sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kuikka-takan muuraus (osa 1)


Takka on paljon muutakin kuin vain lämmön lähde. Se on myös sisustuselementti.  Ulkonäkö oli siis todella tärkeässä roolissa takan valinnassa.

Kuvassa on Kastellin perustakka. Suurimpaan osaan Kastellitaloista asennetaan kuvan mukainen takka, tosin eri sävyvaihtoehdoilla. Laatat, rappauksen ja tietenkin luukkujen värisävyn pääsee ostaja päättämään tietenkin itse.

Kastellin rakentajatukun kautta (kastellin talopaketin ostajien oma tukkukauppa) olisi saanut todella halvalla perinteisen takan. Kuitenkaan Kastellitukun tarjoama takka ei miellyttänyt meidän silmää ja siitä puuttui tärkein ominaisuus, eli ulkopuolen laatta. Olen nimittäin nähnyt niin monessa kohteessa miltä rapatun takan kylki näyttää, kun lapset on kosketelleet sitä rasvaisilla käsillä. Ne jäljet imeytyy rappaukseen kunnolla ja saa kokonaan pois vain uudelleen rappaamalla tai maalamalla. Me haluttiin täysin laatoitettu takka, koska se on helppo pitää puhtaana.

Laatoitettu Kuikka-takka.

No mennään itse asiaan. Me valitsimme Uuniseppien takan nimeltä Kuikka. Se oli ulkonäöltään tarpeeksi moderni meidän makuumme ja sopi talon tyyliin. Koko takan levyiset laatat tuovat ulkonäön lisäksi vähän laattasaumoja ja on täten helpompi pitää puhtaana. Painoakin takalla on 1100 kiloa eli sitä voidaan kutsua oikeaksi varaavaksi takaksi. Välillä näkee joillekin asiakkaille myytyjä 600 kilon takkoja "varaavana". Maalaisjärkikin jo sanoo, että mitä painavampi takka, sitä enemmän se pystyy varaamaan lämpöä itseensä ja täten lämpö hehkuu asuntoon pidempään. Valitsimme piipuksi Shiedel:in teräshormin, koska se on ulkonäöllisesti hienoin vaihtoehto. Takan päältä lähtevän teräshormin asiosta saamme takkaan niin sanotun "tuplakierron". Näin takka myös lämpeää nopeammin ja takka ottaa talteen mahdollisimman paljon lämpöenergiaa.

Siinä se takka on palasina lavalla. Makeeta ajatella, että kohta saan lämmittää omaa taloani hukkapolttopuilla.

Meillä taisi olla tuuriakin matkassa takan asentamisessa . Saimme nimittäin asentajaksi Aigarin. Hän on asentanut elämänsä aikana lähes tuhat takkaa. Joten luotto muurariin oli kova. Pääsin samalla oppimaan uutta. Jossain vaiheessa muurari kysyi, miksi haluan tietää ja osata takan toiminnasta ja sen asentamisesta. Kerroin, että haluan oppia myös ne työvaiheet, joita en itse osaa. Haluan nimittäin tietää vähintäänkin sellaisten työvaiheiden edri vaiheet ja tietää sen miten rakenteet toimivat. Itselläni on kova tiedonjano tälläisiä asioita kohtaan ja mielenkiinto oppia uutta tulee tuskin koskaan loppumaan omalta kohdaltani. 

Käyn tekstissä läpi muutamia juttuja, joita opin Aigarilta. Kuvia tuli otettua todella paljon, joten käydään takan muuraus läpi kuva kuvalta.

Aluksi takka mitoitettiin paikalleen ja suojapahvit leikattiin pois lattiasta.

Lähtökivi muurataan lattiaan kiinni. Meidän lähtökivi oli mennyt keskeltä halki kuljetuksessa, koska se oli pakattu huonosti kasan alimmaiseksi. Kuten voi arvata, ennen tämän kiven asennusta ei saa mitään muuta kiveä paikalleen. Onneksi lähtökiven halkeama ei haittaa mitenkään takan rakennetta, kunhan se vain kiinnitetään hyvin laastilla. Muurataan niitä takkoja pienemmistäkin kivistä. Olen joskus nähnyt, että takkamuurari rakensi lähtökiven tiilistä. Tärkeintä on että lähtöalusta on suorassa, koska kyseinen takka on elementteinä kasattavaa mallia.

Lähtökiven jälkeen pääsee kasaamaan kuorikiviä paikalleen. Ne lensivät paikalleen aika vauhdilla.

Tulipesän taakse tuli tulenkestävä villa, jossa on folio tulipesän puolella. Myös luukun puolelle tuli tulenkestävää villaa, mutta siinä ei ollut foliota. Kuulemma villat asennetaan takan elämisen takia, näin takan sisä- ja ulkokiville jää tarvittava elämisvara. Jos sisäpuolen kivet olisivat kiinni ulkokuoressa, lämmetessä takka ei pääsisi elämään normaalisti.

Sisäpuolen kivet menivät myös nätisti järjestyksessä paikalleen molemmin puolin tulipesää. Reunakivissä on kaksi reikää, koska kyseessä on niin sanottu tuplakierto takka. Tuplakierto tulee takkoihin aina, kun takassa on yläpuolella liitos hormistoon. Mikäli takassa on alaliitos, se on silloin aina vain normaali kiertoilmatakka. Muistakaa tämä kun olette ostamassa takkaa! Tiedän tapauksia, joissa takkamyyjä on myynyt lisähinnasta tuplakierron, vaikka se olisi tullut kyseiseen takkaan automaattisesti. Olkaa siis tarkkana.

Muurarin apumies valmisteli jokaisen kiven ennen asennusta. Hän kävi kaikki kulmat ja reunat läpi, poisti niistä tarvittavat epätasaisuudet ja kantoi kivet sisään muurarin pyytämässä järjestyksessä.

Muurarin tarkkuus ihmetytti suuresti, hän jopa putsasi sudilla jokaisen savukanavan muurausroiskeet. Ainakin jokainen kanava on puhdas ja siellä kulkee ilma hyvin, kun yhtään roiskeita ei ole jäänyt sinne. Ne nyt tuskin vaikuttavat hirveämmin ilmavirran liikkumiseen. Olen joskus joutunut purkamaan vanhan takan ja jonkin verran piippua, ne oli täynnä muurarin saumalaastia. Kaikki piiloon jäävät osat siis. Ja hyvin oli siinäkin vanha takka toiminut monia kymmeniä vuosia. Ainoa mikä sen tuhosi, oli kymmenien vuosien käyttämättömyys. Muurari käytti laastin levitykseen uunin kulmassa olevaa limupullon pohjaa. Kuulemma kun massa on oikeanlaista, sen levitys on tuolla tavalla nopeaa ja mikä tärkeinta, sotkua tulee mahdollisimman vähän.

Muurari myös pesi tulipesän tarkasti käyttäen apunaan reilusti vettä ja normaalia pesusientä.

Muurari putsaa juuri tulipesän laastiroiskeita.

Tulipesä sai arinan paikalleen. Arina on tuliperän alla oleva valurautainen ritilikkö, jonka kautta tuhka tippuu tuhkaluukkuun. Arinan läpi tulee takan korvausilma. Uunin takaseinä on erilaista kiveä kuin muualla uunissa. Kyseinen kivi meinaan kestää erittäin paljon lämpöä.

