääteisen lähellä, kuten kuuluukin näissä töissä aina olla. 
Apunani tässä työvaiheessa oli työharjoittelija Sakari. Opetin tässä miten mitoituksessa ei aina tarvitse käyttää kynää ja lineaaria suoran viivan aikaansaamiseksi. Pintahuovan "väärälle" puolelle kun jää helposti jälkiä. Otetaan mittaan oikea etäisyys, pidetään sormilla mittaa merkattavan materiaalin reunassa ja vedetään mittaa koko materiaalin läpi samalla mitan päätä terävästi painaen. Näin saa suoran viivan koko huovan matkalle ja leikkaaminen onnistuu mattopuukolla viivaa pitkin.
Hyvin istuu paikalleen.

Reunatkin saadaan nätisti suoraan pellin reunaan. Hitsasin huovan joka puolelta vähintään 10 cm alueelta peltiin kiinni. Näin huovan alle ei vahingossakaan pitäisi päästä vettä.
Pelti paikalleen "itsareilla" eli itseporautuvilla ruuveilla. Jokaiseen reunaan ja ruuvin kiinnityskohdan ympärille laitettin sikamassaa tiivisteeksi reilulla kädellä. Myös koko huovan yläreuna tiivistettiin sikamassalla. Lisäksi massaa laitettiin koko pellin yläreunan matkalta, jolla saatiin tarpeeksi tiivis liitos seinän ja huovan väliin. Mikäli pellin taakse pääsisi vettä on sen alapuolella vielä huopa tiivistettynä, joka ohjaa vedet pois katolta.
Pellin alapää on "auki". Mikäli jostain kumman syystä pellin taakse pääsisi vettä, se pääsee kuivumaan eikä rakenteille synny vahinkoa.
Valmis katos. Vielä pitäisi keksiä mitä tehdään tuon sinkkisen rangan kanssa. Omaan silmään se häiritsee todella pahasti... Asensin paneelia länsipuolen osuudelle, muihin ei  saa asennettua paneelia kiinni tukevasti. Wisa-vaneria jäi yli, pitää katsoa josko siitä askartelisi palaset ulkoreunoille. Tosin sisäpuolelta kaikki näkyy silti. Yksi mahdollisuus on maalata sinkkinen runko vaikka parin vuoden välein. Koska sinkin päällä ei tahdo mikään maali pysyä kunnolla, tosin meillä kun katos on pohjoisseinällä voisi se kestää hiukan paremmin. Tämmösiset pienet yksityskohdat kun häiritsee ainakin itseäni suunnattomasti. No yritän keksiä jotain hyvää ratkaisua, joka olisi mahdollisimmaan pitkäkestoinen ja käytännöllinen. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kun huopa on katoksen kattomateriaalina, tulevaisuudessa on mahdollisuus kiinnittää siihen suoraan peltikatto. Mikäli siis jostain löytyy oikean sävyistä, ylimääräistä palaa. Ei siinä että huovassa olisi mitään vikaa, mutta pelti on kuitenkin helpompi pitää puhtaana ja lumi liikkuisi paremmin pois katoksen päältä.


Mikko