Tässä näkyy hyvin tuplakierron toimintaperiaate. Tämän kiven päälle tulee sytytyspellin kiinnityskivi, joka näkyy seuraavassa kuvassa. Kun sytytyspelti on kiinni, savu joutuu kiertämään takaisin alaspäin takan etunurkissa olevista koloista. Sitten savu nousee takaisin ylös takanurkissa olevista koloista. Tästä johtuu nimitys tuplakierto. Mikäli sytytyspelti on auki takassa, savut menee suoraan piippuun ilman, että savu kiertää takan sisällä ollenkaan. 

Sytytyspellin kiinnityskivi paikallaan. Kuten tarkkasilmäinen on varmasti huomannut, ulkokuoren kivet kiinnitetään erilaisella laastilla. Sisäkivien laasti kestää huomattavasti paremmin lämpöä kuin ulkokuoren laasti. Onhan tulipesässä liekin takia aika paljon kovempi lämpötila kuin takan ulkokuoressa.

Kuvassa näkyy sytytyspellin kiinnitys ja sen taakse muurattu kivenpalanen. Nyt tietää missä asennossa sytytyspelti on pelkän ulkopuolen kahvan vilkaisulla. Jos se on vaakasuunnassa, sytyspelti on kiinni. Mikäli kahva on puolestaan pystysuunnassa, sytytyspelti on auki. 

Sytytyspellin yläpuolelle tuli kiinteä yksireikäinen kivi. Tämän reiän päälle tulee savupelti. Tämän jälkeen takkaan asennettaan yksi ulkokuorikivi päälle.

Savupellin alapuolelle tuli ohutta palovillaa. Savupelti oli "giljotiini"tyyppinen, eli sen saa kiinni tiiviisti. 

Savupelti asetettiin paikalleen ja sen ympärille tuli palovillaa. Muurari vielä tiivisti savupellin muurauslaastia apuna käyttäen.

Nyt päälle asetettiin enää päätykivi. Se oli viimeinen kivi takan rakenteisiin liittyen.

Takka asennettin palomääräysten mukaisesti irti seinästä. Rako on 11 cm ja se muurattiin "umpeen" 10 cm tiilellä. Näin takan taakse jää tila, jossa ilma pääsee kiertämään vapaasti.

Takka on nyt muurattu paikalleen, seuraavaksi on piipun vuoro.

Piippun paikka merkattiin aluksi kattoon ja varmuuden vuoksi muurari teki kattoon pienen reiän. Hän tutki sitä kautta kädellä, ettei vahingoita vahingossa sähköjohtoja.

Tässä on talon teräspiiput nätisti pahvilaatikoiden sisällä ja kevyitä kuin mitkä. Harkoista piipulle olisi tullut huomattavasti enemmän painoa ja tietenkin aikaa kulunut enemmän...

Kun kattogyprocin läpi oli menty, saivat muurarit linjattua reiän katolle. Se merkattiin katon läpi poraamalla siihen reikä alapuolelta.

Sitten alapuolelta teräspiippu asennettiin paikalleen ja perään laitettiin peite pala, joka peittää sahausaukon. Sahausaukko on kuitenkin reilusti isompi varoetäisyyksien takia.

Piippu on paikallaan alapuolelta.

Peltikatossa on nyt reikä valmiina. He tekivät aluskatteeseen tähden muotoisen reiän, joka teipataan piipun kylkeen kiinni.

Höyrysulun läpivientiin tuli erikseen läpivientikumi. Se myös teipattiin jokaisesta reunasta tiiviisti höyrysulkuun.

Tämän jälkeen putken ympärille pujotettiin palovilla elementit.

Palovillapalasten jälkeen ympärille tuli vielä teräksinen suoja. Näin varmistetaan ettei piipun lähelle pääse mikään palava materiaali tai muu vastaava.

Loput piipun osat pujotettiin ylhäältä käsin. Kuvassa näkyy myös hyvin piipun rakenne. Se muodostuu kahdesta osasta; ulko- ja sisäkuori. Näiden välinen tila on täynnä palovillaa, joka estää piipun lämpenemisen liian kuumaksi.

Piippu paikallaan. Muurarit teippasivat peltiaukon kiinni ja pellittivät sen ympäristön seuraavana päivänä. Piipunhattu oli rehellisesti sanottuna pettymys. Tilauskaavakkeissa ei puhuttu mitään rosterisesta hatusta. Ainosastaan se, että sisälle jäävät osat ovat valkoisia ja ulos jäävät harmaita. Tästä tein siis reklamaation ja luojan kiitos, sain tilalle toisen hatun. Olisin muuten joutunut maalaamaan hatun oikean väriseksi. Omaan silmään kun se olisi pistänyt todella pahasti...

Pakko sanoa tähän väliin yksi sananlasku, joka opetettiin minulle raksalla jo pikkupoikana.

"Ammatti muurari käy talossa vain kerran, toista kertaa ei tarvitse käydä koko elinaikana."

Sananlasku pitää kyllä paikkansa. Mikäli siis rakenteista pidetään huolta ja tarkastetaan ne tarpeen mukaan. 


Jaoin suosiolla tämän päivityksen kahteen osaan. Seuraava osa julkaistaan muutaman päivän päästä ja se käsittelee takan laatoitusta aina ensituliin asti.


Mikko

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kittiä, lastoja ja maalia


Kun kittaushommat ovat alkaneet työmailla, olen normaalisti poistunut vähin äänin takavasemmalle. Nimittäin ne hommat ei todellakaan kuulu omiin mielipuuhiini. Nyt kun taloa rakennetaan itselle, ei omatunto salli myydä urakkaa muille. Onneksi sain entisen työkaverin auttamaan ylitasoituksessa ja nauhoitustöissä. Homma hoitui meinaan kahden miehen voimin hemmetisti nopeammin. Tai no kaverini oli minua yli kaksikertaa nopeampi, eli oliko se sitten "kolmenkertaisella nopeudella"? Hänellä on aikoinaan ollut oma yrityskin, mikä on tehnyt vallan tasoitus ja maalaustöitä.

No mennään itse asiaan, eli siihen työn tekemiseen. Kittaus aloitettiin makuuhuoneista, koska ne oli valmiiksi tyhjänä tavarasta. Siellä oli viimeksi asennettu levyjä kattoon levyhissin avulla ja levyhissi vaatii lähes tyhjät lattiat.

Päämaakuuhuone ennen tasoitusten alottamista.

Saumanauhoitukseen pitää aina käyttää siihen tarkoitettua tasoitetta. Saumatasoitteessa on liimaominaisuudet ja se myös joustaa. Ja mikä tärkeintä, siinä on erittäin pieni kutistuvuus. 

Käydään karkeasti läpi nauhoituksen työvaiheet:

  1. Ensiksi nauhoitettava alue täytetään saumoitustasoitteella. Itse käytin Teknos saumatasoite J:tä. Jokainen levysauma tulee siis nauhoittaa. Gyprocin reunaohenne täytetään reilulla kerroksella siten, ettei sinne jää yhtään ilmakuplia. Lastan leveys on oltava vähintää 25 cm, jotta se ylettyy hyvin levyn ohennusreunojen yli.
  2. Tämän jälkeen otetaan kartonkisaumanauharulla käteen ja asetetaan nauha levysauman päälle. Nauha laitetaan ylhäältä alaspäin.
  3. Nauha katkaistaan asettamalla lasta lattianrajaan pitämällä nauhaa tiukasti seinässä ja nauha nykäistään poikki lastaa vasten. Näin leikattuna nauha on aina oikean mittainen.
  4. Seuraavaksi lastalla pyyhkäistään pois ylimääräiset saumatasoitteet ja levitetään ne nauhan päälle. Näin saadaan kartonkinauha uppoamaan tarpeeksi "syvälle", ettei se jää liian pintaan. Nauhan päälle on saatava tasainen, ohut kerros. Oikean ammattilaisen jälkeen ei välttämättä tarvitse edes ylitasoittaa pintoja.
Kuulostaako helpolta, varmasti! Ja se myös näyttää helpolta ammattilaisen tekemänä. Tässä hyvä video YouTubesta, jossa näkee nauhoituksen ammattimiehen silmin.


On se maagista katsoa miten oikea tasotusammattilainen tekee töitä. Kyseisessä videossa ammattilainen nauhoittaa makuuhuoneen kokoiseen huoneeseen reilussa 12 minuutissa. Ja kyllä, jos tulevaisuudessa vielä rakennan, ulkoistan varmasti kyseisen työvaiheen ammattilaisille.

Mikäli jossain levyssä on liian iso rako (enemmäin kun 1-2 mm), rako täytetään uretaanilla, Uretaanivaahdon kuivuttua ylimääräiset leikataan pois terävällä mattoveitsellä ja sauma nauhoitetaan normaalisti. Huomatkaa aina kun levy vaihtuu toiseen, eikä levyssä ole reunaohennusta, pitää reuna viistää mattopuukolla. Näin rakoon saa tarvittavan määrän kittiä ja nauhan saa pysymään kunnolla, eikä saumat halkeile niin helposti.

Juhan talkooavusta oli uskomattoman paljon apua. Tässä hän nauhoittaa makuuhuoneen kattoa.
Päämakuuhuone nauhoitettuna ja ruuvinkannat kitattuna.

Ruuvinkantoihin käytin pehmeämmin hiottavaa tasoitetta, Weberin LR+ pintatasoitetta. Tasoite oli todella helppo työstää ja käsitellä. Sekä se amatööri tasoittajan silmin tärkein, eli LR+ on kevyt ja helppo hioa, koska tasoite on niin hienojakoista. Tietenkin huonoja puoliakin tasoitteesta löytyy. Se kutistuu todella paljon. Ruuvinkannat joutui kittaamaan yli kahteen kertaan. Tosin muut tarpeelliset tasoituspaikat pystyi täyttämään reilusti "yli". Ostin aluksi työmaalle useamman purkin "heti valmista" telattavaa tasoitetta, jonka työstäminen tuntui tahmealta ja hiontaan meni aikaa vähintään viisi kertaa kauemmin.

Parasta käyttäämäni tasoitetta. Kokeilin aluksi niin sanottuja "valmistasotteita", eli heti käyttövalmiita purkista otettaessa. Ne olivat kuitenkin todella kovia hioa ja kuivumisajat paljon pidempiä. 
LR+ pintatasoitteen yksi mukavimpia ominaisuuksia on sen käyttöaika. Tein tasoitetta kerralla valmiiksi muutaman ämpärillisen. Mikäli kannen saa laitettua tiiviisti kiinni, tasoite pysyy käyttökelpoisena useita päiviä. Tasoitustöiden loppuvaiheessa käytin tasoitetta, joka oli ollut ämpärissä yli viikon. Kunhan muistaa ettei tasoiteämpäriin laiteta takaisin kertaalleen seinässä ollutta tasoitetta, vaan ylimääräiset heitetään pois. Seinästä tulee kuitenkin aina mukana kuivunutta tavaraa ja tasoitetta pyyhkiessä sen kosteus häviää nopeesti. Ja mitä vähemmän tavaraa on ja se on kosketuksissa ilmaan, sitä nopeammin se kovettuu. 

Ylitasoitus suoritettiin Weberin LR+ tasoitteella ja tasoitus tehtiin käsin. Koneella olisi näin isot alat pitänyt ehdottomasti tehdä. Samaa tasoitetta voi myös käyttää ruiskutettuna. Olisi säästynyt aikaa huomattavasti sekä jälki olisi ollut tasaisempaa ruiskun avulla. Ja vasta sitten olisi vetänyt liipalla jäljen tasaiseksi tai "röpelöiseksi". Katon siis. Harkitsin itsekin aluksi röpelöpintaa, mutta kun ruiskua ei ollut, päädyttiin tasaiseen kattoon. Keittiön katoissa ei tosin suosita röpelöä. Koska kokatessa vesihöyry saa tasoitteen ropisemaan pikkuhiljaa alas. Mikäli kattoon tulee jälki tai likaa, on sitä mahdotonta saada sieltä pois ilman koko katon maalausta. Märällä paperilla pyyhkäiseminen on pahinta mitä voi tehdä, koska se irroittaa "röpelön" katosta muutamalla pyyhkäisyllä.

Päämakuuhuoneen katto ylitasoitettu.
Ylitasoituksen jälkeen maalia päälle.

Kun kaikki tavarat saatiin siirrettyä olokeittiöstä makuuhuoneisiin, päästiin tilaan jota on helpompi kuvata. Tässä siis parempia kuvia olohuoneen ja keittiön tasoitusksen työvaiheista.

Olokeittiön katon nauhoitus menossa. Huomatkaa telineillä oleva iskevä ruuvinväännin, jolla saa tarvittaessa pyöräytettyä "kovat" ruuvit piiloon. Näin ruuvit ei näy tasoituksen alta. Kuvassa näkyy myös kartonkisaumanauharulla. Ammattilaisilla on teline vyössään, jossa kyseinen rulla roikkuu. Itse en viitsinyt yhden "pikku" projektin takia ostaa sellaista. 
Olokeittiö nauhoitettu ja ruuvit tasoitettu. Nyt pääsee ylitasoituksen pariin.
Sama tila toisesta kuvakulmasta.
Aloitin olohuoneen ylitasoittamisen tietenkin seinältä, joka on varmasti tuijotelluin seinä koko talossa... Viisasta eikö? Totesin että niin kauan hierotaan, että sitä kehtaa katsella. Kaikki pitää kuitenkin tehdä ja olihan tuossa jo päästy "harjoittelemaan" tarpeeksi makuuhuoneissa.
Olokeittiön katon tasoituksen sain onneksi puhuttua täysin Juhalle. Näin ison pinnan nätiksi saaminen kerralla... Täysin mahdottomuus itsellä.
Niin paljon en ylitasoittamista rakasta, että olisin tasoittanut keittiön takaosan vapaaehtoisesti. Kaapisto tulee kuitenkin kokonaisuudessaan siihen päälle ja onhan ne jo saumoitettu. Ylitasoitus tehtiin kuitenkin vain sen takia, että saadaan kaikki mahdolliset heijastukset pois, eikä nauhoitukset näy edes kirkaassa auringonvalossa.
Ylitasoitteiden kuivuttua tila näyttää todella valoiselta ja hyvältä!

Ylitasoituksessa pitää muistaa ettei yritä tavoitella liian täydellistä, koska liipan (lastan jolla tasoite levitetään seinään) jäljet jää aina näkyviin. Ne saa hiottua pois muutamalla hiomapaperin vedolla ja myös pienet paikkaukset onnistuu helposti ylitasoituksen jälkeen.

Ensimmäinen kerros pohjamaalia.
Pohja- ja kattomaaliksi valitsin Tikkurilan Siro 2 maalin. Kyseistä maalia on tullut käytettyä remppakohteissa aika paljonkin, joten valinta oli siis helppo. Myös hintakin on asiallinen, kun sitä  saa ostettua 18 litran purkeissa.

Tässä videopätkä maalausurakasta. Maalaustekniikan olen kopioinut työmaalta suoraan urakkamaalareilta. Eli maalit "heitetään" seinälle suoraan maalipurkista, ilman mitään väliastioita tai muita vastaavia. Telan liikkeen suunnilla ei ole mitään muuta merkitystä kunhan seinään saadaan riittävä määrä maalia, eli paljon. Sitten vain levitetään maali telallla tasaisesti pitkin vedoin koko seinän matkalta. Suurin amatöörimaalareiden ongelma on maalaaminen liian kuivalla telalla. Silloin telan harja nostaa maalin niin sanotusti pystyyn. Tyylejä kuitenkin maalaamiseen on monia, saa sitä seinää hieroa kauemminkin jos haluaa. Maalauskin on ihan kivaa pienissä määrin. Seuraavassa talossa saa sama mies maalata, kuka tulee tasottelemaan seinät.


Ensimmäisen pohjamaalikerroksen jälkeen virheet löytyy tasoituksesta helpommin. Kunhan muistaa merkata suojapaperiin (lattiassa) merkit, missä paikattu kohta on. Näin pohjamaalia saa varmasti laitettua vähintään kerran korjattujen kohtien päälle. Kun kitti kuivuu, se on hyvin lähellä valkoista. Sen kyllä erottaa, mutta helpommin löytää nuolet seinien vierestä, jossa lukee 50 cm tai vastaavaa ja korjatut paikat löytyy nopeammin.
Valmista maalaustulosta on mukava katsella. Virheitä tosin löydän jokapuolelta ja paljon... Oma silmä erottaa pienetkin virheet. Kuitenkin normaali sisäseinän katseluetäisyys on kaksi metriä kohtisuoraan katsottuna luonnonvalossa. Mikäli siitä kohtaa ei erota "virheitä", on työ hyväksyttävää. Ihan virallisella tulkinnallakin. Uskoisin, että jos tytär tulee yhtään isäänsä, hän saa seiniin muutamassa kuukaudessa pahemmat jäljet mitä seinissä nyt virheitä löytyy...

Kyllä rehellisesti sanottuna kävi useasti mielessä yhdistää bensa, kittilastat ja tulitikut. Moni varmaan luulee, että aika kuultaa muistot ja ei se jälkeenpäin tunnu niin pahalta hommalta. Niin sanonpa vaan, että kyllä tuntuu! Olen lähes koko urani tehnyt työvaiheita, joissa puhutaan "milli sinne, milli tänne "-tarkkuuksista, anturatarkkuuksista puhumattakaan. Nyt kun seinissä puoli milliä, kuopat ja epätasaisuudet näkyvät jo pitkälle, on se liian tarkkaa työtä omalle mielenterveydelle. Pienimmissä määrissä toki ihan mukavaa hommaa. Sukulaisille ja kavereille on tullut rempattua usea pienempi asunto. Niissä tasoitukset ovat olleet yleensä muutaman neliön luokkaa reiät mukaan luettuna. Nyt kun asunnossa on kattopinta-alaa pelkästään yli 100 m² plus seinät päälle, on se kivasta kaukana. Ja se suurin ongelma itse tehneenä on se, että jokainen virhe näkyy (vaikka se ei virallisten määritelmien mukaan olisi virheellinen). Pieniäkin epätasaisuuksia katsellaan sitten niin kauan kunnes saa otettua hionta- ja kittikamat kauniiseen käteensä... Voipi olla että soitan sitten suoraan ammattitasoittajan ja maalarin paikalle. Kyllä nyt on vähäksi aikaa nämä hommat nähty.


Mikko

tiistai 17. lokakuuta 2017

Sisäkattojen levytystyöt


Iltojen pimetessä on joutunut kaivelemaan työvalot esille varastojen kätköistä. Onneksi sain apukäsiä tähän työvaiheeseen, koska meinaa pitkältäkin timpurilta loppua pituus kesken, kun tilojen huonekorkeus on reilu kolme metriä. Makuuhuoneiden korkeus jää "normaaliin" korkeuteen, eli 2,57 metriin. Makuuhuoneisiin piti tehdä erikseen omat alaslaskut putkihyllyjen kohdalle. Olokeittiön ja käytävän pääsi levyttämään suoraan kiinni kakkoskakkos koolauksiin. Koolaukset oli asennettu k300 jaolla, joka sopii paremmin kuin hyvin levyn kiinnitykseen. Minimi koolausjako gyproc katoissa on k400, eli 400 mm puun keskeltä keskelle. 

Levyhissin avulla levyjen nosto kattoon on uskomattoman kevyttä puuhaa, vain nauharuuvaimen kannattalu katon rajassa saa kädet väsymään.

Ensimmäinen asia kattojen levytyksessä on tietenkin levyhissi. Ilman sitä on turha lähteä edes yrittämään, se on vain ajan haaskausta. Nimimerkillä kokemusta on, kun työnantaja luuli säästävänsä ja ei laskenut levytyshissiä mukaan urakkaan... Onneksi pomo ymmärsi muutaman levyn jälkeen, ettei urakasta tule mitään ilman levyhissiä. Katselin levyhissien vuokrahintoja ja totesin pääseväni helpommalla jos ostan oman. En pääse kuitenkaan tekemään jokaista huonetta samana päivänä nurkissa olevien rojujen takia, joten vuokrahinnat olisi olleet korkeat. Onneksi puhuin asiasta ystäväni kanssa ja Janne lupasi lainata omaa levyhissiään. Hain sen siis lainaan Jannen kotonta Mäntsälästä.

Levyjen asennus kattoon oli nopeaa Eliaksen kanssa, onhan hänkin ammattimies näissä hommissa.

Gyproc-levyjen asennus kattoon aloitetaan aina leikatulla levyllä. Tämä siitä syystä, koska levyissä on reunaohennus valmiina, eli niiden tasoittaminen katon rajassa on aivan turhaa työtä. Lisäksi harvoin tulee tilannetta, jolloin levyjako osuisi täydellisesti täyden levyn lähdöllä. Lisäksi katon levytyksessä kannattaa myös miettiä luonnonvalon suuntaa, mikäli levyt on mahdollista asentaa valon suuntaisesti. Tämä on ehkä vähän hifstelyä, mutta näin kovassakaan päivän valossa ei erota katosta saumoja niin helposti. Meillä kun on olohuoneessa isot ikkunat etelään ja länteen, päätin levyttää seinät koolausten suuntaisesti. Koolausten suuntaisesti levytettäessä hukkaa ei tule kun päädyistä. Poikittaisasennuksessa hukkaa tulee merkittävästi enemmän ja leikkaamista on myös enemmän. Kun leikkaamista on enemmän, on katossa myös enemmän nauhoitus ja tasoitus töitä... Niistä en pidä ollenkaan, joten ei suotta kannata tehdä itselleen hallaa.

Katto saatiin illalla hyvään vauhtiin.

Katon levytys saatiin hyvään vauhtiin illan aikana, mutta tavaran paljous hidasti hommia jonkin verran. Myös valaisimien mitoitukset aiheuttivat omat päänvaivansa. Olin alun perin merkannut sähkövetojen kohdalla lattiaan rastit jokaisen valasimen kohdalle, näin johdot oli ainakin lähellä oikeaa sijaintiaan. Kuitenkin kattoon tarvitsi ottaa tarkat mitat ja päänvaivaa aiheutti pitkä käytävä. Käytävän kaikkien valojen on oltava samassa linjassa olohuoneen valojen kanssa, muuten se olisi näyttänyt mielestäni todella typerältä. Olohuoneeseen ja käytävään tulevien LED-valaisimien upotusreikä on 205 mm ja siihen piti käydä hakemassa oikean kokoinen kuppiporanterä. Kuppiporanterien virallinen nimitys on reikäsaha, joka on omasta mielestäni hyvin harhaan johtava nimitys. Nämä saisi tietenkin tehtyä pistosahalla, se tosin on huomattavasti hitaampi ja epätarkempi vaihtoehto. Kuppiporan terällä riittää reiän keskipisteen mitoittaminen. Aamun eka homma on siis hakea kaupasta oiken kokoinen terä.


Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin hakemaan työmaalle tarvikkeita moottoripyörällä. Kuppiporanterä mahtui nätisti ajotakin alle, joten kuljetusongelmiakaan ei päässyt tulemaan.

Mikäli valaisin tulee paikalleen uppoasennettuna, pitää muistaa tehdä upotusreiästä hiukan isompi kuin valaisimen minimi on. Asennusvaiheessa ongelmia ei tule ikinä, mutta jos joskus tarvitsee jostain syystä irroittaa lamppu, tulee aina pala gyproc kattoa mukana valaisinta irroittaessa. Eli lähtökohtaisesti etsin 208 mm kuppiporan terää tai isompaa. Löydin Onniselta koon 210 mm. Eli juuri täydellinen tarkoituksiini, lampun molemmille puolille jää 2,5 mm. Kuitenkin LED-valon kaulus peittää tämän raon helposti, se kun yleesä on minimissään 5 mm per puoli. Yleensä kuitenkin lähempänä 10 mm per reuna, joten sen taakse menee hiukan isompikin reikä piiloon. Normaalisti poraan levyihin aina tarvittavat reiät ennen paikalleen asennusta. Nyt tosin piti porata reiät merkkeihin, joita olin laittanut levyihin ennen kattoon asennusta. Olin kääntänyt sähköjohdot sivuun reikien kohdalta, etten vahingossa porannut niitä poikki. Lisäksi piti olla erityisen huolellinen, jottei poraa reikää höyrysulkuun. No, vahinkoa ei käynyt. Oman mielenrauhan takia piti kuitenkin käydä käväisemässä katolla nopeasti ja tarkistamassa asia.

Koulusta tuli opiskelija kokeilemaan gyproc-levyjen asennusta. Ihan hyvin se sujui, kun työkalut ja opetus on hyvää.

Ammattikoulusta soiteltiin jälleen, suostunko ottamaan työharjoittelijoita oppimaan. No en ole vielä kertaakaan kieltäytynyt opetushommista ja niin tontille tuli muutama poika harjoitteluhommiin.

Mittaukset suoritettiin ja mitat merkattiin muoviin. 

Tässä esimerkki siitä, minkä takia vanhoissa rakennuksissa paljastuu seinistä ja rakenteista mittauksia sekä laskutoimituksia. Itselläni on tapana myös kaikki mitat kirjoittaa materiaaleihin, jotka jäävät piiloon. Kun tikkaille tai telineille kiipeää mitoittamaan, ei huvita tehdä sitä montaa kertaa. Ei ole kivaa, jos joutuu miettimään moneen kertaan oliko se mitta tämä vai ei. Nyt vilkaisu kattoon kertoo minulle oikeet mitat. Merkitsin myös höyrynsulkumuoviin koko talon valaisimet, näin sain varmistettua jokaiseen menee oikea johto, sekä oikea määrä valaisimia tulee oikeaan paikkaan. Ja myös se tärkein, eli miltä ne voisi näyttää valmiina. Eli etäisyydet ynnä muut. Tässä vaiheessa merkkejä on vielä helppo siirrellä, mikäli tarve niin vaatii.

210 mm kuppiporanterä on kyllä miehekkään kokoinen. Porasin kaikki reiät valmiiksi ennen levyjen paikalleen nostamista. Nyt tulee edellinen merkitsemisniksi käyttöön, eli mikäli poratusta reiästä olisi paistanut tyhjä muovi, olisi levyn saannut heittää roskiin ja alkaa työstämään uutta. Koska jokaisen valaisimen kohdalla on muovissa tussilla tehdyt merkkaukset.

Mikäli joku lukijoista aikoo joskus tehdä itse kuppiporanterällä reikiä gyproc-levyyn, tässä teille kätevä vinkki. Gyproc-levy on ainoa, missä kuppiporan terällä saa porata niin sanotusti kovilla kierroksilla. Kun kierrokset on kovat, heittää terä kipsipölyä yläpuolella näkyvän kuvan mukaisesti, eli aika pitkällekin. Lisäksi leikattava gyproc-levy tipahtaa lattialle itsekseen. Jos taas kierrokset ovat "liian" hitaat, jää levyn palanen yleensä aika tiukkaan kiinni kuppiporanterän sisälle. Kyllä sen saa pois puukon avustuksella, se vaan vie enemmän aikaa. Työmaalla näitä isoja kuppiporanteriä kutsutaan myös "ranteiden tappajiksi", tämän nimityksen ymmärtää jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Pora nimittäin tarraa aika kovaa kiinni ja pyöräyttää rannetta aika ikävästi, jos se on alustassaan hiukankin epätasaisesti. Nämä isot kuppiporanterät maksaa aina pitkälle yli 100 euroa kappaleelta, näitä ei siis saa sahata rikki. Hajalle näitä ei kipsihommissa ihan helposti saa, puun kanssa terä "palaa" helposti, eli kuumentuu. Puuhun porattaessa pitää aina olla hitaat kierrokset ja mieluiten jokaisen porauksen jälkeen muutaman minuutin paussi, jotta terä ehtii jäähtymään. Puuhun poratessa optimaalinen kierrosnopeus on karvan verran nopeampi mitä pyörittäisit terää käsin, eli oikeasti hidas!

Vielä varoituksen sana tässä tarkoituksessa käytettävään akkuporakoneeseen. "Ranteiden tappaja" nimitys ei oikeasti ole turha, nimittäin näin isot terät hajottavat akkuporakoineita helposti. Aikoinaan, kun itselläni ei ollut varaa ostaa kunnon ammattityökoneita, tuli useammasta "ammattikone"-nimikkeellä myydystä mallista savut pihalle. Omiin Bosch Professional työkoneisiin on tullut luotettua usea vuosi ja niitä uskallan suositella hyvällä omatunnolla muillekin.

Katossa ei tarvinnyt käyttää yhtäkään jakorasiaa. Kiitokset tästä menee sähkösuunnittelulle ja isoille LED-valaisimille. Jokainen sähköliitos pitää olla tarkistettavissa, nyt muutama jakorasia on lamppujen takana "piilossa", mutta helposti tarkistettavissa. Yksinkertaisuudessaan liitäntöjä ei saa jättää piiloonjäävien rakenteiden sisään, esimerkiksi seinän sisälle ilman tarkastusmahdollisuutta.

Liesituulettimen varausjohto sijoitettiin suoraan lieden yläpuolelle.
Liesituulettimen varauksen paikka on lieden yläpuolella, saarekkeen spottivalojen välissä. Näin sen löytää helposti myöhemmin, mikäli tarve siihen tulee tulevaisuudessa.

Sitten näiden varausten pariin, joita tuskin kukaan tulee tarvitsemaan ikinä tässä talossa. Mutta tässä vaiheessa taloa näiden asennus on halpaa ja lisää muutoksien mahdollisuutta. Mikäli siis itse tai joku muu mahdollinen tuleva asukas olisi niin hullu, että haluaisi luopua Bora Basic-aktiivihiilisuodatin mallista (täältä voi käydä kurkkaamassa vanhan päivityksen valinnan syistä). Voi toki halutessaan asentaa liesituulettimeksi myös semmoisen ruman peltihökötyksen... Joka peittää varmasti avoimen tilan näkyvyyden ja tyylikkyyden. Mutta no, tulipahan tällainenkin varaus tehtyä. Mikäli joskus asunnon myyn, en tule ikinä saamaan rahallista hyötyä näistä varauksista mitä koko asunto tuntuu olevan täynnä. Kuitenkin mikäli joskus tilanne muuttuu tai mitä tahansa  tapahtuu, eipähän muutoskustannukset ole kovat kun ne on huomioitu jo rakennusvaiheessa. 

Olokeittiön katto ja seinät levytettynä. 
Levytystyöt olokeittiön osalta on nyt valmiina. Seuraavaksi alkaa työvaihe, josta en tykkää sitten yhtään. Nimittäin nauhoitus ja kittaus.

Ystäväni Mikko tuli vilkasemaan työnjälkeä. Kuvassa näkyy käytävän valaisimien paikat ja kuinka hyvin ne on linjassaan koko matkalta. Ihan näyttävän näköinen, kun noin 14 metriä pitkän talon koko valaisin jono on samassa linjassa.

Riippuvalaisimien kiinnitysesimerkki. Kuvassa näkyy myös hyvin putkihyllyn ja alaslaskurungon rakenne.

Riippuvalaisimien kiinnitys. Tiedän, vedän tämänkin homman överiksi... Jokaisen valaisimen pitää kestää painoa vähintään 20 kg, eli ne pitää kiinnittää tukevasti koolaukseen. Vanerilla saa kiinnityksen kestämään varmasti. Yläpuolen kuvassa näkyy oma "viritelmäni", joka kesti helposti allekkirjoittaneen painon, eli 100 kiloa. Valaisin ei tulisi alas, vaikka muksu menisi roikkumaan valaisimeen. Riippuvalaisimet painaa maksimissan noin 20 kg luokkaa. Mikäli joku rakentaa teille taloa, muistakaa tarkistaa että jokainen valaisin on kiinnitetty kunnolla. Ei ole kivaa, jos muutaman vuoden päästä "takuuaika" on päättynyt ja riippuvalaisimen rasia alkaa repsottamaan.

Toinen kuva päämakuuhuoneen alaslaskukatosta ennen kun levyt peittää rakenteet.
Makuuhuoneiden LED-alaslaskuvalojen upotusreikien koko piti olla 155 mm. Tein ne 160 mm kuppiporanterällä, näin ne on helpompi asentaa ja vaihtaa mahdollisesti tulevaisuudessa.

Käyttämäni levyhissin mukavin ominaisuus!

Levyhissin ylivoimaisesti paras ominaisuus oli sen käännettävä ylätaso. Kun levyjä kantoi sisälle, sai levyn heitettyä suoraan pystyyn levyhissiin. Tässä vaiheessa sain mitoitettua levyyn kaikki tarvittavat merkit ja viivat, koska vaakatasossa loppuu käsistä pituus.

Päämakuuhuone levytetty.

Jokaiseen makuuhuoneeseen tuli perinteinen palohälytin, hälyttimet tuli perinteisiin kojerasioihin. Eli niihin tehdään kojerasiaporanterällä reiät. Käytin tässä 74 mm kuppiporanterää.

Seuraava päivitys tulee aiheesta, joka aiheittaa jo pelkästään ääneen sanomalla päänsärkyä. Kyseessä siis kittaus ja tasoitetyöt.


Mikko

perjantai 13. lokakuuta 2017

TV seinälle ilman näkyviä johtoja

Olen aina tykännyt siitä kun televisio on nostettu seinälle. Kuitenkin ne kaiken maailman lista- ja johtoviritelmät on niin hirveitä, että mieluummin jätän television suosiolla tason päälle (mikäli vaihtoehtona on siis joku edellä mainituista virityksistä). Mutta onneksi minulla on tähän ongelmaan ratkaisu ja sen verran hyvä, että ansaitsee oman blogipäivityksensä. Olen tällä idealla aikoinaan tienannut kalliin viskipullon yhdessä miljoona kohteessa, joten miksipä en jakaisi sitä teille lukijoillekin.

Eli kyseessä on johtovaraus seinän sisällä, joka toteutetaan 50 mm viemäriputkella. Putken pituudeksi riittää metri. Lisäksi tarvitaan kaksi 90 asteen putken kulmaa. Osat maksavat kaupassa alle kymmenen euroa, eli siis vähemmän kuin ne hemmetin rumat "johtolistat", joita en omaan asuntooni asentaisi vaikka maksettaisiin. Ainoa ongelma on se, että varaus pitää tehdä rakennus tai remontointi vaiheessa, koska tämä vaatii seinärakenteiden avoinna olemisen.

Muokkaamaton 90 asteen kulma. Todellisuudessa putkipuolella ei tunneta 90 asteen kulmia muuta kuin kutsumisnimissä. Tämäkin on todellisuudessa 88.5 asteen kulma, jotta veden kulkemiseen jää aina tarvittavat kaadot. Ainoa muokkaus mikä mutkalle pitää tehdä, on poistaa tiivisteen suojakaulus. Muuten se ei mahdu meidän 66 mm paksun väliseinärungon sisään. Mitta kauluksen kanssa on muistaakseni reilu 70 mm.

Kauluksen saa irti kulmasta kevyesti puukolla taivuttaen. Kulmien ylimääräiset osat voi sahata joko valmiiksi ennen seinään asennusta tai vasta levytyksen jälkeen. Tosin levytyksen jälkeen sahaus on vaikeampaa naarmuttamatta seinää. Itse sahasin ne oikeaan mittaan ennen kuin asetin putken seinään.

Ilman kaulusta putken ulkomitta on 62 mm, eli sopii täydellisesti väliseinän sisään. Jätin tiivisterenkaat kuitenkin paikalleen, jotta putken osuus pysyy paremmin kasassa asennusvaiheessa. Kumitiiviste keskittää putken paremmin paikalleen. Näin johdon työntäminen on helpompaa, eikä osat liiku seinän sisällä vaikka työntäisi isompaakin johtonippua. Jouduin vielä kaventamaan hieman ylämutkaa, jotta sain levyn sekä television kiinnitykseen tarkoitetun vanerin mahtumaan saman rungon sisälle. Kavennus onnistui hyvin mattopuukolla, putki on suht "pehmeää" muokata terävällä veitsellä. 

Yleensä television alapuolelle tulee jonkinnäköinen laatikosto tai taso, jonka takana on vamiiksi riittävästi virtapistokkeita televisiolle ja muille lisälaitteille. Meillä on siellä kuusi pistorasiaa, netti ja kaapeli-TV. Putken alapää sijoitetaan mahdollisimman lähelle näitä, jotta television virtajohto yltää seinään ilman jatkojohtoa. Putken yläosa sijoitetaan tulevan television taakse, ei kuitenkaan keskelle televisiota. Koska television seinäkiinnike tarvitsee oman tilansa, eikä varausputki saa jäädä telineen taakse.

Leikkasin väliseinästä äänieristevillaa vain noin 3 cm leveältä alueelta putken takaa. Näin villa painaa tiukasti putkea molemmilta puolilta, eli putki pysyy paikallaan pelkästään villan voimalla. Seinään tulee painava, 75 tuumainen Samsungin 4K taulutelevisio. Halusin siis tehdä seinään kunnolliset tuennat. Kiinnitin ruuveilla kakkoskakkoset väliseinärungon kylkeen, pientä vanerilevyn palasta käyttäen. Siten että sain vaneri "sabluunalla" asennettua puun juuri oikeaan kohtaan, jotta vaneri tulee aivan rungon tasolle. 

Levyt kiinni kakkoskakkosiin ruuvaamalla. Jos joku ihmettelee miksi olen asentanut seinään kaksi isoa vanerin palaa, syy on yksinkertainen. Nyt television saa kiinnitetty seinään varmasti tukevasti, tulipa se mille korkeudelle tahansa tai olipa televisin kiinnitysteline minkälainen tahansa.

Tarvittaessa putken voi asentaa vaikka toiselle puolelle seinää, jos haluaa tekniikan jäävän toiseen tilaan. Kuitenkin putken perusperiaate on se, että sitä kautta saa kuljetettua telkkarille kaikki tarpeelliset johdot. 50 mm viemäriputkesta mahtuu läpi helposti kolme HDMI-kaapelia ja television virtapiuha. Johdot työnnetään putkeen limittäin, toisiinsa kevyesti teipattuna. Näin ne saadaan mahtumaan putkiston läpi ja mikäli joskus joku johto hajoaa, se on helppo vaihtaa.

Gyproc-levyt paikalleen.

Mikäli seinään haluaa asentaa valkokankaan ja videotykin, onnistuu se suht helposti. Putken pää tulpataan, tasoitetaan sileäksi ja pinta maalataan. Näin putkivarausta ei erota enää seinästä, mutta varaus löytyy tarvittaessa mittaamalla ja uuden reiän voi tehdä halutessaan putken kohdalle.

Levytetty televisionurkkaus. Kuva hämää reilusti, tämän televisioseinän leveys on todellisuudessa 250 cm. Tulevan television leveys on vain noin 168 cm, joten seinälle mahtuisi tulevaisuudessa isompikin... Television paikan suunnittelin siten, että sitä pystyisi katsomaan koko olokeittiöstä, vaikka ruokaa tehdessä. Parhaillaan on etsinnöissä käännettävä seinäteline. Kääntyvät telineet tarvitsevat paremmat tuennat seinään ja ovat huomattavasti kalliimpia kuin perinteiset seinätelineet. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Ja vinkatkaa, jos tiedätte hyvän sellaisen.

Toivottavasti tästä vinkistä on hyötyä muille rakentajille. Kyseinen putken asennus ei vaadi montaa minuuttia. Lopputulos kuitenkin palkitsee aina seinää vilkaistaessa. Ainakin monia viime lauantaina Kastellin talonäytössä olleita tämä vinkki ilahdutti. Kuulin usean sanovan, että aikoo tehdä saman ratkaisun itselleen. Tuli kyllä hyvä fiilis, kun saa autettua muita rakentajia ja "tekemään" näin ollen parempia koteja toisille. Ainiin ja iso kiitos kaikille näytössä kävijöille, teitä oli runsaasti! Kyseisen putkiviritelmän pystyy asentamaan myös harkkoseinään, putki pitää silloin roilottaa, eli tehdä ura betoni/harkkoseinään timanttileikkurilla. Putken asennuksen jälkeen seinä pitää paikata laastilla, jättäen vain putken päät näkyviin.


Mikko

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Miksi maalämpö ja millä pumpulla?


Valitsimme siis talomme lämmityslähteeksi maalämmön. Tästä on ollut mainintaa jo aiemmin blogissa. Käyn nyt kuitenkin läpi tarkemmat syyt valintaa ajatellen. Kerron myös miksi maalämpöpumpun malli vaihtui alkuperäisestä, merkki tosin pysyi samana. Eli valintamme oli NIBE. Tämä on tehty markkinointiyhteistyössä NIBEn kanssa. 

Asennuksen kustannukset


Ensinnäkin maalämpö on lämmitysmuodoista varmasti kallein hankinnan osalta. Sitä faktaa on hankala kierrellä tai kaarrella. Tosin, mikäli rakennusvaiheessa maalämpö otetaan taloon on se huomattavasti halvempaa kuin jälkikäteen asennettuna. Pienempiin omakotitaloihin maalämmön voi saada rakennusvaiheessa jo reululla 10 000 eurolla. Isompien omakotitalojen maalämmön hinnat vaihtelevat 15 000 ja 20 000 euron välillä. Karkeasti voisi sanoa, että mikäli taloon asennetaan maalämpö jälkeenpäin, maksaa se vähintään 30% enemmän verrattuna uuteen taloon. Maalämmön kiertoputket on helppo asentaa taloon kun kaivikone on jo valmiiksi paikalla perustustöissä eikä läpivientejä tarvitse porailla jälkikäteen. Vanhan lämmitysjärjestelmän poisto tai sen rinnalle kytketty maalämpöpumppu aiheuttaa lisäkustannuksia verrattuna uuteen taloon.

Kustannukset syntyvät käytännössä kolmesta osa-alueesta; maalämpöpumpun hinnasta, maalämpökaivon porauksesta sekä tietenkin asennuskustannuksista. Karkeasti sanottuna hintojen jakautumisesta, pumpun hinta on noin puolet kokonaissummasta, lämpökaivon poraus 30 % ja asennus uudiskohteissa 20 %. Kilpailutuksessa hintaerot voivat olla hurjia, joten suosittelen jälleen käyttämään tätä nyrkkisääntönä. Tarjousta kannattaa pyytää vähintään kuudelta eri toimijalta ja tehdä valinta vasta, kun on saanut tarjouksen vähintään kolmelta. Näin tiedät paikallisen todellisen hintatason, etkä maksa turhasta.

Bildarkiv
Kuva Niben sivuilta.

Maalämmön käyttökustannukset 


Nyrkkisääntönä; mitä isompi talo, sitä halvempaa sen lämmitys maalämmöllä on. Mitä enemmän maalämmöstä otetaan "tehoja", sitä edullisempaa sen käyttäminen on. Verrattuna esimerkiksi suorasähköön tai öljyyn. Tämän takia maalämpö on erittäin kannattavaa asentaa myös rintamamiestaloihin. koska siellä lämpöenergian kulutus on reilusti isompaa kuin nykyaikaisessa samankokoisessa omakotitalossa. Syy tähän on ihan puhdas eristevaatimusten parantuminen vuosien varrella. Kuitenkin maalämpö on edullisin keino lämmittää taloa. Tämä olikin meille se tärkein syy maalämpöä valitessa. Unelma tavoite on saada talon sähkölaskut 50 euron luokkaan kuukaudessa. Sen ei pitäisi ainakaan teoriassa olla mahdotonta. Tärkeintä on kuitenkin saada kustannukset pysymään tulevaisuudessakin tasaisina, eikä sähkön hinnan nousu vaikuta asumisen hintaan niin merkittävästi. Suorasähkötalo kuluttaa energiaa lämmitykseen keskimäärin kolme kertaa enemmän kuin maalämmöllä varustetussa talossa. Pienissä omakotitaloissa ja matalaenergiataloissa maalämpö maksaa itsensä takaisin keskimäärin reilussa kymmenessä vuodessa. Isommissa taloissa takaisinmaksuaika on merkittävästi lyhempi.

Ekologisuus ja toimintavarmuus


Koska maaperästä saadaan "ilmaista" sinne varautunutta lämpöä talteen, on se ekologisesti erittäin kannattavaa. Maalämpöpumpulla otetaan siis maahan ja vesistöihin varautunutta auringon energiaa talteen. Maalämpöputket voidaan asentaa vesistöihin, peltojen pintamaan alle sekä tietenkin perinteisesti poraamalla peruskallioon syvälämpökaivon reikä. Mikäli putkisto asennetaan veteen tai maahan noin metrin syvyyteen, pitää putkistoa olla merkittävästi enemmän. Mikäli pystyputkiston syvyytenä 150 metriä riittää taloon, vaatii se vaakaputkistona merkittävästi enemmän, noin 500 metrin luokkaa. Mikäli omistaa rantatontin tai peltoa on vaakaputkiston asennus merkittävästi halvempaa. Taajamien nykyisiin omakotitalotontteihin vaakaputkisto ei yleensä mahdu. Suorasähkölämmitteiseen taloon verrattuna CO2-päästöjä syntyy kolme kertaa vähemmän. Löysin netistä jonkun vanhan artikkelin vuodelta 2008, jossa kerrottiin lämpöpumppujen käytön säästävän hiilidioksidipäästöjä vuositasolla 100 000 auton verran (Suomen Lämpäpumppuyhdistys SULPU). Vaikka artikkeli on jo vanha, kertoo se kuitenkin vertailuarvoja maalämmön hiilijalanjäljestä.


Maalämpöpumppujen toimintavarmuus on vähintäänkin hyvä. Keskimmääräisesti koneille voi laskea 15-20 vuoden käyttöiän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko maalämpöpumppu tarvitsisi vaihtaa 20 vuoden välein, vaan pienillä huolloilla saadaan kasvatettua sen käyttöikää. Mikäli pumppu pitäisi vaihtaa, ei maalämmön reikää tarvitse porata uudelleen tai vaihtaa putkistoa. Niiden käyttöikä on vähintään yhtä pitkä kuin talonkin. Maalämmöllä ei pelkästään saada aikaiseksi lämpöä, vaan sitä voidaan käyttää kesällä myös asunnon viilennystä varten. 

Maalämpöpumpun valinta


Meidän taloon suunniteltiin alunperin perinteistä NIBE 6 kW lämpöpumppua, jonka toimintaperiaatte on ON/OFF. Silloin jos koneessa ei ole invertteri voimanlähdettä, teho on koko ajan koneen maksimiteko X. Eli kone käynnistyy aina tarvittaessa ja on päällä kunnes lämminvesivaraaja ja lattialämmitys on säädetyissä arvoissa. Tämän jälkeen kone sammuu ja käynnistyy jälleen kun lämpö laskee rajojen alapuolelle. Näissää laitteissa koneen tehon miettiminen pitää jättää täysin ammattilaisille! Liian pieni kone huutaa koko ajan ja näin kuluttaa hyötysuhteeseensa nähden tuhottomasti sähköä. Sekä liian tehokas kone on päällä aina kerrallaan muutamia minutteja, tämä taas kuluttaa konetta tarpeettoman paljon ja laskee merkittävästi sen käyttöikää. Tämän takia koneen tehon valinnassa kannattaa ja pitää luottaa alan ammattilaisiin, itse säätämisellä saa varmasti isommat kustannukset mitä säästöt.

Sitten se toinen mallityyppi, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään puolivuotta takaperin. No etsivä löytää ja loputon tiedonjano opettaa taas paljon uutta. Vaikka kyseiset asiat eivät liity omaan alaan suoranaisesti, on tiedonnälkä kova kaikkea rakentamiseen liittyvää kohtaan. Kyseessä siis invertteri toimiset maalämpöpumput. Ne eivät ole ON/OFF- mallia, vaan ovat päällä kokoajan. Tämä pidentää laitteen käyttöikää. Invertteriohjatttu kompressori säätää itsekseen laitteen tehoa tarpeen mukaan, näin energiaa ei mene yhtään hukkaan. Meille tuleva NIBE F 1255-6 malli on teholtaan 1,5-6 kW, eli lämmitystehon maksimi on sama mitä alunperin suunnitellussa koneessa. Kuten muissakin harkitsemissammme pumpuissa, tässäkin on 180 litran lämminvesivaraaja, jonka pitäisi helposti riittää meidän kokoiselle perheelle. Lapsuudenkodissani oli vain 100 litran lämminvesivaraaja (talossa asui kuusi lasta vanhempien lisäksi). Mikäli varaajan koko ei riittäisi talossamme jostain kumman syystä, voi siihen kytkeä lisävaraajan. Jätin tekniseen tilaan tarkoituksella reilusti tilaa, jotta sen käyttö olisi mahdollisimman monipuolista. Se toimii pienenä varastona, mutta siinä on tilaa huoltaa tekniikkaa ja koneita.

Kuva NIBEn sivuilta valitsemastamme NIBE F1255-6 maalämpöpumpusta.

Rehellinen syy paremman mallin valitsemiseen meidän kohdalla oli älylaitteet. Meidän talon varustelutaso on merkittävästi parempi mitä oli alunperin suunniteltu rakennettavaksi. Joten maalämmön kohdallakin mietimme voisiko sitäkin ohjata puhelimella. Aivan kuten meidän iv-konetta ja monihuonejärjestelmää. Tuntuisi kuitenkin hassulta, että kaikki muut laitteet olisi mallia "astetta parempaa" mutta maalämmön kohdalla oltaisiin otettu alunperin perusmalli. Pieni hinnannousu tähän rakentamisen konkurssiin ei enää paljoa tunnu. Tällä ratkaisulla saadaan kuitenkin onneksi merkittäviä hyötyjä. Jos jälkeenpäin haluaa vielä parempaa tekniikkaa, pitää vaihtaa koko kone.

Tässä NIBE F1255-6 mallissa on vakiona NIBE Uplink -internetyhteys, joka mahdollistaa  koneen seuraamisen ja ohjaamisen mistäpäin maailmaa tahansa. Mikäli muistaa Kanarian saarilla ettei kytkenyt maalämpöä lomatilaan, voi sen tehdä rantatuolilla istuessa. Koneen saa ohjelmoitua käyttämään niin sanottua pörssisähköä puhelinta apuna käyttäen. Sillä saadaan lämmityskustannuksiin maksimaalinen säästö. Kun kone käyttää energiaa muutenkin vain tarpeellisen määrän verran, ei energiaa kulu turhaan konetta sammuttaessa ja käynnistettäessä. Speksejä kun tarkatelee ei ihme että kyseinen pumppu on pohjolan myydyin.

Yhteenveto


Pidemmän päälle maalämpö on aina kannattava investointi. Mikäli edes suunnittelee asunnon myyntiä  tulevaisuudessa, näkyy maalämmön hinta suoraan asunnon arvossa. Ihan kaikkein pienimmissä taloissa maalämmön takaisinmaksuaika on todella pitkä, eikä se silloin ole välttämättä se paras ratkaisu. Meidän kohdalla, reilun 100 neliön talossa, maalämpö laskettiin kaikkein halvimmaksi vaihtoehdoksi. 

Talon lämmitysjärjestelmä on talon sydän ja näin talon tärkeimpiä elementtejä. Päättäkää se siis huolella!

Mikko